En jaksa olla hämmästelemästä itseäni siitä, kuinka oloni on huomattavasti keveämpi kun saan tuijottaa vähäeleistä, rauhallista luontomaisemaa. Taustalta kantautuu etäisesti aaltojen kohina, mutta sitäkin voimakkaampana linnunlaulu. Kaupungissa arki täyttyy jatkuvista hälyäänistä: ohi kaasuttava skootteri, puheensorina, hälytysajoneuvojen epätoivoinen ääni, naapurin rouva, joka huutaa koiralleen… Kaupunkiympäristö on koko ajan liikkeessä, silloin myös omien ajatusten äärelle on vaikea pysähtyä. Mutta maalla, maalla kaikki on toisin. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmemmin tiedostan, että tarvitsen säännöllisin väliajoin näitä happihyppyjä. Silti sisälläni käy taistelu: maalle…
