Olemme ehtineet asua Barcelonan maakunnassa nyt reippaan kuukauden. Jo lyhyen oleskelun jälkeen olen huomannut itsessäni tiettyjä muutoksia. Myös usea ennakko-oletus on joutanut romukoppaan.
Ennen: Kiirehdin paikasta toiseen. Suurkaupunkimiljöössä huomasin käyttäväni paljon aikaa paikasta toiseen liikkumiseen ja turhanpäiväiseen sähläämiseen.
Nyt: Käymme Barcelonassa ehkä kerran viikossa. Mietimme etukäteen, mihin menemme. Näin aikaa ei tuhlaudu spontaaniin haahuiluun (vaikka toki sekin on toisinaan hauskaa). Muuten siis vietämme aikaa omassa kylässämme. Päivän todo-listan ehtii tehdä ennen lapsen noutoa päivähoidosta, ja siltikin jää aikaa ihmetellä edessä avautuvaa luonnonmaisemaa omalta terassilta, ja mikä tärkeintä: jutella ja paijata kissoja.
Ennen: aika kului nopeammin.
Nyt: On kuin päiviini olisi tullut muutama lisätunti. Tämä lienee johtuu juuri edellisessä kohdassa mainitsemistani seikoista. Ja huomatkaa: meidän taloudessa ollaan sängyssä reippaasti ennen iltayhdeksää. En siis kuppaa lisätunteja pitkittämällä iltaa.
Ennen: Asioimme Pariisin kalliissa ja (aina huonosti täytetyssä) Naturaliassa. Ruokakaupassa käynti oli suoraan sanottua ankeaa. Ahtaat käytävät, tehoton kassapalvelu ja pitkät kassajonot saivat hyvänäkin päivänä suupielet valahtamaan alas.
Nyt: Lähikauppa on kirjaimellisesti täynnä lähiruokaa. Tuoreet hedelmät ja vihannekset maistuvat kerta kaikkiaan niin hyvälle, että jo pelkästään kauppaan sisälle astuminen saa hymyn huulilleni.
Ennen: vietin suurimman osan ajasta sisällä.
Nyt: Jo näin talvisaikaa on tullut vietettyä enemmän aikaa ulkona kuin koskaan aikaisemmin. En aluksi ymmärtänyt, mitä mieheni tahtoi sanoa sillä, että hän haluaa asua maassa, jossa voi viettää suurimman osan ajasta ulkona.Nyt alan saada juonen päästä kiinni. Ja kyllähän se tekee hyvää kropalle ja mielelle, että päivän aikana useampi tunti tulee vietettyä ulkona. Iltaisin ei tarvitse kauaa unta jahdata ennen kuin uni tulee silmään.
Ennen: Suunnittelin jatkuvasti seuraavaa lomamatkaa. Muutenkin koin, että entisessä elämässä olimme koko ajan jossain päin reissussa. ( Näin jälkikäteen olen tajunnut, että tämä johtui yksinkertaisesti siitä, ettemme enää viihtyneet Pariisissa.)
Nyt: En oikeastaan kaipaa minnekään. Etelänlomat eivät kiinnosta, kun kotona on pienistä puutteista huolimatta oma paratiisi. Toisaalta kaupunkilomat Keski- ja Pohjois-Eurooppaan ovat hauskoja, kun sillä ei ole väliä, millainen sää lomakohteessa on. (Tosin kaupunkiin kaipaan yhä harvemmin.)
Kai se on myönnettävä, että etelän lämpö tekee ihmiselle hyvää – ja että minusta on tulossa oikea señora.
Lue myös:
Arki, voisiko se olla tällaista?
No Comments