Travel

Miten selvitä taaperon kanssa reissussa?

- 2

 

Seitsemän päivän sisällä maisema on vaihtunut Bretagnen suloisesta maalaisidyllistä paahteessa rypevään Pariisiin, ja sitten taas kesäisen kauniiseen Helsinkiin. Ja taas pian matkalaukku on pakattu ja avattu ja taas suljettu. Koko kesä on oltu enemmän tai vähemmän reissussa.

Miten ihmeessä matkustaminen sujuu taaperon kanssa ja niin, että tunnelma säilyy hilpeänä?

No helppoa se ei ole ollut! Se on myönnettävä. Sillä väsyneenä reissun päällä akkuja ei pääse lataamaan, ja juuri silloin asiat tuntuvat kärjistyvän. Kun aamuseitsemän lentokoneessa saa jogurttikylvyn pikkuisen toimesta naamalleen ja vaatteilleen, ei siinä hetkessä vielä naurata, mutta vähän myöhemmin sille hirnutaan yhdessä puolison kanssa. Huumori ja villiintynyt nauru ovatkin parasta lääkettä, kun ahtaassa penkkirivissä suunpielet alkavat kääntyä alaviistoon. Pitäisi aina muistaa, että lapsi vaistoaa vanhempien tunnetilan ja yleisen ilmapiirin ja reagoi tilanteeseen sen mukaisesti.

Tämä on todettava: vielä alle vuoden ikäisen lapsen kanssa oli helppo matkustaa. Kun tilanne kävi tarpeeksi haastavaksi, oli jokerina aina tuttipullo. Nyt tilanne on toinen. Pari kuukautta sitten neiti päätti taaperoitua sen verran, että hän luopui kokonaan tuttipullosta. Tuttia hän ei ole koskaan huolinutkaan, joten sekään ei tarjoa lohduketta. Tällä hetkellä ainut rauhoittumiskeino haastavissa tilanteissa on luomukeksit. Niitä siis popsitaan koko perheen voimin ja koitetaan pysyä rauhallisina. Tämä toimii myös aikuisille – varsinkin, jos on tarvetta saada se toinen hiljaiseksi.

Lentomatkoilta mieleeni on jäänyt eräs perhe. Lentokoneen takaosassa perheen äiti viihdytti parin vuoden ikäistä lasta, kun taas mies istui vieressä kuulokkeet päässään ja katsoi sarjaa iPadiltä. Ranskis tuumasi tähän, että voisipa hänkin tehdä noin. Mutta ei! Meillä harrastetaan tasa-arvoa eli siis vuorotellaan.Tämä toimi erityisen hyvin taannoisella junamatkalla Tampereelta pohjoiseen. Lastenvaunussa toinen päivysti leikkipaikan vieressä, toinen sai rauhassa syventyä fiktion maailmaan. Tunnin jälkeen vaihdettiin vuoroja. Lopulta leikkivaunun härveleissä puuhailu väsytti neidin niin, että hän otti mielellään pitkät päiväunet. Näin vanhemmatkin ehtivät hetken vaihtaa kuulumisia.

Mieti myös, mikä kulkuneuvo päämäärään on paras vaihtoehto, ja kannattaako matkan varrella tehdä välietappeja. Me huomasimme, että Suomessa junassa matkustaminen on oikeastaan aika kivaa. Junassa on tilaa liikkua, ja harvoin junavaunut ovat niin täynnä etteikö vierestä saisi vielä ylimääräisen paikan itselleen. Ja äitinä täytyy hehkuttaa leikkivaunun nimeen: se pelasti viimeisimmän matkamme. Ranskassa en moista ylellisyyttä ole tavannut. Ahtaissa junavaunuissa ei edes voi valita omaa paikkaansa, ja usein meille on sattunut pöytäpaikka, josta vastapuolella istuvat kanssamatkustajat ovat saattaneet seurata meidän ”rauhaisaa” matkan kulkua.

Listaa voisi jatkaa iPadillä. Se on luultavasti takuuvarma pitkien matkojen pelastaja, mutta meidän perheessä on päädytty välttämään ruutuaikaa ainakin siihen saakka, että neiti on 2-vuotias. iPadin sijaan kuljetan mukanani tarrakirjaa, joka tarjoaa ihan tarpeeksi puuhailtavaa puolitoistavuotiaalle.

Onneksi matkustaminen meidän osalta rauhoittuu hetkeksi, niin että pääsemme kunnolla lataamaan akkuja seuraava koetusta varten. Luomukeksejä on ainakin leivottava tusina matkaan.

Lately we have been traveling a lot. So I do here this qustion often “how do you guys manage to travel with a little kid?”  Well, it hasn’t been easy, I must say. And nope: our solution is not to give iPad to our girl. Instead of we try to keep the good atmosphere on when we travel. This means, that we try to avoid arguments and we try to stay as positive as we can (and count to ten, of course). When this is not always working, we have another solution: we eat organic biscuits. Yes, they are helping now when she decided, that she doesn’t want to drink her baby bottle anymore. Our third solution (when ever it is possible) is to alternate. While the other is entertaining our girl, the other can have a pause and read a book. This works for us perfectly! And it is equal for both parents.

Here in Finland our last travel on the train was so pleasant when in the car there were a kid’s corner. Our little one enjoyed most of the travel in this area, and after a couple of hours she was so tired that she slept rest of the travel. We are definitely going to travel again by train when it is so comfortable. In France I cannot say the same. We always end up sitting opposite other people who are watching us how we managed to survive the travel with the little one. Not really pleasant, I have to say! Also, I haven’t seen any train car with kid’s area in it. Would be so useful for many families, I think.

Now I am happy that we stay at least a couple of weeks in the same place, so we do have time to rest, and I have to make those biscuits.

 

 

2

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Noname
    2 August 2017 at 6 h 43 min

    Mulla oli aikoinaan kaksi pikkupoikaa, itse olin yksinhuoltaja. Pojat keskustelivat ja kiljuivat auton takapenkillä aika paljon, kun traktoreita ja kaikenlaisia ihmeitä näkyi tien varrella: äiti mikä toi on? Mulla on aina pari tikkaria laukussa sen varalta, että vastailu alkoi väsyttää. Chuppy Chupsit ne pyöreät oli parhaita, kun kestivät pitkään.

    • Reply
      satu
      2 August 2017 at 6 h 47 min

      Tikkarit – varmasti toimisi meilläkin:)Ja tosiaan: nehän kestävät pitkään, eivätkä sotkekaan niin paljoa! Automatkoilla radio ja korea yhteislaulu toimivat myös.

    Leave a Reply