Mitä pakata mukaan käsimatkatavaroihin kaupunkilomalle, kun sää matkakohteessa on vaihteleva, tiedossa on juhlat ja matkan haluaisi tehdä Zero Waste -periaatteita kunnioittaen?
Vietimme juuri viisi päivää Pariisissa. Halusimme lähteä matkaan mahdollisimman kevyin varustein ja pelkillä käsimatkatavaroilla. Jopa lastenrattaat jätimme kotiin (mikä oli muuten virhe). Matkustaminen jos jokin on opettanut meille, että vähälläkin pärjää, ja että aina on parantamisen varaa.
Säätiedotteessa Pariisiin luvattiin sekä aurinkoa että sadekuuroja. Niinpä mukaan oli otettava kevyttä vaatetusta ja ainakin yksi pitkähihainen. Puin lentomatkalle päälle mukavat culottes-housut, siistin lyhythihaisen paitapuseron, neuletakin, pitkän suojatakin ja huivin. Näin suurin osa kantamuksesta oli päälläni ja matkalaukkuun jäi runsaasti tilaa juhlamekolle, kengille, pikkulaukulle, joogavaatteille, vaihtopaidalle, farkuille, vintagemekolle ja alusvaatteille.
Päivittäiskosmetiikkaa varten minulla oli mukana omat pikkupullot, joita olen kierrättänyt matkasta toiseen ja täyttänyt tarpeen mukaan. Laukkuun jäi vielä tilaa muistikirjalle, kihartimelle, kirjalle, kuulokkeille ja laturipussille. Tietokoneen ja kameran jätin tällä kertaa kotiin.
Entäpä mites sen Zero Waste -ideologian laita?
Matkalla ja etenkin lentokentillä omista Zero Waste -periaatteista joutuu (ikävä kyllä) väkisinkin joustamaan. Suurin osa lentokentistä ei ole vielä niin edistyksellisiä ja ympäristöä kunnioittavia, että niistä löytyisi vesipiste juomapullon täyttämiseen (onneksi muuten Helsingin lentokentällä on). Kahviloiden tarjonnasta taas suurin osa suupaloista on pakattu muoviin (ja usein sisältökin on täynnä lisäaineita), eikä lentokentiltä välttämättä löydy eri kierrätyspisteitä muoville, biojätteille tai pahville. Lentokenttä on oikeastaan kertakäyttökulttuurin pahin sulatusuuni. Siinä missä lentomatkustamisesta koituneet päästöt ahdistavat, turhauttaa lentomatkustamiseen liittyvä muun jätteen määrä. Miettikääpä, kuinka paljon kertakäyttöisiä vesipulloja jäisi ostamatta, jos jokaisella lentokentällä olisi usea vesipiste oman juomapullon täyttämiseen?!
Miten me sitten yritimme minimoida tuottamasta ylimääräistä jätettä?
Lapsen kanssa matkustaessa saamme onneksi kuljettaa mukana turvatarkastuksen läpi täytetyn vesipullon. Niinpä meillä oli mukana teräksiset vesipullot, jotka täytimme kotona. Lentomatkan ajaksi pilkoin mukaan omenan ja pakkasin kaapista matkaan kuivahedelmäpussin jämät. Lisäksi pienelle kulki matkassa omassa useaan otteeseen käytetyssä rasiassa pari keksiä. Mukana oli bambuiset aterimet, joita käytimme paluumatkalla Pariisin lentokentällä, kun söimme lounassalaatin. (Aterimia muuten etsin vimmatusti lentokentällä ja jouduin tuskaisena tyhjentämään kassini sisällön, että ne viimein löysin. Periaatteen nainen, totesi mieheni naureskellen, kun en suostunut ottamaan muovisia aterimia.) Take away -kestomuki – se tietysti oli myös laukussani, samoin pari kangaskassia matkakohteessa tehtyjä ruokaostoksia varten.
Eli ei reissussakaan tarvitse kaikista omista periaatteista tinkiä, ja kun matkalaukun sisällön pakkaa järkevästi, mukaan mahtuu pari kippoa ja kuppia, jotka varmistavat, että ainakin tietyissä asioissa muoville ja kertakäyttöroskalle voi sanoa ei.
Palataanpa vielä matkalaukun sisältöön… kenties laukussa oli jotain ylimääräistä?
No olihan siellä!
Tällä kertaa olisin voinut jättää kotiin farkut, joita en käyttänyt kertaakaan. Lähes koko reissun luuhasin Beyond Retrosta löytämässäni vintagemekossa. Miksi tehdä pukeutumisesta liian vaikeaa?! Onneksi tällä reissulla sää suosi matkalaisia, vain hääjuhlan aikana satoi, mutta silloin oltiinkin vanhan linnan sisällä suojassa.
Zero Waste -elämäntapa säästää luontoa, koukuttaa ja on kivaa. Näin se näkyy meidän elämässämme.
Roskien lajittelu on ollut minulle aina pyhä asia. Muistan koulun läskiämpärin ja lamakauden niukkuuden, jolloin ruokaa ei otettu koulussa liikaa ja kotona jääkaapin sisältö syötiin tyhjäksi. Mummo vasta olikin oman aikansa Zero Waste -tyyppi. Hänen pihassaan oli komposti. Mummo säästi purkit, lahjapaketit ja nauhat ja kierrätti ne eteenpäin. Ruokaa ja leivonnaisia hän teki itse. Uusia vaatteita hankittiin harvoin ja villavaatteet – ne tehtiin itse!
Suomessa asuessani olen saanut tuntea ylpeyttä ja kiitollisuutta siitä, että olen voinut juoda puhdasta hanavettä. Vasta ulkosuomalaisena tutustuin muovipulloröykkiöiden järkyttävään maailmaan. Sitä ennen en oikein ymmärtänyt, miksi ostaa kalliita vesipulloja. Ranskassa jouduimme roudaamaan ensin vesipulloja, ennen kun asensimme suodattimeen keittiön vesihanaan. Muovipullohirviöt olivat kuitenkin arkipäivää pariisilaiskaduilla ja yli pursuilevissa jäteastioissa. Moni muu ei tehnyt samaa valintaa.
Meillä Suomessa kierrätyspolitiikka on muutenkin edistyksellistä verrattuna moneen muuhun maahan. Harvassa kerrostalonpihapiirissä on enää jätepistettä, jossa ei olisi omaa roskalaatikkoa biojätteille. Pullot ja tölkit meillä on kierrätetty jo pitkään, jota muuten ulkomaalaiset jaksavat aina ihailla. (Tosin muovipakkauksiahan meillä alettiin kierrättää varsin myöhään, tämä tapahtui vasta vuonna 2016.) Pariisissa minua ahdisti toden teolla kaupungin olematon kierrätyspolitiikka. Biojätteille ei esimerkiksi ole omaa roska-astiaa ja tavallisesti kerrostalojen kierrätyspisteistä löytyy vihreä ja keltainen jäteastia, josta ensimmäinen on tarkoitettu sekajätteelle, toinen muoville, pahville ja sanomalehdille. Lisäksi lasille löytyy oma keräyslaatikko. Siinäpä se sitten olikin.
Barcelonan maakuntaan muuttaessa oli selvää, että uuteen kotiimme tulisi komposti, ja olin myös tietoinen, että maakunnan kierrätyspolitiikka oli erinomainen. Olinhan nähnyt katujen varsille erilaisia roskalaatikkoja: vihreitä, ruskeita, keltaisia ja harmaita. Nyt meillä on roska-astiat erikseen pahvi- ja paperijätteelle, ruuantähteille, muoville, lasille ja sitten sekajätteelle. Jätteiden lajittelu on minulle muutakin kuin kierrättämistä ja ympäristöstä välittämistä, se on minulle jonkinasteista terapeuttista toimintaa. Nautin siitä, että lajittelen ja yritän kaikin mahdollisin tavoin vähentää sekajätteen määrää. Listasin alle, miten meidän taloudessa Zero Waste -elämäntavan verso näkyy, ja millaisissa asioissa on vielä parantamisen varaa.
Meillä kaikilla on käytössä teräksiset/lasiset juomapullot. Niitä kuljetamme mukana – aina! Näin vältymme janoisina ostamasta äkkivääriä kertakäyttöpulloja.
Hanavesi on täällä huonoa, joten hankimme Brita-vesikannun, joka suodattaa veden. Näin vältymme siltä, että joutuisimme viikoittain ostamaan useita litroja vettä ja tuottamaan lisää muovijätettä.
Kauppareissuilla mukana kulkee aina kangaskassi tai pari. Mielestäni on muuten hyvä sujauttaa arkilaukun sisälle aina varalta kangaskassi. Näin vastaan ei tule tilannetta, että olisi pakko ostaa muovikassi. En ole vielä saanut hankittua kestohedelmäpusseja, mutta kangaskasseissa kulkee mukana samat hedelmäpussit, joita kierrätän kauppareissusta toiseen. Meidän lähimarketista onneksi saa melkein kaikki hedelmät ja vihannekset ostettua ilman, että niitä olisi kääritty muoveihin. Tästä iso kiitos.
Hoitolaukun myötä tuli tutuksi, että laukussa on mukana aterimet lapselle. Näitä voi tarvittaessa käyttää myös aikuinen. Vielä parempi idea olisi hankkia bambuiset aterimet, joita kuljettaa mukana. Ne ovatkin hankinta listalla, kun sellaisiin törmään. Periaatteessa pyrin välttämään ajatusta, että Zero Waste -ideologian mukaan minun pitäisi hankka lisää, jotta voisin olla vielä ekompi.
Take away -kestomuki. Nykyisin pidän vähän mauttomana niitä Instagram-kuvia, joissa poseerataan take away -kertakäyttömuki kädessä. Ensimmäinen ajatus on, että eikö hävetä julkaista kuvaa, jossa ilmaisee suosivansa niin näkyvästi kertakäyttökulttuuria – tai sitten se on vain silkkaa ajattomuutta. Minulla kulkee aina mukana oma take away -kippo. Ok, se on joskus kastellut vähän laukkua ja onhan se vähän tympeä pestä ja kuivata, mutta silti, kahvin nauttimisesta häviää nykyään nautinto, jos joudun juomaan kahvini kertakäyttökupista. Olen sitä mieltä, että kyllä meidän naisten kasseihin mahtuu yksi take away -kippo ihan hyvin tai jos ei mahdu, on kahvihetki hyvä pyhittää sille, että ehtii istua alas ja juoda kupposen kahvilassa.
Eväsrasia. Kun meidän poppoo matkustaa, on eri purkeissa ja pussukoissa mukana omat eväät. Jo ihan siksikin, että usein lentokentillä ja huoltoasemilla on aika kehnot eväät. Viimeksi Barcelonaan saapuessa yritin etsiä syötävää, kun lentokoneessa leivät oli loppuneet jo ensimmäisen penkkirivin kohdalla. Ja mitä löytyi lentokentältä? Kolmioleipiä, jotka oli täynnä lisäaineita. Ei kiitos!
Lasta varten mukana kulkee aina myös kangasliina, jota voi tarvittaessa hyödyntää moneen tarkoitukseen.
Mitä kosmetiikkaan ja hygieniatuotteisiin tulee, mulla on käytössä bambuvartinen hammasharja. Käytän pääasiallisesti luonnonkosmetiikkaa, mutta osassa käyttämistäni tuotteista harmittaa se, että ne ovat muovipakkauksissa. Tietysti muovipakkauksen voi kierrättää, mutta paljon on edelleen petrattavaa ekologisten pakkausten kehittämisessä. Lisäksi harmittaa se, että tyhjiä kosmetiikkapakkauksia ei voi palauttaa myymälöihin, niin että ne suoraan saataisiin uusiokäyttöön. Yksi mun suosima ja hyväksi havaitseva merkki on englantilainen Evolve. Erinomaisen sisällön lisäksi ainakin käytössäni olleet kosmetiikkatuotteet ovat tyylikkäissä lasipulloissa.
Meillä jääkaapin sisältö syödään aina tyhjäksi. Pilaantunutta tai kaapin pohjalle unohtunutta ruokaa meille ei kerry. Voisin jopa ylpeillä olevani mestari laittamaan ruokaa jääkaapin jämäaineksista.
Olemme myös kaikki kasvi- ja kalasyöjiä. Päätimme tehdä tyttäremme osalta valinnan, että hän syö meidän kanssa kasvis- ja kalaruokavalion mukaisesti. Tätä ruokavaliota hän noudattaa myös päivähoidossa. Lapseni voi päättää myöhemmin, jos hän haluaa silloin tällöin syödä lihaa. Se, että liha kuuluisi automaattisesti lapsen ruokavalioon, on mielestäni vanhahtava ajattelutapa. Lapsi pärjää ihan hyvin ilman lihaa, kun tärkeimpien vitamiinien saannista pitää huolen. Ja muutenkin onhan lihansyönnin vähentäminen yksi merkittävä ympäristötekijä, jolla yksilö voi vähentää omaa hiilijalanjälkeä.
Ja mitä liikkumiseen tulee, pyrimme vähentämään hiilijalanjälkeä sillä, että viikolla kävelemme ja pyöräilemme. Vain viikonloppuisin, kun menemme Barcelonaan tai Badalonaan, käytämme autoa. Kävely ja pyöräily meidän kylässä on ehdottomasti hyötyliikuntaa parhaimmillaan, sillä meillä riittää näitä nousuja. Kun viemme lapsen aamulla hoitoon ja kävelemme takaisin kotiin, ilmestyy askelmittariin lukema, että 70 prosenttia päivän liikkumiskiintiöstä on täynnä.
Kaikki tämä on toki alkusoittoa sille, mitä minä ja perheeni voisimme vielä tehdä. On silti parempi, että tiedostamme ongelman ja pyrimme muuttamaan arkeamme niin, että se toteuttaisi monella tasolla Zero Waste -elämäntapaa.
Esimerkiksi näissä asioissa on vielä petrattavaa:
Lapsen vaipat. Paskajuttu, mutta tässä asiassa olen ollut laiska ja vastuuton. Onneksi niistä päästään ihan just eroon, ja osittain ollaan päästykin.
Lentomatkustamisen vähentäminen. Jo tänä vuonna olen lentänyt kaksi kertaa Helsinkiin ja sieltä takaisin Barcelonaan. Lisäksi kävin Lontoossa. Edessä on vielä kaksi matkaa Pariisiin häihin. Oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut miettiä lentomatkustamista vakavammin. Aiemmin haaveilin monen muun tapaan matkustamisesta, kivoista viikonloppulomista Euroopan suosikkikohteissa. Nykyisin yritän nykäistä itseäni hihasta, kun pohdi seuraavaa lomamatkaa. Kaukomatkojen osalta hiilijalanjälkeni on nolla, mutta toisaalta juuri lyhyiden matkojen lennot kuormittavat enemmän, sillä päästöjähän syntyy eniten juuri nousun ja laskun aikana.
Lentomatkustamisesta syntyneet päästöt ovat nyt erittäin ajankohtainen aihe, ja siitä tullaan varmasti puhumaan paljon jatkossa. On hienoa, että myös suuremmat mediat ovat aktivoituneet kirjoittamaan aiheesta, samoin kuin muovijätteestä (tässä muuten yksi hyvä artikkeli). Totuus taitaa kuitenkin olla, että me olemme vielä sen verran itsekkäitä, että harvoin maltamme kieltäytyä lomamatkasta, jos sellaiseen on mahdollisuus. Hyvä alku on ainakin se, että suunnittelee matkansa järkevästi ja välttää impulsiivisia viikonloppumatkoja. Lentomatkoista päästökompensaation voi puolestaan tehdä Myclimate.orgille. (Tätä kirjoittaessa suoritin oman maksuni tulevan Pariisin matkan osalta. Hinnaksi kolmelta henkilöltä tuli 36 euroa.)
Edelleen sorrun ostamaan muovirasioihin pakattuja mansikoita ja pähkinöitä.
Meillä on käytössä ekologisia pesuaineita, mutta vielä parempi olisi vaihtaa tuote etiikan ja ruokasoodan yhdistelmään.
Ostan edelleen lehtiä ja kirjoja. Olen kyllä vähentänyt lehtien ostamista, mutta esimerkiksi Suomessa käydessä ostan aikakauslehtiä. Toisaalta kierrätän ne kyllä myös eteenpäin. Samoin teen kirjojen osalta. Osallistuin esimerkiksi taannoin täällä Barcelonassa suomalaisten järjestämään kirjavaihtari-tapahtumaan. Pääsin eroon kirjoista, joita en todennäköisesti olisi lukenut toista kertaa ja samalla sain tilalle uutta luettavaa. Siitä tuli erityisen hyvä mieli.
En aina jaksa poimia eteen sattunutta isompaa muoviroskaa ja kuljettaa sitä lähimpään kierrätyspisteeseen.
Voilà, petrattavaa siis löytyy. En ole vielä Zero Waste -elämäntavan mestari, mutta haluan uskoa, että meidän pienen talouden kulutustottumuksilla ja jätteenvähennystoiminnoilla on merkitystä. En halua paasata ympäristöasioista ja toivonkin, että tämä postaus saa miettimään omia arkirutiineja ja sitä, voisiko jonkin asian tehdä vielä ympäristöystävällisemmin (esimerkiksi vaikka sujauttaa sen kangaskassin vakiovarusteeksi arkilaukkuun). Laajemmassa kuvassa, isolla volyymillä meidän yksittäisten kuluttajien toiminnalla on merkitystä. Mieti, jos jokainen meistä kantaisi mukanaan kangaskassia, teräksisistä juomapulloa ja tilaisi aamulattensa omaan kippoon – kuinka paljon jo tällä toiminnalla säästäisimme luontoa?!
Okei, koko maailmaa ei voi muuttaa kerralla, mutta itselleni jää elämään se pieni toivonjyvänen ja tieto siitä, että omana aikana olen yrittänyt elää parhaalla mahdollisella tavalla ympäristöä kunnioittaen.
