Jos minulta kysyttäisiin nyt, mikä on lempikaupunkini, vastaisin Milano.
Vietimme taannoin viikonlopun Milanossa, ja kaupunki yllätti minut täysin sen monipuolisuudellaan. Olin lukenut useammastakin lähteestä, että Milano on tylsä ja kylmä teollisuuskaupunki, josta italialaisetkaan eivät pidä. Miehenikään ei ollut aluksi innostunut ajatuksesta, että menisimme toisella Italian matkalla juuri Milanoon, mutta kun viime hetkellä tehty lento- ja hotellivaraus osoittautui kohtalaisen edulliseksi, ei auttanut enää vastapuheet.
Kun odotukset eivät olleet korkealla, yllätti kaupunki monella tapaa positiivisesti. Uudessa kaupungissa vieraillessani leikin usein ajatuksella, voisinko asua kyseisessä paikassa. Milanossa koin vahvan tunteen siitä, että jos mentäisiin ajassa taakse päin, olisin Pariisin sijaan valinnut asuinpaikakseni Milanon.
Milanossa ja italialaisessa kulttuurissa ylipäätänsäkin minua viehättävät seuraavat asiat:
Milano oli juuri sopivan kokoinen kaupunki, jonka arkkitehtuurissa yhdistyy kiinnostavalla tavalla uusi ja vanha. Näin kesällä kaupunki näyttäytyi vihreänä, ja kaupunkisuunnittelussa oli huomioitu hienosti ihmisten viihtyvyys niin, että talojen seinustat ja parvekkeet saivat rehottaa vihreinä. Suosittelen muuten kävely- ja picnic-retkeä Sempionen puistoon.
Erityisesti minulle, suunnistusmestareiden sankarille, Milano osoittautui helpoksi kaupungiksi. Viikonlopun aikana kävelimme toki paljon, mutta liikuimme myös metrolla, ratikalla ja bussilla. Stressaan tavallisesti siirtymistä, enkä tahdo millään hahmottaa, miten vieraassa kaupungissa kannattaisi liikkua, mutta Milanossa minä osasin suunnistaa ja ihan oikein. Kaupungissa olisi myös miellyttävä pyöräillä hameen helmat hulmuten, leikkien olevansa kuin suoraan italialaisesta elokuvasta. Tämä jääköön seuraavan kerran tehtäväksi.
Kahvi. Suomalaiselle Italia on merkittävä maa, jossa puhutaan kahvin kielellä. Italiassa voi aina luottaa, että kahvi on hyvää. Hotellin aamiaispöydässäkin sai valita, millaisena aamukahvin haluaa juoda. Kahvihifistelijöille ja muotifriikeille suosittelen poikkeamaan elegantissa Emporio Armani Cafféssa. Sen kahvilista on pitkä, ja kannattaakin kokeilla rohkeasti eri kahvijuomia. Herkkusuille caffé Armani on nappivalinta.
Milanossa söin myös elämäni parhaan sienirisoton. Kun piipahdat kaupungissa, mene toteamaan sama Ivan & Frank -ravintolassa. Takaan, ettet ole niin herkullista risottoa maistanut kun tässä kyseisessä ravintolassa! Pidän italialaisessa kulttuurissa siitä, että vaikka aikataulu on tiukassa, on syöminen aina pyhä asia. Me saavuimme Milanoon myöhään iltapäivällä ja skippasimme virallisen lounasajan. Onneksi hotellilta soitettiin lähiravintolaan, joka venytti aukioloaikaa niin, että pääsimme syömään. Luultavasti ravintolan henkilökuntaa harmitti, mutta eivät he sitä näyttäneet, vaan pikemminkin tarjoilijapoika kehotti syömään kaikessa rauhassa ja nauttimaan.
Kahvin ja ruuan lisäksi Milanossa viehättää aperitiivikulttuuri. Lauantai-iltana otimme bussin Naviglin viehättävälle kanava-alueelle, joka on muuten erinomainen paikka nauttia lasillinen jos toinenkin. On suorastaan nerokas aperitiivikonsepti, että noin kymmenellä eurolla saa lasillisen juotavaa ja noutopöydästä voi hakea pientä purtavaa. Muutaman santsaamiskierroksen jälkeen olo on jo niin kylläinen, ettei illalliselle jää enää tilaa. Miksei muissa kaupungeissakin voisi harrastaa tätä? Pariisissa toki saa (usein pyydettäessä) pienen kupin oliiveja tai sipsejä aperon kylkiäisinä, muttei tämä ole suinkaan joka paikassa vakiintunut käytäntö. Suomessa puolestaan pikkusuolaiset on pakko ostaa erikseen.
Viimeiseksi on mainittava, että rakastan milanolaisnaisten tyylikkyyttä ja värikästä pukeutumista. Löysin oman tyylikotini Milanosta. Rakastan käyttää pukeutumisessa värejä, ja juuri siksikin suosin enemmän Milanon pukeutumiskulttuuria kuin Pariisin. Mielestäni harmaata ja mustaa osaa käyttää kaikki, mutta värien yhdisteleminen keskenään vaatii jo tyylisilmää. Kaapuvaatteiden sijaan pukeutuminen on korostetun naisellista. Olisin voinut viettää vaikka koko päivän Duomo-aukion terassilla ja ihastella ohikulkijoiden tyylikkyyttä.
Milano – mikä inspiroiva kaupunki!
Tänne on palattava.
I visited for the first time Milan, and I have to say it is my favorite city now. I totally love it. And here is why:
It is an agreeable size – not too big but still big enough to do different kind of things. Also, I liked that the city’s architecture is mix of old and new. And the greenness of the city: there was big parks and vegetation on buildings’ wall and every balcony that I saw. It made the city look warm and comfortable.
For the Finn, who is the big coffee addict, Italy is a heaven to drink coffee. We went to Emporio Armani Caffé to taste different coffee drinks. I did find Armani caffé kind of good. Also, the place is Italian style elegant to have a pause from walking around Milan.
I ate the best mushroom risotto in Milan. Go discover yourself it in Ivan & Frank restaurant. You just going to be speechless! When talking about eating, I like the Italian style to really always find that time to eat in peace, and that you really take your time to taste the food.
Aperetif culture is one thing that I just want to go straight back to Milan. I mean, why other cities cannot copy this idea of paying like ten euros and then you get to eat little snacks from the buffet table and have a drink. Go to near the canal Navigli to have your apero drink and enjoy the original nightlife atmosphere.
Besides coffee and food, I like the milanien style. The women are so stylish! They wear colors, feminine silhouette and high heels. I could have spent the whole day in Duomo square by watching stylish people passing by. For me I did find my “stylish home” in Milan, because I just love wearing colors.
Yep, I could see myself living here. I only just need to start learning Italian.
If you are planning a visit to this beautiful city, I totally recommend booking a room from Grand Visconti Palace. It is a top! Especially their concierge, Bernie Gallotta, were so friendly and helpful to us.
Read more:
Mitä pakata mukaan kaupunkilomalle?
Viikonloppu Firenzessä osa II: Mieleenpainuvat hetket
