Luin taannoin Helsingin Sanomista uutisen, jossa kerrottiin aikuisten värityskirjojen myynnin kasvaneen hurjasti viime vuoden aikana. Ystäväni puolestaan totesi tuttavapiirissään lähes jokaisen saaneen joululahjaksi värityskirjan. Niin sai muuten äitinikin veljeni kihlatulta. Tämä on kiinnostava ilmiö, ja jo sellaisenaan se kertoo jotain yhteiskunnastamme. Somessa ja netissä roikkuminen, impulsiivinen mobiililaitteiden räplääminen, näyttöpäätteiden tuijottaminen ja jatkuvasti piippaava puhelin saa meidät muistuttamaan vähän liian monta kahvikuppia nauttinutta, mutta silti tehotonta yksilöä. Ei ihme, että aikuiset yrittävät löytää ulospääsyä tästä oravanpyörästä. Kun sitä ei työelämä tai kuntosalilla itsensä rääkkääminen tarjoa, huomaa nykyihminen, että olisi ihan kiva tehdä jotain itse, siis omilla käsillään. Näperrellä jotain. Zen-värityskirjathan ovat tähän oiva ja helppo ratkaisu. Tarvitaan vain muutama väriliitu ja se on siinä. Yllättävä värikynillä suttaaminen tuo hetkittäistä mielenrauhaa – ainakin joillekin.

Itse ostin kesällä Bretagnen-lomalla erään ranskalaisen hyvinvointilehden, jonka kylkiäisenä tuli värityskirja ja minipuuvärit. Halusin kokeilla hommaa, ja olin jo muutenkin pitkään suunnitellut elvyttäväni piirustustaitojani. Värityskirja toimisi tässä hyvänä pehmeänä laskuna, ajattelin. Noloa myöntää: väritin yhden kuvan, sitten minua alkoi tylsistyttämään spiraalikuvion koukeroiden värittäminen ja ranteeni tuli kipeäksi. (Oliko lienee aktiviteetti liian mekaanista minulle?!!) Mutta silti: värittäminen tyydytti jotain lapsellista tarvettani, ja kuin huomaamatta ajauduin flow-tilaan.

Vaikka värityskirjan värittäminen ei ollut se minun juttuni, oli oivaltavaa hoksata itse tekemisen merkitys. Kun kalenteri täyttyy työkuvioista, harrastuksista, arkikuvioiden pyörittämisestä ja jatkuvasta kännykän räpläämisestä, kaipaa itse kukin aikaa mielekkään projektin parissa puuhaamiseen. Ja sehän on terveellistä! Ainakin niin väittävät onnellisuustutkijat ja eri hyvinvointiasiantuntijat.

Tänä päivänä tuon tuosta törmää artikkeleihin, joissa mittaillaan ja arvioidaan, kuinka onnellinen nykyihminen on. Pitäisi olla iloinen ja reipas, harjoittaa positiivisen energian kierrättämistä, mutta miten se hyvä energia pääsee meistä ulos, jos aina kiirehdimme paikasta toiseen tai naamamme on kiinni kännykässä ja olemme kaukana siitä läsnäolon voimasta? Sen sijaan eri hyvinvointiasiantuntijat ja psykologit kehottavat puuhailemaan itselle mielekkään projektin parissa. Oli sitten kyseessä sen värityskirjan värittäminen, itse tehty kaulahuivi, tiikerikakun leipominen, nikkarointi tai ompeluprojektin aloittaminen, tärkeintä on keskittää ajatukset hetkeksi muualle: itse toimintaan. Yksinkertaista, mutta silti meille haastavaa. Ai miksi? Koska vaadimme itseltä liikaa: aloitamme liian monimutkaisen projektin tai pyrimme heti täydellisyyteen.

Välttääkseni nämä sudenkuopat aloitin tarttumalla kahteen yksinkertaiseen projektiin: muotifiguuriin piirtämiseen (tätä taitoa harjoitin aikoinani vaatetusalan opinnoissani) sekä helppoon mekkoprojektiin, johon kaavat löysin vanhasta Suuri käsityö -lehdestä.(En ole myöskään ommellut useampaan vuoteen.) Annoin itselleni aikaa ja iloitsin siitä, että taustalla soi inspiroiva musiikki ja minulla oli viikonloppupäivä ja muutama arki-ilta käytettävänä projektin toteuttamiseen. Unohdin ajan kulun, pääsin täydelliseen työmoodiin, keskityin, enkä olisi malttanut lopettaa vesiväreillä läträämistä tai ompelua.

Ja mitä tunsin jälkikäteen? Oloni oli samaan aikaan sekä energisempi että rauhallinen. Keskityin paremmin työtehtäviini, koin onnistumisen tunnetta, ja ylpeyttä jo siitä, että sain kauan miettimäni projektit alulle. Pääsin siis itsensä toteuttamisen ytimeen: keskityin tekemään yhtä asiaa itse tekemisen vuoksi, en lopputuloksen. Toki projektissa onnistuminen nostaa omia kyvykkyyspisteitä ja tarjoaa kannustusta seuraavaan projektiin tarttumiseen, mutta huomattavana tekijänä on itselle merkityksellisen projektin toteuttaminen. Toisaalta harrasteprojektien parissa puuhailu opettaa myös meille hätähousuille pitkäjänteisyyttä. Tästä on hyvä jatkaa, ja kun alan jumittaa voin aina palata värittämään Zen-väristyskirjan koukeroita.

Tuottoisaa tee-se-itse -päivää!

I recently read in the newspaper that the popularity of the coloring books has increased a lot during the last year. I am sure it is not just Finnish people who has found coloring books for adults pleasant, but it is a global phenomenon in Western countries. At the same time this phenomenon sends an important message about us and our needs.

During an ordinary day the beeping sound of cellphones is constantly in the background, we stare at a display for eight hours and impulsively log onto our phones every half an hour to see what’s going on in different social media channels. No wonder we need an escape from all of this. We need to escape to do something with our own hands to liberate our mind and spirit.

Well, I bought my coloring book last summer when I was in our summer house in Bretagne, or actually it came as a free gift with some spiritual magazine. I was curious about this trend, and I was thinking about starting to draw and paint again, so this was some good practice for getting started – or so I thought. I colored one image, but after coloring one circular pattern I got bored and my hand was tired. Clearly it wasn’t my thing, but I did figure out something: on some level coloring got me into a flow mood and in a childish way it satisfied my need to calm down and relax. I also discovered the pleasure of DIY culture. Of course I have been always into trying new things, but to really understand that making or doing something simple and mechanical can set you free in a different fashion that watching a film or going to the gym or trying out some difficult food recipe.

And this doing something simple it isn’t just a stupid idea, it is making us more happier and more balanced in the long term. And it is not just me, but all those wellness trainers and psychologist are talking about it, too – by doing some simple activity, you get better in the Zen mood, and in the end you are more relaxed. In the real world we bump into articles giving advice on how to be happier or how do recycle the positive energy, but how do you even get to do that, if you don’t have time to yourself, and we are rushing from one place to another all the time? A simple activity like filling in a coloring book is the key for many of us. But if that’s not your thing (like it wasn’t for me) you can find something else, like knitting a simple scarf , baking a cake, sewing a dress or whatever. The important thing is to find your favourite activity that is not too difficult and gets you in a mood where you lose sense of time.

After I recently started to plan my weekly schedule a bit better, I finally have time to start my DIY activities, which are drawing and sewing. I started two simple project: drawing a fashion illustration (which I used to do back in school when I was studying fashion) and making a dress (about five years ago I used to do a lot of sewing in school). The other project is still in progress, but the dress is finished. And what can I say about these projects? Well, I managed to get into a Zen mood, spent a couple of pleasant afternoons and a weekend just focusing on my activity 100 percent, listening relaxing music in the background and forget the time or my cellphone. After the DIY session I felt more relaxed, calm, focused and more in the moment. I was more cheerful and full of energy to star the upcoming week.

Now I cannot wait to start a new project and to get into the drawing again. But I do have a piece of advice: be patient with yourself, don’t too anything too complicated or require the first project to be perfect. If you start to feel stressed about starting or the preparitions are too much work, start something simpler, such as filling in those Zen coloring books, like many of us do!