Avainsana-arkisto: kierrätys

Tänne rakennan mä majani

Kirjoitin aiemmin kodinsisustamisen filosofiastani ja kerroin, että uuteen kotiin pyrimme hankkimaan suurimman osana kodintarvikkeista ja huonekaluista käytettyinä. Miten kävi? Kuinka onnistuimme tässä projektissa? On tilinteon aika.

Muutimme lokakuun alussa uuteen, kalustamattomaan vuokra-asuntoon. Budjettina kodin sisustamiseen oli 1300 euroa. Nämä rahat saimme kokoon, kun myimme huonekaluja ja kodinkoneita Espanjan talostamme ennen Suomeen muuttoa. Alla näet listan, mihin rahat käytimme, mikä oli kallein ostos, ja mitkä asiat hankimme uutena, mitkä käytettyinä. Osan tärkeistä tavaroista, kuten lamput, astiat, keittiölaitteet, pyyhkeet , peitot, lakanat ja säilytyskorit, saimme tuotua henkilöautolla muuttokuormassa Espanjasta. Näin (onneksi) säästimme sekä rahaa että ympäristöä.

Tässä siis virallinen hankintalistamme:

Saatu ilmaiseksi tai löydetty roskalavalta:

rottinkisohva + korit (roskalava)

ruokapöytä  + tuolit (saatu)

runko- ja sijauspatjat (saatu)

kaksi lipastoa (saatu)

työpöytä (roskalava)

kenkäteline (saatu)

rahi (roskalava)

kolme jakkaraa (roskalava)

potta (saatu)

matto (roskalava)

kahvin- ja vedenkeitin (saatu)

Ostettu Facebook-kirppareilta tai marketplacesta:

lasten sänky  + patja                            40 e

sohva                                                       50 e

terassituoli ja pehmusteet                  165 e

lautaset                                                    20 e

muuttokulut / kantoapu                      30 e

keinutuoli                                                65 e

pirttipöytä                                               70 e

lipasto                                                      50 e

nojatuoli lapselle                                    30 e

päivänpeite                                                2 e

 

yht.                                                        522 e

 

Uutena hankittu:

keittiön apupöytä                                  99 e

juniorituoli                                             50 e

puinen porras                                        10 e

2 x sälepohja                                          60 e

2 huonekasvia + ruukut                       30 e

lattiatyynyt                                             32 e

yht.                                                        271 e

kokonaissumma:                                793 e

 

Pientä analyysia: menikö nappiin?

Suurimman osan huonekaluista sai totta tosiaan hankittua käytettynä. Tehtävä kuitenkin vaatii erityistä sinnikkyyttä ja suoritusvalmiutta. Muutama virheostoskin tuli tehtyä. Pihikinttuna olen jäänyt näitä harmittelemaan. Teimme esimerkiksi virheostoksen maksamalla kalleimmasta hankinnasta, terassikalusteista ja pehmusteista, yhteensä 165 euroa, joka näin jälkikäteen oli ihan liikaa käytetyistä Ikea-huonekaluista. Terassikalusteet ostimme edelliseltä vuokralaiselta, jolta olin aluksi hankkimassa paljon muutakin, mutta suolainen hinta sai perumaan useamman kaupan (hyvä näin). Myös käytetyistä astioista maksoimme liikaa, ja lopulta edellinen vuokralainen oli jättänyt vain noin puolet sovituista lautasista, joista olimme sopineet könttösummaksi 20 euroa. (Esimerkiksi ne meidän matalat lautaset jäivät kokonaan uupumaan sovitusta setistä.)

Muuten Facebook-kirppariryhmistä ja marketplacesta ostaminen oli kätevää – tosin samalla myös aikaa vievää, ja useampaa nouto varten tarvitsi auton. Esimerkiksi pirttipöydästä neuvottelimme muutaman viikon ennen kuin saimme sovittua noutopäivän ja kantoapua paikalle. Toisinaan jouduimme lahjomaan ihmisiä kadulta auttamaan kantamaan huonekaluja kuudenteen kerrokseen. Kerran pysäytin pari teinipoikaa, joilta kysyin: kiinnostaisiko tienata kymppi? No kiinnostihan niitä.

Nettikirppisten saaliin kyttääminen oli myös työlästä: piti olla nopea ja tarjontaa sai katsoa jatkuvasti. Oli matkassa kuitenkin onneakin. Esimerkiksi keinutuolin ehdin varata ensimmäisenä. Tämän jälkeen kotiin toimitetusta klassikosta oli tullut yli 200 kyselyä! Lipastot onnistuin myös nappaamaan ensimmäisenä, kun joku niitä tarjosi ilmaiseksi marketplacessa. Samalla reissulla, kun kävimme noutamassa lipastot, löysimme kerrostalon pihan roskalavalta miehelleni pöytälevyn ja pukkijalat – kuin tilauksesta!

Yritin viimeiseen asti välttää uusien huonekalujen hankkimista, mutta en lopulta jaksanut olla kärsivällinen, vaan kävimme hakemassa Ikeasta keittiöön apupöydän, puisen portaan ja lapselle juniorituolin. Näitä kaikkia yritin metsästää käytettyinä, mutta tuloksetta. Meillä on keittiössä vähän työ- ja kaappitilaa, joten apupöytä on ollut mielestäni välttämätön hankinta. Hankimme myös patjojen alle sälepohjat, jotka ovat parantaneet erityisesti mieheni unenlaatu. Lisäksi patjat pääsevät luonnollisesti hengittämään paremmin, kun ne eivät ole suoraan kosketuksessa lattiaan.

Kuten listaa selatessa voi huomata, osa hankinnoista ei ole ollut niin välttämättömiä – eli joukossa on myös turhakehankintoja, mutta näiden asioiden olen kokenut lisäävän kodin viihtyvyyttä. Tällaisista esimerkkinä lattiatyynyt ja pari huonekasvia.

Summa summarum: ajatuksena oli sisustaa koti niin, että siinä olisi tuulahdus suomalaista perinnettä, ja että tyyliltään kodissamme sekoittuisi vuoropuhelu uuden ja vanhan välillä. Sisustuksen taustalla oli myös ajatus siitä, että meillä vieraillessa kyläilijän huulilla olisi sana kodikasta. Minulle ilmapiirin ja tunnelman luominen on ennalta harkittua sisustuskokonaisuutta tärkeämpi asia.

Niin, kotoisalta meistä ainakin tuntuu täällä – ja tunnen kiitollisuutta siitä, että saan viettää aikaa uudessa kodissamme ainakin seuraavan vuoden.

Lue myös:

Ilmastotalkoot nyt!

Roskalavan muija

Päästä irti

 

Roskalavan muija

Olemme tällä viikolla muuttamassa kalustamattomaan vuokra-asuntoon. Suomalaisittain hetken maailmani alkoi pyöriä täydellisen kodin sisustamisen ympärillä. Siitähän me pohjoisen ihmiset olemme tunnettuja – kuvankauniista kodeista.

Kävin Habitare-messuilla hankkimassa lisää sisustamisvimmaa. Oih, mikä ihana nojatuoli ja sohva tuossa! Ja tuo villamatto, jota näkyy kaikkien uskottavien somevaikuttajien Instagram-feedeissä. Kaunis se kyllä on!

Minuakin puraisi sisustuskärpänen. Mutta sitten aloin analysoida tarkemmin sisustamisvimmaani: alanko nyt täyttämään jotain tyhjiötä kodin laittamisella? Älkää ymmärtäkö väärin, pidän kyllä kaikesta kauniista ja esteettisestä, arvostan designia, ja minulle on väliä, millaisesta mukista juon aamukahvini, mutta sitäkin enemmän pidän epätäydellisistä kodeista, joissa näkyy elämisen jälki. Ja mitä sisustukseen tulee, ulkomailla vietetyt vuodet ovat opettaneet relaamaan ja tajuamaan, että kodin sydän on ihan jossain muualla kuin kuvankauniissa sisustuksessa, designer-sohvissa tai -lampuissa.

Puhtaus on tietysti eri asia, ja tärkeää henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta, mutta kodin ylistailattu ilme ei. Minulle tunnelma on aina tärkeämpi kuin sisustus. Minusta on aina epäilyttävää, kun vierailen täydellisesti sisustetussa kodissa, jossa sohvatyynyt ovat harkitusti värijärjestyksessä ja huonetuoksukin liian täydellinen. En voi olla miettimättä, mitä tämä ihminen peittelee? Silloin tekisi mieli kurkata asukkaan jääkaappiin, sillä se paljastaa usein, viihtyykö henkilö asunnossaan, kokkaako hän oikeasti siellä tai onko jääkaapissa edes ruokaa.

On kuitenkin olemassa periaatteita, joista on vaikea tinkiä. Tämä koskee värimaailmaa, tyyliä  ja huonekalujen muotokieltä. Mitä tahansa hökkeliä en sentään kotiini huolisi. Viime viikolla jouduin vastakkain tämän asian kanssa.

Olin jo sanomassa kyllä edellisen asukkaan käytetyille Ikea-huonekaluille, ennen kuin näin hintalapun. Pari vuotta vanhasta sohvasta ja parista patjasta minun olisi pitänyt pulittaa yli 500 euroa! Sohvasta, jonka väriä vihasin! Ensin ajattelin, että olisi käytännöllistä, ettei meidän tarvitse hommata muuttoautoa, kun kaikki tarpeelliset kalusteet olisivat jo valmiina asunnossa. Mietin yön yli ja seuraavana aamuna peruin alustavasti sovitun kaupan. Olisin mieluummin ilman sohvaa, kuin pitäisin asunnossa huonekalun, jota en voisi sietää. En vaikka, kuinka peittäisin sen kankailla ja sisustustyynyillä.

Luotin intuitiooni ja se kannatti.

Sillä seuraavana päivänä, kun olin palaamassa airbnb-asuntoomme, huomasin sisäpihalle tuodulla roskalavalla rottinkisohvan. Huikkasin kylässä olleen äitini kantamaan sohvan sisälle. Pari päivää myöhemmin roskalavalle ilmestyi vanhanajan räsymatto, lasten jakkaraa, rahi ja pari olkikoria. Toimivat jouluvalotkin löysin! Tässähän meillä olisi kohta koko kodinsisustus valmiina! Keittiönpöytä ja patjatkin järjestyivät ilmaiseksi nykyisestä majapaikastamme. Vähän uutta tekstiilipintaa sohvan pehmusteisiin ja rahin päälle, niin hyvät niistä tulee.

Mitä siis kodin sisustusfilosofiaan tulee, minun mottoni on: käytä luovuuttasi, luo tunnelmaa, odota ja mene mieluummin kierrätys kuin Pintarest-kuvakopiosisustus edellä.

Tuletko kylään? Meille saa poiketa spontaanistikin ja jääkaappiinkin saa vapaasti kurkistaa.

Lue myös:

Zero waste -elämäntapa matkalla

Päästä irti

Karsi, kierrätä, vapaudu!

 

Karsi, kierrätä, vapaudu!

Päjötin ulkokirpparikojulla kaatosateessa Bretagnessa ja tein itselleni lupauksen: en enää koskaan hankkisi mitään ylimääräistä.

Muutama viikko sitten olin myymässä Bretagnen ulkokirpputorilla vanhoja vaatteita ja asusteitani. Muuttopuuhien keskellä roudasin siis vaatteet Barcelonasta Bretagneen. Sitten järjestelin vaatteet henkareihin värijärjestyksen mukaan rekilleni. Minun myyntipöydästä tuli minimalistinen: osa myyntialueesta jäi käyttämättä, kun taas viereisiin kojuihin tuotiin tavaraa peräkärryillä.

Silloin se iski: me omistamme niin paljon liikaa, me oikeasti hukumme tavaraan! Tämä ei tietenkään ole mikään uusi tieto. Pukeutumisen osalta olen pohtinut aihetta paljonkin, mutta nähdessäni sen tarpeettoman tavaran määrän, aloin voida pahoin. Sitten tuli vielä kaatosade. Osa naapuripöytien tavaroista jäi peittämättä, siinä ne lilluivat myyntipöydillä likomärkinä. Kuka niitä enää haluaisi ostaa?

Toinen tärkeä oivallus: halvalla tai keskihintaisella tavaralla tai vaatteella on harvoin hääviä jälleenmyyntiarvoa. Otetaanpa esimerkki. Minulla oli myynnissä useamman ketjuliikkeen vaatteita, joista parhaimmassa tapauksessa sain vitosen. Ei sillä, että olisin yrittänyt saada suuria voittotuloja. Ideana oli tietysti päästä eroon käyttämättömistä vaatteista, mutta tämäkin kirpparikokemus vahvisti näkemystäni siitä, että pidemmällä aikavälillä on kuluttajan kukkarolle järkevämpää hankkia vaatteet käytettyinä tai panostaa vain ajattomiin ja laadukkaisiin vaatteisiin.

Omalta myyntipöydältäni sain melkein kaiken myytyä. Sadekuurotkaan eivät haitanneet, kun ranskis oli laittanut päivävarjot pöydän suojaksi. Siksi myös kauppa kävi hyvin sadekuurojen aikana. Kun muut ympärillä peittivät kojunsa muovisuojilla, ihmiset ryntäsivät sateensuojaan omalle kojulleni. Samalla tehtiin kauppaa.

Kirppispäivän jälkeen lähdin myyntipaikalta keveän matkalaukun kanssa. Totesin miehelleni: vähemmän tavaraa, enemmän henkistä pääomaa!

Lue myös:

6 syytä, miksi vaatteet kannattaa ostaa käytettyinä

Tiedostava kuluttaja ostohysterian partaalla – ja näin siinä kävi!

Tarina tahraisesta villapaidasta