Travel

Suomi ulkosuomalaisen silmin

- 1

Itsenäisyyspäivän ja suuren juhlavuoden kunniaksi ajattelin jakaa mietteitä 100-vuotiaasta Suomesta ulkosuomalaisen silmin.

On helppo pitää monia asioita itsestäänselvyytenä, kuten puhdasta luontoa, juomakelpoista hanavettä tai meidän kattavaa sosiaaliturvaverkostoa. Ennen ulkomaille muuttoa olin kyllästynyt Suomeen. Kotimaan rutiineihin, jatkuvaan suorittamiseen ja siihen, että ihmiset tuntuivat valittavan paljon suhteutettuna siihen, mitä kaikkea heillä jo oli.

Kaipasin säpinää. Muutin siis Pariisiin, tuonne muodin ja rakkauden kaupunkiin. Mutta pianpa alkoi kotimaan kaipuu. Kuin varkain Suomeen tuli buukattua lentoja ensin pari kertaa vuodessa ja myöhemmin yhä tiheämmin. Aviomieheni mukaan aloin haluta kotimaahani kaikkina vuodenaikoina – ja niin minä halusinkin.

Ennen pidin paluumuuttajia eräänlaisina luovuttajina (myönnä pois, sinäkin olet ehkä ajatellut näin!): ”ei sitten jaksanut kovaa työtahtia” tai ”maitojunalla kotiin”. Nyt kuitenkin ymmärrän, että kyseessä on vahva kotimaankaipuu, joka ajaa ulkosuomalaisia takaisin Suomeen. Lapsiperheissä yksi merkittävä tekijä on tietysti erinomainen ja ilmainen koulujärjestelmä. Lisäksi ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen havahtuu siihen, kuinka hyvin asiat meillä oikeasti ovat. Siispä päällimmäisenä meitä ajaa kotiin tämä: missään ei ole niin hyvin kuin meillä!

Kyllä, meillä ei ehkä ole hellepäiviä kovinkaan montaa vuodessa (jos ollenkaan?), ja pimeäkausi tuntuu loputtoman pitkältä, mutta meillä on lämpimät kodit! Suihkusta tulee hyvällä paineella lämmintä vettä ilman, että sitä joutuu lorottamaan pitkän tovin. Ehkäpä nappaat vielä pyyhkeen lämmitetyltä kuivaustangolta? Tai kenties omistat saunan? Suurimmalla osalla meillä on oma tukikohta, oma koti. Se on jo aika iso saavutus!

Meillä on tilaa. Pariisissa, yhdessä Euroopan tiheimmin asutussa suurkaupungissa, tilaa ei ole. Kaduilla on ahdasta, ravintoloiden pöydät ovat vieri vieressä ja niihin on vaivalloista päästä istumaan kasseineen ja ulkovaatteineen. Joka paikkaan saa jonottaa. Museoihin ei voi poiketa spontaanista, ellet halua jonottaa useampaa tuntia. Meillä täällä kahviloissa on harvoin hermoarepivää jonoa, kaupan kassat ovat tehokkaita, museoihin voi vain kävellä sijaan ilman jonoa, julkisissa on tilaa ja kadut leveitä (joka mahdollistaa reippaan kävelytahdin). Missään ei koskaan ole ihan kamalaa tungosta. Se on kuulkaa luksusta. Ei ihme, että ne kiinalaiset turistit haluavat Suomeen.

Meillä on puhdas ja maailman kaunein luonto. Järvimaisemat ja metsä. En keksi kauniimpaa! Luonnon läheisyys jokapäiväisessä elämässä on tekijä, jonka merkitykseen havahtuu, kun näin ei ole ja metsää saa hekemalla etsiä.

Puhdas ilma ja toimiva kierrätyspolitiikka. Nämä ovat eräitä keskeisiä tekijöitä, joita meidän on syytä vaalia tulevaisuudessa. Ei ole itsestäänselvyys hengittää puhdasta ilmaa. Mitä luksusta, että meidän ulkona liikkumista ei määrittele ilmansaastelukemat! Edelläkävijöitä olemme myös kierrättämisessä.

Turvallisuus. Minulle sana sai vahvan merkityksen Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Mikään ei koskaan palannut ennalleen. En tietysti antanut pelolle valtaa jokapäiväisessä elämässämme, mutta metromatkoilla mietin usein, tämäkin vaunu saattaa räjähtää.  Suomessa tapahtuu kamalia asioita myös, mutta koen maan yleisessä mittakaavassa hyvin turvalliseksi.

Tasa-arvo. Meillä naiset pitävät ääntä oikeuksistaan. Meillä miehet eivät määritä sitä, miten meidän tulee olla, miltä meidän tulee näyttää tai kuinka pukeutua. Naisena tasa-arvo merkitsee myös tätä: voin laittaa minihameen päälle ja uskallan näyttää keskisormea, jos saan halventavia kommentteja osakseni. Suomessa uskallan korottaa ääneni ja puolustaa itseäni.

Tasa-arvoon liittyy myös ilmainen koulutusjärjestelmä. Vielä aikuisenakin me voimme vaihtaa alaa ja kouluttautua uuteen ammattiin. Ilmainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa kaikille tasavertaisen mahdollisuuden kouluttautua ja luoda itselleen hyvä tulevaisuus. Aika paljon on loppujen lopuksi kiinni omasta tahdosta ja hyvästä tukiverkostosta. Olen tästä hyvä esimerkki. Yksinhuoltajaperheessä meillä ei ollut koskaan ylimääräistä rahaa, eikä minua liioin patistettu korkeakouluopintojen pariin.Omalla päättäväisyydellä ja suuren luku-urakon tuloksena pääsin opiskelemaan yliopistoon. Opintoja rahoitin opintotuen ja -lainan rinnalla siivoamalla ja videovuokraamon tyttönä.

En jatka enempää kansallisromanttista kirjettäni. Toivon, että juhlahumun jälkeenkin pidämme huolta upeasta maastamme ja sen kaikista asukkaista. Tuemme läheisiämme, autamme heikompia ja kommunikoimme enemmän keskenämme. Toivon, että jokainen meistä on rakentamassa avointa ja suvaitsevaista Suomea, jossa eri kulttuureista tulevilla ihmisillä on mahdollisuus rakentaa yhtä hyvällä pohjalle kuin meillä.

Kiitos 100-vuotias Suomi, kiitos, että saan olla suomalainen (ja tyttäreni myös), kiitos, että minulla on kotimaa, jossa on turvallinen ja hyvä olla.

Juhlikaamme iloiten ja syöden Suomi 100 -herkkuja!

Lue lisää kehuja Suomesta täältä ja täältä.

Kuva: Christophe Adam

Lue myös:

10 vinkkiä kaamosta vastaan eli näin pysyt energisenä läpi pimeän kauden

Au revoir Paris, hei Helsinki!

Äitiä väsyttää

1

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply