Avainsana-arkisto: Florence

Viikonloppu Firenzessä osa II: mieleenpainuvat hetket

Nyt pari viikkoa Firenzen-reissun jälkeen palaan mielessäni niihin muutamiin salapaikkoihin, joihin saattoi paeta suosituimpien turistikohteiden hälyä ja ikuisuuksilta tuntuvaa jonottamista. Santa Croce, Basilica Di San Lorenzo ja Galleria degli Uffizin olivat upeita nähtävyyskohteita, mutta juuri näiden suurten jälkeen mieli ja ruumis tarvitsee hengähdyspaikan. Kokosin alle matkavinkit paikoista, joissa voit nauttia aperon rauhallisella näköalaterassilla, syödä täydellisen pasta-annoksen tai jopa tanssia museossa.

Bardinin puutarha. Mittarissa oli 30 astetta ja kahden intensiivisen nähtävyyspäivän jälkeen kaipasimme jotain muuta, vähintäänkin pakoa turistilaumojen keskeltä. Päädyimme Bardinin puutarhaan. Se käsittää kolme erityylistä viheraluetta aina toscanalaisesta hedelmätarhasta englantilais-kiinalaiseen puutarhaan. Me menimme Villa Bardiniin. Minä pysähdyin nauttimaan aperon näköalaterassilla, kun taas mieheni vaelsi tyttäreni kanssa pitkin puutarhaa. Lopulta laskeuduimme puutarhasta yhdessä uloskäyntiportille. Matkan varrella oli patsaita, näköalatasanteita ja juuri niitä ikuistamisen arvoisia kuvapaikkoja.

Bardinin puutarhaan kipuaminen vaatii toki oman vaivansa, mutta kaikki tuo nousujumppa on vaivan arvoista. Onneksi liikuntarajoitteisille tai muuten vain mukavuudenhaluisille on myös tarjolla hissioptio. Löysitpä tiesi Bardinin puutarhaan miten tahansa, on tuo viheralue unohtumaton paikka. Erityisesti pariskunnille suosittelen aperohetkeä Bardinin puutarhan terassilla. Costa San Giorgio 2.

Nälkäisenä ja väsyneenä turistina käy melko usein niin, että sitä päätyy jahkailun jälkeen siihen keskinkertaiseen tai jopa mauttomaan ravintolaan. Näin kävi meille pari kertaa Firenzessä. Päätimme kysyä viisaammilta neuvoa. Hotellistamme meille suositeltiin kulman takana sijaitsevaa Baldovino-ravintolaa, joka osoittautui niin täydelliseksi, että söimme siellä kahteen otteeseen. Ravintolan henkilökunta oli ystävällistä, ja he jaksoivat kiireen keskellä viihdyttää pikkuneitiämmekin. Baldovinossa söin elämäni parhaan pastan kermakastikkeella, ja ylsi tuo kasvispizzakin kärkipaikalle. Jälkiruuaksi jaoimme tiramisun, joka sekin oli suussa sulavan samettinen eli ei liian kostea tai kuiva. Viikonloppuiltaisin varaa pöytä etukäteen. Via di San Giuseppe, 22 Rosso Firenze.

Kun Gucci-museo oli koko viikonlopun suljettu, sen kummempia odotuksia lataamatta menimme Salvatore Ferragamo -museoon. Firenze-kaupunkinoppaassa tätä ei oltu luokiteltu kovinkaan kummoiseksi nähtäävyyskohteeksi, mutta minä olen toista mieltä. Sunnuntaiaamupäivänä me olimme melkein ainoat vierailijat ja saimme kaikessa rauhassa kierrellä huoneesta toiseen vanhan jazzmusiikin soidessa taustalla. Ferragamon museo on eräänlainen aikamatka vuoteen 1927, jolloin Salvatore päätti palata Yhdysvalloista takaisin Italiaan, Firenzeen. Museossa on nähtävillä hurmaava kenkäkokoelma ja 1920-luvun vaatteita, mutta se on paljon muutakin. Museo sen sokkeloisine käytävine on eräänlainen mentaalinen matka, jossa 1920-luvun taiteen ja kulttuuri-ilmapiirin innoittamana nähtävillä asioita, jotka ovat ruokkineen suunnittelijan mielikuvitusta. Kävijälle museo on totisesti aikamatka 1920-luvun vapaaseen ideologiaan ja kokeelliselle ajanjaksolle. Löytyypä museon viimeisestä huoneesta täydellinen hengähdyspaikka, jossa neliskulmaisen huoneen seinälle on heijastettu kuvia merimaisemasta. Vaihtuvan värivalaistuksen keskellä huoneen rantatuolista voi tarkkailla maisemaa aina hieman eri valosta. Ja kun taustalla soi hilpeä musiikki, saattaa heikkopäiset ryhtyä tanssiin, niin kuin allekirjoittaneelle kävi.

Salvatore Ferragamo -museo kiinnostaa varmasti perheen pienempiä, joten tässä on ideaali nähtävyyskohde, kun vastarinta-aalto ja kitinä-äänet kyllästyttävät. Via dei Tornabuoni 2.

Kuvakollaasin taulu: Riccardo Tota Toeletta o Lo Sialle azzurro, 1923.

I am still not recovered our weekend trip to Florence. So again, I wanted to share some travel tips, what to do in this beautiful city, especially when you are tired of waiting in line to get to see Botticelli, Cattedrale di Santa Maria del Fiore or San Lorenzo. The first I recommend to go to the Bardini Garden where you have amazing view over the city, and you can have that perfect apero moment in the garden’s terrace.

Or do you want to eat that killer good pasta? Have a dinner in Baldovino. We went there twice – it was that good!

Museo where you can dance? Yep, we found it! Go to Salvatore Ferragamo museo and have a time travel to the happy 1920s. In the end of the museo you find that secret room – and you know what to do! Just dance!

(All the links to these places you can find above in the text.)

Have a lovely time in Florence!

 

Read also: Come sta Firenze?

Come sta Firenze?

Ihmeellinen se Firenze oli – kaunis kuin postikortti. Ne jotka ovat käyneet Firenzessä, tietävät mistä puhun. Minulle reissu kaupunkiin oli ensimmäinen. Viikonlopun jäljiltä oloni on vielä pöyristynyt Firenzen kauneudesta – sen mahtipontista kirkoista, taideaarteista ja salaperäisist,ä kapeista kujista. Pyhimysten kuvat kadunkulmassa, mukulakivikadut ja ravintolasta kadulle leijaileva pizzan tuoksu – ja kaikki tämä on pienelle turistille vähän liikaa. Ei ihme, että Firenzessä kävijät saattavat kärsiä Stendhalin syndroomasta. Siis eräänlaisesta taideähkyistä. (Firenzeläinen psykiatri otti tämän diagnosin käyttöönsä 1980-luvulla, kun hänen vastaanotolleen tuli toistuvasti amerikkalaisia turisteja, jotka pyörtyilivät museoissa. Kirjailija Stendhal oli tulkinnut itsellään samankaltaisia oireita ja todennut, että oireet johtuvat Firenzen liiallisesta määrästä kauneutta. Siitä siis nimi Stendhalin syndrooma.) Vaikka kuinka olisimme halunneet kiertää museosta ja kirkosta toiseen, asettui turistilauma ja oma jaksaminen vastaan: kaksi nähtävyyttä päivässä oli juuri tarpeeksi, muuten loma olisi mennyt suorittamiseksi. Viimeisen illan täyteläinen pasta kermakastikkeella ilmoitti myös, että nyt on rouvan italialaisen keittiön maistelukiintiö täynnä.

Ja mitä ruokaan tulee, Firenzessä tuli syötyä tähän asti maistamani herkullisin pizza, pasta-annos ja se jälkkäreiden kuningatar, tiramisu. Mutta mahtui joukkoon muutama mitäänsanomaton pasta ja alkoholissa liikaa uitettu tiramisukin. Näinkin voi siis käydä Italiassa.

Firenzen-matka oli monessa mielessä opettavainen, ehkä tärkeimmistä oivalluksista oli erottaa selkeästi vapaa-aika ja työ toisistaan. Niinpä pitkä viikonloppu tuntui viikolta ja oikeasti lomalta. Toinen tärkeä oivallus liittyy hemmottelulomien tärkeyteen. On ihan okei joskus nukkua yönsä vähän paremmassa hotellissa. Erityisesti turistien täyttämässä Firenzessä hotellin kattoterassin uima-allas oli paras mahdollinen paikka viettää paahteisia iltapäivän tunteja. Olla vain sen verran pinnallinen, että selata rantatuolissa muotilehteä ja juoda sorbettiväristä cocktailia. Tiedostaen, ettei tällaiset hetket kestä paria tuntia kauempaa, sillä kohta jollain on pissa vaipassa tai nälkä.

Mikäli siis etsit hyvää hemmotteluhotellia, voin suositella Plaza Hotel Lucchesia.

Palaan vielä tarkemmin Firenzen matkavinkkeihin, kunhan saan liput ja lappuset mapitettua. Ennen Italian-matkaa suosittelen lukemaan Liisa Väisäsen kirjan Kaikki Italiani – matkoja maahan josta on moneksi. Väisäsen kirja sisältää kiinnostavaa historiatietoa sekä omakohtaisia kokemuksia elämästä Italiassa. Se johdatteli juuri sopivasti matkatunnelmaan, ja kirjaa lukiessani opin hurjasti italialaisesta kulttuurista. Mutta varoitus: kirja aiheuttaa matkakuumeen, eikä vain Firenzeen, vaan halki Italian eri maakuntien. Siitä sainkin idean…