Avainsana-arkisto: hyvä elämä

3 + 8 oivallusta elämästä

Vietän tänään syntymäpäivääni, joten ajattelin sen kunniaksi listata 3 + 8 oivallusta (tai oppia) elämästä. Uskallan väittää, että oivalluksia hyvään elämään on tullut matkan varrella yks jos toinenkin – tuleehan tänään mittariin luku 38! Uskon muuten luvun tuovan tulleessaan jotain maagista ja hyvää. Numero 8 on aina ollut onnenlukuni.

Mutta niihin oivalluksiin…ripottelen niitä satunnaisessa järjestyksessä, poks!

1. Elämässä pitää olla sopivassa suhteessa arkista aherrusta ja juhlaa. Enkä nyt tarkoita juhlalla mitään hulppeita karkeloita, vaan vaikka sitä, että viikonloppuna laittaa vähän paremmat päälle, kokkaa hyvää ruokaa ja jammaa kotona musan tahtiin.

Olen huomannut, että parin viikon välein tarvitaan jotain actionia, joka rikkoo arjen kaavan. Elämän täytyy olla juhlaa – välillä.

2. Rutiinit pitävät elämänsykkeessä kiinni. Lasten myötä olen oivaltanut arkirutiinien merkityksen tasapainoiselle ja toimivalle elämälle. Kun menee ajoissa nukkumaan, herään aamulla levänneenä ja tarpeeksi ajoissa. Kun ateriarytmini on säännöllinen, toimii kroppa paremmin. Tylsää, mutta niin se vaan on.

3. Perheelliselle: ole armollinen itsellesi, kun elät pikkulapsivaihetta. Vaikka muut painavat uraa ja ovat superuraäitejä, sinun ei tarvitse olla. Hyväksy elämäntilanteesi ja nauti siitä, kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat sinua. Sinun vuorosi tulee kyllä aikanaan.

4. Kaikkia ei voi saada yhtä aikaa. Täydellinen avioliitto, kaunis koti, menestyksellinen ura, hyvinvoivat lapset ja hyvä henkinen ja fyysinen tasapaino – en usko, että nuo kaikki elämän osa-alueet voivat olla yhtä aikaa kunnossa. Tuon asian oivaltaminen sai minut tekemään suuria elämänmuutoksia. Yksi niistä oli muutto maaseudulle.

5. (Kumppanille) Kuuntele, pussaa, halaa, harrasta seksiä ja sano: rakastan sinua (je t’aime). Ennen kaikkea huomaa omat virheesi ja ymmärrä, että aika usea kiista lapsiperheen aikuisten välillä juontaa juurensa väsymyksestä, kiireestä tai oman ajan puutteesta. Huumori pelastaa myös aika monelta tulenaralta tilanteelta.

6. Huolehdi itsestäsi. Suhtaudu vartaloosi kuin temppeliin. Syö terveellisesti ja monipuolisesti, vähennä lihansyöntiä, laita ihollesi vain luonnonkosmetiikkaa ja myrkyttömiä tuotteita, juo tarpeeksi vettä, liiku.

Oma missioni on liikkua joka päivä. Toisina päivinä se tarkoittaa joogatuntia, toisina parinkymmen minuutin kävelylenkkiä luonnossa.

Huolehdi henkisestä hyvinvoinnistasi. Meditoi, lepää, lataa akkuja kiireisen viikon jälkeen, opi olematta tekemään mitään, kirjoita päiväkirjaa ja puhu mieltä painavista asioista lähimmäisillesi tai ammatti-ihmisille. Jokainen meistä tarvitsee puheenvuoron ja jonkun, joka kuuntelee.

Tässä kohtaa voisin paasata myös hyvän itsetuntemuksen merkityksestä ja siitä, että osaa kuunnella omaa intuitiota.

(Ja vielä yksi bonusoivallus (näitähän nyt sateelee): älä tee asioista liian monimutkaisia ja hankalia pääsi sisällä. Liika vatvominen ja epämääräisessä tilassa vellominen vain pahentaa asioita. Allekirjoittaneella on tästä rutkasti kokemusta. Tee päätös, toimi, ole aktiivinen – älä jää muhimaan ajatusten kanssa.

Ja toisaalta: opi hyväksymään asiat, joita et voi muuttaa. Joskus on vain hyvä heittää hanskat tiskiin ja todeta “tuo juttu ei ollut minulle tarkoitettu”.)

7. Harjoita keskittymiskykytaitojasi. Tämä onnistuu parhaiten rajoittamalla holtitonta kännykän käyttöä. Olen toiminut jo vuosia niin, etten tavallisesti katso kännykkää enää illalla ennenn nukkumaamenoa. Ja voi, kuinka paljon enemmän tulee luettua ja rauhoitettua mieli ennen yöunia. Pidän myös puhelinta suurimman osan päivästä äänettömällä.

Erinomainen harjoitus keskittymiskyvyn parantamiseksi on lukeminen. Samalla saat vapaalipun toiseen maailmaan. Käsillä tekeminen, kuten neulominen tai piirtäminen, on myös mainio tapa päästä flow-tilaan ja antautua tekemisen vietäväksi.

9. Tee sinulle merkityksellisiä asioita. Toinen juttu on sitten oivaltaa, mitä nuo merkitykselliset asiat ovat ja tuovatko ne tullessaan hyvää oloa vai ahdistusta. On myös hyvä olla rehellinen itselleen ja tunnistaa omat resurssit, voimavarat ja taidot. Meistä kaikista ei tule huippupianistia, taidemaalaria tai kovanluokan yritysihmisiksi (eikä tarvikaan).

Alan päästä elämässä siihen vaiheeseen, että nyt on aika toimia eikä vain ajatella tekevänsä sitä ja tätä. En halua herätä vanhana siihen ahdistavaan ja katkeroittavaan tunteeseen, etten ole tehnyt niitä asioita, joita olisin oikeasti halunnut tehdä. Usein suurin este asioiden toteutumiselle on juuri minäjarru ja se, että asioita vatvoo oman pään sisällä.

10. Ystävät ja läheiset. Älä unohda niiden merkitystä elämässäsi. Eräs eläkkeelle jäänyt psykologi totesi lehtihaastattelussa näin: varmista, että sinulla on kuusi hyvää ystävää, joille voit soittaa koska tahansa. Juuri kuusi henkilöä tarvitaan arkkua kantamaan. Aika hyvä neuvo!

 Ja vielä tämä: ole ystävällinen muille. Pyri kohtaamaan jokainen tapaamasi henkilö ilman ennakkoluuloja ja kuuntele, mitä muilla on sinulle sanottavaa sen sijaan, että olisit aina itse äänessä.

11. Mikään ei ole pysyvää elämässä kuin muutos. Olen lakannut tekemästä kauaskantoisia suunnitelmia elämässäni. En kiusaa niillä itseäni. Olen huomannut, että jo vuoden aikana asiat saattavat muuttua radikaalisti niin hyvässä kuin pahassa, ja aina emme voi itse vaikuttaa elämänkulkuun. Vuosi 2020 on siitä aika hyvä esimerkki. Olen myös muuttanut niin usein, etten todellakaan osaa sanoa, missä näen itsensi viiden vuoden päästä.

Ja tämä: Vaikka luulet, että elämä on käsissäsi ja minäpystyvyytesi on huipussaan, elämä napauttaa ja opettaa aina. Säilytä nöyryytesi.

Aamen.

Vieläkö oppisi itse elämään oivallusten mukaisesti.

Lue myös:

Lue, liiku, lepää

Elämän tikkailla ylemmäksi

Miten toinen lapsi muuttaa elämää?

5 syytä, miksi sinunkin kannattaa tehdä aarrekartta

Jo neljän vuoden ajan vuoden viimeisen päivän traditiooni on kuulunut aarrekartan laatiminen tulevalle vuodelle. Listasin alle viisi syytä, miksi sinunkin kannattaa askarrella sellainen.

1.Unelmakartalle jäsennät ajatuksia ja terävöität tavoitteitasi.

2. Vähintään kerran vuodessa on hyvä tehdä tilannekatsaus itsensä kanssa ja miettiä, missä pisteessä on nyt ja mihin suuntaan tulevaisuudessa haluaa kulkea. Ota tuo hetki uuden vuoden kynnyksellä: näin tulevan vuoden tavoitteet ja unelmat ovat valmiiksi paperilla.

3. Sinä muutut, samoin unelmasi. Vielä neljä vuotta sitten unelmakartallani haaveilin muutosta Pariisiin. Nyt miellekartallani lukee suurin kirjain hyvinvointi, jooga ja hidas elämä. Enää minua ei saisi palaamaan suurkaupunkiin! Sen sijaan miellekarttani tavoitteina on puutarhanhoidon opettelu ja joogaopettajaksi valmistuminen.

Vanhoihin miellekarttoihin on muuten kiva palata ja tutkailla, mitkä asiat ovat toteutuneet ja kuinka unelmat ovat muuttuneet vuosien varrella.

4. Miellekartan askarteleminen on hauskaa! Unohda Pinterest ja tartu saksiin ja vanhoihin lehtiin. Mikään ei voita konkreettista tekemistä! Leikkaa irti tavoitteisiisi sopivia kuvia ja liimaa ne paperille. Oletko menossa uudenvuoden kotibileisiin? Askarrelkaa kaveriporukalla omat unelmakarttanne maljan noston lomassa.

5. Unelmakartan laatiminen on parasta keittiöpsykologiaa. Oloni on kaaottinen, jos en vähintään kerran vuodessa laadi omaa unelmapolkuani. Tänä vuonna teen sen Kuusamossa. Viime vuonna Raahessa, sitä edellisen laadin Pariisissa. Ehkä ensi vuonna teen sen Espanjassa?

Suosittelen lämpimästi aloittamaan uuden perinteen. Unohda epämääräiset uuden vuoden lupaukset ja laadi sen sijaan unelmakartta kuvien kera aakolmoselle.  Liimaa kuvataulu vaatekaapin oveen tai kehystä se seinälle. Lapsellista? No varmasti, mutta hauskaa. Myös aikuisena on lupa haaveilla!

Mitä sinun unelmakartallasi näkyy? Millaisia tavoitteita sinä asetat ensi vuodelle?

Read more:

10 vinkkiä kaamosta vastaan eli näin pysyt energisenä läpi pimeän kauden

What’s up for 2017?

Suomi ulkosuomalaisen silmin

Itsenäisyyspäivän ja suuren juhlavuoden kunniaksi ajattelin jakaa mietteitä 100-vuotiaasta Suomesta ulkosuomalaisen silmin.

On helppo pitää monia asioita itsestäänselvyytenä, kuten puhdasta luontoa, juomakelpoista hanavettä tai meidän kattavaa sosiaaliturvaverkostoa. Ennen ulkomaille muuttoa olin kyllästynyt Suomeen. Kotimaan rutiineihin, jatkuvaan suorittamiseen ja siihen, että ihmiset tuntuivat valittavan paljon suhteutettuna siihen, mitä kaikkea heillä jo oli.

Kaipasin säpinää. Muutin siis Pariisiin, tuonne muodin ja rakkauden kaupunkiin. Mutta pianpa alkoi kotimaan kaipuu. Kuin varkain Suomeen tuli buukattua lentoja ensin pari kertaa vuodessa ja myöhemmin yhä tiheämmin. Aviomieheni mukaan aloin haluta kotimaahani kaikkina vuodenaikoina – ja niin minä halusinkin.

Ennen pidin paluumuuttajia eräänlaisina luovuttajina (myönnä pois, sinäkin olet ehkä ajatellut näin!): ”ei sitten jaksanut kovaa työtahtia” tai ”maitojunalla kotiin”. Nyt kuitenkin ymmärrän, että kyseessä on vahva kotimaankaipuu, joka ajaa ulkosuomalaisia takaisin Suomeen. Lapsiperheissä yksi merkittävä tekijä on tietysti erinomainen ja ilmainen koulujärjestelmä. Lisäksi ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen havahtuu siihen, kuinka hyvin asiat meillä oikeasti ovat. Siispä päällimmäisenä meitä ajaa kotiin tämä: missään ei ole niin hyvin kuin meillä!

Kyllä, meillä ei ehkä ole hellepäiviä kovinkaan montaa vuodessa (jos ollenkaan?), ja pimeäkausi tuntuu loputtoman pitkältä, mutta meillä on lämpimät kodit! Suihkusta tulee hyvällä paineella lämmintä vettä ilman, että sitä joutuu lorottamaan pitkän tovin. Ehkäpä nappaat vielä pyyhkeen lämmitetyltä kuivaustangolta? Tai kenties omistat saunan? Suurimmalla osalla meillä on oma tukikohta, oma koti. Se on jo aika iso saavutus!

Meillä on tilaa. Pariisissa, yhdessä Euroopan tiheimmin asutussa suurkaupungissa, tilaa ei ole. Kaduilla on ahdasta, ravintoloiden pöydät ovat vieri vieressä ja niihin on vaivalloista päästä istumaan kasseineen ja ulkovaatteineen. Joka paikkaan saa jonottaa. Museoihin ei voi poiketa spontaanista, ellet halua jonottaa useampaa tuntia. Meillä täällä kahviloissa on harvoin hermoarepivää jonoa, kaupan kassat ovat tehokkaita, museoihin voi vain kävellä sijaan ilman jonoa, julkisissa on tilaa ja kadut leveitä (joka mahdollistaa reippaan kävelytahdin). Missään ei koskaan ole ihan kamalaa tungosta. Se on kuulkaa luksusta. Ei ihme, että ne kiinalaiset turistit haluavat Suomeen.

Meillä on puhdas ja maailman kaunein luonto. Järvimaisemat ja metsä. En keksi kauniimpaa! Luonnon läheisyys jokapäiväisessä elämässä on tekijä, jonka merkitykseen havahtuu, kun näin ei ole ja metsää saa hekemalla etsiä.

Puhdas ilma ja toimiva kierrätyspolitiikka. Nämä ovat eräitä keskeisiä tekijöitä, joita meidän on syytä vaalia tulevaisuudessa. Ei ole itsestäänselvyys hengittää puhdasta ilmaa. Mitä luksusta, että meidän ulkona liikkumista ei määrittele ilmansaastelukemat! Edelläkävijöitä olemme myös kierrättämisessä.

Turvallisuus. Minulle sana sai vahvan merkityksen Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Mikään ei koskaan palannut ennalleen. En tietysti antanut pelolle valtaa jokapäiväisessä elämässämme, mutta metromatkoilla mietin usein, tämäkin vaunu saattaa räjähtää.  Suomessa tapahtuu kamalia asioita myös, mutta koen maan yleisessä mittakaavassa hyvin turvalliseksi.

Tasa-arvo. Meillä naiset pitävät ääntä oikeuksistaan. Meillä miehet eivät määritä sitä, miten meidän tulee olla, miltä meidän tulee näyttää tai kuinka pukeutua. Naisena tasa-arvo merkitsee myös tätä: voin laittaa minihameen päälle ja uskallan näyttää keskisormea, jos saan halventavia kommentteja osakseni. Suomessa uskallan korottaa ääneni ja puolustaa itseäni.

Tasa-arvoon liittyy myös ilmainen koulutusjärjestelmä. Vielä aikuisenakin me voimme vaihtaa alaa ja kouluttautua uuteen ammattiin. Ilmainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa kaikille tasavertaisen mahdollisuuden kouluttautua ja luoda itselleen hyvä tulevaisuus. Aika paljon on loppujen lopuksi kiinni omasta tahdosta ja hyvästä tukiverkostosta. Olen tästä hyvä esimerkki. Yksinhuoltajaperheessä meillä ei ollut koskaan ylimääräistä rahaa, eikä minua liioin patistettu korkeakouluopintojen pariin.Omalla päättäväisyydellä ja suuren luku-urakon tuloksena pääsin opiskelemaan yliopistoon. Opintoja rahoitin opintotuen ja -lainan rinnalla siivoamalla ja videovuokraamon tyttönä.

En jatka enempää kansallisromanttista kirjettäni. Toivon, että juhlahumun jälkeenkin pidämme huolta upeasta maastamme ja sen kaikista asukkaista. Tuemme läheisiämme, autamme heikompia ja kommunikoimme enemmän keskenämme. Toivon, että jokainen meistä on rakentamassa avointa ja suvaitsevaista Suomea, jossa eri kulttuureista tulevilla ihmisillä on mahdollisuus rakentaa yhtä hyvällä pohjalle kuin meillä.

Kiitos 100-vuotias Suomi, kiitos, että saan olla suomalainen (ja tyttäreni myös), kiitos, että minulla on kotimaa, jossa on turvallinen ja hyvä olla.

Juhlikaamme iloiten ja syöden Suomi 100 -herkkuja!

Lue lisää kehuja Suomesta täältä ja täältä.

Kuva: Christophe Adam

Lue myös:

10 vinkkiä kaamosta vastaan eli näin pysyt energisenä läpi pimeän kauden

Au revoir Paris, hei Helsinki!

Äitiä väsyttää