Avainsana-arkisto: Katalonia

Miksi muutimme Kataloniaan?

Olen kirjoittanut uudesta alusta ja kokemuksista, joita uusi asuinympäristö on minussa herättänyt. Taustalla olevia syitä elämänmuutokseen olen kuitenkin avannut vähän. Nyt on sen kirjoituksen aika.

Eli: miksi muutimme Pariisista Kataloniaan?

Suurin syy oli, että halusimme yksinkertaisemman elämän äärelle ja luonnon läheisyyteen. Hektinen suurkaupunkielämä alkoi uuvuttaa, emmekä halunneet kasvattaa lastamme ilmansaasteongelmista kärsivässä kaupungissa.

Kun aloimme miettiä tarkemmin, minne muuttaisimme, muotoutui erääksi kriteeriksi se, että ilmasto olisi suotuisa. (Mieheni kompensoi tätä sillä, että koska hän viettää päivät tietokoneen äärellä, hän haluaa vastapainoksi viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona.) Ja eikös tästä olekin

Halusimme siis löytää paikan, jossa ei tarvitsisi jatkuvasti haaveilla olevansa muualla, odottaa seuraavaa lomamatkaa tai kesää, valittaa säästä tai käyttää #throwback-merkintää (mitä en voi muuten sietää) Instagramin hashtagina. Halusimme, että nykyhetkessä olisi justiinsa hyvä, ja ettei kotoa tekisi mieli lähteä juuri minnekään.

Halusimme myös, että eläisimme mahdollisimman omavaraisesti, ruoka olisi tuotettu lähellä ja meillä olisi oma kasvimaa, ehkä pari kanaakin.

Edellä mainitut seikat liittyvät ekologisempaan elämäntapaan, jota kohti pyrimme kulkemaan. Meidän arjessa tämä tarkoittaa, että kävelemme ja pyöräilemme mahdollisimman paljon, hoidamme kasvimaata ja vietämme aikaa ulkona, syömme lähiruokaa, kierrätämme ja kompostoimme.

Okei, jouduimme hankkimaan auton. Se suretti minua, mutta ilman kaaraa täällä ei olisi pärjännyt. Meidän auton käyttö on kuitenkin arjessa hyvin vähäistä, kun kylästä löytyy kaikki palvelut, ja lapsemmekin viemme mieluummin kävellen tai pyörällä päiväkotiin kuin autolla. Näin auto seisoo tallissa arkena, viikonloppuna haemme sillä lähinnä remonttitarvikkeita. Pyrimme siis käyttäämään autoa harkiten. Yksi perustelu auton hankinnalle oli myös se, että voisimme harrastaa lähimatkailua Etelä-Euroopassa sen sijaan, että matkustaisimme lentokoneella. Ja koska Espanjassa on aika miellyttävä ilmasto, ei kaukomatkoista tarvitse haaveilla. (Itse asiassa minä en ole koskaan ollut kaukomatkalla, joten tässä asiassa oma hiilijalanjälkeni on minimaalinen.)

Lopulta Barcelonan alueen pieni viinikylä valikoitui kotipaikaksi, koska se sijaitsee ideaalista ison kaupungin lähellä, meri on vieressä, meillä on iso pihamaa ja halutessamme voimme kokea olevamme kuin maalla. Oli myös tiedossa, että kylässä on kansainvälinen ilmapiiri, mikä helpotti edelleen päätöksentekoa. (En missään nimessä halunnut päätyä turistien täplittämään aurinkolomakohteeseen, jossa sesongin päätyttyä arkielämä ja palvelut kuolevat ja aika käy pitkäksi.) Koimme myös, että Euroopan maista Espanjaan ja Katalonian alueelle olisi helpompi sopeutua kuin johonkin toiseen Etelä-Euroopan maahan. Rakastan esimerkiksi Italiaa, mutta haluan säilyttää suhteeni saapasjalkamaahan romanttisena, etäänä – maana, jossa on kiva käydä lomalla.

Tiedän, että olemme onnekkaita. Kun töitä voi tehdä mistä päin tahansa, voi elinympäristön tietyin ehdoin valita itse. Vaikka lopulta pelkäsin muutosta, olen (ainakin tällä hetkellä) hyvin tyytyväinen, että rohkenimme tehdä tämän.   Helppoa vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen ei ole ollut, mutta päivä päivältä asiat ovat helpottuneet ja alamme sulautua joukkoon. Arjen haasteista selviämistä helpottaa se, että miljöö on paras mahdollinen ja lähellä on auttavia ja ystävällisiä ihmisiä. Motivaatiolla ja päätöksellä selviytyä on tiestystinmyös oma osansa.

Palataanpa vielä alkuun.

Elämänmuutoksen myötä aika moni asettamistamme kriteereistä on toteutunut. Kanojen sijaan talon kylkijäisinä tuli pari kissaa, mutta kyllä pihassa on valmiina oma aitaus kanoille edellisten asukkaiden jäljiltä. Toistaiseksi tuoreet kananmunat on kuitenkin saatu naapurista, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka meillä ensi kesänä olisi jo niitä kotkottajia!

Lue myös:

5 asiaa, jotka ovat toisin

Barcelona vs. Paris

Neljän munan tarina

5 asiaa, jotka ovat toisin

Olemme ehtineet asua Barcelonan maakunnassa nyt reippaan kuukauden. Jo lyhyen oleskelun jälkeen olen huomannut itsessäni tiettyjä muutoksia. Myös usea ennakko-oletus on joutanut romukoppaan.

Ennen: Kiirehdin paikasta toiseen. Suurkaupunkimiljöössä huomasin käyttäväni paljon aikaa paikasta toiseen liikkumiseen ja turhanpäiväiseen sähläämiseen.

Nyt: Käymme Barcelonassa ehkä kerran viikossa. Mietimme etukäteen, mihin menemme. Näin aikaa ei tuhlaudu spontaaniin haahuiluun (vaikka toki sekin on toisinaan hauskaa). Muuten siis vietämme aikaa omassa kylässämme. Päivän todo-listan ehtii tehdä ennen lapsen noutoa päivähoidosta, ja siltikin jää aikaa ihmetellä edessä avautuvaa luonnonmaisemaa omalta terassilta, ja mikä tärkeintä: jutella ja paijata kissoja.
Ennen: aika kului nopeammin.

Nyt: On kuin päiviini olisi tullut muutama lisätunti. Tämä lienee johtuu juuri edellisessä kohdassa mainitsemistani seikoista. Ja huomatkaa: meidän taloudessa ollaan sängyssä reippaasti ennen iltayhdeksää. En siis kuppaa lisätunteja pitkittämällä iltaa.

Ennen: Asioimme Pariisin kalliissa ja (aina huonosti täytetyssä) Naturaliassa. Ruokakaupassa käynti oli suoraan sanottua ankeaa. Ahtaat käytävät, tehoton kassapalvelu ja pitkät kassajonot saivat hyvänäkin päivänä suupielet valahtamaan alas.

Nyt: Lähikauppa on kirjaimellisesti täynnä lähiruokaa. Tuoreet hedelmät ja vihannekset maistuvat kerta kaikkiaan niin hyvälle, että jo pelkästään kauppaan sisälle astuminen saa hymyn huulilleni.

Ennen: vietin suurimman osan ajasta sisällä.

Nyt: Jo näin talvisaikaa on tullut vietettyä enemmän aikaa ulkona kuin koskaan aikaisemmin. En aluksi ymmärtänyt, mitä mieheni tahtoi sanoa sillä, että hän haluaa asua maassa, jossa voi viettää suurimman osan ajasta ulkona.Nyt alan saada juonen päästä kiinni. Ja kyllähän se tekee hyvää kropalle ja mielelle, että päivän aikana useampi tunti tulee vietettyä ulkona. Iltaisin ei tarvitse kauaa unta jahdata ennen kuin uni tulee silmään.

Ennen: Suunnittelin jatkuvasti seuraavaa lomamatkaa. Muutenkin koin, että entisessä elämässä olimme koko ajan jossain päin reissussa. ( Näin jälkikäteen olen tajunnut, että tämä johtui yksinkertaisesti siitä, ettemme enää viihtyneet Pariisissa.)

Nyt: En oikeastaan kaipaa minnekään. Etelänlomat eivät kiinnosta, kun kotona on pienistä puutteista huolimatta oma paratiisi. Toisaalta kaupunkilomat Keski- ja Pohjois-Eurooppaan ovat hauskoja, kun sillä ei ole väliä, millainen sää lomakohteessa on. (Tosin kaupunkiin kaipaan yhä harvemmin.)

Kai se on myönnettävä, että etelän lämpö tekee ihmiselle hyvää – ja että minusta on tulossa oikea señora.

Lue myös:

Neljän munan tarina

Uusi alku

Arki, voisiko se olla tällaista?

 

 

 

 

Neljän munan tarina

Pelkäsin Barcelonan maakuntaan muuton myötä, että eristäytyisin muusta maailmasta ja eläisin vain omassa pihapiirissäni. Ajatuskin uusien ihmissuhteiden luomisesta vieraassa kulttuurissa tuntui uuvuttavalta, ja siksi päättelinkin, että ulkoporttini maailmaan olisi (noloa kyllä) somekanavat!

Yksinjäämisen pelko osoittautui nopeasti turhaksi. Ei ole nimittäin kulunut päivääkään, etten olisi jutellut minulle vieraan ihmisen kanssa – vaikka harvoin jaamme edes samaa kieltä!

Ensimmäinen huomioni onkin tämä: ihmiset ovat käsittämättömän ystävällisiä.

Esimerkkitarina 1:

Olimme viime sunnuntaina lähdössä takapihan portista luontokävelylle ja samalla katsomaan erään talon kanoja (tyttömme lempipuuhaa). Tähän asti olen pysytellyt oman piha-aitauksemme sisäpuolella, mutta nyt päätin lähteä mieheni ja tyttäremme matkaan.

No niinhän siinä kävi, että kanat olivat häkissä, mutta isäntä ulkona. Meidät kutsuttiin spontaanisti kylään. Talon kolmesta tyttärestä vanhin toimi tulkkina, kun kommunikoimme perheen vanhempien puhuessa lähinnä espanjaa ja katalaanin kieltä. Kun viimein lähdimme naapurista, saimme matkaamme neljä kananmunaa ja lounaskutsun seuraavalle päivälle.

(Munista valmistin muuten gluteenittoman ja sokerittoman suklaakakun, jonka sitten toimitin lounaskutsuille.)

Kun olimme seuraavana päivänä matkalla lounaalle, pysähdyimme puolestamme jututtamaan toisia naapureita ja keskustelun päätteeksi saimme lounaskutsun seuraavalle viikonlopulle.

Toinen välihuomio: ihmiset ovat avoimia uusille kohtaamisille.

Ja sitten itse lounaskutsuihin: vietimme aivan ihastuttavan päivän tuon katalonialaisen perheen kanssa. Söimme pitkän kaavan mukaan, joimme viiniä ja viimein iltamyöhään hiivimme kuun valossa luontopolkua pitkin kotiin. Sovimme lounastavamme yhdessä pian uudestaan.

Esimerkki 2: Olen tiskaamassa keittiössä astioita, kun huomaan ikkunasta naapurin herran huitovan käsillään. Menen ulos. Naapuri viittoo lähemmäs ja ojentaa aidan yli kaksi kassia. Toisessa on kananmunia, toisessa sitruunoita. Kiitän liikuttuneena.

Kolmas huomio: ihmiset haluavat jakaa omastaan.

Okei, olemme asuneet täällä vasta muutaman viikon, mutta en voi silti lakata hämmästelemästä, kuinka ystävällisiä ja avoimia ihmiset ovat.

Toisaalta nämä kohtaamiset kertovat aina jotain myös omasta kulttuuristani. Miksi meillä naapureihin tai vieraisiin ihmisiin on niin vaikea tutustua? Eikö silloin rikkoutuisi jää ja takana päin puhumisen perinne, kun menisimme uuteen paikkaan muuttaessamme rohkeasti tutustumaan naapureihin tai pyytämään heitä vähintään sumpille?! Harvapa meistä suomalaisista kahvikupillisesta kieltäytyy – siinä samassa tulisi luotua hyvät naapurisuhteetkin! Huomaan pohtivani näitä, sillä en ehkä itse olisi tehnyt aloitetta naapurituttavuuksien luomiseen (mieheni kylläkin). Syy ei ole siinä, että olisin ylpeä moukka, vaan oma arkuuteni ja ajatus siitä, että en halua häiritä muita. Ehkä nyt on aika unohtaa ennakko-oletukseni ja mennä rohkeasti ”häiritsemään” muita. Pahimmassa tapauksessa joku lyö oven kiinni nenäni edestä, mutta mitä sitten? En minä siitä hajoa!

Joka tapauksessa viimepäiväiset tapahtumat ovat opettaneet, että kun on itse avoimin mielin, reagoivat muut siihen samoin. (Ja vaikka täällä olisi itse vähän vetäytyväistä sorttia, tulee muut avoimin sylin vastaan.)

Vaikka tiesin tämän entuudestaankin, on syytä kirjoittaa se muistutukseksi myös tänne: uusista kohtaamisista saa (melkein) aina energiaa, ja jaettu lounashetki on parempi kuin yksin muhittu lounas.

Pitkän kaavan sunnuntailounaan jälkeen talon emäntä totesi lähtiessämme näin: ”meidän kotimme on myös teidän kotinne.” Siinäpä ajatusparsi mietittäväksi.

Jatkan tutkimusmatkailua täällä etelän ihmisten maassa.

Lue myös:

Uusi alku

Suomi ulkosuomalaisen silmin

Koti Espanjasta

 

Uusi alku

Sanotaan se suoraan: pelkäsin julmetusti Kataloniaan muuttoa. Helsingissä iltaisin nukkumaan mennessä tunsin palan nousevan kurkkuun, koska tuleva muutto pelotti. Olin alkanut sopeutua Suomeen niin hyvin. Minusta oli ihana, että kävellen pääsi Helsingin keskustaan, kauppaan ja joogatunnille. Nautin pienen pääkaupunkimme pöhinästä: ei liikaa ihmisiä mutta silti sopivasti aktiviteettia.

Kun sitten saavuimme Barcelonan maakuntaan, iski kovan luokan kulttuurishokki. Elämänmuutos kaupungista pieneen kylään tuntui liian rajulta. Tähän en osannut henkisesti varautua. Nyyhkytin miehelleni, että olisin kuin vankilassa täällä – siihen ei huikea näköalakaan auttaisi! Uusi talo tuntui vieraalta ja ikuiselta remonttityömaalta. En tiennyt mistä aloittaa, joten istuin lamaantuneena muovisella terassituolilla ja yritin rauhassa hengitellä.

Meni toinen päivä ja sitten vielä kolmaskin, mutta kun viimein neljäntenä aamuna heräsin ja aloin keittää kahvia pienessä kämyisessä keittiössämme, tunsin yhtäkkiä oloni kotoisaksi. Sopeutumisriitistä oli selvitty.

Mieheni ihmetteli muutosta: ”Miten vielä eilen halusit pois täältä ja nyt olet kuin olisit aina asunut täällä?” En osannut vastata. Jokin muutos tapahtui sisälläni. Aivan kuin olisin antautunut viimein sille, jota vastaan olen sinnikkäästi tapellut.

Näin siis maalaismaisema vietteli kaupunkilaismimmistä kyläläisen.

Tässä vielä lyhyesti self help -vinkit, miten selvitä äkkijyrkästä kulttuurishokista:

1. Älä teeskentele, vaan käy rauhassa läpi eri tunnetilat. Huuda ja itke, jos siltä tuntuu.

2.Pistä toimeksi. Siivoaminen auttaa aina! Rakenna ympärillesi mukavuusnurkka:)

3. Hyväksy, ettet voi aina sellaisenaan adaptoida arkirutiineitasi paikasta toiseen. Alkushokin jälkeen ole joustava, älä rutiineihin jämähtänyt henkilö.

4. ”Muutos on mahdollisuus” – kliseinen lausahdus, mutta niin totta.

5. Näytä kyntesi, haasta itsesi, astu mukavuusalueelta ulos.

6. Nauti. Luultavasti et tule usein muuttamaan maasta toiseen, joten nauti, kun kaikki on uutta ja jaksat ihmetellä niitä pieniäkin asioita.

7. Anna aikaa. Älä yritä tehdä kaikkia heti. Etsi uusia ystäviä ja aktiviteetteja ajallaan. Tärkeintä on kuitenkin, että viihdyt ensin itsesi kanssa uudessa ympäristössä.