Olin jo väittämässä, että viisi viikkoa Bretagnessa hujahti meikittömässä lookissa, mutta kyllähän minä laittauduin yhtenä iltana, kun menimme ystäväpariskunnan iltajuhlaan. Onneksi olin ottanut matkaan punaisen mekon, mieheni äidin kasarikorvikset ja kasan pinnejä.
Kuva-arkistoista löytyi tällaisia tositteita:
Arvaatte varmaan, miltä vuosikymmeneltä hain inspiraatiota tyyliini?
I was going to write about how I wore a no make-up look for almost five weeks, but then I found these images from when I was getting ready for our friends’ party. Luckily, I did have my little red dress with me and my new favorite pair of 1980’s style earrings. They used to belong to my husband’s mother. I totally love them!
It is not hard to guess which decade I was inspired by when creating my night out style?
Since we arrived in Bretagne I have been living in these four outfits:
Recently, I wrote an article on overalls – and how functional a piece of clothing they are. When you wear them, you don’t have to think about the top and bottom part separately. And what goes underneath is this: a bikini top or a bandeau.
The leaf-patterned overall (which you have been seeing before) I wouldn’t wear for a dinner, but the sort one I could style for a night out by adding some jewelry, a denim jacket and high-heeled sandals – and of course some red lipstick.
This white maxi dress was hanging in my wardrobe for two years with the tags on it, but finally this summer I decided to give it a chance. And I have to say: it changes everything. Especially when you get a bit tanned the white dress is one of the prettiest pieces of summer clothing that you can own: it is simple but powerful at the same time.
This Frida Kahlo inspired outfit represents my style perfectly: it is colorful, fun, the outfit supports ecological values (apart from the shoes the clothes are from vintage shops) and it is feminine. By adding the shoes (What For) I DIY my Gucci-like style.
Viime aikoina olen pohtinut paljon kulutustottumuksiani ja ekologista jalanjälkeäni. Kierrätämme kyllä Pariisissa kaiken minkä voi, asioimme pääsääntöisesti luomukaupassa, emme omista autoa, ja ostan suurimman osan vaatteista käytettynä (mieheni tuskin ostaa uusia vaatteita). Omiin kulutustottumuksiini tuli suuri muutos noin pari vuotta sitten. Ylipursuava vaatekaapin sisältö alkoi ahdistaa. Raskausaika hillitsi edelleen vaatteiden hamstraamista niin uutena kuin käytettynä. Nuukuus on jäänyt päälle. Silti tyylistäni en haluan missään nimessä tinkiä. Seuraan työni puolesta muotitrendejä, ja rakastan pukeutua, mutta yleensä teen sen niin, että pyrin luomaan muodikkaita asukokonaisuuksia oman vaatekaappini sisällöstä.
Miksi nostan aiheen esille juuri nyt? No siksi, että alennusmyynnit ovat taas täällä, ja helposti vaatekauppojen rekeiltä tulee haalittua kesävaatteita, joita ei oikeasti tarvitse. Jokainen meistä on varmasti vuosien varrella hamstrannut kesävaatteita aivan riittämiin, ja päällepantavaa olisi varmasti kesän jokaiselle päivälle.
Tavallisestihan käy niin, että lopulta sitä jumittaa koko kesän muutamassa helpossa vaatteessa, ja suurin osa sesonkivaatteista jää käyttämättä.
Omalla kohdallani suurta iloa tuottaa käydä läpi kesävaatevarastoani raskausajan jälkeen. Sieltä löytyi myös kuvassa näkyvä Ivana Helsingin silkkimekko, jonka ostin aikoinaan käytettynä. Joka kesä se on täyttänyt tehtävänsä. Niin täyttää tänä kesänäkin. Taidan nimetä sen Pariisi-mekokseni, sillä olen käyttänyt sitä siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran muutin Ranskaan.
Lately, I have been thinking a lot about our consumer habits and our ecological footprint. We do recycle everything we can (although it is a bit difficult here in Paris), shop mostly at an organic food market, we don’t own a car, and I usually buy clothes from vintage shops or used from online boutiques. All these changes came about a couple of years ago, and I got increasingly thrifty during my pregnancy. I mostly say no to buying new clothes and I try to use my creativity to create fashionable outfits by “shopping “ in my own closet.
The sales for this season have already started, and it is always tempting to go shopping and buy more stuff, but how many summer clothes do we actually need? I am sure we could all find that perfect summer outfit in our own closet. And isn’t it true that on those hot summer days we keep using the same favorite outfits again and again. Or least I do. Anyway, it is wiser to buy quality rarely than to buy cheap tops and dresses every week. A simple rule, which we forget too often. Summertime should be all about chilling — the same rule goes for dressing up: that means we put on the first dress that we find in our closet.
In these pictures you can see a silk dress by Ivana Helsinki. I bought it a couple of years ago from a second hand market. I have worn it every summer, actually ever since I moved to Paris for the first time. The dress has served me well, as it does today.
After three summers in France I can officially name it “the Paris dress”.
Vaikka Suomessa ei ollakaan varsinaisella lepolomalla, tulee loman tuntu jo siitä, että voinauttia aamukahvin pihakeinussa ja syventyä hetkeksilukemaan aluesanomalehteä ja paikallisuutisia. Siinä unohtuu, että kohta pitäisi avata tietokone tai kytkeä puhelimeen netti päälle. Itse asiassa olen kuin huomaamatta siirtynyt takaisin entisaikaan ennen matkapuhelimia, kun “mummolassa” kännykkää tulee katsottua ehkä kerran päivässä.
Kesälomafiilistä lisää myös se, kun ulkona työskennellessä voi kuulla naapurin leikkaavan nurmikkoa: se muistuttaa, että jollakin on vapaapäivä, ja ennen kaikkea siitä, että nyt on kesä.
Myös se tuntuu vapauttavalta, kun voinillalla ojentaa vauvan äidilleni, laittaa kuulokkeet korville ja lähteä juoksulenkille ilman sen ihmeellisempää lähtösuunnittelua tai aikataulujen laatimista.
On myös mukavaa, kunpöytään saa kattaa useamman lautasen ja laittaa keittiössä pata porisemaan. (Nyhtökauraakin on kokeiltu, mutta harmikseni siitä kohkataanenemmän kuin sitä oikeasti on saatavilla. Paikallismarketteihin nyhtökauraa tulee vain lauantaisin, ja jo illasta hyllypaikka on tyhjillään.)
Arkipäivärutiinia rikkovat myös vaunulenkit ja joutilaat vierailut lähikirpparille ja kierrätyskeskukseen.
Tietenkin lomavaihteen saa myös päälle se, kun ystävä viitsii tulla kauempaakin, pidemmän junamatkan päästä, moikkaamaan ranskanpastilleja (kuten veljelläni on tapana meistä puhua). Sittenmuistellaan menneitä saunan lauteilla ja jutellaan niitä näitä puolilleöin.
Mummolassa seinäkello kyllä lyö tasaista rytmiä, mutta kummallisesti se ajantaju katoaa – eikö se ole juuri merkki onnistuneesta lomasta?
It could be predicted that our holiday in Finland would be more of a change of working environment than anactual lazy holiday.
Still, the feeling of being on holiday grows when I can go outside to drink my morning coffee andimmerse myself in the local newspaper for a while. (Even with non-stop mosquito attacks.) In that moment I forget that soon I need to turn onthe computer or connect my mobile phone to the internet. Actually, here I have shifted, by accident, to a timebefore cell phones, asI hardly remember to look at my phone.
I also get asense of summer when I am working outside and hear that somebodyin the neighborhood ismowing the lawn. It means somebody is having a day off and most of all: it is summer!
For my part, asense of freedom is guaranteed when I can handthe baby overto my motherand put myheadphones on and go for a run inthe nature. And because it is light outall night long, it doesn’t matter ifit’s 10pm.
In a strange way I alsogetin a holiday mood when I cancook lunch and dinner for a bigger group. (And yes, we did try pulled oats, which is actually talked about more than it is available. In my hometown there is only a delivery on Saturdays, by Sunday morning there is nothing left.)
A little walkwith the pramto the local second-hand shops brings some change to my working day routines. It is liberating to enter these places with a pram andbrowse the stalls without anyone pushing me. That is an advantage in a small town: youhave all the space you need whereveryou go!
Of course a feeling of the “good old days” is guaranteed, when your friend comes to visit and stays over a couple of nights. It is time to reminisceand chat, drink ciderand relax in thesauna.
Atgrandma’s place the clock on the wall makes its monotonous tick-tack sound, but in my mind I forgetthe time – and isn’t that a sign that I am really on holiday?!
Synnytyksen jälkeen nainen ei ole (suoraan sanottuna) kauneimmillaan. Raskausajan hehku ropisee sitä mukaan kuin tukkaa viemäriin. Tuttua varmaankin jokaiselle tuoreelle äidille ovat: elottomat hiukset, tummat silmänaluset, vajaalatauksella toimiva pää, ylitsepursuavat tissit ja takamus, jonka imetysvara on tullut jäädäkseen. Näitä lieveilmiöitä vastaan tuore äiti taistelee tavallisesti seuraavasti:
(1) Kaivaa varaston kätköistä vanhat farkut vain todetakseen, etteivät ne vielä mahdu. Eli siis uudet välikausihousut on hankittava.
(2) Sitten tartutaan tukkaan – pakkohan sitä on vähän kyniä että kehtaa astua ovesta ulos, ja ehkäpä vähän värjätäkin. Seuraavaksi kyytiä saa muu kroppa: (3) kasvohoidossa ja manikyyrissä on ainakin käytävä – ja sokeroinnissa! Lisäksi imetyksestä rasittuneet hartiat kaipaavat hoivaa. Eli siis (4) hierojallekin on varattava aika.
Ja kun nämä tehotoimenpiteet on suoritettu on aika ”ulkoiluttaa” kehoa (5) kuntosalilla sekä jooga- ja tanssitunnilla.
(6) Seuraavaksi on sanottava hyvästit hiilihydraattipommeille eli pastoille ja pizzoille ja toivotettava tervetulleeksi idut ja rouheruoka.
Tsek, tsek, tsek. Kaikki nämä kohdat allekirjoittanut voi ruksata.
Ja kun ne lempifarkut kiristivät, tein kompromissin ja laitoin jalkaan kuminauhalla varustetut culottes-housut ja tilasin itselleni lahjaksi äidiksi-tulemisen-kunniaksi Marimekon silkkipaidan. Edellä mainittujen self-help-steppien kautta ja pirtsakasti pukeutumalla olen jälleen matkalla minuksi, hyvinvoivaksi naiseksi.
During pregnancy a woman is at her most beautiful, they say, but what happens after giving birth? We lose this glow in the same manner that we lose hair after pregnancy. All of you who are new mothers must have experienced this: the loss of hair, darks circles, a kind of semi-functioning brain, gushing breasts and a bottom, from which the extra fat is not leaving anytime soon. To fight these side effects a woman will usually act as follows:
(1) Try to fit in her old jeans, which is always a big mistake, because of course you cannot wear them yet. (If you can, you are just very, very lucky. Smile, if that’s you!) So you cannot wear your old jeans and trousers, and that gives you a good excuse to go shopping – at least one pair of jeans!
(2) Then you will need a new hair style or just a trim for the dry ends. After nine months a little coloring is needed, too. (3) After that your face and body need an update. You make an appointment to a beauty salon – a facial, manicure, pedicure and epilation are seriously needed. And if you are breastfeeding, you probably feel some tightness in your shoulders and back, (4) so you need to make an appointment with a masseuse.
And after completing all these external factors (5) it is time to go back to the gym and to a yoga class. You know you need to – the exercise will do you so much good.
Then the sad news: (6) you need to give up eating pastas and pizzas and welcome sprouts and salads to your daily menu. But then again: you can eat sushi!
Check, check, check. As a new mother I can tick all these boxes.
And when I couldn’t fit into my old jeans, I put on culotte pants with an elastic waist and ordered myself a silk shirt from Marimekko as a “new mother” gift for myself. With all the self-help steps and a little dressing up I am on my way to be me, a flourishing woman.
Aiemmin kirjoitinkin itse tekemisen maagisesta voimasta. Viime aikoina omia tee-se-itse -projekteja ovat olleet piirtäminen, leipominen ja ompeleminen. Näistä jälkimmäisen tuotokset näette alta.
En olekaan hetkeen kaivanut ompelukoneita esille. Rehellisesti sanottuna yli kolmeen vuoteen. Viime helmikuussa ompelukone ja saumuri raahattiin aviomieheni kanssa matkalaukussa viimeisen muuttokuorman yhteydessä Tampereen Hervannasta Pariisiin. Siinä ne sitten ovat mököttäneet koskemattomina lähes vuoden työhuoneeni nurkassa, mutta eipä enää, sillä nyt ompelukone ja saumuri on koeajettu. Ja tätivainaani vanha Pfaff-ompelukone puksuttaa kuin mikäkin vanha konkari, ei merkkiäkään uupumisesta.
Ja mikä tekemisen riemu tästä kaikesta syntyikään. Palasin hetkeksi takaisin opiskeluvuosiini, kun päivät täyttyivät työtunneista – tuotesuunnittelusta ja kaavoituksesta vaatteen valmistamiseen. Silloin aika menetti merkityksen, kännykkä unohtui laukkuun, ja ahh taukokahvit ne vasta maistuivatkin hyvälle. Näitä fiiliksiä koin ompelukoneen surratessa pariisilaisolohuoneessa eräänä sunnuntai-iltapäivänä.
Otin mekkoa varten ohjeen vanhasta Suuri käsityö -lehdestä. Pitäydyin yksinkertaisessa projektissa: en heti lähtenyt revittelemään vaikeilla taskurakenteilla tai päärmäyksillä. Keskityin ensiksi vain elvyttämään vanhat taitoni. Haastavien ompelurakenteiden vuoro tulee kyllä aikanaan.
Ja kyllä: mekko on ollut käytössä jo useampaan otteeseen. Ja mikä mahtavinta, väljän mallinsa ansiosta mekko pukee myös pyöreävatsaista.
Earlier I posted about DIY projects and especially focusing on one semi-simple task from time to time, like filling in a coloring book or knitting a scarf. I wanted to return to my other DYI project, which was making a dress, and reactivating my sewing skills. Here you can see the results of my first sewing project.
During this project I felt grateful for many things, for example:
A year after carrying my sewing machines all the way from Finland to France in a suitcase, I actually got started.
I started doing, not just saying that I was going to do this. I picked up an old issue of a sewing magazine, found a simple pattern and started the project!
The flow feeling when making something. Yes. I really got into this mood. During the weekend and a couple of afternoons that I spent on my project, I felt totally connected to what I was doing. I rediscovered the spirit in from back when I was studying fashion and making clothes: I lost track of time, forget about my phone for a while, felt happy about what I was doing, and oh boy, did the break coffee taste good!
In this DIY project I followed the rule of not making the first project too difficult. I just wanted to start doing and reactivate my old sewing skills. I didn’t want to choose too difficult pocket structures or sewing patters for this project – that time will come one day after a little practice. By the way: I already have my next sewing project in mind, and the fabrics that I ordered, just came in. Stay tuned!
