Joogatunneilla ja ohjatuissa meditaatiossa on usein teemana irtipäästäminen. Ohjaaja kehottaa lempeällä äänellä hengittämään sisään nenän kautta ja vapauttamaan ilmaa hitaasti uloshengityksellä suun kautta ja päästämään samalla irti jostain, jota olemme pidätelleet sisällämme. Hengenruokana tämä mantra on osa joka-aamuista meditointihetkeä. Muuttopuuhien keskellä olen puolestaan oivaltanut konkreettisesti, kuinka vapauttavaa irtipäästäminen on.
Pakatessamme muuttokuormaa Bretagnen-taloon vietäväksi, päätimme, että koittaisimme myydä tai antaa pois suurimman osan huonekaluista ja kodinkoneistamme. Niinpä Wallapop-applikaation ja upean naapurimme avustuksella olemme myyneet terassi- ja toimistokalusteita, baarijakkaroita, jääkaapit ja pesukoneet – siis kaikkea sellaista, mikä olisi jäänyt odottamaan uutta elämää autotallissa. Siinä missä muuttokuormamme on keventynyt, on olokin kaoottisen tilanteen keskellä huomattavasti rauhallisempi ja fokusoitunut.
Mutta myönnetään: irti päästäminen ei ole aina helppoa. Toisinaan olen huomannut takertuvani johonkin esineeseen tai huonekaluun, mutta toisaalta tunnereaktioni on vain vahvistanut sitä, että päästän jostakin irti ja teen tilaa uudelle.
Myydyistä tuotteista saadut killingit olemme säilöneet kirjekuoreen. Ne on tarkoitettu uuden kodin laittamiseen. Ja ei, tarkoituksenamme ei ole hankkia uutta, vaan petauspatjaa ja muutamia astioita lukuunottamatta meidän koti sisustetaan käytetyillä huonekaluilla (tästä kirjoitan muuten lisää myöhemmin).
Huonekalujen ja tavaran rinnalla puhdistusaalto on käynyt uudelleen vaatekaapillani. Meillä Suomeen lähtee vain henkilöautoon mahtuva määrä käyttötavaraa ja vaatteita. Tila on siis rajallinen ja olemme vaalineet tarkasti, mitä tarvitsemme mukaan. Niinpä ennen Suomeen paluuta kävin järkipuheen kanssa lävitse koko vaatekaappini sisällön. Tuloksena useampi pussillinen vaatetta päätyi suoraan kierrätykseen ja jäljelle jäi vain ne lempivaatteet. Olen pitänyt mielessä faktan, että todellisuudessa käytämme noin 10 prosenttia vaatekaappimme sisällöstä. Miksi siis turhaan täyttäisin uuden kotimme komerot vaatteilla, joiden käyttöaste on lähes nolla?
Huomaan, että olen entistä vahvemmin hengittämässä sisään minimalistista elämäntyyliä – ja se pukee minua niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
Lue myös:
