Kolusin mummolan autotallin peräkammarista vanhoja vaatesäkkejäni. Mukaan lähti diskopaita, jonka hankin aikoinaan vintagekaupasta Birminghamista ja beige kirpparihame. Sekin löydetty viereisestä kierrätyskeskuksesta. Ja takki, sen löysin viime vuonna helsinkiläisestä vintageputiikista. Tuo italialaiskaunotar palveli minua viime vuonna raskausaikana, kun mikään muu talvitakki ei mahtunut vyötäröltä kiinni. Nyt se on voimatakkini: se päällä viiletän takki auki Pariisissa. Täällä Suomessa vieraillessani puen vielä varmuuden vuoksi alle kevyttoppiksen, jotta koiralenkki sujuisi lämpöisästi.

On helpottava ja samalla tyydyttävä ajatus tehdä löytöjä omalta vaatekaapiltani. Kun osaa vaatteista ei näe hetkeen, kiinnostavat ne myöhemmin vähän samalla tapaa kuin uudet löydökset. Ympäristön kannalta omalta vaatevarastolta shoppailu on tietysti tiedostavan kuluttajan järkiteko, ja toisaalta kyllähän tässä puuhassa säästää myös rahaa.