Olet varmasti törmännyt termiin hidas muoti – sitähän meidän kuluttajien pitäisi jo harjoittaa. Mutta mitä itse asiassa tuolla termillä tarkoitetaan?
Käsite ei ole yksiselitteinen vaan kimppu erilaisia toimia. Tiivistettynä muodin hidastamisessa on kyse muotituotteiden elinkaaren pidentämisestä. Vaatteiden suunnittelu- ja valmistusvaiheen osalta tämä tarkoittaa, että vaatteisiin on valittu laadukkaita materiaaleja ja vaatteiden leikkuusuunnitelmat ovat tehty niin, että syntyisi mahdollisimman vähän hukkapaloja. Meidän kuluttajien vastuulle jää vaatteiden ja asusteen elinkaaren pidentäminen eli käyttö, korjaus, muodistaminen sekä kierrätys.
Kuinka muodin hidastamisliike sitten tapahtuu? Tämä riippuu meistä kuluttajista, meidän kiinnostuksestamme aiheeseen, yleisestä arvopohjan muutoksesta ja tahtotilasta.
Muoti on vauhtiliikettä eteenpäin, mutta paradoksaalisesti hitaan muodin osalta h-i-t-a-u-s ”trendin” leviämisenä vaikuttaisi olevan vallitseva tila. Nopea ja hidas muoti eivät ole kuitenkaan toistensa vastakohtia, sillä hitaassa muodissa ei ole kyse muodikkuuden kieltämisestä. Eikä pukeutumisen merkitystä pidäkään väheksyä: onhan tyylimme ikään kuin se sosiaalinen iho, joka on biologisen ruumiimme ja sosiokulttuurisen ympäristön välissä.
Kuluttajien asennetta kun ei muuteta sillä, ettei muodikkaita vaatteita saisi hankkia tai itsestä ei saisi huolehtia. Hitaan muodin ongelmana onkin ollut, että se linkittyy boheemeihin kaurapuuronvärisiin ekovaatteisiin ja kummalliseen DIY-puuhailuun, josta muodikkuus on kaukana.
Sen sijaan hitaassa muodissa on kyse positiivisessa hengessä käydystä keskustelusta, asenteiden muutoksesta ja juuri vaatteiden elinkaaren pidentämisestä. Jos suurin osa kuluttajista käyttää vain noin 10 % vaatekaappinsa sisällöstä, olen varma että kääntämällä katseen omaan vaatekaappiimme, teemme sieltä ainakin muutaman muodikkaan löydön. Edelleen vaatteita muodistamalla voimme näyttää tyylikkäiltä, ilman että aina tarvitsisi hankkia uutta.
Hyvänä esimerkkinä vaatteen muokkaamisesta ja muodistamisesta on kuvassa näkyvä samettimekko. Löysin sen kierrätyskeskuksesta eurolla. Mekko on kokoa XL, mutta pienellä tuunaamisella eli muotolaskosten ja sivusaumojen kavennuksella sain siitä ajattoman arki- ja juhlavaatteen.
Eräällä tapaa loin siis vaatteelle historian ja tarinan. Samalla sen arvo merkityksellistyi; mekko ei ole mikään kertakäyttövaate! Jatkossa muistan itse muodistaneeni vaatteen. Toisaalta esimerkilläni halusin osoittaa, että muodikkaiden vaatteiden hankkimiseen voi pyrkiä muillakin keinoin kuin ostamalla uutta. Samantyylisiä samettimekkojahan ovat nyt high street -vaateketjujen myymälät täynnä. (Niin taitaa muuten olla joka vuosi pikkujoulukaudella.) Kyse onkin siitä, kuinka paljon olemme valmiita näkemään vaivaa tietynlaisen vaatteen hankkimiseksi.
Bricolage eli puuhastelu tarjoaa yhden strategian hitaan muodin toteuttamiseen. Siinä yhdistetään uutta ja vanhaa. Tuon vanhan samettimekon yhdistin trendikkääseen käyttövaatteeseen eli valkoiseen poolopaitaan.
Hitaan muodin harjoittaja onkin innovatiivinen kuluttaja, innosumer, joka hylkää vanhan muotisysteemin ja muodistaa vaatekaappiaan uudelleen tuotettujen vaatteiden avulla.
Luovuus, kekseliäisyys ja käytännöllinen nerokkuus ovat arvoja, joita haluan viestittää pukeutumisellani. Tiedostan, että matkaa hitaan muodin kuluttajaksi vielä on, mutta mitä enemmän perehdyn aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, sitä vahvemmin tiedän mitä arvoillani ja pukeutumisellani haluan viestittää.
No Comments