En jaksa olla hämmästelemästä itseäni siitä, kuinka oloni on huomattavasti keveämpi kun saan tuijottaa vähäeleistä, rauhallista luontomaisemaa. Taustalta kantautuu etäisesti aaltojen kohina, mutta sitäkin voimakkaampana linnunlaulu. Kaupungissa arki täyttyy jatkuvista hälyäänistä: ohi kaasuttava skootteri, puheensorina, hälytysajoneuvojen epätoivoinen ääni, naapurin rouva, joka huutaa koiralleen… Kaupunkiympäristö on koko ajan liikkeessä, silloin myös omien ajatusten äärelle on vaikea pysähtyä. Mutta maalla, maalla kaikki on toisin. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmemmin tiedostan, että tarvitsen säännöllisin väliajoin näitä happihyppyjä.

Silti sisälläni käy taistelu: maalle vai kaupunkiin? Missä on oikeasti hyvä olla? Laitettuamme Pariisin-talomme myyntiin, elämme siirtymävaiheessa, sillä kaikki ajatukset ovat vielä kesken. Missä vietämme ensi syksyn, kuka tietää? Kaikki tämä pelottaa, mutta samalla kohti uutta kulkeminen karistaa jaloista kahleet. Sisälläni tiedän, että päätöstä tuskin tulemme katumaan, sen sijaan päätöksestä vetäytymistä kyllä.

Nykyisin blogimaailma on täynnä tekstejä, jossa eletään mahdollisimman vapaana, matkustellaan ja täytetään Instagram-käyttäjätili kuvista, joissa poseerataan ”hyvä elämä” -hymy kasvoilla ja viherpirtelö kädessä Balin rantaparadiisissa. Sitäkö vapaus tarkoittaa tänä päivänä, että voi matkustaa kauas ja halvan elintason kylkiäisinä elää kuin kuningatar? En ole niin naiivi, että vastaisin kyllä. Matkaelämää voi elää hetken, muttei loputtomasti. Jotta arki olisi pidemmällä tähtäimellä miellyttävää ja toimivaa, on johonkin osattava asettua. Etenkin perheelliselle se on välttämätöntä.

Muuttoa ja uutta asuinympäristöä pohtiessani, olen miettinyt tekijöitä, jotka kuuluvat mielikuvassani hyvään arkeen. Näitä ovat:

Kun aamulla voi astua kahvikuppi kädessään terassille olipa sitten kesä tai talvi…

Kun päivän voi aloittaa urheilemalla…

Kun liikkuminen ei ole kahlittu autolla ajamiseen. Pyöräilemällä tai kävellen pääsee tarvittaessa suuremman kaupungin sydämeen. Tähän liittyy myös toimiva pyörätieverkosto.

Kahvila ja luomukauppa ei ole koskaan kävelymatkaa kauempana.

Asuinpaikassa on hyvä hengittää, eikä ilmansaastetilanne ole hälyttävä.

Asuinpaikka tarjoaa miellyttävän, lapsiystävällisen ympäristön. Myös terveydenhoitopalvelut ovat erinomaiset ja koulujärjestelmä hyvä, luova, eikä missään nimessä ankara!

Elinympäristö tarjoaa myös mahdollisuuden kehittää itseä.

Kotona oleskelun rinnalla meillä on tiivis sosiaalinen verkosto. Ei sen tarvitse olla niin laaja, mutta että on joku, jonka kanssa voi poiketa aperolle ja puida maailmanmenoja.

Lopulta tämä vaatimuslista on aika kohtuullinen, eikö?

Sitä kohti me aiomme kulkea.

We are here in Brittany again in our second home, and I can’t help wondering how peaceful I feel here. The older I get, more I start to realize how much I need this escape to the countryside.

As we decided to sell our house in Paris, I started to think those factors that I want from the new environment (and country). And here is what I hope:

… that, I can go out to our garden every morning with my big mug of coffee and have that peaceful moment to start my journey.

I can go jogging or do my yoga practice every morning.

Kids friendly environment, a good system of education and a good system of health care.

That I can go to a big city with my bike or even walk. This means “no” to car and “yes” to big cycle path.

That, there is a nice café and organic wood shop nearby.

That the environment offers a good condition to educate myself.

And of course: that we do have a social life, that we are not isolated in a big house.

I don’t ask that much, do I? Anyway, this is the path that we are approaching.