Matkalla

Barcelona vs. Pariisi

-  

Ennen Barcelonan-matkaa mieheni totesi, että ihastuisin varmasti kaupunkiin, ja että reissun jälkeen luultavasti haluaisinkin muuttaa vihreimmille maille. Totesin naureskellen: ”Kiitos vain, mutta olen tyytyväinen elämääni Pariisissa.”

Niinpä niin. Siinähän kävi juuri niin kuin mieheni ennusti: ihastuin täysin Barcelonaan.

Sunnuntaina jättäessämme aurinkoisen hiekkarannan taaksemme aloin kinuta taksissa matkalla juna-asemalle, olisiko mahdollista siirtää paluuta vielä parilla päivällä. Ei onnistunut, kotiin oli palattava. Vaikka reissumme oli kaikkea muuta kuin rentouttava (näihin kaoottisiin kokemuksiin palaan seuraavissa kirjoituksissani), teki Barcelona kaupunkina lähtemättömän ensivaikutelman. Niinpä aloimme leikkiä ajatuksella ”mitä jos muuttaisimme Barcelonaan”.

Ai miksi?

No koska:

1. Ilmasto, ilmasto, ilmasto – tarvitseeko sitä edes mainita? Vaikka talvi Pariisissa ei tietenkään ole mitään verrattuna pohjoisen pakkassäähän ja kaamoskauteen, on marras-helmikuu-akseli Pariisissa suoraan sanottuna kurja: vettä sataa tuon tuosta, on pimeää ja tuulista. Asunnoissa on kylmä ja koko kaupunki tuntuu jotenkin harmaalta. Totta kai väliin mahtuu muutamia aurinkoisia päiviä, jotka huijaavat ajattelemaan, että on jo kevät, mutta ovesta ulos astuttua jäätävä tuuli pyyhkäisee kyllä nämä mielikuvat mennessään ja palauttaa karun arkitodellisuuden keskelle.

Sen sijaan helmikuussa Barcelonassa lämpötila on jo ihan kivoissa lukemissa. (Viikonloppureissun aikana lämpötila vaihteli 15–24 asteen välillä.) Kuinka ihana olikaan kävellä pitkin Barcelonaa takki auki ilman, että olisi liian kuuma tai kylmä. Aloimme siis ajatella, kuinka upea olisi herätä juuri tällaisiin helmikuun päiviin: aurinkoisiin ja energisiin.

2. Kaikki samassa paketissa: suurkaupunki, merenranta ja luonto. Mieheni on ehdottomasti maalaispoika: hän kaipaa luonnon äärelle tuon tuosta. Aina välillä hän ehdottaakin, että jos muuttaisimme Pariisin lähelle johonkin pieneen maalaiskylään. En ole toistaiseksi lämmennyt, vaikka pikkukaupungin kasvattina kaipaan minäkin usein hiljaisuutta ja omaa puutarhaa. Silti: rakastan asua kaupungissa, ja suurkaupungin tarjoamia mahdollisuuksia – voi poiketa kivaan kahvilaan kesken työpäivän kun siltä tuntuu, aina löytyy jokin uusi ravintola nurkan takaa kokeiltavaksi, ja tietysti rajaton kulttuuritarjonta pitää kylläisenä.

Siispä Barcelonassa yhdistyisi nämä kaikki tekijät: huikea merenranta, luonto on lähellä mutta silti pysyttäydyttäisiin suurkaupunkissa.

IMG_9930

3. Parempi elämänlaatu. Tapasimme Barcelonassa mieheni yrityksen etätyöntekijän, joka viime kesänä päätti muuttaa Pariisista Barcelonaan. Näin oli tehnyt myös hänen ranskalainen tyttöystävänsä neljä vuotta aiemmin. Illallisen aikana tiedustelin naiselta muuton syytä. Hän kertoi suurimmaksi tekijäksi paremman elämänlaadun. Ranskassa nainen tunsi olonsa jo heti aamusta valmiiksi stressaantuneeksi, Barcelonassa hän taas herää uuteen päivään onnellisena, huomattavasti vähemmän stressaantuneena ja innoissaan aloittamaan uuden työpäivän. (Toki ilmastolla on paljon tekemistä tämän seikan kanssa, joten palaamme väistämättäkin kohtaan numero yksi.)

Viikonloppuvisiitin aikana en voinut olla kiinnittämättä huomiota tähän elämänlaatuseikkaan. Jo parin päivän aikana huomasin seuraavaa: ihmiset vaikuttivat vähemmän takakireiltä kuin Pariisissa, eikä kiireen tuntu määrittänyt kaupungin ilmapiiriä samalla tavalla kuin hektisessä Pariisissa, jossa jo yhden metromatkan aikana stressihormoonitasonsa saa nostettua pykälällä ylöspäin.

Enkä puhu nyt vain ihmisistä vaan koirista myös! Kyllä: koirista! Pariisin kaduilla omistajiensa rinnalla tepsuttelevat koirat vaikuttavat jotenkin apaattisilta. Ne kaipaavat tietysti luontoon, tai ainakin vehreään puistoon, jossa ne voisivat kirmailla vapaana. Päinvastoin kuin Pariisissa, Barcelonassa koirista paistoi iloisuus. Vietimme aikaa useammassakin puistossa, ja voi kuinka häntä heiluen pienet karvaystävämme leikkivät lajitovereidensa kanssa omistajien vaihtaessa kuulumisia, tai kuinka tyytyväisenä nuo karvakuonot astelivat hiekkarannalla aaltojen lyödessä rantaan ja keveän merituulen puhaltaessa raikasta ilmaa.

4. Eli siis: voisimme hankkia koiran. Toki voisimme ottaa koiran myös Pariisin-kotiimme, mutta sen ulkoiluttamismahdollisuudet eivät olisi yhtä huikeat kuin Barcelonassa.

5. Barcelona on pyöräilijöiden kaupunki. Ennen raskauttani suosin Pariisissakin kulkuneuvona Velib-kaupunkipyörää, mutta varsinaisena miellyttävänä kokemuksena en pyöräilemistä pidä – päinvastoin: puikkelehtiminen bussien, autojen ja skoottereiden seassa sekä ajaminen kapealla pyöräilijöille varatulla kaistalla saa oloni stressaantuneeksi. Liikenteen kaoottisuus, häly ja ilmansaasteet eivät taatusti tee hyvää mielenlaadulle tai terveydelle. Usein olen suhannut kieli keskellä ympäri kaupunkia ja kiittänyt onneani, että olen selvinnyt ehjin nahoin määränpäähäni.

Barcelonassa sen sijaan pyöräkaistat ovat leveitä, ja toimivaan pyöräkaistaverkostoon on panostettu. Pyöräileminen ei olisi siis vain ekologisempi tapa liikkua, vaan selvästi myös stressittömämpää tässä rantakaupungissa kuin Pariisissa. Niinpä siis ostaisin vaaleanvihreän kaupunkipyörän, jossa olisi edessä kori (koiralle) ja takana lastenistuin. Ehkä laittaisin vielä kukkahatun päähäni?

6. Voisin aloittaa aamuni juoksemalla merenrannalla. Mitä luksusta! Ei varmasti tarvitse perustella enempää.

Siinä missä Barcelona on pyöräilijöiden ja skeittareiden kaupunki, on se myös juoksijan unelma. Missään muualla en ole nähnyt yhtä paljon hölkkääjiä kuin Barcelonassa. Selvästi siis minun kaupunkini.

IMG_9928

7. Ravintoloissa on tilaa syödä. Ne, jotka ovat käyneet Pariisissa, tietävät kuinka pieniä ravintolat ovat. Vieri vieressä on pöytiä, ja usein istumaankin on vaikea päästä ilman, ettei pitäisi hätistellä naapuripöydän asiakkaita penkistään päästäkseen pöytään tai istuinpaikalta pois. Barcelonassa sen sijaan ravintolat olivat tilavia – jokainen pöytäseurue sai olla omassa rauhassaan eikä kukaan tullut ”iholle”.

Tilan tunnun rinnalla rakastuin Barcelonan kasvisruokatarjontaan. Katalonian pääkaupunki oli selvästi edellä Pariisia vegeruokakulttuurin suhteen. Löysinpä jopa pienen take away -kahvilan, josta sai matcha lattea! Mainittakoon, että Pariisiin vielä odotellaan ensimmäistä matcha latte -kahvilaa.

IMG_9867

8. Voisin juodan café con lechen omalla parvekkeella tai puutarhassa. Jos muuttaisimme Barcelonaan, olisi meillä joko tilava asunto, jossa olisi iso parveke, tai sitten talo huikealla näköalalla ja puutarhalla. Kuvitellaan hetki: aamukahvi aurinkoisella terassilla – minä, aviomieheni, vauva ja koiramme. Täydellistä.

9. Ääntämisen kannalta espanjan kieli olisi minulle helpompi kuin ranska. Olenpa jopa lukenut aikoinaan lukiossa espanjaa, joten sujuvan kielitaidon oppisin varmasti huomattavasti nopeammin kuin ranskan. Lisäksi tuleva lapsemme oppisi vielä kolmannen kielen ranskan ja suomen rinnalla. Huikeaa!

10. Yhteenveto: muuton jälkeen olisin varmasti vielä enemmän zen. Kouluttautuisin luultavasti joogaopettajaksi ja perustaisin hyvinvointikeskuksen luonnon keskelle stressaantuneille pariisilaisille (ja masentuineille ja itseään piiskaaville suomalaisille).

satu
 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply