Raskausaika on tuonut mukanaan monia muutoksia muun muassa ruokavalioon, pukeutumiseen, unirytmiin ja vireystasoon, mutta yksi asia on pysynyt läpi tämän uuden kokemuksen: liikunta. Kun pari vuotta sitten aloin urheilla säännöllisesti kolme–neljä kertaa viikossa, ei paluuta tältä tieltä ole ollut, ei edes raskausaikana. Yleinen suositushan on, että raskauden aikana (ainakin viimeistään) alkaisi huolehtia kehostaan liikkumalla säännöllisesti – olipa kyseessä sitten kevyt puolen tunnin kävelylenkki tai jokin muu hyötyliikunta. Minulle liikkuminen raskausaikana on ollut itsestäänselvyys, ja urheilemisesta on tullut muutenkin elämäntapa. Halusinkin jakaa omat mietteeni liikkumisesta aina alkuraskaudesta kohti viimeisiä kuukausia.

Alkuraskauden aikana juoksin noin kolme kertaa viikossa 5–7 kilometrin matkoja ja tein balettiharjoituksia YouTubesta. Noin neljän kuukauden paikkeilla juokseminen ei enää tuntunut miellyttävältä, joten vaihdoin juoksemiseen reippaaseen puolen tunnin kävelyyn kuntosalin juoksumatolla. Tähän päälle olen sutannut 10–15 minuuttia crosstrainerilla, joka on ollut oiva kaveri tehokkaaseen mutta turvalliseen lämmittelyyn, kun mahakumpu on kasvanut. Lisäksi olen tehnyt kevyen salitreenin. Omalla retrohenkisellä kuntosalilla on myös se huima etu, että siellä on uima-allas, jossa käyn vielä treenin päälle virkistäytymässä.

Nyt seitsemännellä raskauskuulla olen edelleen käynyt kaksi–kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja nyt hiljattain aloin käydä hathajoogatunneilla. Aiemmin olen joogannut YouTubesta löytämien videoiden tahtiin, mutta viime aikoina olen tosiaan uskaltautunut ihan livetunneille. Ja lienee sanomattakin selvää, että nämä joogatunnit ovat edelleen kohentaneet elämänlaatuani huimasti.

Tähän asti liikkuminen on siis sujunut vaivatta. Pian toki ongelmaksi muodostuu kuntosalille pääseminen, salikassin kantaminen ja treenikenkien jalkaan laittaminen, mutta onneksi on mies rinnalla. Kuntosalireissujen rutiiniksi onkin muodostunut, että minä kannan oman laukkuni salille, mutta treenin jälkeen (kun lisäpainoa treenikassiin tuo märät uimakamppeet) mieheni on kantanut pyytämättä myös minun kassini.

Joka tapauksessa ainakin omalta osaltani voin todeta liikunnan auttaneen minua etenemään ”kivuttomasti” (jos näin kauniisti voidaan ilmaista) ja turvallisesti raskauteni kanssa. Pahimmat, välillä ilmaantuvat selkäkivut, olen selättänyt kuin huomaamatta joogan ansiosta. Jo se, että päivän aikana tulee liikuttua kotitoimistolta ulos ja pisteestä a paikkaan b, auttaa jaksamaan niin henkisesti kuin fyysisesti. Tämä tuli todistettua taas pari päivää sitten, kun jämähdin kahdeksi päiväksi kotiin (kun oli viikonloppu ja mittari täällä Pariisissakin näytti nollaa) ja pidin muutaman liikkumattomuuspäivän. Seurauksena olin entistä nuutuneempi, söin enemmän suklaata, elimistö tuntui turvonneelta ja olo kiukkuiselta. Kun sitten illalla pääsin kuntosalille, oli olo kymmenen kertaa energisempi kuin ennen salille lähtöä. Ryhdikkyys palasi.

Treenin jälkeen nukun myös paremmin. Näin päästään taas tähän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Loppujen lopuksi hyvän elämän resepti on aika simppeli: nuku hyvät yöunet, pyri kiireettömyyteen, liiku ja syö terveellisesti. Tämä cocktail tepsii ainakin minulle. Olen huomattavasti parempi versio itsestäni kuin aiemmin ( ne jotka tuntevat minut, tietävät, että olin ennen kova stressaamaan, ja niska-hartiaseutuni oli kova kuin tiiliskivi.) Ja kun äiti voi hyvin, on myös vauvalla turvallinen alusta kasvaa.