Avainsana-arkisto: vastuullinen vaatekaappi

Osa I: Vastuullinen vaatekaappi ja järkevät vaatehankinnat

Viimeiset neljä vuotta olen päivittänyt vaatekaappini sisältöä kestävämmälle pohjalle. Arjen tasolla ja omassa ostokäyttäytymisessä olen tehnyt muutoksia, jotka ovat tehneet minusta tiedostavamman ja ympäristöä ja eettisiä arvoja paremmin kunnioittavan tyypin. Ajattelin vinkata omista vastuullisista valinnoistani ja aloittaa samalla vastuullista pukeutumista käsittelevän juttusarjan. Ensimmäisessä osassa vinkkaan, kuinka tehdä vastuullisia valintoja ja muuttaa omia ostotottumuksia.

1. Palaa omalle vaatekaapillesi! Aina kun minun tekisi mieli hankkia uuden sesongin avainvaatteita, palaan aina ensin omalle vaatekaapilleni ja mietin, miten voisin toteuttaa haluamani tyylin jo olemassa olevilla vaatteilla. Tämän kikan olen havainnut toimivaksi ja se on tehnyt minusta hitusen verran luovemman pukeutujan.

2. Luovu sesonkishoppailusta ja ota teemaksi ajattomuus. Sinulla on aina päällepantavaa, kun sijoitat muutamaan ajattomaan vaatteeseen, jotka pukevat sinua täydellisesti. Toisin kuin, että vaatekaapissasi on parikymmentä edullista trendivaatetta, jotka eivät aiheuta koskaan vau-efektiä sinussa tai katsojassa. Ok, seuraan työni puolesta muotitrendejä ja inspiroidun uusista jutuista, mutta olen iän myötä huomannut, että uusien trendien kokeilu kiinnostaa minua vähemmän. Toisaalta nykyisellä IG:n aikakaudella muotitrendit kopioidaan niin vauhdilla, että niistä saa ähkyn jo kuvafeediä selaillessa. Sittenpä ei tarvitse enää itse kokeilla! Ja muutenkin oma tyylini on minulle tärkeä asia, en halua sen näyttävän persoonattomalta kopiolta.

3. Suhtaudu uuden vaatteen hankkimiseen kuin sijoitukseen: harkitse, vertaile, sovita! Älä sorru impulssishoppailuun (poikkeuksena rakkautta ensisilmäyksellä -vaatteet). Ehkä oman elämäntapani tietoisen hidastamisen myötä, myös ostoskäyttäytymiseni on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosien aikana. Ostan nykyään todella harkiten uutta. Käyn sovittelemassa vaatetta, tuumailen, myyn käyttämättömiä vaatteita pois ja säästän. (Laskin muuten , että viime vuonna ostin alle kymmenen vaatetta uutena.)

4. Suosi vaatemerkkejä, joiden koko tuotantoketju on läpinäkyvä. Toisin sanoen kysy: kuka on tehnyt vaatteen ja millaisissa olosuhteissa? Kun ekologiset ja eettiset arvot ovat yritykselle tärkeitä, ne on tuotu näkyväksi myös vaatebrändin nettisivuilla. Esimerkiksi Weecos-verkkokaupasta löytyy joukko vastuullisia, kotimaisia vaatemerkkejä joiden vastuullisuusleimoja voi tutkailla eri filttereillä. Kätevää! Vaatteiden vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden astetta voi tarkistaa myös Rank a brand -sivustolta.

5. Keksi vähintään viisi asukokonaisuutta johon uuden vaatteen yhdistät ja varmista, että vaatteella on on todellisuudessa käyttöä. Esimerkiksi, jos kalenterisi ei täyty edustus- ja juhlatilaisuuksista, on turha täyttää vaatekaappia hienommilla vaatteilla, jos niiden käyttöaste jää lähes nollaan. Tällä hetkellä arkeni vauvan kanssa on sellaista sotkua, että minun on ihan turha sijoittaa rahojani fiinimpiin arkivaatteisiin, sillä ne sotkeutuisivat kuitenkin. Olen tiedostanut, että kotona en laita parhaita kamppeita päälleni, vaan lymyän kirpparihameessa ja vanhassa teepaidassa, joka ei säikähdä maito- ja sosetahroja.

6. Pidennä vaatteen elinkaarta. Tämä on yksi tärkeimmistä tehtävistämme vaatteen käyttäjänä! Jos käyttäisimme jo omistamiamme vaatteita kolme kertaa enemmän, saisimme piennettyä vaatteiden hiilijalanjälkeä reippaasti.

Eräs tapa pidentää vaatteen käyttöikää on ostaa vaatteita käytettyinä. Uskallanpa väittää, että hankin itselleni ja lapsilleni noin 90 % vaatteista käytettyinä. Siinä missä pidennän vaatteen elinkaarta, säästän myös huimasti rahaa. Otetaanpa esimerkki. Ketjumyymälöissä vauvan body maksaa uutena  10–15 euroa. Kun sitten haluan myydä sen eteenpäin, voin pyytää siitä maksimissaan muutaman euron. Häviän siis aika paljon. Kun ostan käytettynä, voin myydä sen lähes samalla ostohinnalla eteenpäin. Jes, näin ne talousasiat pysyvät hallussa!

Vaatteiden elinkaaren pidentämiseen kuuluu myös vastuu niiden poistokäytöstä. Eli huolehdi, että vaatteet pääsevät jatkoajalle jonkun toisen vaatekaappiin, ei jätteeksi maahan.

Suosittelen myös opettelemaan pesemään ja huoltamaan vaatteita oikein. Ohjeita vaatehuoltoon löytyy esimerkiksi Marttojen verkkosivulta. Vaatteiden korjaaminen ja muodistaminen on myös eräs tapa pidentää vaatteen käyttöikää.

7. Panosta määrän sijaan laatuun. Kun hankit uutta tai vanhaa, tunnustele vaatteen materiaalia, tarkista sen yksityiskohdat ja saumat sekä kurkkaa pesulappuun. Suosi luonnonmateriaaleja, joita on oikeasti mukava kantaa päällä. Kesähelteellä polyesteripaita tuntuu hiostavalta päällä, akryylineule talvella kylmältä hötöltä. Elastaani taas lyhentää vaatteen käyttöikää ja venyttää vaatteen nopeasti muodottomaksi. Valitettavasti elastaania lisätään vaatteisiin kuin piilosokeria ruokaan, mikä taas tekee materiaalin uudelleenkäytön ja jatkokäsittelyn haastavaksi. Suosi siis luonnonmateriaaleja – silkkiä, villaa, pellavaa ja luomupuuvillaa. Jälkimmäisen kohdalla pyrin itse olemaan tosi kriittinen ja ostamaan puuvillavaatteet käytettyinä. Mielestäni puuvillavaatteen valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja niin paljon, että esimerkiksi vuosittain uusien farkkujen ostaminen ei voi olla mitenkään perusteltua.

8. Kokeile vaatediettiä! Ostolakko on viimesijainen keino saada oma ostokäyttäytyminen kuriin. Uskon, että jo muutaman kuukauden mittaisella ostolakon aikana saa omaa toimintamalliaan muutettua ja jokaiseen uuteen hankintaan suhtautuu kriittisemmin. Inspiraatiota ostolakon aloittamiseen löydät esimerkiksi Go 4 it vol. 2 -blogista. Itselläni käytössä on taulukko, johon kirjaan ylös kaikki kuukauden kulut. Minulla on omat alakategoriat uutena hankituille vaatteille ja käytetyille. Näin kuun lopussa olen kärryillä siitä, kuinka paljon olen käyttänyt rahaa vaatteisiin. Tämä myös haastaa olemaan järkevämpi seuraavassa kuussa.

9. Lainaa ja anna lainaksi. Vaatteiden vuokrauksen toimintamalli on edelleen vielä lastenkengissä, mutta tulevaisuudessa sen povataan yleistyvän. Esimerkiksi Vihreät vaatteet -sivuston tekijä ja vastuullisen vaateteollisuuden asiantuntija Anniina Nurmi on kehittämässä Clothing as a service -mallia. Erityisesti juhlavaatteiden ja vähän fiinimpien arkivaatteiden osalta vaatteiden vuokraus on erittäin järkevä vaihtoehto. Itse en ole vielä testannut vaatteiden vuokrausta, mutta olen harkinnut Vaatepuun jäseneksi liittymistä. Tällä hetkellä Vaatepuun vaatevuokraamot toimivat Helsingissä, Tampereella, Turussa sekä Järvenpäässä. Olen myös pohtinut, että voisin lainata omia juhlavaatteita ja asusteista eteenpäin. Näin myös omat vähemmällä käytöllä olevat vaatteet saisivat lisää käyttökertoja.

10. Poissa silmistä, poissa mielestä: älä kuluta aikaasi vaatekaupoissa.

Lue myös:

Ryhtykäämme vaatekaapin sesonkitalkoisiin!

Ystäväkirja: Sofia Ilmonen

Vaatekaappianalyysi – ja kuinka vaatteiden käyttöikää pidennetään

Karsi, kierrätä, vapaudu!

Ryhtykäämme vaatekaapin sesonkitalkoisiin

Kun aurinko on sulattanut lumimassaa sen verran, että asfalttiläikkiä paljastuu sieltä täältä, tiedän, että on aika tehdä vaatekaapilla sesonginvaihtotalkoot. Tiedän, tiedän, että Suomessa ehdimme kokea vielä monta takaiskua nimeltä takatalvi ennen toukokuuta, mutta minun vaatekaappiini kevätvaatteet saapuvat ystävänpäivän tienoilla, ja siellä ne pysyvät aina kesään saakka.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, on minulla tapana jakaa vaatteet syys-, kevät- ja kesäsesonkien mukaan ja pitää esillä vain kunkin kauden vaatteita. Loput pakkaan vaatesäilytyspusseihin ja vien varastoon. Olen kokenut tämän siirtymäriitin kaudesta toiseen järkevänä ja eräänlaisena ekotekona. Kerronpa miksi.

Vaatekaapin sisällön jakaminen eri sesonkeihin on ollut yksi tärkeimmistä oivalluksista siinä, miten onnistun vuosi toisensa jälkeen ”shoppailemaan” ja tekemään jännittäviä löytöjä omalta vaatekaapiltani. Kun osa vaatteista on poissa silmistä noin puolet vuodesta, on vaatteissa jälleen uutuudenviehätystä, ja niihin on taas raikas pukeutua. Tämä sesonkipäivitys on myös opettanut tunnistamaan, mitkä vaatteet ja kuosit viehättävät juuri tietyllä hetkellä. Esimerkiksi keväällä tekee mieli pukea päälle raitaa, pilkkukuosia, pastellinsävyjä, vaaleansiniset farkut, beigeä ja khakin sävyjä sekä vaaleansininen paitapusero. Ja kappas, juuri noita vaatteita ja värejä naistenlehdet ovat keväisin pullollaankin – vain mallit, vaatteiden pituudet ja väljyydet vaihtuvat. Väitänkin, että monelta meistä nuo edellä mainitut vaatekappaleet löytyvät jo omalta vaatekaapilta. Ensisijainen vinkkini onkin alkaa perkaamispuuhiin ja poimia nuo kevätvaatekappaleet esille – sillä vuodesta toiseen, aina kevään merkkien ilmaantuessa, ne kiinnostavat meistä useampaa pukeutujaa. Olen siis varma, että sinulla on jo kaapissasi aineksia useamman keväisen asukokonaisuuden loihtimiseen.

Näkymiä omalta vaatekaapiltani, jonne on mahdutettu myös mieheni kauluspaidat ja tyttöni vieraskoreat second hand -mekot. Kuvassa minulla on päällä Marimekkoa. Mekon sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi. Uskon, että käytän sitä ja noita sinisiä kenkiä vielä mummonakin, sillä ne edustavat täydellisesti tyyliäni.

Vaatekaapin sesonkiajattelu on opettanut myös kolmannen tärkeän seikan. Se on nimittäin opettanut tunnistamaan oman tyylini paremmin. Samalla poimin jyvät akanoista ja tiedostan paremmin vaatteiden käyttöasteen. Jos en ole yhden sesongin aikana käyttänyt tiettyjä vaatteita laisinkaan, laitan ne tavallisesti kiertoon. Pyrin myös samalla pohtimaan, miksi en ole käyttänyt jotakin vaatetta ja ottamaan opiksi, etten tee jatkossa hutiostoksia. Nurinkurisesti omalla vaatekaapillani minimikäyttöaste on juuri ns. varmoilla perusvaatteilla, kuten pitkillä villatakeilla, valkoisilla paitapuseroilla tai mustilla kynähameilla. Minulle olisi siis ihan turha tulla jankuttamaan peruspuvustoon kuuluvista vaatteista! Siksi myös rohkenen väittää, että kullekin yksilölle on olemassa omanlaisensa peruspuvusto: toisille sinne kuuluu mustat suorat housut, toinen ei koskaan pukisi sellaisia päällensä!

Ja lopuksi: mielestäni tässä nykyaikaisessa asukriisihässäkässä ja jatkuvassa puheessa oman unelmavaatekaapin rakentamisesta on jotain hyvin absurdia. Meitä kehotetaan siivoamaan ja karsimaan vaatekaappimme sisältöä, tavoittelemaan unelmavaatekaappia, kokemaan onnenhuumaa sen oikean vaatekappaleen sattuessa eteen käyttötakuun merkiksi. Mielestäni vaatteista ja niiden merkityksestä alkaa olla jo aivan liikaa puhetta. Siksi tähän kohtaa on hyvä sovittaa lainaus antifashionin old ladyltä Vivienne Westwoodilta, joka jo vuonna 2006 kehotti ihmisiä kuluttamaan vähemmän ympäristön nimissä. Westwood on tunnettu räväköistä tempauksistaan, ja minusta tämä Get A Life -kampanja oli aikoinaan mainio, ja itse asiassa edelleen hyvin ajankohtainen. Kampanjassa Westwood kehotti ihmisiä shoppailun sijaan viettämään enemmän aikaa taidegallerioissa ”to be more cultivated and therefore more human.” (Press 2016, 301.) Ei yhtään hullumpi idea tänä IG:n valtakaudella.

On myös oivallettava ajatus siitä, ettei meidän pitäisi suhtautua pukeutumiseen niin vakavasti ja vaihdettava näkökulmaa ­–­ jo ihan ympäristötekijöiden kannalta. Kysymys siitä, ”miten rakennan täydellisen puvuston”, tulisi vaihtaa seuraavaan: miten hyödynnän ja yhdistelen kiinnostavalla tavalla jo olemassa olevaa vaatekaapin sisältöä? Jo tämä näkökulman vaihdos auttaa pitkälle, kun haluat olla mukana ilmastotalkoissa ja pohtia sekä ympäristöä että eettisiä tekijöitä oman vaatekaappisi kantaäänellä. Ja eikö ole ihan totta, että meistä kukaan ei tule koskaan saavuttamaan 100 % täydellistä puvustoa, sillä vuosien varrella me kasvamme ja muutumme. Elämän kolhimat jäljet, muuttuneet elinympäristöt, vaihtelevat työtehtävät, elämänkokemukset yms. – nuo kaikki tekijät muovaavat meitä yksilöinä ja myös pukeutujina. Kun tästä täydellisen puvuston rakentamisen ajatuksesta päästää irti, on yllättävän kevyt olo ja omaa vaatekaapin sisältöä kantaa ylpeämmin.

Lähde: Press, Clare 2016: Wardrobe Crisis – How we went from Sunday best to fast fashion. Skyhorse Publishing.

Lue myös:

Hidas muoti

Tarina tahraisesta villapaidasta

Vaatepaasto on uusi musta

Löytöjä omalta vaatekaapilta

Kohti kestävämpää vaatekaappia

Tiedostava kuluttaja ostohysterian partaalla – näin siinä kävi!

Black Friday, Cyber Monday ja tilille kilahtavat veronpalautukset saavat helposti ostohysterian partaalle. Ole siis varovainen ja kysy ainakin kymmenen kertaa itseltäsi: tarvitsenko tämän todella?

Pidän itseäni tiedostavana kuluttajana. Pyrin hankkimaan vaatteita sillä ajatuksella, että käytän niitä vielä mummona. (Tämä ei ole muuten yhtään hullumpi ohjenuora!) Iän myötä tunnen myös paremmin oman tyylini ja sen, mikä sopii vartalotyypilleni. Määrän sijaan satsaan laadukkaisiin vaatteisiin ja pyrin yhä enemmissä määrin tekemään vaatehankintani käytettyinä. Silti minäkin astun edelleen sudenkuoppaan ja kadotan hetkeksi todellisuudentajuni. Alla siitä opettava tarina.

Olin marraskuun alussa Erdem x H&M -yhteistyön vip-illassa, jossa lankesin eräänlaiseen joukko-ostohysteriaan. Jonotin samppanjalasi kädessäni sovituskoppiin ja kuuntelin sivukorvalla vieressäni käytyä keskustelua, jossa naiset kyselivät toisiltaan erään mustan pitsimekon perään. Ensin minua huvitti, mutta sitten aloin kiinnostua, mikä oli tuo himottu leninki. Kun sitten viimein pääsin sovituskoppiin, oli siellä kuin tilauksesta jäänyt edelliseltä sovittajalta se himottu pitsimekko ja vielä omassa koossani! Olihan sitä sovitettava. Otin sovituskopissa selfien ja yritin morsettaa miehelleni: onko hyvä? Peilasin ja mallasin. Järjen ääni koputtii mielessäni: tarvitsisinko oikeasti tämän? Olisiko jatkossa luvassa sen verran iltajuhlia, että mekko oikeuttaisi paikkansa vaatekaapissani? Molempiin kysymyksiin vastaus oli ei. Käyn harvoin hienoimmissa juhlissa, ja minulta löytyy vaatekaapistani ihan varmasti päällepantavaa. Silti toimin toisin. Nousukiidon vallassa näppäilin kassalla pankkikorttini tunnusluvun.

Mitä sitten tapahtui? Sainko nyt onniteltua itseäni ostopäätöksestä, sijoituksesta, jolla ehkä olisi jälleenmyyntiarvoa? En. Itse asiassa en ollut ollenkaan varma, että näyttikö mekko hyvältä päälläni. Ja jos totta puhutaan, en pukeudu mustiin vaatteisiin juuri koskaan, joten värivalinnaltaankin mekko-ostos meni pieleen. Kotiin päästyäni puin pitsiluomuksen päälleni ja pyysin miestäni makutuomariksi. Arvaatteko, mitä hän sanoi? No, hän totesi näin: ”näytät ihan leskeltä”. Sieltä se tuli ranskiksen suusta, rehellinen mielipide. Sen minä tarvitsin. Tiesin itsekin sisimmissäni, etten tehnyt järkevää hankintaa. Pitsimekko toisi minulle iloa ehkä muutaman tunnin ajan, kun pukisin sen päälle hienoihin illanistujaisiin, johon minut joskus tulevaisuudessa ehkä kutsuttaisiin. Muuten mekko olisi vain vaatekaappini täytteenä. Käyttäisin sitä ehkä kerran vuodessa.

Vaatekaapissani on jo yksi pikkujoulumekko, en tarvitse sille kilpailijaa.

Seuraavana päivänä palautin ostoksen. Tunsin helpotusta. Kuukausi palautuksen jälkeen en ole haikaillut pitsimekon perään, eikä sillä olisi ollut käyttöäkään. Tulevia pikkujoulukauden hippoja varten kaivan pukupussista esille sen minun ainokaiseni, minun rakkaani, minun pikkujoulumekkoni. Yksi hyvä riittää. Omani on hankinta vuosien takaisesta H&M:n yhteistyömallistosta Isabel Marantin kanssa.

Ostokokemuksen opetus? Aina voi tehdä ryhtiliikkeen! Ja: pidä hintalappu ja kuitti tallessa!

Myös: älä vaivu ostohysteriaan!

(Huomaa marraskuun himmeä päivävalo ja 90’s vibe.)

Lue myös:

An ode to comfortable style (=menocore)

Towards sustainable clothing

Turn back to your own closet

Ystäväkirja: Sofia Ilmonen

 

Sofia Ilmonen, 30, on liminkalaislähtöinen vaatesuunnittelija, jonka käsissä syntyy huippumuodin upeimpia luomuksia ja ekologisesti tehtyjä vaatteita.

Sofia on asunut Lontoossa kahdeksan vuotta ja viimeiset pari vuotta hän on toiminut ateljeeompelijana Alexander McQueenillä. Aikaa riittää myös oman vaatemerkin työstämiseen.

Tutustutaanpa Sofiaan paremmin.

Sofia, kerro tyypillisestä arkipäivästäsi.

Herään aikaisin aamulla. Tavallisesti herätyskello soi jo ennen kuutta. Juon aamukahvin ja sitten urheilen. Käyn juoksemassa, kuntosalilla tai joogaan – fiiliksen mukaan. Sen jälkeen pyöräilen töihin McQueenille. Työaikani on tavallisesti kymmenestä seitsemään, ellei ole kyseessä muotinäytöstä edeltävästä viikosta.

McQueenin viisikerroksisen talon kolmannella tasanteella työskentelee meidän ateljeeompelijoiden tiimi. Tavallisesti päivän aikana työstämme mallikappaleita ja asiakkaiden tilaustöitä.

Kaavoittaja on tehnyt kaavan ja lähden sitä sitten työstämään. Leikkaan kankaat ja alan ommella. Välissä näytämme protoja suunnittelijoille ja he ehdottavat tavallisesti joitakin muutoksia. On tyypillistä, että sama vaatekappale saatetaan tehdä 4–5 kertaa, ja vaatetta sovitetaan aina mallien päällä. Joskus käy myös niin, että sovituksen jälkeen vaate tulee palasina takaisin, mikä tietysti harmittaa, koska päivän työ on mennyt hukkaan. Se on osa taiteellista prosessia. Usein on kyse siitä, että saumaa pitää liikuttaa puolitoistasenttiä.

Työpäivän päätteeksi saatan vielä urheilla tai mennä studiolle työstämään omaa vaatemallistoani.

Tavallisesti kymmenen jälkeen olenkin jo nukkumassa.

Eli työ vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä …

Kyllä. Kaiken pitää olla, kuten taiteellinen johtaja haluaa. Olen saanut palautetta, etten stressaannu helposti. Urheilu on minulle henkireikä, se auttaa jaksamaan ja parantaa keskittymiskykyäni.

Kerro vielä, millaista on työskennellä McQueenillä ennen muotinäytöstä?

Tavallisesti koko tiimi tuodaan Lontoosta Pariisiin noin viisi päivää ennen näytöstä. Silloin työstetään näytösvaatteita taukoamatta. Syy siihen, miksi osaa muotinäytöksen vaatteista päästään ompelemaan vasta muutamaa päivää ennen näytöstä on, että jotkin kangastoimitukset ovat myöhässä. McQueenillä käytetään paljon kirjailtuja kankaita, ja kaavat asetetaan kankaalle niin, että kuviot saadaan oikein. Kaikille malleille myös sovitetaan vaatteet. Työ on hyvin tehokasta, sillä olemme valmistaneet jo Lontoossa malliston mallikappaleita. Pariisissa meitä on tavallisesti 20 ompelijan tiimi.

Millä tavalla glamour näkyy työssäsi?

Lontoon-studiolla ei aina hoksaa, että kenelle ateljeessa tehdään töitä, mutta kun tulemme Pariisiin, niin siellä havahtuu, että kyseessä on luksusmerkki. Takahuoneessa käy julkkiksia, kuten Naomi Campbell tai Anna Wintour.

Nyt Pariisin muotiviikoilla minun piti käydä nopeasti vessassa ennen näytöstä, ja kun pesin käsiäni, niin viereeni tupsahti Salma Hayek! Olihan se hetki!

Muun muassa näitä Alexander Mcqueenin ensi kevään ja kesän 2018 malliston vaatteita Sofia on ollut työstämässä.

Teet omaa vaatemerkkiä Sofia ilmonen, kerro suunnittelufilosofiastasi.

Vaatemerkkini on jatkumoa lopputyölleni, jonka tein London college of Fashionin vaatesuunnittelun linjalle. Suunnittelijana tyylini on naisellinen ja vähän tyttömäinen. Arvostan minimalismia, mutta rakastan värejä ja rimpsuja.

Teen ekologisesti ja eettisesti kestävää vaatemallistoa, jonka jokainen vaate on uniikki. Ostan luomukankaita nettikaupoista ja jämärullia, jotka olisi muuten päätynyt kaatopaikalle. Kaikki vaatteeni tehdään tilauksesta. Näin ei pääse syntymään ylijäämää. Käytän myös kaiken mahdollisen leikkuujätteen toisiin vaatteisiin. Rakastan kankaan rakentamista tilkkupaloista! Värjään myös itse kankaita. Käytän väriaineena juurivärejä ja marjoja. Erityisesti suomalaisista villimustikoista tulee upea väri!

Vaatteeni on tehty laatukankaista ja niin hyvin, että ne kestävät aikaa. Ajatuksenani on tarjota elinikäinen korjaustakuu, jotta vaatteeni voisi kiertää äidiltä tyttärelle. Lisäksi lahjoitan osan tuotostani hyväntekeväisyyteen.

Työskentelet huippudesignin ja ekologisen muodin parissa, riitelevätkö nämä mielestäsi keskenään?

Joskus ajatus ahdistaa, että olen mukana muotiajattelusysteemissä, ja että jatkuvasti tehdään uusia vaatteita. Toisaalta teen töitä ateljeeompelijana, ja omassa työssäni teen ikään kuin haute couturea. En esimerkiksi näkisi itseäni töissä high street -ketjujen suunnittelijatiimissä.

Itse asiassa, kun katson työuraani taaksepäin, on ekologinen aspekti ollut aina läsnä. Kun muutin Englantiin, tuunasin vaatteita Cow-vintagekaupan takahuoneessa. Opintojen aikana tein töitä suomalaiselle Minna Hepburnille ja suunnittelin ja ompelin hääpukuja. Nyt teen huippumuodin luomuksia ja työstän omaa vaatemallistoani. Kaikki nämä etapit ovat nopea muoti -ajattelua vastaan.

Millä tavalla ekologisuus ja eettisyys näkyvät pukeutumisessasi?

Pyrin aina miettimään eri tuotteiden kohdalla, miten niitä voitaisiin käyttää uudelleen ja kierrättää.

Vaatehankintojen suhteen minulla on periaatepäätös, etten osta uutta vaatetta, jos osaan tehdä vaatteen itsekin.

Mielestäni jokaisen pitäisi kokeilla tai nähdä, kuinka valmistetaan yksinkertainen t-paita. Tämän jälkeen jokainen varmasti ymmärtää, ettei teeppari voi mitenkään maksaa muutamalla eurolla. Vaateteollisuuden epäeettisyys pitäisi ehdottomasti tuoda selkeämmin näkyville.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Tulevaisuudessa haluan keskittyä enemmän omaan vaatemerkkiini ja olla mukana erilaisissa eettiseen muotiin liittyvissä projekteissa. Unelmoin siitä, että minulla olisi joku päivä iso varastorakennus, jossa olisi alhaalla luomukahvila ja pieni studio, jossa voisi järjestää erilaisia tapahtumia. Haluaisin yhdistää urheilun ja eettisen muodin.

Unelmoin myös siitä, että eettinen muoti olisi normi, ja kestävä muoti näkyisi laajemmin muotiviikkojen näytöslavoilla.

Kiitos Sofia!

Kurkkaa Sofian verkkosivut täältä ja Instagramissa @sofiailmonenthebrand

Lue myös:

A Story about a Stain Sweater

Turn back to your own closet

You are what you wear

 

Kuvat: Sofian Instagram, Sofian oman malliston kuvat Eeva Rinne. Alexander McQueenin näytöskuvat Vogue

 

 

 

Tarina tahraisesta villapaidasta

 

Syksy tuo tullessaan vaatekaapin siivoustalkoot. Minulle tämä tarkoittaa kesävaatteiden siirtämistä varastoon ja talvikauden vaatteiden nostamista rekille. Olen noudattanut tätä vaihtometodia muutaman vuoden ja havainnut sen hyväksi tavaksi organisoida sekä vaatekaappini sisältöä että mieltäni. Ostohimojakin tämä hillitsee, kun uuden kauden vaatteet tuntuvat houkuttelevilta oltuaan puoli vuotta poissa näkyvistä. Samalla tulee suoritettua karsintakierros ja vaatehuoltoakin.

Tänä syksynä koin kuitenkin muutaman epämiellyttävän yllätyksen. Lempivillapaitaani oli jäänyt rinnuksille meikkivoidetahra, jota en ollut vaalealla neulepinnalla huomannut (vauvavuotena moni tämän tärkeysluokan asia on jäänyt huomaamatta). Viisi vuotta sitten Cosista ostamani merinovillamekko oli puolestaan päätynyt turkiskuoriaisen nakertamaksi, niin että niskan kohdalle oli tullut muutama reikä.

Mikä siis neuvoksi? Hetken jopa mietin vaatteiden kierrättämistä eteenpäin ennen kuin havahduin: kyllä vaatteista saa vielä käyttökelpoiset! Ja: piru vie minä vielä pidän näitä! Tiedostavana kuluttajana eräs tärkein tehtäväni on juuri pidentää vaatteiden käyttöikää. Pienten kosmeettisten virheiden peittely vaatii tietysti aikaa, vaivaa ja joukon luovia ratkaisuja, mutta lopputuloksena saan vanhoista vaatteista jälleen käyttökelpoisia.

Mitä siis näille kahdelle villavaatteelle tapahtui?

Yritin poistaa kuivunutta tahraa villapaidasta useaan otteeseen, mutta tuloksetta. Pesulaan en ole vielä neuletta kiikuttanut, sen sijaan päädyin väliaikaisratkaisuun ja kiinnitin tahrakohtaan rintakorun. Puin neuleen välittömästi päälle ja yhdistin sen kiiltävään kynähameeseen. Kas näin: tätä neuletta ei yksi tahra kaada!

Neulemekon korjaamista varten alkoi parsimistalkoot. Villamekko on onneksi tummansininen, joten paikkajälkiä tuskin kukaan huomaa niskasta (tosin sinä siellä tiedät tämän). Tämän jälkeen kävin vielä neulemekon läpi villakammalla ja tarrarullalla. Nyt mekko on taas käypä arkivaate.

Tämä saattaa kuulostaa turhalta arkihöpinältä, mutta esimerkeilläni haluan osoittaa, että vanhasta ja reikäisestä vaatteesta saa kyllä vielä pätevän arkivaatteen. Samalla haluan haastaa sinut toimimaan samoin. Valitse kaapistasi edes yksi huoltoa tarvitseva vaate, tee tarvittavat toimenpiteet ja ota vaate jälleen arkikäyttöön.

Kanna vaatetta sitten asenteella, kuten allekirjoittanut tahraista (lempi)villapaitaansa.

————————————————-

Yes, it is a fall again. Closet wise for me it means that I go through my wardrobe and change the clothes from summer to autumn style. This is kind of meditative ritual for me – at the same time I tend to tidy my closet and mind. This changing ritual, that I have been doing a couple of years now, is also restraining me for buying new clothes – which tend to happen every fall season. Also, this going through your closet gives time to maintain the clothes.

This season I did experience some unpleasant surprises: in one of my favorite pullover had a foundation cream stain on it on the chest. Noooo! Then my old merino wool dress from Cos had a couple of hole in it.

So what to do? First as my fast mind was thinking, I thought about putting these clothes to a nearest fundraising box. Then I thought again: wait a minute; this is not how a conscious consumer is acting. Our most important mission is to lengthen the life of clothing. (Of course I could do that by giving the pullover to a charity shop, but personally I cannot be sure what happens to this piece of clothing. Then again: if there is a stain on a pullover, which you cannot remove, it doesn’t mean that you need to abandon it.

So what did I do?

Of course I tried many times to remove this stupid stain, but it didn’t go away. Then I thought another solution and put a brooch on it. Now I am wearing my favorite sweater and I love it. Even my husband thought the brooch is cool.

For the wool dress the solution was easy: I just got a needle and some string from my haberdashery box and fix the little holes and voilà: now I can wear the dress again. Of course you know the story but nobody can actually see that this dress needed a bit of fixing.

Anyway, with these examples I wanted to demonstrate how the unwearable comes wearable again. Also, I want to encourage you to do the same. Instead of abandoning old clothes, fix them if needed and start wearing them again – like I do by wearing this stain-brooch-favorite-sweater.

Read more:

You are what you wear

A shopping diet is the new black

What slow fashion?

 

Vaatepaasto on uusi musta!

Kesäaikana olen ajautunut kuin huomaamatta vaatepaastolle. Tämä on toisaalta hyvin loogista: kesällä (jos ei ole Suomessa) pärjää vähällä vaatetuksella ja reissun päällä tulee luuhattua päivästä toiseen samassa liehukehameessa ja t-paidassa. Lyhyt kesäaika saa myös nuukaksi: miksi hankkia lisää hellevaatteita, kun niitä käyttää noin kuuden viikon ajan vuodessa? No, olipa kesä tai ei, olen havainnut tuttavapiirissäni vallitsevan uuden trendin, nimittäin vaatepaaston. Stan Smith -tennareiden lailla se on levinnyt kaupungista ja maasta toiseen. ”Olen vaatepaastolla vuoden loppuun”, ”päätin kokeilla ostolakkoa” – näitä fraaseja olen kuullut sieltä ja täältä. Eikä ihme, sillä onhan päivänselvää, että länsimainen kuluttaja omistaa aivan liikaa vaatteita. Ei ole sattumaa, että konmari-ilmiö on niin suosittu juuri meidän ajallamme. Toki vaatepaaston taustalla on ympäristötekijät ja vaateteollisuuteen vahvasti liittyvä epäeettisyys. Saattaapa moni potea maailmanahdistustakin! Toiset taas haluavat kasvattaa luonteenlujuuttaan samalla tavalla kuin viettämällä tipatonta tai lihatonta.

Vaatepaasto on loistava asia. Se saa miettimään omaa kuluttamista ja käyttämään luovuutta oman vaatekaapin sisällön yhteensovittamisessa. Samalla tulee myös pidennettyä vaatteiden käyttöikää, kun vanhoja vaatteita tulee käytettyä tavallista useammin. Selvää on myös, että mitä pidemmälle omaa ostolakkoa jatkaa, sitä varmemmin oma ostokäyttäytyminen muuttuu pysyvästi pitkällä aikavälillä. Uutta vaateostosta harkitaan tarkkaan, ja impulsiivinen ostaminen vähenee. Halu ja tarve erottuvat toisistaan.

Shoppailuhimoiselle vaatepaasto tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja vaatekaapin sisällön uudistamiseen. Esimerkiksi vaatteiden tekeminen itse tai vuokraus ovat loistavia vaihtoehtoja ostamiselle. Vaatteiden tuunaaminen ja tekeminen  opettavat arvostamaan käsityötaitoja ja ymmärtämään, ettei parin kympin maksava jakku voi olla hinta-laatu-työtunti -suhteeltaan mitenkään perusteltu. Vai kuinka monessa tunnissa sinä kaavoitat ja ompelet vaatteen kasaan?

Vaatteiden lainausmalli on Suomessa vielä aloituspisteessä (aiheesta erittäin hyvä artikkeli täällä), mutta jokainen meistä voisi omassa ystäväpiirissään järjestää vaikkapa vaatevaihtoviikot. Muistan nuoruudessani, kuinka lainasimme ystäväni kanssa toisiltamme vaatteita arkeen ja lauantaidiskoa varten. Miksi emme voisi myös aikuisena toimia näin?

Pitkä vaatepaasto saattaa kuitenkin aiheuttaa päinvastaisen reaktion. Ihmismieli kun toimii välillä nurinkurisesti: sen minkä itseltään kieltää, sitä himoitsee entistä enemmän. Kun tammikuussa päättää ryhtyä vuoden kestävään ostolakkoon, on syyskuussa vaikea muistaa, miksi itseltään on kieltänyt sen pörröisen villaneuleen hankinnan, ja onko sitä rahaakaan tullut säästettyä, kun ostamisen sijaan kulutuskohteen on löytänyt toisaalta. Vaatepaastolaista saattaa myös ahdistaa, kun muut ympärillä pukeutuvat muodikkaisiin vaatteisiin. Tosin loppujen lopuksi mikään ei varmasti tuo suurempaa tyydytystä pitkällä tähtäimellä kuin todeta sekä itselleen että muille: “olen vaatepaastolla”. (Rehellistä pohdintaa aiheesta löydät Kirsikka Simbergin tekstistä.)

Silti uskon, että vaatepaastossakin pätee sääntö kultaisesta keskitiestä. On hyvä aloittaa pienin askelin, vaikkapa muutaman kuukauden mittaisella ostolakolla, ja näin adaptoida uusi ajatusmalli ja muuttaa omaa ostokäyttäytymistään. Vaatepaastoaalto laajemmin voisi aiheuttaa myös suurempaa kysyntää vaatelainaukselle. Suosittelen ottamaan tavaksi muiden paastovillityskuukausien rinnalle. Miten olisi “en osta mitään” -elokuu?

Lue myös:

How many clothes do you own?

Toward sustainable clothing

Mitä pakata mukaan kaupunkilomalle?

You are what you wear