Matkapäiväkirja Kanarian saarilta, osa I
Kello soi 4:30. On aika tehdä pikavalmistelut ja lähteä Orlyn lentokentälle. Edessä on noin viiden tunnin lento Kanariansaarille, Lanzaroteen. Ennen lomalle lähtöä olen aina hieman kireänä ja arjen rivakka tahtia on vaikea karistaa kannoiltaan. Se unohtuu oikeastaan vasta, kun pääsen lomakohteeseen ja tunnen auringon porottavan kasvoilleni ja kuulen loputtomien aaltojen loiskeen vaahtopäiden lyödessä rantahietikolle. Silloin sitä unohtaa, että vielä eilen tein sitä ja tätä: hioin tekstiä kirjoittajakurssille puolille öin ja siivosin huushollia. On kuin pieni Buddha taputtaisi hartioilleni ja kuiskaisi: nyt saat ottaa iisisti. Ja niitä sanoja minä aionkin kuunnella kaikki nämä 15 päivää, jotka vietämme saarella. Emmekä ole tehneet reissun osalta yhtäkään suunnitelmaa, mitä aiomme tehdä. Se jos jokin on luksusta minulle: tänne ei ole tultu suorittamaan.
Kun joogamaton saa aamulla aseteltua olohuoneen lattian sijaan aurinkoiselle terassille, on lomalla tavoiteltu rentoutuminen kirjaimellisesti jo alkanut. Kyytipojaksi aamukahvi terassilla ja minä olen niin mukana ja läsnä (samoin pikkuneiti, joka on yhtä hymyä!). Ja ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni voin tammikuussa syödä aamupalan terassilla kesävaatteissa.
Pysy linjoilla, sillä lisää matkajuttuja Lanzarotelta luvassa vielä useampi.
Lue myös:
No Comments