Avainsana-arkisto: matkalla

Oi, ihana loma!

Lomareissu lienee onnistunut, kun paluu kotimaahan ja omaan arkeen ei millään juuri nyt kiinnostaisi. Ainakin mieheni mukaan se on näin. Itse aloin jo epäillä, että alkaako tässä jo jokin orastava neljänkympinkriisi?!

Monella meistä kesäloma odottaa kulman takana, joten puhutaanpa hetki lomasta ja onnistuneesta sellaisesta.

Meille Italian roadtrip -reissu oli kaikin puolin onnistunut. Sen tunnistaa ainakin siitä, että kotona on tullut fiilisteltyä reissua moneen otteeseen ja housut kiristävät vyötäröltä. Eli yksi tuntomerkki on ainakin pakollinen lomanjälkeinen fiilistely ja lomakohteen tapojen yrittäminen kotiuttaa omaan arkeen. Kaiuttimissa soi italialaisilta radiokanavilta omalle soittolistalle nyysityt kappaleet, limoncello-pullo odottaa korkkaamista ja keittiön jääkaapin oveen on ilmestynyt pari uutta matkamuistomagneettia.

Pukeutumisessakin olen inspiroitunut väreistä ja vielä kerran väreistä! Italiassa ja etenkin Milanossa vieraillessani en voinut kuin ihastella milanolaisten tyylitajua ja taitoa yhdistellä värejä ja kuoseja keskenään. Skandinaavinen kaaputyyli tuntui jotenkin niin raskaalta kaiken sen naisellisen ja värikkään tyylin keskellä. Kiinnitin myös huomiota, kuinka paljon italialaisnaiset käyttävät asusteita. Oma kesätyylilupaukseni onkin kuorruttaa tyyliäni asusteilla sekä käyttää enemmän korkokenkiä.

Uskon myös, että lomamatka on kaikille miellyttävämpi, kun ei laadi liian tiukkaa aikataulua. Me improvisoimme koko Italian-reissun lasten kanssa. Usein oli niin, että emme vielä saman päivän aamuna tienneet, missä nukkuisimme seuraavan yön. Tämä toi matkaamme kivasti vapautta ja saatoimme esimerkiksi vaihtaa kaupunkia, jos sää olikin kelju. Reissuumme olisi piirtynyt stressin merkkejä, jos olisimme etukäteen varanneet kaikki majapaikkamme ja meidän olisi pitänyt aina ”ehtiä” seuraavaan paikkaan. Loma sai siis aivan erilaisen tunnun, kun vain ensimmäinen yö oli varattu etukäteen ja annoimme loman rullata omalla painollaan.

Kaikkea ei tarvitse ehtiä tehdä tai nähdä – tai sitten on parempi keskittää yhteen kohteeseen. Nähtävää voi jättää myös seuraavalle kerralle. Muistan häämatkallamme Firenzessä, kun jonotimme kesäkuun helteessä eri museoihin sisälle. Kyllä, oli upea nähdä renessanssiajan mestariteoksia, mutta mitä päällisin puolin jäi mieleeni, oli täyteen ahdattu, meluisa museo ja se ikuisuudelta tuntuva jonottaminen. Tällä reissulla emme edes yrittäneet pyrkiä sisälle turistipaikkoihin. Sen sijaan söimme hyvin ja fiilistelimme kunkin kaupungin tunnelmaa omalla tavallamme. Esimerkiksi kuvankauniissa Veronassa ehdimme käydä lounaalla ja katsomassa Romean ja Julian talot. Se riitti tällä kertaa. Päätimme, että palaamme toisella kertaa kaupunkiin ja vietämme siellä enemmän aikaa.

Jos mahdollista, matkusta turistiajan ulkopuolella. Heinä- ja elokuussa koko muu Eurooppa on niin täyteen ahdattu, että mielelläni vältän matkustamista tuona aikana. Toukokuun loppu oli mainio ajankohta kiertää Pohjois-Italiaa: lämpötila oli sopiva, hotellihuoneen saattoi buukata edullisesti samana päivänä ja perinteisissä turistikohteissakin oli kivasti väljää.

Varaudu kuitenkin tähän:

Onnistunutta lomamatkaa seuraa usein terävä mahalasku.  Onneksi kiireinen lapsiperhearki ja työkeikat pitävät huolen, ettei lomanjälkeistä melankoliaa kestä paria päivää enempää. Kohta se arki soljuu entiseen tahtiin ja housun nappikaan ei enää kiristä.

Niin, ehkä onnistunut loma tosiaan aiheuttaa aina pienoisen kriisin. Tämä ei aina johdu täydellisestä lomakohteesta tai auringosta, vaan myös siitä, että lomalla ehtii vaihtaa kuulumisia itsensä kanssa. Onhan niin, että lomalta palaa kotiin aina täyttyneempänä ja kokemusta rikkaampana kuin lähtiessään. Lomalta palaa ikään kuin päivitetty versio itsestä, ja se juuri tekee ”vanhaan” arkeen palaamisen niin haastavaksi.

Merete Mazzarella tiivistää ajatuksen täydellisesti Helsingin Sanomien haastattelussa, jossa hän pohtii lomalta kotiin paluuta seuraavasti:

”Yhtäältä se, että jonnekin kauas mentyään voi palata kotiin, vähän eri ihmisenä kuin ennen. Toisaalta myös se, miten matkoilla miettii itseään, kun on eri ympäristössä. Voi ikään kuin palata omaan elämäänsä, ajatella sitä uudella tavalla.”

Onneksi tällä hetkellä lohduttavaa on se, että kesäkausi on vasta alkamassa ja kaikki uudet seikkailut ovat vielä edessä. Ehkä Italian maantie kutsuu taas syksyllä. Sitä ennen laitan korkkarit jalkaan ja värikkään Milanon vintagekaupasta hankitun hameen päälleni. Italian-matka saakoon jatkua kotimaan päässä.

Chao!

Lue myös:

Lomakuulumiset Espanjasta

Matkavinkkejä Milanoon – ja miksi sinne kannattaa mennä

Mitä pakata mukaan kaupunkilomalle?

 

 

 

 

Miten selvitä taaperon kanssa reissussa?

 

Seitsemän päivän sisällä maisema on vaihtunut Bretagnen suloisesta maalaisidyllistä paahteessa rypevään Pariisiin, ja sitten taas kesäisen kauniiseen Helsinkiin. Ja taas pian matkalaukku on pakattu ja avattu ja taas suljettu. Koko kesä on oltu enemmän tai vähemmän reissussa.

Miten ihmeessä matkustaminen sujuu taaperon kanssa ja niin, että tunnelma säilyy hilpeänä?

No helppoa se ei ole ollut! Se on myönnettävä. Sillä väsyneenä reissun päällä akkuja ei pääse lataamaan, ja juuri silloin asiat tuntuvat kärjistyvän. Kun aamuseitsemän lentokoneessa saa jogurttikylvyn pikkuisen toimesta naamalleen ja vaatteilleen, ei siinä hetkessä vielä naurata, mutta vähän myöhemmin sille hirnutaan yhdessä puolison kanssa. Huumori ja villiintynyt nauru ovatkin parasta lääkettä, kun ahtaassa penkkirivissä suunpielet alkavat kääntyä alaviistoon. Pitäisi aina muistaa, että lapsi vaistoaa vanhempien tunnetilan ja yleisen ilmapiirin ja reagoi tilanteeseen sen mukaisesti.

Tämä on todettava: vielä alle vuoden ikäisen lapsen kanssa oli helppo matkustaa. Kun tilanne kävi tarpeeksi haastavaksi, oli jokerina aina tuttipullo. Nyt tilanne on toinen. Pari kuukautta sitten neiti päätti taaperoitua sen verran, että hän luopui kokonaan tuttipullosta. Tuttia hän ei ole koskaan huolinutkaan, joten sekään ei tarjoa lohduketta. Tällä hetkellä ainut rauhoittumiskeino haastavissa tilanteissa on luomukeksit. Niitä siis popsitaan koko perheen voimin ja koitetaan pysyä rauhallisina. Tämä toimii myös aikuisille – varsinkin, jos on tarvetta saada se toinen hiljaiseksi.

Lentomatkoilta mieleeni on jäänyt eräs perhe. Lentokoneen takaosassa perheen äiti viihdytti parin vuoden ikäistä lasta, kun taas mies istui vieressä kuulokkeet päässään ja katsoi sarjaa iPadiltä. Ranskis tuumasi tähän, että voisipa hänkin tehdä noin. Mutta ei! Meillä harrastetaan tasa-arvoa eli siis vuorotellaan.Tämä toimi erityisen hyvin taannoisella junamatkalla Tampereelta pohjoiseen. Lastenvaunussa toinen päivysti leikkipaikan vieressä, toinen sai rauhassa syventyä fiktion maailmaan. Tunnin jälkeen vaihdettiin vuoroja. Lopulta leikkivaunun härveleissä puuhailu väsytti neidin niin, että hän otti mielellään pitkät päiväunet. Näin vanhemmatkin ehtivät hetken vaihtaa kuulumisia.

Mieti myös, mikä kulkuneuvo päämäärään on paras vaihtoehto, ja kannattaako matkan varrella tehdä välietappeja. Me huomasimme, että Suomessa junassa matkustaminen on oikeastaan aika kivaa. Junassa on tilaa liikkua, ja harvoin junavaunut ovat niin täynnä etteikö vierestä saisi vielä ylimääräisen paikan itselleen. Ja äitinä täytyy hehkuttaa leikkivaunun nimeen: se pelasti viimeisimmän matkamme. Ranskassa en moista ylellisyyttä ole tavannut. Ahtaissa junavaunuissa ei edes voi valita omaa paikkaansa, ja usein meille on sattunut pöytäpaikka, josta vastapuolella istuvat kanssamatkustajat ovat saattaneet seurata meidän ”rauhaisaa” matkan kulkua.

Listaa voisi jatkaa iPadillä. Se on luultavasti takuuvarma pitkien matkojen pelastaja, mutta meidän perheessä on päädytty välttämään ruutuaikaa ainakin siihen saakka, että neiti on 2-vuotias. iPadin sijaan kuljetan mukanani tarrakirjaa, joka tarjoaa ihan tarpeeksi puuhailtavaa puolitoistavuotiaalle.

Onneksi matkustaminen meidän osalta rauhoittuu hetkeksi, niin että pääsemme kunnolla lataamaan akkuja seuraava koetusta varten. Luomukeksejä on ainakin leivottava tusina matkaan.

Lately we have been traveling a lot. So I do here this qustion often “how do you guys manage to travel with a little kid?”  Well, it hasn’t been easy, I must say. And nope: our solution is not to give iPad to our girl. Instead of we try to keep the good atmosphere on when we travel. This means, that we try to avoid arguments and we try to stay as positive as we can (and count to ten, of course). When this is not always working, we have another solution: we eat organic biscuits. Yes, they are helping now when she decided, that she doesn’t want to drink her baby bottle anymore. Our third solution (when ever it is possible) is to alternate. While the other is entertaining our girl, the other can have a pause and read a book. This works for us perfectly! And it is equal for both parents.

Here in Finland our last travel on the train was so pleasant when in the car there were a kid’s corner. Our little one enjoyed most of the travel in this area, and after a couple of hours she was so tired that she slept rest of the travel. We are definitely going to travel again by train when it is so comfortable. In France I cannot say the same. We always end up sitting opposite other people who are watching us how we managed to survive the travel with the little one. Not really pleasant, I have to say! Also, I haven’t seen any train car with kid’s area in it. Would be so useful for many families, I think.

Now I am happy that we stay at least a couple of weeks in the same place, so we do have time to rest, and I have to make those biscuits.

 

 

Come sta Firenze?

Ihmeellinen se Firenze oli – kaunis kuin postikortti. Ne jotka ovat käyneet Firenzessä, tietävät mistä puhun. Minulle reissu kaupunkiin oli ensimmäinen. Viikonlopun jäljiltä oloni on vielä pöyristynyt Firenzen kauneudesta – sen mahtipontista kirkoista, taideaarteista ja salaperäisist,ä kapeista kujista. Pyhimysten kuvat kadunkulmassa, mukulakivikadut ja ravintolasta kadulle leijaileva pizzan tuoksu – ja kaikki tämä on pienelle turistille vähän liikaa. Ei ihme, että Firenzessä kävijät saattavat kärsiä Stendhalin syndroomasta. Siis eräänlaisesta taideähkyistä. (Firenzeläinen psykiatri otti tämän diagnosin käyttöönsä 1980-luvulla, kun hänen vastaanotolleen tuli toistuvasti amerikkalaisia turisteja, jotka pyörtyilivät museoissa. Kirjailija Stendhal oli tulkinnut itsellään samankaltaisia oireita ja todennut, että oireet johtuvat Firenzen liiallisesta määrästä kauneutta. Siitä siis nimi Stendhalin syndrooma.) Vaikka kuinka olisimme halunneet kiertää museosta ja kirkosta toiseen, asettui turistilauma ja oma jaksaminen vastaan: kaksi nähtävyyttä päivässä oli juuri tarpeeksi, muuten loma olisi mennyt suorittamiseksi. Viimeisen illan täyteläinen pasta kermakastikkeella ilmoitti myös, että nyt on rouvan italialaisen keittiön maistelukiintiö täynnä.

Ja mitä ruokaan tulee, Firenzessä tuli syötyä tähän asti maistamani herkullisin pizza, pasta-annos ja se jälkkäreiden kuningatar, tiramisu. Mutta mahtui joukkoon muutama mitäänsanomaton pasta ja alkoholissa liikaa uitettu tiramisukin. Näinkin voi siis käydä Italiassa.

Firenzen-matka oli monessa mielessä opettavainen, ehkä tärkeimmistä oivalluksista oli erottaa selkeästi vapaa-aika ja työ toisistaan. Niinpä pitkä viikonloppu tuntui viikolta ja oikeasti lomalta. Toinen tärkeä oivallus liittyy hemmottelulomien tärkeyteen. On ihan okei joskus nukkua yönsä vähän paremmassa hotellissa. Erityisesti turistien täyttämässä Firenzessä hotellin kattoterassin uima-allas oli paras mahdollinen paikka viettää paahteisia iltapäivän tunteja. Olla vain sen verran pinnallinen, että selata rantatuolissa muotilehteä ja juoda sorbettiväristä cocktailia. Tiedostaen, ettei tällaiset hetket kestä paria tuntia kauempaa, sillä kohta jollain on pissa vaipassa tai nälkä.

Mikäli siis etsit hyvää hemmotteluhotellia, voin suositella Plaza Hotel Lucchesia.

Palaan vielä tarkemmin Firenzen matkavinkkeihin, kunhan saan liput ja lappuset mapitettua. Ennen Italian-matkaa suosittelen lukemaan Liisa Väisäsen kirjan Kaikki Italiani – matkoja maahan josta on moneksi. Väisäsen kirja sisältää kiinnostavaa historiatietoa sekä omakohtaisia kokemuksia elämästä Italiassa. Se johdatteli juuri sopivasti matkatunnelmaan, ja kirjaa lukiessani opin hurjasti italialaisesta kulttuurista. Mutta varoitus: kirja aiheuttaa matkakuumeen, eikä vain Firenzeen, vaan halki Italian eri maakuntien. Siitä sainkin idean…

 

 

 

Matkavinkki Lanzarotelle

No niin, luvassa ensimmäinen matkavinkki saarelta.

Kun olimme päässeet asettumaan taloksi, ja sunnuntain ikuisuussiesta alkoi kyllästyttää, lähdimme autoajelulle. Mies oli ottanut selvää lähimaaston aktiiviteeteista ja halusi viedä meidät erääseen taianomaiseen paikkaan.

Kun saavuimme Los Jameos del Aguan parkkipaikalle, ajattelin ensin, että ollaan menossa merimuseoon – ei sentään! Luvassa oli jotain paljon kiinnostavampaa!

Los Jameos del Agua on kulttuurin, taiteen ja turismin keskus, joka sijaitsee vulkaanisessa tunnelissa. Erikoisen paikasta tekee myös se, että tunnelissa sijaitsee geometrisesti harvinaisen muotoinen pieni järvi.

Tunnelin sisällä kävellessämme taustalla soi harmoninen musiikki ja siellä täällä saattoi kuulla lintujen laulavan. Ilta-aikaan turisteja oli vain kourallinen, joten saimme vaellella rauhassa ja ihmetellä paikan ainutlaatuisuutta. Jameos Del Aguan konsepti on toteutettu sikäli nerokkaasti, että vaikka paikassa toimii ravintola ja auditorio, kunnioittaa kulttuurikeskus paikan tunnelmaa ja on harmoniassa luolan hengen kanssa.

Tämä kulttuurikeskus oli pääsylippunsa arvoinen, ja omalla kokemuslistallani Jameos del Agua tarjosi yhden mieleenpainuvimmista elämyksistä. Paikka sopii ehdottomasti nähtävyyskohteeksi myös lapsiperheille. Meidän pikkuneiti oli ainakin innoissaan.

Ehkäpä palaamme paikkaan vielä illalliselle. Se jos jokin olisi varmasti unohtumaton kokemus.