Vaikka Suomessa ei ollakaan varsinaisella lepolomalla, tulee loman tuntu jo siitä, että voinauttia aamukahvin pihakeinussa ja syventyä hetkeksilukemaan aluesanomalehteä ja paikallisuutisia. Siinä unohtuu, että kohta pitäisi avata tietokone tai kytkeä puhelimeen netti päälle. Itse asiassa olen kuin huomaamatta siirtynyt takaisin entisaikaan ennen matkapuhelimia, kun “mummolassa” kännykkää tulee katsottua ehkä kerran päivässä.
Kesälomafiilistä lisää myös se, kun ulkona työskennellessä voi kuulla naapurin leikkaavan nurmikkoa: se muistuttaa, että jollakin on vapaapäivä, ja ennen kaikkea siitä, että nyt on kesä.
Myös se tuntuu vapauttavalta, kun voinillalla ojentaa vauvan äidilleni, laittaa kuulokkeet korville ja lähteä juoksulenkille ilman sen ihmeellisempää lähtösuunnittelua tai aikataulujen laatimista.
On myös mukavaa, kunpöytään saa kattaa useamman lautasen ja laittaa keittiössä pata porisemaan. (Nyhtökauraakin on kokeiltu, mutta harmikseni siitä kohkataanenemmän kuin sitä oikeasti on saatavilla. Paikallismarketteihin nyhtökauraa tulee vain lauantaisin, ja jo illasta hyllypaikka on tyhjillään.)
Arkipäivärutiinia rikkovat myös vaunulenkit ja joutilaat vierailut lähikirpparille ja kierrätyskeskukseen.
Tietenkin lomavaihteen saa myös päälle se, kun ystävä viitsii tulla kauempaakin, pidemmän junamatkan päästä, moikkaamaan ranskanpastilleja (kuten veljelläni on tapana meistä puhua). Sittenmuistellaan menneitä saunan lauteilla ja jutellaan niitä näitä puolilleöin.
Mummolassa seinäkello kyllä lyö tasaista rytmiä, mutta kummallisesti se ajantaju katoaa – eikö se ole juuri merkki onnistuneesta lomasta?
It could be predicted that our holiday in Finland would be more of a change of working environment than anactual lazy holiday.
Still, the feeling of being on holiday grows when I can go outside to drink my morning coffee andimmerse myself in the local newspaper for a while. (Even with non-stop mosquito attacks.) In that moment I forget that soon I need to turn onthe computer or connect my mobile phone to the internet. Actually, here I have shifted, by accident, to a timebefore cell phones, asI hardly remember to look at my phone.
I also get asense of summer when I am working outside and hear that somebodyin the neighborhood ismowing the lawn. It means somebody is having a day off and most of all: it is summer!
For my part, asense of freedom is guaranteed when I can handthe baby overto my motherand put myheadphones on and go for a run inthe nature. And because it is light outall night long, it doesn’t matter ifit’s 10pm.
In a strange way I alsogetin a holiday mood when I cancook lunch and dinner for a bigger group. (And yes, we did try pulled oats, which is actually talked about more than it is available. In my hometown there is only a delivery on Saturdays, by Sunday morning there is nothing left.)
A little walkwith the pramto the local second-hand shops brings some change to my working day routines. It is liberating to enter these places with a pram andbrowse the stalls without anyone pushing me. That is an advantage in a small town: youhave all the space you need whereveryou go!
Of course a feeling of the “good old days” is guaranteed, when your friend comes to visit and stays over a couple of nights. It is time to reminisceand chat, drink ciderand relax in thesauna.
Atgrandma’s place the clock on the wall makes its monotonous tick-tack sound, but in my mind I forgetthe time – and isn’t that a sign that I am really on holiday?!
Kun viime päivät ollaan juostu ympäri kaupunkia, etsitty miehelle pukua elokuussa vietettäviin toisiin häihimme ja hoidettu muita kiireellisiä asioita, alkavat takaraivossa viimein fanfaarit soida, sillä ihan pian koittaa matka kotimaahan. Niin odotettu on tämä reissu, että lentolippujen lähtöpäivää piti aikaistaa.
Mitä sitten odotan tulevalta Suomen-reissulta? No, ainakin näitä asioita:
Valoisia öitä ja rauhallisia kesäaamuja. Vaikka heräisi missä päin muualla maailmassa helleaamuihin, ei mikään voita kotimaan, raikkaita kesäaamuja. Se tunne on voittamaton, kun voi nauttia aamukahvit kuistilla ja lukea paperista sanomalehteä omalla äidinkielellään. Nyt onneksi on mummin ylimääräinen käsipari hoitamassa pientä, niin mammalle suodaan rauhallinen lehdenlukuhetki – ja santsikuppikin.
Tyttömme kastejuhlat – ne vietetään äitini luona. Mansikkakakku täytyy ainakin juhliin saada.
Tästä päästään aasinsiltana kotimaisessa ruokakaupassa asioimiseen. Kun on asunut pari vuotta ulkomailla, tarkoittavat Suomen-vierailut aina tätä: ruisleipää, raejuustoa, Oltermannia, Fazerin keltaista…puhumattakaan ruokakauppojen laajasta hevi-osastosta. To do -listalla on myös kokeilla kohuttua nyhtökauraa.
Juoksulenkit raittiissa ilmassa, ilman että täytyy vilkaista netistä, onko ilmansaastetilanne punaisella. Olen hiljattain alkanut taas juosta, ja odotan malttamattomana niitä oikeasti terapeuttisia juoksulenkkejä raikkaassa meri-ilmastossa – kun on tilaa juosta, on tilaa omille ajatuksillekin.
Odotan myös vierailua kotipaikkakuntani uudistetussa uimahallissa, joka on ollut viimeisen vuoden ajan aina suljettu, kun olemme käyneet Suomessa. Eli siis asialistalla on viedä mieheni suomalaiseen uimahalliin.
Vaunulenkkejä oman koirani kanssa. Ranskaan muuton johdosta koirani asuu äitini ja hänen koiransa kanssa. Muutenkin halituokiot tuon mustan pörriäisen kanssa ovat puhdasta kultaa. (Saapa muuten nähdä, että miten koirani reagoi uuteen tulokkaaseen?! Aviomiehestäni koirani on niin mustasukkainen, että – muuten niin rauhallisena – haukkuu aina hänelle.)
No saunaa nyt tietenkin.
Perheen ja ystävien näkemistä. Äitiäni lukuun ottamatta muut perheenjäsenet eivät ole vielä nähneet tytärtäni. Isäni, veljeni ja mummoni odottavat jo kärsimättöminä tätä suurta hetkeä. Odotan myös näkeväni serkkuni vastasyntyneen vauvan.
Perinteisiä koti-iltoja, kun voi avata telkkarin. Emme omista televisiota, joten Suomen-reissuihin sisältyy myös tämä bonus. On nautinnollista katsoa telkkaria, kun se kuuluu elämään harvinaisena hemmotteluhetkenä. Jokapäiväisessä elämässä en voisi sietää ajatusta, että olohuoneen keskiössä tilaa hallitsi telkkari – saati, että se olisi taustahälynä jatkuvasti päällä.
Kotimaisten lehtien lukemista. Olen suuri aikakauslehtien kuluttaja ja silppuaja. Suoraan sanottuna hamstraan jo lentokentältä kasan lehtiä. Ainakin uudistunut Trendi ja Image on hankittava. Tavallisesti äitini luona käyn myös läpi vanhoja lehtiarkistoja ja leikkelen parhaimmat ideakuvat talteen.
Hääjärjestelyjen edistämistä. Järjestämme toiset häämme kotipaikkakunnallani elokuussa (virallisestihan menimme naimisiin Pariisissa jo joulukuussa). Tällä Suomen-vierailulla käymme katsomassa sisältä juhlapaikkaa, tilaamme kakut ja ideoimme juhlapaikan koristelua.
Lisäksi paikalliskirjastossa ja kirpputoreilla on myös vierailtava.
Sään suhteen en uskalla toivoa mitään. Yllätyn positiivisesti, mikäli tarkenemme pyöräillä ilman pipoa ja hanskoja.
”Ei se lämpötila, vaan vehreys!”
In the past few days we have been running around Paris, in order to look for a suit for my husband and to take care other things. Then there has been that flooded house near Paris that my husband partly owns. So he has been busy trying to save old stuff, like photos and books that his father has written. With all this, a holiday is more than needed. Luckily in a few days we are heading to peaceful Northern Finland, sure as always that in a little town you can get your much needed rest.
From the upcoming trip to Finland I expect the following things…
Bright summer nights (althought for my husband it might be a bit difficult to sleep) and early mornings when you can drink your filtered coffee on the terrace and read a newspaper in your native language. When my mother is there I can easily imagine that there will be a moment that I can actually read that newspaper and get another cup of fresh coffee.
My daughter’s christening which will be held at my mother’s place. At least I need to bake a cake with strawberries on it.
Eating Finnish food, such as dark bread, cottage cheese, Fazer chocolate…Also, it is always a pleasure to visit a Finnish supermarket and its large fruit and vegetable section. Of course, I will have to try the new innovation ”pulled oats”, which was created in Finland. Pulled oads is supposed to be a substitute for meat and you can use it in cooking.
Going running in the fresh air and in a peaceful environment near the sea. It’s more than therapeutic when you have enough space to run and you don’t have to check on the internet if the pollution is too bad for running.
Also, I want to take to my husband to a public indoor swimming pool, which has reopened recently in my hometown. And of course to go to a gym and do other sports too.
The sauna, of course!
Seeing my family and friends. It will be a big day when my father, my brother and my grandmother meet our baby for the first time.
Doing long walks with my baby in the pram and with my dog. (My dog has been living with my mother since I moved to Paris. Of course, long cuddling sessions are waiting around the corner, too.)
Just those simple evenings at home when you can turn on the tv. We don’t own a television, so it is always a pleasure when every once in a while I get a chance to watch tv. Otherwise, I don’t like the idea that a television would be present in our everyday life. I hate it when the tv is on in the background!
Reading Finnish magazines. Normally I buy some as soon as I get to the airport. It is such a pleasure! Also, I go through my old stuff and magazines. Sometimes I cut the magazines to archive some idea pictures in a folder. An old-fashioned woman – yes, I am!
To move our wedding plans forward. We are organizing our second wedding in August in my hometown (we did get married last December in Paris, but we want to organize a second wedding for my family and friends in Finland). So we need to go look at the wedding venue from the inside and plan the decorations, order cakes and flowers. A lot to do, but at least I have sent the wedding invitations already, that is a start, isn’t it?!
Also, in Finland I want to visit the local public library and the second-hand markets. That is a tradition. I especially love the library in my hometown. The Finnish public library system I do miss here in Paris.
As for the weather in Finland, I am not getting my hopes up. I will be positively surprised if I can ride a bike without a hat and gloves.
”It is not about the weather, it is the greenness that matters!”
(The pictures are from the last summer when we were in Finland.)
Rakastan impulsiivisia käänteitä: sitä,kun matkasuunnitelmia voi muuttaa fiiliksen mukaan. Niinpä päätimme vuokrata auton ja suunnata katsomaan Barcelonan lähialueita. Ensin ajoimme Sitgesiin, pieneen rantakaupunkiin, jossa pysähdyimme hörppäämään reissukahvit ja syöttämään tyttömme. Ihastelimme turkoosinsinisenäkiiltäväämerta ja kävelimme rantabulevardia.
Matka sai kuitenkin vielä jatkua. Nyt cava-viinitilojen kylkeen, Penedésin alueelle, jonnekin sinne, missä vuoristokolmiot rikkovat tasankoa.
Sinne tänne ajellessamme viinilaaksojen halki kohti yhäkauniimpaa ja kauniimpaa maaseutua, päädyimme viimein pieneen Torrelles de Foix -nimiseen kylään, josta mieheni löysi Bed & breakfast -majoituksen.
Arienella-majapaikka saa ehdottomasti täydet viisi tähteä niin sijainnin, palvelun kuin tunnelman osalta.
Me saimme suloisen, maalaisromanttisen huoneen. Sen näköalaterassilla tuijottelimme auringonlaskua kylmä, kupliva cava-lasillinen kädessä. Voisiko enää enempää toivoa?
Sitten se hiljaisuus! Ainoastaan siellä täällä kuuli koiran haukkuvan. Aamulla taas havahtui kukon kiekaisuun. Nyt todellakin oltiin maaseudulla.
Ja pikkukylän tunnelma — jopa aavemaisen hiljainen, silti sympaattinen. Kadut ammottivat tyhjyyttäänniin aamulla, päivällä kuin illalla. Ja kun sitten vastaan tuli paikallinen, häntä tervehdittiin, tietenkin.
Sitten ne hitaat ja hulppeataamiaiset, jotka nautittiin ulkona terassilla kissojen ja koirien kiehnätessäjaloissa. Ja uudet tuttavuudet, joiden kanssa juteltiin niitä näitä pitkän terassipöydän äärellä. Erityisesti mieleeni jäi se kiva englantilaispariskunta, jonka nainen oli viimeisillään raskaana. Ja jopa se negatiivisesti kaikkeen suhtautuva belgialainen eläkeläisnainen saa hymyn huulille. Hän, jota kauhistutti se, että olimme reissussa kaksikuukautisen vauvan kanssa. Silti naisen kasvoille piirtyi autenttinen hymy aina kun hän yhteisellä terassilla näki vauvamme.
Juuri tämänkaltaiset minilomat maalla riuhtovat irti arkirutiineista, joista vielä kaupunkilomalla yrittää tiukasti pitää kiinni (syö terveellisesti, ei viiniä, urheile). Pikkukylän autenttinen tunnelma ja luonnon äärellä rauhoittuminen takaavat, että siinä hetkessä elää paikkakunnan tapojen mukaisesti: aurinkohattu päässä nauttien hyvästä ruuasta ja juomasta ja uinuen siesta-aikana muiden kyläläisten tapaan.
So, our trip to Barcelona tookan impulsive turn when we decided to escape the city and rent a car and drivesomewhere in the countryside. Our only criterion was to go where they make cava (in that famous wine region Penedés).
First we arrived atthis seaside holiday town called Sitges, where we had some coffee and fedthe little one. I can easily imagine that Barcelonians come here to escapethe busy city environment andto have more space to enjoy the sun on the beach and drink cocktailson the terrace.
Then we hoppedin the car and got backon the road again. After an hour or so my husband founda romantic bed & breakfast in Torrelles de Foix.
And romanticit was; Arienella, the B&B place, was absolutely amazing. We got a beautiful room with a balcony. Inthe evening we watched the view over the countryside with freshcava in our glasses. Could it be any better?
Then there was the silence, which you can only experience in the countryside; just every now and then you couldhear a dog barking, or in the morning a rooster crowing.
And the unique atmosphere at the village. I got the impression that the place was permanently asleep! Inthe morning, day or evening — the streets rest silentand empty, like a ghost town. And when it was time to eat, the owner of the B&B called one of the restaurants tofind out whether it was open. It is not certain, like in the city, that you can just go and eat or find a supermarket that is open.
And then there were those lazy mornings and big breakfasts that you could eat on the terrace or near the swimming pool whilechilled-out music was playing in the background. And those friendly conversations with other guests, like that pregnantEnglish couple. We seta good example of how you can travel with a little baby. Although, that did get some criticismfrom an old Belgian woman, who seemed to have a negative attitude to everything, or that was just her way of being.
Afterwards, I think these kinds of mini breaks in thecountryside are necessary for your peace of mind. I mean, when you are ona city holiday, you always try to keep up your routines (or least I do) in some way or another, or you end up walking 15 kilometers every day — that really does not get you in a relaxing mood, does it? But in the countryside, that calmness does get to you after all; you adapt the rhythm of the village, sleep and eat well, and by accident you start to take those little siestas like the villagers do.
I totally recommend this place, if you are traveling in Catalonia.
Olen niin innoissani, sillä päätimme lähteä vielä viimeiselle kahdenkeskiselle minilomalle Barcelonaan. Päätös tehtiin viime viikolla ja nyt ollaan jo matkalla. Lentämisen sijaan päätimme matkustaa määränpäähämme junalla. Edessä on siis kuuden tunnin junamatka halki Ranskan kohti Espanjaa.
Vaikka Pariisin talvi on ihan eri luokkaa kuin Suomessa, on täälläkin tammi-helmikuun taite ollut raskas, tuulinen ja pimeä. Viimeiset kolme päivää on tuullut ja satanut niin, että olen pelännyt yöllä kattoikkunan romahtavan sänkyymme.
Barcelonan-matkasta olen innoissani myös siitä syystä, että tämä on ensimmäinen visiittini tuohon aurinkoiseen rantakaupunkiin. Mies vitsailikin, että katsotaanpa reissun jälkeen, että toteanko:”Muutetaan Barcelonaan!” Se jää nähtäväksi. Varmaa on, että aurinkoenergia tekee varmasti hyvää tälle kalpeakasvolle.
Tulossa siis raporttia Barcelonasta. Erityisesti matkakohteen vintagekaupat ja vegeravintolat kiinnostavat perinteisten turistinähtävyyksien rinnalla. Ja luvassa raporttia huikeasta merenrantahotellista, jossa on kuulemma sauna.
Ja saanko todeta: odotan jo hotellin aamupalakattausta, ruoka kun on tässä vaiheessa mielessäni aika usein:) Ja aamupalallahan me suomalaiset tavallisesti tankkaamme siinä missä muu maailma tuijottaa espressokuppiinsa.
I am so excited: we are heading to Barcelona for the weekend. This is our last holiday together before the baby.
We were talking earlier that if I am still feeling well, we could go for a mini trip. So last week we started to think about Barcelona, and today we are on our way to this seaside city. Instead of taking a plane, we decided to go to Spain by train. And what could be more lovely and relaxing than look at the landscape from the window of the train while sipping a coffee and reading a book!
I am definitely need a little escape, even when the winter isn’t that cold and dark as in Finland, but it has been hard to have your full energy during the month of January. I am also excited about the trip, because I am visiting Barcelona for the first time. So everything is new and fresh for me. Of course in three days we won’t be heading to all the tourist attractions, and to be honest I am not that into do that. I am more this easygoing person, who likes to walk around the city from places to another, have a cup of coffee in nice, cozy café, and sense the atmosphere of the city.
So stay tuned, I will be posting my travel journal from Barcelona.
