”Olet sitä, mitä puet päällesi.” Näin totesi kestävään muotiin ja tekstiilijätteen minimoimiseen keskittyvän Redress-organisaation perustaja, Christina Dean. Satuin löytämään Youtubesta puheen, jonka Dean piti TEDxHKBU-tapahtumassa. Vaikutuin.
Ajatus on radikaali, mutta samalla osuva. Pukeutuminen ei ole toissijainen juttu, vaan se määrittää meitä monella tavalla. Ei kai turhaan puhuta käsitteestä sosiaalinen iho. Sosiaalisen statuksen, muodikkuuden tai arvokkuuden lisäksi omilla vaatevalinnoillamme ja ostokäyttäytymisellämme kommentoimme tavalla tai toisella vaateteollisuuden tilaa. Pahimmassa tapauksessa olemme sekä fast fashion -kaupan uhreja että sen rahoittajia.
En ole itsekään mikään pyhimys. Vuosien varrella olen ostanut halpavaateketjujen vaatteita. Nykyisin kuitenkin hyvin harvoin, ja tavallisesti ketjumyymälöiden vaatteet on hankittu käytettyinä. Käyn myös monipolvisia ja kriittisiä keskusteluja itseni kanssa aina, kun olen hankkimassa täydennystä vaatekaappiini. Kuitenkin, mitä enemmän perehdyn hitaaseen muotiin ja vaateteollisuuden, sitä helpompi minun on kieltäytyä impulsiivisesta shoppailusta.
Huomioitava fakta on esimerkiksi tämä: maailman vesien saastumisesta noin 20 % tapahtuu vaateteollisuuden toimesta. Vaateteollisuus on siis yksi saastuttavimmista teollisuudenaloista heti öljyteollisuuden jälkeen. Jo yhden farkkuparin valmistus tuhoaa maaperää ja vesistöjä enemmän kuin voisimme kuvitellakaan.
Toinen fakta: me ostamme tänä päivänä 16 % enemmän vaatteita kuin kymmenen vuotta sitten. Silti euromääräisesti emme kuluta rahaa juuri enempää kuin aiemmin, koska vaatteet ovat niin halpoja.
Puheessaan Christina lainasi USA:n Voguen päätoimittajaa Anna Wintouria seuraavasti: ”Fashion is a reflection of our time.”Jos tämä on totta, niin me tavallaan elämme Danten kuvailemassa helvetissä. Ostamme koko ajan enemmän. On mustia perjantaita, aleja, välialeja ja cyber maanantaita. Niin ja: joululahjashoppailua. Samalla sosiaalinen media täyttyy fashionistojen kuvista. He esittelevät jokaviikkoisia vaateostoksiaan ja houkuttelevat ostamaan perässä. Vaikka jokaisella meistä on medialukutaitoa, ja vastuu ostopäätöksistä on tietysti meillä kuluttajilla, ei kukaan tunnu peräänkuuluttavan moraalista vastuuta niiltä, joilla on eniten vaikutusvaltaa uusien muotivillitysten läpihuutajana.
Kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä itää kuitenkin toivonjyvänen. Nykyisin on olemassa yhä enemmän kestävään kehitykseen keskittyneitä vaatemerkkejä, ja nopean muodin ilmiöstä on alettu puhua negatiiviseen sävyyn. Ehkä jopa häpeillään vaateostoksia, joiden tuotantohaarat eivät kestä päivänvaloa.
Silti tarvitaan enemmän meteliä kestävän kuluttamisen puolesta. Siksi minäkin tässä paasaan.
Napakan puheen lisäksi Dean toimii loistavana roolimallina meille muille. Hän muun muassa teki kokeilun, jossa pukeutui vuoden ajan vaatekeräyskeskuksen hylättyihin vaatteisiin vaihtaen asukokonaisuutta päivittäin. Dean julkaisi kuvan asukokonaisuudesta sosiaalisen median kanavilla. Projekti keräsi tykkäyksiä ja sai mediahuomiota. Pukeutumisprojekti sai Deanin oivaltamaan, ettei kestävän muodin tarvitse tarkoittaa tylsää ja tyylitöntä. Ja sen, että vaatteilla on suuri merkitys siihen, millaiseksi tunnemme olomme. Ei kai turhaan naistenlehdissä tuuleteta pukeutumisen voimasta ja jaella tyylivinkkejä.
Projekti opetti Deanille myös sen, että vaatteista tulisi pitää parempaa huolta. Puheessaan hän kertoi, että usein vaatteet oli hylätty siksi, että niistä puuttui nappi, tai että vaatteessa oli jokin pieni vika, jonka olisi voinut helposti korjata. Christinalle oli yllätys, kuinka heppoisin perustein vaate hylättiin.
Ja jotta vaatteita ei vain hylättäisi mitättömin perustein, on vaatteeseen synnyttävä eräänlainen tunneside. Näin me jaksamme huoltaa vaatteitamme paremmin ja pidennämme niiden elinkaarta.
Tällä kaikella tiedolla on merkitystä, sillä meillä kuluttajilla on yllättävän paljon valtaa. Dean mainitsee, että vaateteollisuuden negatiivisesta vaikutuksesta 58 % aiheutuu kuluttajasta. Muutos lähtee siis pitkälti meistä.
Mitä me sitten voisimme tehdä?
Kertaan Deanin esittämän listauksen:
Osta vähemmän, osta laatua.
Sijoita kestäviin ja ajattomiin vaatteisiin.
Suosi ekologisia vaatebrändejä ja osta vaate käytettynä.
Kierrätä. Älä laita vaatteitasi roskikseen.
Pidä mielessä: olet, mitä puet päällesi.
Meille suomalaisille suurin osa näistä faktoista on tuttua kauraa, mutta silti vielä toiminnan tasolla olemme kaukana ideaalista.
Ehkä nyt olisi aika kääntyä omalle vaatekaapille, ommella ne puuttuneet napit paikoilleen, parsia reikiintyneet sukat ja korjata housujen vetoketju. Hyvä alku sekin.
As the saying goes “you are what you eat “ the same goes with clothing. Recently I watched a speech given by Christina Dean at TEDxHKBU on YouTube. She is the founder of the Redress organization, which is based in Hongkong. I was impressed by her speech. I am sure you will be too. Listen to it here.
Anyway, in her speech, she made several important points.
“You are what you wear”. What does it actually mean?
In the worst case it means that you are taking part in the fashion industry every single time that you wear that cheap clothing. At the same time you are saying yes to pollution, to the bad working conditions, and most of all: you are taking part in destroying the planet.
It is a serious issue, and it is not just a little step that we should do to change this. The fashion industry is one of the most polluting industries in the world, and as a consumers by buying more clothes we take part in this horrible action. At the same time we too are the victims of the fashion industry and we are also the ones that nourish it by our own actions.
In her speech Dean quotes the editor-in-chief of US Vogue Anna Wintour by saying: “Fashion is a reflection of our time”. So if this is true, we are kind of living in hell, aren’t we? Even when there is a rising interest in sustainable matters, we still say yes in so many ways: by buying cheap clothes, liking those fashionistas on social media who are sharing their lifestyle of buying new clothes every two weeks. However, there is a little indication that things are actually changing. There are more and more sustainable fashion brands and the attitude towards fast fashion is more negative than ever.
Still, we need to make noise about this.
The fact is that today we are buying 16 % more clothes than ten years ago. And we are not spending that much money, because the clothes are cheap, and most of all: bad quality.
In the end in her speech Christina highlights some points that we as consumers could do. It is a fact that we are not going to stop buying clothes. And let’s face it: we like to dress up. Or I do. So does Christina and I bet you do too. Dean did an experiment. For one year she wore clothes that someone had abandoned. (The clothes she found in a recycling center.) She wore a different outfit every day and posted a picture of it on social media. She got likes and the media was interested, too. During her experience she learned this: sustainability does not mean a compromise in style.
Also, that:
Clothes have a lot of power to change how we feel.
We need to take care of our clothes. (She was amazed how easily people abandon clothes. For example, if there was a little hole or button missing.)
You need to form an emotional bond to your clothes. (That is when you actually take care of your clothes, and feel good about what you are wearing.)
And why does all this matters?
Because we do have power. Christina mentioned that 58 % of the negative impact of the textile industry is caused by us. This is kind of good news, because we can all do something to change it.
And this is what you can do:
Buy less, buy quality.
Buy durability.
Always look for sustainable clothes or choose to buy second hand ones.
Never put your clothes in the bin. Recycle.
Think about this every day: you are what you wear.
What an inspiring idea.
So the next question is: who are you?
Need more reading?
Check this article on Huffpost: Up-Cycling: Fashion’s New Crush
Read more:
