Avainsana-arkisto: family holiday

Eräs hotellimatka Badalonaan

Nykyisin hotellihuoneet avautuvat avainkorteilla, huoneessa ilmastointilaite hurisee, eikä ikkunoita saa auki. Hotelliketjuja, persoonatonta palvelua, mutta ei Hotel Miramarissa, jossa vietimme kaksi yötä ennen kotiinpaluuta.

Huoneemme sijaitsi neljännessä kerroksessa, jonne meidät kuljetti vanhanaikainen hissi. Suuri metallinen avain kädessäni avasin huoneemme oven. Astuimme sisään tilaan, jonka vanhanaikainen sisustus toi mieleen kaurismäkeläisen elokuvan lavasteet sen ruskeine verhoineen ja retrovalaisimineen. Hotellihuoneen parvekkeelta puolestaan avautui huikeat näkymät merelle.

Vielä illalla hotelliin saapuessamme kirosin, miksi mieheni oli varannut hotellin Barcelonan ulkopuolelta Badalonasta, jonne taksimatka lentokentältä kesti ruuhka-aikaan melkein tunnin. Mutta aamulenkillä sen oivalsin: tämähän on upea paikka. Hengitin raitista ilmaa ja lykin rattaita leveällä rantabulevardilla kaikessa rauhassa. Oltiin suurkaupungin vieressä, mutta silti tämä rauha, ei autoja kaasuttelua, skoottereiden sietämätöntä hurinaa, kapeita katuja tai kiireisiä ihmisiä. Sen sijaan kuuntelin meren kohinaa, seurasin aamulenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia, joilla oli aikaa jäädä heittelemään palloa koirilleen. Pysähdyin useaan otteeseen tuijottamaan merelle, ja näin naisen, joka meditoi hiekkarannalla.

Oivalsin, ettei ollut sattuma, että mieheni oli varannut hotellin juuri täältä. Hän halusi nähdä, voisiko alue olla tuleva asuinpaikkamme. Kun palasin hotellihuoneeseen, kiitin liikuttuneena miestäni siitä, että hän oli tuonut meidät tänne.

Illalla söimme hotellin ravintolassa, jossa haitariovista keittiön ja salin väliä ravaava iäkkäämpi tarjoilijamies huolehti, että meillä oli kaikki hyvin. Jaksoipa tuo hauskuttaa pikkuneitiäkin. Ja koska illan menuu ei sekään ollut hullumpi katalonialaisine punaviineineen, päätimme poiketa ravintolaan vielä toisenakin iltana.

Joskus kolmen tähden hotelli voi olla niin paljon enemmän kuin se hienoista hienoin luksushotelli, jossa mikään ei kuulu hotellihuonevarauksen hintaan. Kun aistii, että hotellissa on hyvä tunnelma ja sen henkilökunta hymyilee aidosti, tuntee itsekin olevan toivottu vieras.

 

Lomalaisen elinkaari

Lanzarotella olen oivaltanut, miksi kaksi viikkoa on ideaalipituus lomalle. Itse asiassa kahden viikon lomaa voi verrata parisuhteen kehityskulkuun tai romanttisen komedian juonikuvioihin: Ensin ihastutaan ja ollaan hurmoksessa. Sitten tulee ristiriita, konflikti, joka on ratkaistava. Viimeisellä kolmanneksella meno tasaantuu. Lopussa on tapahtunut henkistä kasvua, ehkä jostain luopumistakin, mutta lopputulemana pariskunta on päihittänyt esteensä, ja lopputekstejä säestää duurisointu.

Jotenkin näin tulkitsen myös lomamatkaamme.

Aluksi oli suuri ihastus ja euforinen olo tästä kaikesta kauneudesta. Sitä seurasi kovanluokan väsymys. Mieli täyttyi eksistentiaalista kysymyksistä. Samalla arkikuvioiden yhteensovittaminen tuntui haastavalta mukauttaa lomakontekstiin. Kun päälle vielä halusimme nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, oli tuloksena kaksi väsynyttä aikuista, jotka kyselivät toisiltaan ”niin, mikä loma?”

Ensimmäisen viikon jälkeen, kun sekä mieli että ruumis olivat käyneet omat kamppailunsa, saattoi toisen viikon ottaa täysin rennosti ja vaipua lomamoodin, jossa päivän tärkeimpänä kysymyksenä oli, mitä tänään syötäisiin. Tehtävälistalla puolestaan oli vähän urheilua, pari tuntia töitä, pitkiä vaunulenkkejä, päiväunia, pyykinpesua, lukemista ja iltapalan laittoa. Tiivistäen siis juuri sitä tasapainoista oleilua, mitä lapsiperheen loma voi parhaillaan olla.

Erällä tapaa lomamatka on myös matka omaan itseensä, kun arjen kiireen tainnuttamat ajatukset pulppuavat holtittomana pintaan keskellä kuohuvaa merimaisemaa. Kun uskaltautuu esittämään itselleen niitä haastaviakin kysymyksiä, huomaa, että myös uusille ideoille ja ajatuksille on taas sijaa. Olo on kuin olisi käynyt jonkin kummallisen puhdistumisrituaalin, meripesun.

Kun vuorossa on viimeinen päivä idyllisessä Arrietan kalastajakylässä, on lomalaisena oikeastaan valmis palaamaan takaisin kotiin.

Mielessä soi jo lomareissun lopputunnari, joka tavailee Roxy Musicin More Then This -biisin sointuja.

Lopputeksteissä tyytyväinen vaimo kiittää aviomiestään upeasta ja hullunkurisesta lomamatkasta. Ja tietysti parhaasta matkaseurasta.