Aihearkisto: Matkalla

Matkalla

Matkavinkkejä Milanoon – ja miksi sinne kannattaa mennä!

Jätä kommentti

Jos minulta kysyttäisiin nyt, mikä on lempikaupunkini, vastaisin Milano.

Vietimme taannoin viikonlopun Milanossa, ja kaupunki yllätti minut täysin sen monipuolisuudellaan. Olin lukenut useammastakin lähteestä, että Milano on tylsä ja kylmä teollisuuskaupunki, josta italialaisetkaan eivät pidä. Miehenikään ei ollut aluksi innostunut ajatuksesta, että menisimme toisella Italian matkalla juuri Milanoon, mutta kun viime hetkellä tehty lento- ja hotellivaraus osoittautui kohtalaisen edulliseksi, ei auttanut enää vastapuheet.

Kun odotukset eivät olleet korkealla, yllätti kaupunki monella tapaa positiivisesti. Uudessa kaupungissa vieraillessani leikin usein ajatuksella, voisinko asua kyseisessä paikassa. Milanossa koin vahvan tunteen siitä, että jos mentäisiin ajassa taakse päin, olisin Pariisin sijaan valinnut asuinpaikakseni Milanon.

Milanossa ja italialaisessa kulttuurissa ylipäätänsäkin minua viehättävät seuraavat asiat:

Milano oli juuri sopivan kokoinen kaupunki, jonka arkkitehtuurissa yhdistyy kiinnostavalla tavalla uusi ja vanha. Näin kesällä kaupunki näyttäytyi vihreänä, ja kaupunkisuunnittelussa oli huomioitu hienosti ihmisten viihtyvyys niin, että talojen seinustat ja parvekkeet saivat rehottaa vihreinä. Suosittelen muuten kävely- ja picnic-retkeä Sempionen puistoon.

Erityisesti minulle, suunnistusmestareiden sankarille, Milano osoittautui helpoksi kaupungiksi. Viikonlopun aikana kävelimme toki paljon, mutta liikuimme myös metrolla, ratikalla ja bussilla. Stressaan tavallisesti siirtymistä, enkä tahdo millään hahmottaa, miten vieraassa kaupungissa kannattaisi liikkua, mutta Milanossa minä osasin suunnistaa ja ihan oikein. Kaupungissa olisi myös miellyttävä pyöräillä hameen helmat hulmuten, leikkien olevansa kuin suoraan italialaisesta elokuvasta. Tämä jääköön seuraavan kerran tehtäväksi.

Kahvi. Suomalaiselle Italia on merkittävä maa, jossa puhutaan kahvin kielellä. Italiassa voi aina luottaa, että kahvi on hyvää. Hotellin aamiaispöydässäkin sai valita, millaisena aamukahvin haluaa juoda. Kahvihifistelijöille ja muotifriikeille suosittelen poikkeamaan elegantissa Emporio Armani Cafféssa. Sen kahvilista on pitkä, ja kannattaakin kokeilla rohkeasti eri kahvijuomia. Herkkusuille caffé Armani on nappivalinta.

Milanossa söin myös elämäni parhaan sienirisoton. Kun piipahdat kaupungissa, mene toteamaan sama Ivan & Frank -ravintolassa. Takaan, ettet ole niin herkullista risottoa maistanut kun tässä kyseisessä ravintolassa! Pidän italialaisessa kulttuurissa siitä, että vaikka aikataulu on tiukassa, on syöminen aina pyhä asia. Me saavuimme Milanoon myöhään iltapäivällä ja skippasimme virallisen lounasajan. Onneksi hotellilta soitettiin lähiravintolaan, joka venytti aukioloaikaa niin, että pääsimme syömään. Luultavasti ravintolan henkilökuntaa harmitti, mutta eivät he sitä näyttäneet, vaan pikemminkin tarjoilijapoika kehotti syömään kaikessa rauhassa ja nauttimaan.

Kahvin ja ruuan lisäksi Milanossa viehättää aperitiivikulttuuri. Lauantai-iltana otimme bussin Naviglin viehättävälle kanava-alueelle, joka on muuten erinomainen paikka nauttia lasillinen jos toinenkin. On suorastaan nerokas aperitiivikonsepti, että noin kymmenellä eurolla saa lasillisen juotavaa ja noutopöydästä voi hakea pientä purtavaa. Muutaman santsaamiskierroksen jälkeen olo on jo niin kylläinen, ettei illalliselle jää enää tilaa. Miksei muissa kaupungeissakin voisi harrastaa tätä? Pariisissa toki saa (usein pyydettäessä) pienen kupin oliiveja tai sipsejä aperon kylkiäisinä, muttei tämä ole suinkaan joka paikassa vakiintunut käytäntö. Suomessa puolestaan pikkusuolaiset on pakko ostaa erikseen.

Viimeiseksi on mainittava, että rakastan milanolaisnaisten tyylikkyyttä ja värikästä pukeutumista. Löysin oman tyylikotini Milanosta. Rakastan käyttää pukeutumisessa värejä, ja juuri siksikin suosin enemmän Milanon pukeutumiskulttuuria kuin Pariisin. Mielestäni harmaata ja mustaa osaa käyttää kaikki, mutta värien yhdisteleminen keskenään vaatii jo tyylisilmää. Kaapuvaatteiden sijaan pukeutuminen on korostetun naisellista. Olisin voinut viettää vaikka koko päivän Duomo-aukion terassilla ja ihastella ohikulkijoiden tyylikkyyttä.

Milano – mikä inspiroiva kaupunki!

Tänne on palattava.

I visited for the first time Milan, and I have to say it is my favorite city now. I totally love it. And here is why:

It is an agreeable size – not too big but still big enough to do different kind of things. Also, I liked that the city’s architecture is mix of old and new. And the greenness of the city: there was big parks and vegetation on buildings’ wall and every balcony that I saw. It made the city look warm and comfortable.

For the Finn, who is the big coffee addict, Italy is a heaven to drink coffee. We went to Emporio Armani Caffé to taste different coffee drinks. I did find Armani caffé kind of good. Also, the place is Italian style elegant to have a pause from walking around Milan.

I ate the best mushroom risotto in Milan. Go discover yourself it in Ivan & Frank restaurant. You just going to be speechless! When talking about eating, I like the Italian style to really always find that time to eat in peace, and that you really take your time to taste the food.

Aperetif culture is one thing that I just want to go straight back to Milan. I mean, why other cities cannot copy this idea of paying like ten euros and then you get to eat little snacks from the buffet table and have a drink. Go to near the canal Navigli to have your apero drink and enjoy the original nightlife atmosphere.

Besides coffee and food, I like the milanien style. The women are so stylish! They wear colors, feminine silhouette and high heels. I could have spent the whole day in Duomo square by watching stylish people passing by. For me I did find my “stylish home” in Milan, because I just love wearing colors.

Yep, I could see myself living here. I only just need to start learning Italian.

If you are planning a visit to this beautiful city, I totally recommend booking a room from Grand Visconti Palace. It is a top! Especially their concierge, Bernie Gallotta, were so friendly and helpful to us.

Read more:

Mitä pakata mukaan kaupunkilomalle?

Viikonloppu Firenzessä osa II: Mieleenpainuvat hetket

Come sta Firenze?

 

Matkalla

Mitä pakata mukaan kaupunkilomalle?

Jätä kommentti

Onneksi kesällä ei tarvitse murehtia eri vaatekerrosten yhteensovittamisesta, vaan riittää, että vaatekaapissa on muutama kesämekko ja pari monitoimivaatetta, jotka eivät aiheuta päänvaivaa matkalla. Viimeaikaiset lomareissussa ovat opettaneet, että kaupunkiloma sujuu huoletta, kun on valmiiksi miettinyt muutaman asukokonaisuuden, joita varioimalla saa myös useamman bonusasukerran.

Kas näin se toimii:

Kun lomakohteessa mittarissa on lähemmäs kolmekymmentä astetta, otan mukaan yhden pitkähihaisen paidan suojavaatteeksi, mutta jätän muut pitkähihaiset – ja lahkeiset vaatteet kotiin. Tavallisesti helteisinä päivinä tykkään luuhata vanhoista leviksistä pätkityissä farkkusortseissa, mutta olen huomannut, ettei coolit sortsit ole se toimivin alaosa helteisessä kaupunkimiljöössä. Näin ollen suosin mieluummin ohutkankaisia sortseja. Lyhyet mekot olen puolestaan vaihtanut midi- tai maksihameeseen, sillä tuulenpuuskan sattuessa helmaa saa olla nylimässä alas jatkuvasti. Tämä myös vaikeuttaa kävelyä. Lisäksi lapsen kantaminen ja nostaminen on turvatumpaa, kun ei pepunvilauttamisvaaraa.

Reissussa maksimekko on must. Hankin tänä kesänä & Other Storiesista silkkisen maksimekon, joka toimii sekä arkivaatteena että tyylikkäänä leninkinä iltamenoihin, kunhan siis jalkaan vaihtaa tolppapohjaiset sandaalit ja olalle pienen käsilaukun. Unohda trikoomekot, kiinnitä sen sijaan huomiota vaatteen materiaaliin (luonnonmateriaali on aina hengittävämpi), olkainten leveyteen ja pääntien muotoon. Leveäharteisena v-pääntie on ainakin minulle se ideaalein. Pidän myös siitä, että silkkimekossani on vyö, jolla loihdin kurvit esille.

Ylä- ja alaosien yhteensovittamisessa kannattaa noudattaa seuraavaa logiikkaa: kun alaosana on lyhyet sortsit, valitse yläosaksi peittävä t-paita ja laita jalkaan mieluummin tennarit kuin sandaalit. Ai miksi? Muuten asukokonaisuus näyttää kuin olisit tulossa suoraan rantahietikolta. Sama sääntö pätee toisinpäin: kun yläosana on ohut narutoppi tai olkapäät paljastava paita, on syytä luottaa culottes-housuihin tai pidempään hameeseen. Huomaa, että nyt korolliset sandaalit tai kiilakorkokengät sopivat taas kuvaan.

Viikonloppulomalle otan mukaan kolme kenkäparia, joista korolliset sandaalit laitan jalkaan lentokentälle. Näin teen tilaa muille käsimatkatavaroille. Toisena parina mukanani kulkevat nahkasandaalit ja viimeisenä ne jokapaikan tennarit.

Päällystakkina suosin farkkutakkia, joka on helppo yhdistää mihin tahansa asukokonaisuuteen. Huomaa tämä: kun mukanani on farkkusortsien sijaan ne kankaiset, sopii denimitakki myös tämän alaosan kanssa.

Lisäksi mukanani on leveä, kirjava huivi, joka sekä suojaa kylmältä että piristää yksivärisiä asukokonaisuuksia. Lämpimissä lomakohteissa elegantti lierihattu on tietysti must – ja se viimeistelee kivasti tyylin.

Täydellinen korikassi on minulla vielä hakusassa, mutta löydän sen aikanaan. Ehkäpä Italiasta? Sitä ennen olalla roikkuu vanha kangaskassi. Marimekko-logokassi kulkee sekin aina mukana – suomalaisia kun tässä ollaan!

Entäpä muut asusteet? Pienessä korupussukassa minulla kulkee mukana yhdet näyttävät korvariipukset ja rannekoru. En ole koruihmisiä, mutta reissuun pakkaan mukaan aina muutaman killuttimen. Näin samalla maustan niitä paria asukertaa, joilla pärjään viikonloppureissun.

Kun tätä samaa kaavaa on toistanut useaa otteeseen, on pakkaaminen nykyään vaivatonta. Pakkaamista helpottaa myös se, että otan reissuun matkaan luottovaatteita, joita käyttää tavallisina kesäpäivinäkin.

Enää tarvitsee murehtia, mitä pakata mukaan pikkuneidille. Se sitten onkin jo toisen jutun aihe.

What to bring with you for a weekend holiday?

Well, this is what I take with me:

– Comfortable shorts that are easy to mix with different upper parts

– Rather midi or maxi skirt than a short dress. Especially now when I am a mother and caring my girl along, so I don’t want to my hem lines to go up when I am picking her up.

– A quality maxi dress. Don’t just buy that cheap jersey one, but invest in an one color silk dress, which you can wear day and night. I got my favorite one from & Other Stories and I have been wearing it ever since. For the evening I just change my heeled sandal on and finish the style with little bag and statement earrings.

– For the shoes I always bring three pairs with me: heeled sandals, basic leather sandals and sneakers. Tip: wear the heaviest shoes when going to airport, this is how you save space in your luggage.

– Think this rule:when you wear short down part, wear something cover up on the upper part. Same goes the other way around.

– Demin jacket is the best coat option: it goes with every outfit. Trust me!

– With big, pattered scarf you spice up your style

– Bring a couple of statement jewellery with you

– Summer holiday is nothing without an elegant brimmed hat and a basket bag

And then: just enjoy, it’s summer!

Read more:

Osa II: täydellinen lomapuvusto!

Wise packing for a holiday

 

 

Matkalla

Viikonloppu Firenzessä osa II: mieleenpainuvat hetket

Jätä kommentti

Nyt pari viikkoa Firenzen-reissun jälkeen palaan mielessäni niihin muutamiin salapaikkoihin, joihin saattoi paeta suosituimpien turistikohteiden hälyä ja ikuisuuksilta tuntuvaa jonottamista. Santa Croce, Basilica Di San Lorenzo ja Galleria degli Uffizin olivat upeita nähtävyyskohteita, mutta juuri näiden suurten jälkeen mieli ja ruumis tarvitsee hengähdyspaikan. Kokosin alle matkavinkit paikoista, joissa voit nauttia aperon rauhallisella näköalaterassilla, syödä täydellisen pasta-annoksen tai jopa tanssia museossa.

Bardinin puutarha. Mittarissa oli 30 astetta ja kahden intensiivisen nähtävyyspäivän jälkeen kaipasimme jotain muuta, vähintäänkin pakoa turistilaumojen keskeltä. Päädyimme Bardinin puutarhaan. Se käsittää kolme erityylistä viheraluetta aina toscanalaisesta hedelmätarhasta englantilais-kiinalaiseen puutarhaan. Me menimme Villa Bardiniin. Minä pysähdyin nauttimaan aperon näköalaterassilla, kun taas mieheni vaelsi tyttäreni kanssa pitkin puutarhaa. Lopulta laskeuduimme puutarhasta yhdessä uloskäyntiportille. Matkan varrella oli patsaita, näköalatasanteita ja juuri niitä ikuistamisen arvoisia kuvapaikkoja.

Bardinin puutarhaan kipuaminen vaatii toki oman vaivansa, mutta kaikki tuo nousujumppa on vaivan arvoista. Onneksi liikuntarajoitteisille tai muuten vain mukavuudenhaluisille on myös tarjolla hissioptio. Löysitpä tiesi Bardinin puutarhaan miten tahansa, on tuo viheralue unohtumaton paikka. Erityisesti pariskunnille suosittelen aperohetkeä Bardinin puutarhan terassilla. Costa San Giorgio 2.

Nälkäisenä ja väsyneenä turistina käy melko usein niin, että sitä päätyy jahkailun jälkeen siihen keskinkertaiseen tai jopa mauttomaan ravintolaan. Näin kävi meille pari kertaa Firenzessä. Päätimme kysyä viisaammilta neuvoa. Hotellistamme meille suositeltiin kulman takana sijaitsevaa Baldovino-ravintolaa, joka osoittautui niin täydelliseksi, että söimme siellä kahteen otteeseen. Ravintolan henkilökunta oli ystävällistä, ja he jaksoivat kiireen keskellä viihdyttää pikkuneitiämmekin. Baldovinossa söin elämäni parhaan pastan kermakastikkeella, ja ylsi tuo kasvispizzakin kärkipaikalle. Jälkiruuaksi jaoimme tiramisun, joka sekin oli suussa sulavan samettinen eli ei liian kostea tai kuiva. Viikonloppuiltaisin varaa pöytä etukäteen. Via di San Giuseppe, 22 Rosso Firenze.

Kun Gucci-museo oli koko viikonlopun suljettu, sen kummempia odotuksia lataamatta menimme Salvatore Ferragamo -museoon. Firenze-kaupunkinoppaassa tätä ei oltu luokiteltu kovinkaan kummoiseksi nähtäävyyskohteeksi, mutta minä olen toista mieltä. Sunnuntaiaamupäivänä me olimme melkein ainoat vierailijat ja saimme kaikessa rauhassa kierrellä huoneesta toiseen vanhan jazzmusiikin soidessa taustalla. Ferragamon museo on eräänlainen aikamatka vuoteen 1927, jolloin Salvatore päätti palata Yhdysvalloista takaisin Italiaan, Firenzeen. Museossa on nähtävillä hurmaava kenkäkokoelma ja 1920-luvun vaatteita, mutta se on paljon muutakin. Museo sen sokkeloisine käytävine on eräänlainen mentaalinen matka, jossa 1920-luvun taiteen ja kulttuuri-ilmapiirin innoittamana nähtävillä asioita, jotka ovat ruokkineen suunnittelijan mielikuvitusta. Kävijälle museo on totisesti aikamatka 1920-luvun vapaaseen ideologiaan ja kokeelliselle ajanjaksolle. Löytyypä museon viimeisestä huoneesta täydellinen hengähdyspaikka, jossa neliskulmaisen huoneen seinälle on heijastettu kuvia merimaisemasta. Vaihtuvan värivalaistuksen keskellä huoneen rantatuolista voi tarkkailla maisemaa aina hieman eri valosta. Ja kun taustalla soi hilpeä musiikki, saattaa heikkopäiset ryhtyä tanssiin, niin kuin allekirjoittaneelle kävi.

Salvatore Ferragamo -museo kiinnostaa varmasti perheen pienempiä, joten tässä on ideaali nähtävyyskohde, kun vastarinta-aalto ja kitinä-äänet kyllästyttävät. Via dei Tornabuoni 2.

Kuvakollaasin taulu: Riccardo Tota Toeletta o Lo Sialle azzurro, 1923.

I am still not recovered our weekend trip to Florence. So again, I wanted to share some travel tips, what to do in this beautiful city, especially when you are tired of waiting in line to get to see Botticelli, Cattedrale di Santa Maria del Fiore or San Lorenzo. The first I recommend to go to the Bardini Garden where you have amazing view over the city, and you can have that perfect apero moment in the garden’s terrace.

Or do you want to eat that killer good pasta? Have a dinner in Baldovino. We went there twice – it was that good!

Museo where you can dance? Yep, we found it! Go to Salvatore Ferragamo museo and have a time travel to the happy 1920s. In the end of the museo you find that secret room – and you know what to do! Just dance!

(All the links to these places you can find above in the text.)

Have a lovely time in Florence!

 

Read also: Come sta Firenze?

Matkalla

Berliinin matkavinkit

Jätä kommentti

Me reissulaiset ehdimme taannoin piipahtaa viikonloppulomalla Berliinissä. Uskokaa tai älkää, mutta kävin ensimmäistä kertaa tuossa trendikkäässä kaupungissa. Ja voi huokaus, kuinka vihreältä ja puhtaalta kaupunki vaikutti verrattuna Pariisiin. Kävelimme ensimmäisenä päivänä Tiergartenin puistossa, jossa olisi voinut rentoutua koko päivän. Puistokävely karisutti kaupunkihöyryt ja pitkästä aikaa tunsin hengittäväni puhdasta ilmaa. Lounaalle pysähdyimme erääseen Funk You -ketjun tunnelmalliseen kahvilaan. Kasvislounas maistui meille nälkäisille ja kyytipojaksi vihermehu antoi tarpeeksi energiaa loppupäivän rientoihin.

Berliini toi mieleeni aika monestakin kulmasta Helsingin: arkkitehtuuri, avarat kahvilat minimalistisine sisustuksineen, skandinaaviset sisustusputiikit, leveät jalkakäytävät, pyöräilykulttuuri ja suuret terassit. Ymmärrän, miksi niin moni suomalainen on löytänyt kotinsa Berliinistä. Helppohan kaupunkiin olisi asettua, jos vielä saksan kieli olisi hallussa!

Kiireestä puheen ollen päätimme ottaa viikonlopun rennosti, emmekä merkanneet karttaan montaakaan kohdetta, joissa olisi ihan pakko käydä. Yksi syy tähän oli myös se, että neitimme oli ensimmäistä kertaa flunssassa.

Kokosin alle minilistan paikoista, joissa kannattaa poiketa.

Yövy täällä: Pullman Berlin Scweiserhof Hotel oli täydellinen. Suomalaisen pitäisi pysyä hiljaa, mutta hotellin sauna oli paras, missä olen koskaan ollut. Spa-osaston uima-allas oli sen verran suuri, että siinä saattoi vaivatta tehdä uimatreenin. Hotellista löytyy myös kuntosali, erinomainen ravintola ja muutenkin kaikkineen moitteeton palvelu. Tänne haluan palata vielä uudelleen.

Vintagea, vintage: 1970-luvun sisustustuotteisiin, huonekaluihin ja vaatteisiin erikoistunut Veb Orangesta, josta löydät kitch-aarteita edullisesti. Mukaani lähti kaksi vaaleanpunaista kukko-munakuppia ja retrokahvipannu.

Made in Berlin. Käytettyjen vaatteiden aarreaitta. Vintagekaupan vaatteet ovat siististi lajiteltu rekkeihin ja suuressa tilassa esillepano on luovaa, niin että tekisi mieli itsekin kokeilla mitä erilaisempia asuyhdistelmiä. Tyydyn pariin huiviin, kuparinväriseen kynähameeseen ja mammalaukkuun. Kassalla kuitenkin iski pienoinen ostokatumus: 80 euroa näistä! Ei siis mikään edullinen shoppailupaikka. Mutta voin luvata: täältä on vaikea poistua löytämättä mitään.

Lukemista: Do You Read Me -kaupan lehtivalikoima on päätä huimaava: kaikki suosikkilehteni löytyvät täältä. Mahtuupa joukkoon myös taide-, valokuva- ja muotikirjoja.

Poikkea kakkukahville: Suloiseen Factory Girl -kahvilaan. Vaikka tarjoilijat tuntuivatkin olevan jokseenkin pihalla, tunnelmallisen kahvilan vanilja-suklaakakku sulattaa ärtyneemmänkin matkalaisen mielen. Huom! Kakkupalat ovat niin suuria, ettei omaansa jaksa millään syödä yksin. Näin käy harvoin. Täällä kakkupala on siis tarkoitettu jaettavaksi.

Psst. Factory Girlin viereiseltä kadulta löytyy useampi galleria, joissa kannattaa poiketa, kun kerran kahvilaan asti olet löytänyt.

Muotihullulle: Jos olet Berliinissä tänä kesänä, käy katsomassa Helmut Newton Foundationissa Marino Testino: Undressed -valokuvanäyttely.

Pidä mielessä: Pergamon-museo on suljettu. Mieheni sai valita nähtävyyskohteen. Etsimme ja sahasimme edestakaisin museokorttelissa vain löytääkseemme, että tämä suosittu museo oli suljettu. Se siitä sitten. Eli mitä tästä opimme: tarkista aina, että nähtävyyskohde on auki!

Jos matkassa on lapsia, käy Berlin Aquariumissa, mutta älä ajoita visiittiä sunnuntaipäivään, sillä silloin kaikki muutkin lapsiperheet ovat päättäneet tulla paikalle.

Poikkea vielä tunnelmallisella Kastanienallee-kadulla, josta löytyy söpöjä putiikkeja ja tunnelmallisia ravintoloita ja terasseja. Jos asuisin Berliinissä, hankkisin ehdottomasti asunnon tämän kadun lähettyviltä.

Reissussa oppii aina jotain itsestään ja huomaamatta tulee tehtyä ikään kuin välitsekkaus, millainen hahmo sitä onkaan. Berliinissä oivalsin, että nykyisin minulle luksusta on, että kahvilaan mahtuu vaivattomasti sisään, siellä on tilaa eikä ruoka-annoksen tilausta tarvitse odottaa kassajonossa. Toinen oivallus: ihan sama mikä kaupunki, kunhan hotellilla on uima-allas, sauna, kuntosali ja runsas aamupalapöytä. Tähtihetkiä nämä ovat kiireiselle äidille.

We visited Berlin for a weekend and above you can find my recommended links what to do in this super cool city. Click, click.

Matkalla

Come sta Firenze?

Jätä kommentti

Ihmeellinen se Firenze oli – kaunis kuin postikortti. Ne jotka ovat käyneet Firenzessä, tietävät mistä puhun. Minulle reissu kaupunkiin oli ensimmäinen. Viikonlopun jäljiltä oloni on vielä pöyristynyt Firenzen kauneudesta – sen mahtipontista kirkoista, taideaarteista ja salaperäisist,ä kapeista kujista. Pyhimysten kuvat kadunkulmassa, mukulakivikadut ja ravintolasta kadulle leijaileva pizzan tuoksu – ja kaikki tämä on pienelle turistille vähän liikaa. Ei ihme, että Firenzessä kävijät saattavat kärsiä Stendhalin syndroomasta. Siis eräänlaisesta taideähkyistä. (Firenzeläinen psykiatri otti tämän diagnosin käyttöönsä 1980-luvulla, kun hänen vastaanotolleen tuli toistuvasti amerikkalaisia turisteja, jotka pyörtyilivät museoissa. Kirjailija Stendhal oli tulkinnut itsellään samankaltaisia oireita ja todennut, että oireet johtuvat Firenzen liiallisesta määrästä kauneutta. Siitä siis nimi Stendhalin syndrooma.) Vaikka kuinka olisimme halunneet kiertää museosta ja kirkosta toiseen, asettui turistilauma ja oma jaksaminen vastaan: kaksi nähtävyyttä päivässä oli juuri tarpeeksi, muuten loma olisi mennyt suorittamiseksi. Viimeisen illan täyteläinen pasta kermakastikkeella ilmoitti myös, että nyt on rouvan italialaisen keittiön maistelukiintiö täynnä.

Ja mitä ruokaan tulee, Firenzessä tuli syötyä tähän asti maistamani herkullisin pizza, pasta-annos ja se jälkkäreiden kuningatar, tiramisu. Mutta mahtui joukkoon muutama mitäänsanomaton pasta ja alkoholissa liikaa uitettu tiramisukin. Näinkin voi siis käydä Italiassa.

Firenzen-matka oli monessa mielessä opettavainen, ehkä tärkeimmistä oivalluksista oli erottaa selkeästi vapaa-aika ja työ toisistaan. Niinpä pitkä viikonloppu tuntui viikolta ja oikeasti lomalta. Toinen tärkeä oivallus liittyy hemmottelulomien tärkeyteen. On ihan okei joskus nukkua yönsä vähän paremmassa hotellissa. Erityisesti turistien täyttämässä Firenzessä hotellin kattoterassin uima-allas oli paras mahdollinen paikka viettää paahteisia iltapäivän tunteja. Olla vain sen verran pinnallinen, että selata rantatuolissa muotilehteä ja juoda sorbettiväristä cocktailia. Tiedostaen, ettei tällaiset hetket kestä paria tuntia kauempaa, sillä kohta jollain on pissa vaipassa tai nälkä.

Mikäli siis etsit hyvää hemmotteluhotellia, voin suositella Plaza Hotel Lucchesia.

Palaan vielä tarkemmin Firenzen matkavinkkeihin, kunhan saan liput ja lappuset mapitettua. Ennen Italian-matkaa suosittelen lukemaan Liisa Väisäsen kirjan Kaikki Italiani – matkoja maahan josta on moneksi. Väisäsen kirja sisältää kiinnostavaa historiatietoa sekä omakohtaisia kokemuksia elämästä Italiassa. Se johdatteli juuri sopivasti matkatunnelmaan, ja kirjaa lukiessani opin hurjasti italialaisesta kulttuurista. Mutta varoitus: kirja aiheuttaa matkakuumeen, eikä vain Firenzeen, vaan halki Italian eri maakuntien. Siitä sainkin idean…

 

 

 

Matkalla

Badalona

Jätä kommentti

Kirjoitin aiemmin, että ihastuimme viime reissulla Badalonaan, tuohon Barcelonan kyljessä sijaitsevaan rantakaupunkiin. Päätimme tulla vierailulle uudelleen ja testata ihan tositarkoituksella, millaista olisi asua Badalonassa. Vuokrasimme kymmeneksi päiväksi huoneistohotellin, ja no siitä tämä tarina käynnistyykin. Lopputulema selviää sitten aikanaan.

Takana on nyt neljä päivää Badalonassa, kolme juoksulenkkiä rantabulevardilla, kaksi nautittua lasia cavaa, kaksi unetonta yötä seinänaapurien hippojen vuoksi, yksi asunnon vaihto (ylennys ensimmäisestä kerroksesta neljänteen), yksi street market -tapahtuma, yksi täydellinen lounas lempiravintolassani Flax & Kalessa, yksi sadepäivä, yksi muy bueno take away matcha latte ja useampi nautittu café con leche terassilla. Reissuun kuuluvista nousuista ja laskuista huolimatta täällä merenrantakaupungissa oleilee kolme tasapainosta matkalaista – sitä se miellyttävä ympäristö, hymyilevät ihmiset ja stressitön elämäntapa tekevät.

Alan saada hitaasta elämänrytmistä kiinni.

Matkalla

Arki, voisiko se olla tällaista?

2 kommenttia

Suurimman osan elämästäni olen viettänyt Suomessa, enkä ole koskaan osannut vaatia saati unelmoida siitä, että asuisin joku päivä maassa, jossa aurinko paistaa lähes ympäri vuoden. En itse asiassa koskaan ole ollut mikään rantalomatyyppi, vaan pidän syksystä ja talvesta. Badalonan rantabulevardia kävellessäni olenkin miettinyt yhä uudelleen, osaisiko jatkuvassa lämmössä elää? Kyllästyisikö siihen? Ja: kaipaisinko vuodenaikoja?

En tietenkään voi vastata kysymyksiini objektiivisesti, sillä niin hurmaantuneena olen aloittanut päiväni juoksemalla rantatietä pitkin, nauttinut aamukahvini terassilla ja työpisteenikin olen siirtänyt terassipöydän äärelle – kukapa ei tästä kaikesta hullaantuisi? Kun suurimman osan päivästä viettää ulkona, on selvää, ettei ympäristön kriittinen tarkastelu yksinkertaisesti onnistu. Salaa olen jo alkanut haaveilla omasta puutarhasta tai viherkasvien valloittamasta suuresta parvekkeesta, jossa olisi iloisen värikäs sisustus.

Aurinkoiset päivät ovat tehneet minulle muutakin, sillä yhtäkkiä mielessä ei ole yhtään huolenhäivää. Tulevat deadlinet eivät ahdista; kaikki tuntuu olevan hyvin juuri tässä ja nyt. Samaa totesi ranskalainen ystäväpariskunta, jonka luona söimme illallista. Kun kysyin heiltä elämästä Barcelonassa, tuumivat he yhdessä, että täällä elämä on helppoa, miellyttävää ja stressitöntä. He molemmat tekevät pitkää päivää toimistolla, mutta samalla he osaavat nauttia elämästään Espanjassa. Pariskunta kertoi käyvänsä viikonloppuretkillä lähialueilla, urheilevansa ja osallistuvansa Barcelonan lukuisiin ulkoilmatapahtumiin. Aika ihanaa, vai mitä?

Viikon aikana olen myös onnistunut menettämään ajantajuni. Kai se on merkki siitä, että olen saanut rennosta elämänrytmistä kiinni. Kun tarkkailen ympäristöä, huomaan, ettei kukaan kävele nopeasti tai soita auton torvea. Lempeä meri-ilmasto ja puhdas ilma on siunaus keuhkoilleni, ja yhtäkkiä kolme viikkoa jatkunut flunssakin on poissa. Hiukset taas tuntuvat pesun jälkeen sileämmiltä ja puhtaimmilta kuin koskaan ne ovat Pariisissa.

Joku voisi kritisoida, että eikö tuollaisessa kulttuurissa sitten laiskistu? Paljon mahdollista. Entinen minä olisi varmasti nyrpistänyt nenäänsä ja suunnistanut takaisin suurkaupungin sykkeeseen, mutta nyt, kolmivitosta lähenevänä perheellisenä, ajattelen toisin: arjesta on tehtävä mahdollisimman toimivaa mutta siinä samassa maksimaalisen miellyttävää. Haluan kohdata hymyileviä ihmisiä, ja olla itsekin sellainen.

On aika luopua vanhoista unelmista ja päivittää omaa unelmataulua, jossa tuleva elinympäristö voisi olla kuta kuinkin tällainen kuin se on Badalonassa.

As we have been here in Badalona, I have constantly asking myself questions, if I could live here or would I be missing four seasons, like autumn and winter. I have never been a beach town girl who loves to live in some warm country, but now when I am getting older, I have realized that maybe it is a time to change the dream. Before I dreamed about moving to Paris, but now I feel that it is time to accept the fact that it is time to move on.

What I love here in Badalona is this kid-friendly culture, smiley people, and the fact that people seem to have time to be present. Maybe it is really this weather, but I already feel more relaxed and calm.

And maybe this is really our place.

 

 

 

 

Matkalla

Osa II: täydellinen lomapuvusto

Jätä kommentti

Muistatteko, kun kirjoitin taannoin täydellisestä matkapuvustosta ja siitä, mitä itse pakkasin mukaan Kanariansaarille. No miten lomagarderobini kanssa kävi? Tuliko huteja?

Arvosanaksi lomapuvustolleni annan ysi miinuksen.

Matkalaukan sisältö oli kyllä tarpeellinen, mutta vaatteita oli taas kerran liikaa. Siitä siis miinus ja pinnan pudotus. Matkapuvustosta olisi voinut karsia pois pari toppia, toisen maksihameen, pari pitkähihaista paitaa ja farkut. Myös fiinimpiin illallisiin ajateltu minihame ja korkokengät jäivät nekin käyttämättä. Sillä totuushan oli tämä: pienen kanssa illallispöytä on parempi kattaa loma-asunnon terassille kuin mennä ravintolaan.

Kuten arvelinkin, käytin rantaläpsyjen lisäksi jalkineena melkein koko ajan Stan Smithejäni. Ne kun sopivat niin culottes-housujen kuin maksihameen kaveriksi. Ja mikä tärkeintä: tennareilla pääsi etenemään tehokkaasti. En voi sietää hidasta maleksimista ja tunnetta siitä, ettei kengillä askel kanna. Tennarit olivat myös käytännölliset, kun yhden vaunulenkin aikana sää saattoi vaihtua aurinkoisesta napakan tuuliseen. Eipä ainakaan palellut varpaita!

Takkirintamalla lyhyt tekoturkis ja ohut, musta trenssi palvelivat käyttäjäänsä päivittäin. Aamupäivän viiletin liehuva trenssitakki yllä, illalla vaihdoin puolestani  ylle täplikkään tekoturkiksen.

Siinä missä hehkutin tennareita ja culottes-housuja, taputan myös seuraaville: turbaanille ja farkkupaidalle. Erityisesti jälkimmäisen vaatteen merkityksen hoksasin vasta lomakohteessa, sillä farkkupaitahan on täydellinen lomavaate! Hellepäivinä sen voi kietaista suojavaatteeksi bikinien päälle. Ja hop, rantakahvilassa piipahtaessa paidan helman voi solmia vyötärölle ja yhdistää se minkä tahansa alaosan kanssa. Viileinä päivinä farkkupaita on puolestaan sopivan rento yläosa, mutta josta saa tarvittaessa skarpimmankin arkivaatteen. Väitänpä, että neuleen lisäksi farkkupaita voisi olla se toinen pitkähihainen, jonka tulisi kuulua välttämättömänä osana lomapuvustoa. Eikä haittaa, vaikka miehellä olisi myös farkkupaita matkassa, sillä kai lomalla saa olla vähän samiksia.

Lue lisää:

Mitä pakata mukaan kaupunkilomalle?

Wise packing for a holiday

 

 

Matkalla

Eräs hotellimatka Badalonaan

Jätä kommentti

Nykyisin hotellihuoneet avautuvat avainkorteilla, huoneessa ilmastointilaite hurisee, eikä ikkunoita saa auki. Hotelliketjuja, persoonatonta palvelua, mutta ei Hotel Miramarissa, jossa vietimme kaksi yötä ennen kotiinpaluuta.

Huoneemme sijaitsi neljännessä kerroksessa, jonne meidät kuljetti vanhanaikainen hissi. Suuri metallinen avain kädessäni avasin huoneemme oven. Astuimme sisään tilaan, jonka vanhanaikainen sisustus toi mieleen kaurismäkeläisen elokuvan lavasteet sen ruskeine verhoineen ja retrovalaisimineen. Hotellihuoneen parvekkeelta puolestaan avautui huikeat näkymät merelle.

Vielä illalla hotelliin saapuessamme kirosin, miksi mieheni oli varannut hotellin Barcelonan ulkopuolelta Badalonasta, jonne taksimatka lentokentältä kesti ruuhka-aikaan melkein tunnin. Mutta aamulenkillä sen oivalsin: tämähän on upea paikka. Hengitin raitista ilmaa ja lykin rattaita leveällä rantabulevardilla kaikessa rauhassa. Oltiin suurkaupungin vieressä, mutta silti tämä rauha, ei autoja kaasuttelua, skoottereiden sietämätöntä hurinaa, kapeita katuja tai kiireisiä ihmisiä. Sen sijaan kuuntelin meren kohinaa, seurasin aamulenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia, joilla oli aikaa jäädä heittelemään palloa koirilleen. Pysähdyin useaan otteeseen tuijottamaan merelle, ja näin naisen, joka meditoi hiekkarannalla.

Oivalsin, ettei ollut sattuma, että mieheni oli varannut hotellin juuri täältä. Hän halusi nähdä, voisiko alue olla tuleva asuinpaikkamme. Kun palasin hotellihuoneeseen, kiitin liikuttuneena miestäni siitä, että hän oli tuonut meidät tänne.

Illalla söimme hotellin ravintolassa, jossa haitariovista keittiön ja salin väliä ravaava iäkkäämpi tarjoilijamies huolehti, että meillä oli kaikki hyvin. Jaksoipa tuo hauskuttaa pikkuneitiäkin. Ja koska illan menuu ei sekään ollut hullumpi katalonialaisine punaviineineen, päätimme poiketa ravintolaan vielä toisenakin iltana.

Joskus kolmen tähden hotelli voi olla niin paljon enemmän kuin se hienoista hienoin luksushotelli, jossa mikään ei kuulu hotellihuonevarauksen hintaan. Kun aistii, että hotellissa on hyvä tunnelma ja sen henkilökunta hymyilee aidosti, tuntee itsekin olevan toivottu vieras.

 

Matkalla

Lomalaisen elinkaari

Jätä kommentti

Lanzarotella olen oivaltanut, miksi kaksi viikkoa on ideaalipituus lomalle. Itse asiassa kahden viikon lomaa voi verrata parisuhteen kehityskulkuun tai romanttisen komedian juonikuvioihin: Ensin ihastutaan ja ollaan hurmoksessa. Sitten tulee ristiriita, konflikti, joka on ratkaistava. Viimeisellä kolmanneksella meno tasaantuu. Lopussa on tapahtunut henkistä kasvua, ehkä jostain luopumistakin, mutta lopputulemana pariskunta on päihittänyt esteensä, ja lopputekstejä säestää duurisointu.

Jotenkin näin tulkitsen myös lomamatkaamme.

Aluksi oli suuri ihastus ja euforinen olo tästä kaikesta kauneudesta. Sitä seurasi kovanluokan väsymys. Mieli täyttyi eksistentiaalista kysymyksistä. Samalla arkikuvioiden yhteensovittaminen tuntui haastavalta mukauttaa lomakontekstiin. Kun päälle vielä halusimme nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, oli tuloksena kaksi väsynyttä aikuista, jotka kyselivät toisiltaan ”niin, mikä loma?”

Ensimmäisen viikon jälkeen, kun sekä mieli että ruumis olivat käyneet omat kamppailunsa, saattoi toisen viikon ottaa täysin rennosti ja vaipua lomamoodin, jossa päivän tärkeimpänä kysymyksenä oli, mitä tänään syötäisiin. Tehtävälistalla puolestaan oli vähän urheilua, pari tuntia töitä, pitkiä vaunulenkkejä, päiväunia, pyykinpesua, lukemista ja iltapalan laittoa. Tiivistäen siis juuri sitä tasapainoista oleilua, mitä lapsiperheen loma voi parhaillaan olla.

Erällä tapaa lomamatka on myös matka omaan itseensä, kun arjen kiireen tainnuttamat ajatukset pulppuavat holtittomana pintaan keskellä kuohuvaa merimaisemaa. Kun uskaltautuu esittämään itselleen niitä haastaviakin kysymyksiä, huomaa, että myös uusille ideoille ja ajatuksille on taas sijaa. Olo on kuin olisi käynyt jonkin kummallisen puhdistumisrituaalin, meripesun.

Kun vuorossa on viimeinen päivä idyllisessä Arrietan kalastajakylässä, on lomalaisena oikeastaan valmis palaamaan takaisin kotiin.

Mielessä soi jo lomareissun lopputunnari, joka tavailee Roxy Musicin More Then This -biisin sointuja.

Lopputeksteissä tyytyväinen vaimo kiittää aviomiestään upeasta ja hullunkurisesta lomamatkasta. Ja tietysti parhaasta matkaseurasta.