sustainable fashion

Tiedostava kuluttaja ostohysterian partaalla – näin siinä kävi!

- 1

Black Friday, Cyber Monday ja tilille kilahtavat veronpalautukset saavat helposti ostohysterian partaalle. Ole siis varovainen ja kysy ainakin kymmenen kertaa itseltäsi: tarvitsenko tämän todella?

Pidän itseäni tiedostavana kuluttajana. Pyrin hankkimaan vaatteita sillä ajatuksella, että käytän niitä vielä mummona. (Tämä ei ole muuten yhtään hullumpi ohjenuora!) Iän myötä tunnen myös paremmin oman tyylini ja sen, mikä sopii vartalotyypilleni. Määrän sijaan satsaan laadukkaisiin vaatteisiin ja pyrin yhä enemmissä määrin tekemään vaatehankintani käytettyinä. Silti minäkin astun edelleen sudenkuoppaan ja kadotan hetkeksi todellisuudentajuni. Alla siitä opettava tarina.

Olin marraskuun alussa Erdem x H&M -yhteistyön vip-illassa, jossa lankesin eräänlaiseen joukko-ostohysteriaan. Jonotin samppanjalasi kädessäni sovituskoppiin ja kuuntelin sivukorvalla vieressäni käytyä keskustelua, jossa naiset kyselivät toisiltaan erään mustan pitsimekon perään. Ensin minua huvitti, mutta sitten aloin kiinnostua, mikä oli tuo himottu leninki. Kun sitten viimein pääsin sovituskoppiin, oli siellä kuin tilauksesta jäänyt edelliseltä sovittajalta se himottu pitsimekko ja vielä omassa koossani! Olihan sitä sovitettava. Otin sovituskopissa selfien ja yritin morsettaa miehelleni: onko hyvä? Peilasin ja mallasin. Järjen ääni koputtii mielessäni: tarvitsisinko oikeasti tämän? Olisiko jatkossa luvassa sen verran iltajuhlia, että mekko oikeuttaisi paikkansa vaatekaapissani? Molempiin kysymyksiin vastaus oli ei. Käyn harvoin hienoimmissa juhlissa, ja minulta löytyy vaatekaapistani ihan varmasti päällepantavaa. Silti toimin toisin. Nousukiidon vallassa näppäilin kassalla pankkikorttini tunnusluvun.

Mitä sitten tapahtui? Sainko nyt onniteltua itseäni ostopäätöksestä, sijoituksesta, jolla ehkä olisi jälleenmyyntiarvoa? En. Itse asiassa en ollut ollenkaan varma, että näyttikö mekko hyvältä päälläni. Ja jos totta puhutaan, en pukeudu mustiin vaatteisiin juuri koskaan, joten värivalinnaltaankin mekko-ostos meni pieleen. Kotiin päästyäni puin pitsiluomuksen päälleni ja pyysin miestäni makutuomariksi. Arvaatteko, mitä hän sanoi? No, hän totesi näin: ”näytät ihan leskeltä”. Sieltä se tuli ranskiksen suusta, rehellinen mielipide. Sen minä tarvitsin. Tiesin itsekin sisimmissäni, etten tehnyt järkevää hankintaa. Pitsimekko toisi minulle iloa ehkä muutaman tunnin ajan, kun pukisin sen päälle hienoihin illanistujaisiin, johon minut joskus tulevaisuudessa ehkä kutsuttaisiin. Muuten mekko olisi vain vaatekaappini täytteenä. Käyttäisin sitä ehkä kerran vuodessa.

Vaatekaapissani on jo yksi pikkujoulumekko, en tarvitse sille kilpailijaa.

Seuraavana päivänä palautin ostoksen. Tunsin helpotusta. Kuukausi palautuksen jälkeen en ole haikaillut pitsimekon perään, eikä sillä olisi ollut käyttöäkään. Tulevia pikkujoulukauden hippoja varten kaivan pukupussista esille sen minun ainokaiseni, minun rakkaani, minun pikkujoulumekkoni. Yksi hyvä riittää. Omani on hankinta vuosien takaisesta H&M:n yhteistyömallistosta Isabel Marantin kanssa.

Ostokokemuksen opetus? Aina voi tehdä ryhtiliikkeen! Ja: pidä hintalappu ja kuitti tallessa!

Myös: älä vaivu ostohysteriaan!

(Huomaa marraskuun himmeä päivävalo ja 90’s vibe.)

Lue myös:

An ode to comfortable style (=menocore)

Towards sustainable clothing

Turn back to your own closet

1

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Piia
    1 December 2017 at 16 h 07 min

    Amen tälle! Etenkin vaateostokset tulee helposti tehtyä ilman todellista tarvetta, ja lopputuloksena on yli äyräidensä paisuva vaatekaappi. Onneksi on miehet, kaverit ja muut läheiset, jotka herättelevät kommenteillaan 🙂

    • Reply
      satu
      1 December 2017 at 16 h 25 min

      Juuripa näin! Onneksi miehet uskaltaa sanoa totuuden. Jo “ihan kiva” – kommentti kertoo, että vaate on syytä palauttaa:)

    Leave a Reply