Villit uudenvuodenbileet ja taivaalle kurkottavia lupauksia.
Tai sitten ei.
Uudenvuodenaaton kaava oli kutakuinkin tällainen:
Pannupizzaa ravintolassa hyvässä seurassa.
Kävimme katsomassa kotikaupunkini organisoiman ilotulituksen meren rannalla. (Saavuimme paikalle tuntia aiemmin ja odotimme parkkipaikalla huuruisessa autossa, että milloin sitä räiskitään.)
Sauna. Kylän kovimmatkin kotibileet jäivät toiseksi, kun lämmin sauna kutsui löylyttelemään.
Saunan jälkeinen raukeus.
Silti, rohkenimme avata samppanjapullon ja kilistellä sille, että tässäpä tätä mennään yhdessä kohti uutta. Ja hyvinvoinnille, jota uusi vuosi pitäisi sisällään. Ensi vuonna tehdään ehkä sitä tai tätä, ja jos matkustettaisiin sinne…
Sitten minä askartelin sen perinteisen aarrekartan.
Ja kappas, kun ei kehdannut vielä nukkumaan mennä, avasimme telkkarin ja katsoimme Abba-dokkarin ja -elokuvan. Ei ehkä juonellisesti ykkösluokan elokuva, mutta vau sitä abbalaisten puvustusta!
Vuoden ensimmäinen päivä: herään hirveässä flunssassa.
Vuosi 2017 alkoi odotusten vastaisesti, mutta lepo lienee itse kullekin paras startti uuteen vuoteen. Lukeminen – se ei ole koskaan huonoa ajanvietettä.
Ennen kuin on aika siirtyä seuraavan vuoden puolelle, on terapeuttista kerrata menneen vuoden tapahtumia.Eli nyt heitetään hyvästit menneelle vuodelle.
Mitä vuosi 2016 toi tullessaan? Millaisia tavoitteita asetin itselleni ja elämälleni? Kuinka niissä onnistuin? Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni, kun vilkaisin tämän vuoden miellekarttaani. (Kyllä, uudenvuoden traditioihini kuuluu askarrella uusi miellekartta!)
Kuten sivustoani seuranneet sen tietävät, on isoin ja merkityksellisin tapahtuma tyttäremme syntymä, ja vauva-arki yleensäkin. Se jos jokin mullistaa koko elämän ihan uudella tavalla. En ole enää vain pohjoismaalainen kolmikymppinen nainen ja ranskalaisen vaimo, vaan myös pienen tytön äiti. Joka päivä, joka ikinen hetki. Vanhemmuudesta on tullut luonteva osa omaa identiteettiäni, mutta samalla olen joutunut miettimään ammatillista uraani uudesta tulokulmasta. Ei kai turhaan meuhkata siitä, miten yhdistää perhe ja ura – sillä se ei ole aina helppoa. Tai helpoin tie olisi heittää hanskat tiskiin ja omistautua täysin kotiäitiydelle – sitä en vain osaa! Enkä usko, että se olisi meidän perheelle paras ratkaisu. Oman näkemykseni mukaan myös äiti tarvitsee omia projekteja, jotka edes pienin askelin vievät ammatillista uraa eteenpäin. Pienet työ- tai opintoprojektit ovat siis todellakin jees. Niinpä olen sitkeästi jatkanut freelancer-toimittajan töitä kotiäitiyden rinnalla sekä ehtinyt höpistä täälläkin. Olen myös tehnyt muutaman nettikurssin avoimessa yliopistossa. Olen siis elävä esimerkki siitä, että sinäkin pystyt vaikka mihin!
Mutta mitä muuta siellä 2016 vuoden aarrekartassani oli?
Vauva-arjen lisäksi melko perinteisiä tavoitteita, kuten itsestä huolehtimista liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Haaveilin rantalomasta, joka vaihtui tällä kertaa muutamaan Barcelonan-reissuun ja kesään Bretagnen vaihtelevissa sääoloissa. Häämatkalle emme tämän vuoden puolella ennättäneet, mutta sinne kyllä ehtii!
Henkilökohtaisella puolella oman sivustoni lanseeraaminen oli se isoin ja inspiroivin projekti. Kiitos ja kumarrus siitä, että olet klikannut itsesi sivustolleni. Se merkitsee minulle paljon. Aion jatkossakin toimia rehellisenä äänitorvena missä liikummekin.
Mitä sitten ensi vuonna? Täällä Pohjois-Suomen piskuisen kaupungin talvisessa maisemassa tarpoessamme olemme mieheni kanssa kuin yhdestä suusta todenneet, että vuoden 2017 teemana on hyvinvointi, bien-être. Vuosi 2016 on ollut monella tapaa uuden opettelua, kiirettä, työstressiä, myös suruakin, kun läheinen henkilö sairastui vakavasti. On siis aika kääntää kelkka reippaasti ylöspäin.
Globaalilla tasolla vuosi 2016 jää maailmanhistoriaan järkyttävistä terrori-iskuista, pakolaiskriiseistä, oudoista presidenttivaaleista, sekä siitä, että niin moni suuri tähti, kuten David Bowie ja Leonard Cohen on poissa. Olkoon siis vuosi 2017 lempeämpi ja ennen kaikkea rauhallisempi kuin edeltäjänsä.
