Last Sunday Marimekko presented their new fall/ winter collection 2017 in Ambassade de Finlande in Paris.
The new collection is an ode to Finnish culture: the nature, folklore, architecture and the mythology of Kalevala. Clean silhouettes, strong patterns, fancy leather culottes and cozy winter coats – it is all that any power woman needs for the next season. And, of course those fancy, blue shoes.
In this a bit smaller collection than usually, I picked up my favorite outfits, which where styled by talented Tanya Jones. Sadly this was the last collection by the Marimekko’s creative director Anna Teurnell. She left the company last week. Anyway, I do like this practical “everyday, everywhere styles”, which allows to wear your favourite Marimekko clothing where ever you go.
Meni 33 vuotta, ennen kuin oivalsin: lokakuu taitaa olla lempikuukauteni. Koko kuun olen fiilistellyt syksyä Pariisissa. Lämpötila on jo laskenut sen verran, ettei keskipäivällä tule tukahduttavan kuuma edes siinä aamulla puetussa villakangastakissa. Silti riittää aurinkoisia päiviä niin, että voi lykkiä vaunuja takki auki kohti Bellevillen puistoa. Leffan jälkeen on puolestaan ihana istahtaa pariisilaisterassille lämpölamppujen alle nauttimaan lasillinen punaviiniä ja keskustella ystävän kanssa elokuvasta ja elämästä. Ihanuutta.
Samaa lokakuurakkautta hehkutan nyt täällä Pohjois-Suomessa, vaikka lämpötila on jo melkein nollassa. Kylmä ilma saa minut olemaan elementissäni. Rakastan juosta viileässä ilmassa, syysvärien loisteessa puiden lehtien kahistessa jalkojeni alla. Oranssia, punaista, okraa…puuluurankoja, raitista ilmaa.
Täällä pohjoisessa piipahdan tuon tuosta ulkona nauttimassa kupin kahvia. On ihana kietoa päällensä nilkkapituinen villakangastakki ja istua verannalle ihmettelemään. Rauhoittua ja olla siinä hiljaisuudessa itsekseen. Seurata puusta toiseen pomppivaa oravaa ja lintuja, jotka naputtavat ikkunaan, jos äitini ei ole käynyt täyttämässä jyväastiaa.
Ihana on myös nauttia pikkukaupungin arjesta. Käydä pullakahvilla, pitkillä vaunulenkeillä, koluta kirpputoreja ja pyöräillä ystävän luokse kylään. Kokata lounasta ja illallista isolle porukalle. Iltaisin meillä on äidin kanssa neulekerho. Olohuoneeseen sytytetään kynttilöitä, neulotaan ja katsotaan siinä lomassa kymppiuutiset. Ja kun sitten lopulta kömmitään nukkumaan, kuuluu vain seinäkellon monotoninen tikitys.
En tiedä, johtuuko se lokakuusta vaiko pikkukaupungin rauhasta, mutta viime päivät olen harjoittanut erinomaisesti sitä läsnäolon taitoa.
I have realized that October might be my favorite month of all. First, I enjoyed the autumn in Paris when it started to get a bit colder but still there were sunny days ahead when you could walk with your warm woolen coat unbuttoned or sit down at the terrace under the heaters to have a glass of red wine. And as for clothing: I love layers; I like to mix up different materials and put on my warmest cardigan.
The same love for the month of October I’m feeling now here in northern Finland where the temperature is near zero. Oddly, the cold weather activates and fascinates me. I love to go running when it is cold. It is almost meditative when I look all the beautiful colors of autumn and those skeleton trees while running. And then there is a little sunshine nearly every day that makes the nature looks like a painting.
I also like the contrast between warm and cold. For example, here in the north my morning and evening routine is to go outside with a cup of coffee or tea in my hands. I put my woolen maxi coat on a top of my nightwear and sit down on the terrace. In the mornings I look at birds and squirrels who are wandering from one tree to another. I enjoy this moment, when it is silent, cold and at the same time I feel warm. Then I am ready to either start or finish of my day.
Again, I have to emphasize again those ingredients of an easy life that I am experiencing here in the north, like going to the local café and the library with my mum and my daughter, those long walks with my family in the nature and visits to the second hand markets (the purple coat is the latest bargain). The daily routine includes making lunch and dinner for my favorite gang. In the evenings we have a little knitting club with my mother. We light candles, talk, watch the news on TV and knit.
These things make me really feel at home. I have noticed this: I have started to be more present, maybe it is because the month of October.
Viime sunnuntaina nähtiin Suomen Pariisin-suurlähetystöllä retrokuosien esiinmarssi, kun Marimekko esitteli kevät-kesäkokoelmansa Marimekko-kodiksi muunnetussa edustustilassa. Taustalla soi Jukka Eskola Soul Trion vanhahtava jazz-musiikki, kun pohjoismaalaisen minimalistiset linjat ja hulmuavat helmat liikehtivät runollisen kauniisti mallien kävellessä näytöslavalla.
Uusi kokoelma on jälleen kerran ylistyslaulu designtalon menneisyydelle ja Armi Ratian vapausideologialle. Nyt vain Marimekon luova johtaja Anna Teurnell on penkonut vanhoja arkistoja harkitummin. Kevät-kesämallistossa nähdään Annikki Rimalan pyöreähelmainen Monrepos-mekko Keidas-kankaalla sekä kulmikas Linjaviitta. Ihania, kerrassaan ihania, jos tältä vintagehullulta kysytään.
Marimekon arkiston kätköjen helmiä edustivat myös Kentauri-hame ja Liidokki-maksimekko. Vanhan kierrättämisen rinnalla uusia tuulia nähtiin Paavo Halosen suunnittelemassa Juhanala-kukkakuosissa. Painokuosia käytettiin upeassa ja omaperäisessä viittamekossa, joka oli stailattu räikyvän vihreiden, yli polven ulottuvien nahkasaappaiden kanssa. Rohkeaa! Tuon asukokonaisuuden olisi varmasti Armi Ratia pukenut päällensä ja kaahannut autolla suoraan tehtaan sisäänkäynnin eteen.
Marimekon kevät-kesäkokoelma on mielenkiintoinen sekoitus menneisyyttä nykyajan twistillä. Marimekon designtunnettavuus tulee juuri klassikkokuoseista sekä pelkistetystä pohjoismaalaisesta muotokielestä. Sillä linjalla on hyvä jatkaa: nuorempikin muotiväki löytää näistä omat suosikkinsa. Katse menneeseen ja iki-ihaniin retrokuoseihin on vastalause kertakäyttökulttuurille ja muotimaailman hengästyttävälle trendipäivitystahdille. Marimekko kierrättää vanhaa, koska se on hyväksi ja laadukkaaksi todettu. Sen vaatteet kertovat vahvan naisen identiteetistä.
Pidin myös muotinäytökseen tehneen Tanya Jonesin tyylistä yhdistää villisti eri kuoseja keskenään. Tyylivinkkinä voinkin vinkata: kolua kirppareilta Jokapoika-paita, ja pue se niin neuleen kuin liivimekon alle. Tai ota vain rennosti ja yhdistä paita nilkkapituisiin ysärifarkkuihin. Trendikkäimmät toki sijoittavat uuteen Jokamies-paitaan, joka on mukana kevätkokoelmassa. Jones stailasi sen muun muassa nahkahameeseen. Teen takuulla tyylikopion perässä.
Last Sunday I went to see the new Marimekko collection, which was presented at the Finnish embassy in Paris. The space was decorated with cozy Marimekko home textiles. Instead of just running to the next show you wanted to stay and watch all the four entries when they showed the spring/summer collection.
Again, in this new collection Marimekko is looking back to the 1960’s and most of all to the 1970’s. This time more selectively. The design house’s creative director, Anna Teurnell, has picked five iconic garments, which will be seen in the next ready-to-wear collection. Those are Annikki Rintala’s Monrepos dress with the Keidas pattern and graphic Linjaviitta dress. Also, the new collection will bring back the Kentauri skirt and Korppi and Liidokki dress. Those are the pieces that you are probably haunting from vintage markets and online second hand stores, if you are Marimekko fan, like I am.
But not just only something old, but new, too. One of the most beautiful pieces of clothing in the collection was a cape-dress in Juhanala print designed by Paavo Halonen. This floral print dress was styled with hot, green over-knee leather boots. The combination that I could imagine the founder of Marimekko, Armi Ratia would have worn.
Also, I have to give credit to the stylist Tanya Jones who has used her imagination and creativity to mix up the collection in its unique way. If you need a new style tip, here it goes: find an old Jokapoika blouse from a flea market and spice up your style with it. Wear it underneath a pullover or with a leather skirt. In the collection Jones styled the similar kind of shirt Jokamies with a leather skirt and well, it looked damn cool.
(In the picture stylist Tanya Jones.)
Above all the new collection is an interesting mixture of looking back but with a modern twist. The design house brings up wisely its brand by using iconic garments in minimalist shapes. This serves not only the old custumers but the young ones, too. How you mix up these retro garments is all about creation.
At the same time this looking back and recycling classic prints and shapes is a counterattack to the fashion industry and its senseless speed. It shapes an image of an independent woman who has the courage to use colors and have fun when dressing up.
All the pictures by me, except the pictures Juhanala dress, Kentauri skirt and featured image by Marimekko.
Vielä muutama vuosi sitten haaveilin matkalaukkuelämästä: siitä että tiedossa häämöttäisi aina uusi maa, uusi kaupunki, uusi kulttuuri. Tai työstä, jossa pääsisi matkustamaan mahdollisimman paljon. En enää. Todellisuudessa jatkuvasti paikasta toiseen siirtyminen ja matkalaukkujen pakkaaminen on niin uuvuttavaa, että sana “loma” harvoin linkittyy matkalaukkuelämään – etenkään lapsiperheen kohdalla.
Kahden kuukauden reissaamisen aikana olemme pakanneet ja tyhjentäneet matkalaukkumme lähes kymmenen kertaa. Suomen-reissulla meillä oli eri majapaikkoja, joten toisinaan kävi niin, että matkalaukut ehti avata ja niistä sitten kiskottiin kiireessä puhtaita (lue: matkalaukussa ummehtuneita) vaatteita ja paineltiin suoraan illallistreffeille tai milloin minnekin. Kun sitten viimein pääsimme kotiin, totesimme kumpikin: ei vähään aikaan minnekään! Häämatka saa hetken odottaa.
Tajusin, että loma tarkoittaa meille sitä, että ollaan ihan vain kotona ja nautitaan siitä kivasta arjesta omine rutiineineen. Tämä lienee paras oivallus hetkeen, sillä siihen kulminoituu ajatus, että kaikki on hyvin juuri nyt. Edessä ei tarvitse häämöttää seuraavaa lomamatkaa, jonka voimin jaksaa rämpiä sen harmaan arjen, vaan se arki itsessään on jo ihanaa seikkailua. Nautin arkisista askareista: pyykinpesusta, omassa keittiössä puuhailusta, siivoamisesta, kaupassa käynnistä ja tietysti Pariisissa harhailusta rattaiden kanssa.
Haastavaahan se arki on toisinaan, tai oikeastaan usein, mutta oikeassa tiimissä jaksaa nauraa kaikelle: porkkanatahraisille vaatteille, uudelle paidalle oksennetuille maitotahroille ja jopa sille, ettei koskaan enää ehdi tehdä mitään.
Tai nyt huijaan, kuvat kertovat, että ehdin viettää jonninjoutavan hetken Grazia-lehden parissa. Hyvä niin.
Eläköön arki!
(Note: aina arkena ei kuitenkaan ehdi meikata, kuten kuvista näkyy.)
When I was younger, I dreamed about a life in which I could travel a lot. To visit new countries, new cities and to get to know new cultures. Always on the road – that would be cool, I thought. Or a job that allows you to travel a lot.
I disagree with the younger version of myself. Today I would say that everyone will get tired of traveling all the time at some point, and an in-between life is just a passage where you don’t want to be too long.
During the past two months of traveling in France and in Finland, I realized how tiring it is to change location and to pack and unpack your suitcases all the time. Especially from the point of view of a mother.
So after packing the suitcases for the 10th time and then heading back to home, I realized that this is kind a holiday for us: just being at home. Even though it does mean that I have less help, when I don’t have my mother around and my husband is doing his normal working hours, but still: the pleasure of doing laundry, cooking, cleaning and walking around in Paris. Of course our everyday life is intense like for most families. But when you are in the right team, all that mess and milk stains on your favorite shirt will make you laugh after all.
And when you say you never have time for yourself, it is not true… it is a question of point of view. Even ten minutes is a moment that you can use for drinking a cup of coffee or doing like me: for reading a magazine in silence. (Or maybe I am just dreaming.)
Note: A busy mother doesn’t always have time to put some makeup on, not even for the photos, and especially not when there is 30 degrees outside.
Viime sunnuntaina tuoreella äidillä oli hetki aikaa piipahtaa Marimekon muotinäytöksessä, joka järjestettiin jo toistamiseen Palais de Tokyo -museossa Pariisissa. Näytöstila oli sisustettu suloisen kodikkaaksi Marimekon printtikuvioisilla tyynyillä, jotka kuorruttivat näytöslavaa ympäröivää penkkirivistöä. Neljän sisääntulon välissä mustavalkoisiin Jokapoika-paitoihin pukeutuneet perisuomalaiset karjut tarjosivat kutsuvieraille Gin Tonic -juomia Sukat makkaralla -laseista. Tilasisustukseen oli haettu mukavuutta ja kodikasta tunnelmaa eli Marimekkolaisuutta kiireisen Pariisin muotiiviikkorumban keskelle.
Mutta millainen on tulevan syksyn kokoelma? Se on täynnä 1970-lukulaisuutta, kiinnostavia väriyhdistelmiä, asymmetriaa, lepattavia, vajaamittasia housuja, käyttömukavia tunikoja ja paitoja — tuttua Marimekkoa mutta uudella, kaivatulla twistillä.
Itse hurahdin Maija IsolanPioni-printtikuvioisiin oranssin ja keltaisen sävyttämiin vajaamittaisiin housuihin. Ne ovat hankintalistalla ensi syksyksi.
Marimekon lehdistötiedotteessa kerrotaan syksyn malliston olevan oodi vahvoille naisille. Muotinäytöksen jälkeen minulla oli mahdollisuus haastatella herttaista yrityksen luovaa johtajaa Anna Teurnellia Kauneus & terveys -lehden juttua varten. Halusin ehdottomasti kysyä, kuka edustaa vahvaa naista itse suunnittelijalle. Teurnell loi katseen menneisyyden voimanaisiin ja mainitsi Armi Ratian, joka yhdisti elämässään perheen ja työn. Nainen, joka oli aktiivinen elämän eri osa-alueilla — tahtonainen, joka sai asioita aikaiseksi. Uusi kokoelma vahvoine väreineen ja käyttömukavine vaatteineen tukee tätä ajatusta: naisena haluan näkyä, en olla katseen kohde liian kireine ja paljastavine vaatteineen. Ajatus kosketti tuoretta äitiä, jonka matka äitiyteen ja perhe-elämään on vasta alkamassa, silti en aio unohtaa mukavaa työtäni. Perheen ja työn ei tarvitse olla toistensa vastakohtia, niiden välillä on vain löydettävä balanssi, aivan kuten jokapäiväisessä elämässä yleensäkin.
Last Sunday I had a little time between running to the hospital and back to go see the Marimekko fashion show in Palais de Tokyo in Paris. The space was decorated in a familiar Marimekko manner with comfortable print pattern pillows placed on the seats. Between the four entrees guys in Jokapoika shirts were offering gin and tonics to the guests. The atmosphere was friendly and cozy — different from what you are used to during fashion week.
When the show started all the cameras and mobiles went up, ready to take pictures. First came in a retro 70s-vibe trench-like quilted jacket followed by the same iconic Maija IsolaPioni pattern dress and trousers. Strong colors were seen, like orange, yellow and strawberry red. Also, tones of green, soft pink and gray were seen. In order to balance the collection there were black and gray tones, calming the combinations and making them chic, fresh but in a recognizable Marimekko style.
I really loved the collection, and I think the brand is taking a right direction by developing their clothing line to respond to the need of today’s Marimekko woman to be fashionable and wear comfortable clothes in her everyday life.
In the press release I had read that the next collection would be an ode to strong women. As I had chance to go the backstage after the fashion show and talk to Marimekko’s creative designer Anna Teurnell, I wanted to ask her who represents a strong woman to her. Her answer was Armi Ratia, the founder of the Marimekko company in the 1950s. And why? “Because she managed to combine her working life and family.” She created a company but was also a mother to three kids — and we are talking about a woman who was doing all this in the 50s. Also, Teurnell mentioned that for her a strong woman is active in her everyday life and wants to take care of herself and dress up, wear strong colors and patters but in a sweet manner.
For me Teurnell’s words struck home as I am about to start living a family life but at the same time I still want to continue to work. I think these two worlds are not opposites to one another; it is more about finding the balance between family and work life — as you try to find the balance in your everyday life.
