I feel blessed that we got our mum home after a difficult surgery.
Almost all of my gang is at the same address during Christmas.
I feel relaxed, because we don’t need to run from place to place on Christmas Eve. We stay at my mum’s, visit the cemetery and my grandmum at the retirement home, and that’s about it.
And what I am going to do is this: put the woolen socks on, give myself a treat and eat quality chocolate and drink a couple of glasses of red wine and read. I’ve got lots of new books waiting. And of course I am going to give plenty of kisses to my little girl, who is going to be 10 months old soon.
I think Christmas is a good time to practice to being in the moment (not always so easy) and have a little break from social media.
This Christmas we are avoiding the concept of modern Christmas, it means that with the close ones we agreed not to buy presents. Instead, we concentrate on eating good but healthy food (and of course lots of chocolate).
To sum up, we are going to have a giftless, meatless and most of all relaxed kind of Christmas. I think we all feel less stressed already.
Meni 33 vuotta, ennen kuin oivalsin: lokakuu taitaa olla lempikuukauteni. Koko kuun olen fiilistellyt syksyä Pariisissa. Lämpötila on jo laskenut sen verran, ettei keskipäivällä tule tukahduttavan kuuma edes siinä aamulla puetussa villakangastakissa. Silti riittää aurinkoisia päiviä niin, että voi lykkiä vaunuja takki auki kohti Bellevillen puistoa. Leffan jälkeen on puolestaan ihana istahtaa pariisilaisterassille lämpölamppujen alle nauttimaan lasillinen punaviiniä ja keskustella ystävän kanssa elokuvasta ja elämästä. Ihanuutta.
Samaa lokakuurakkautta hehkutan nyt täällä Pohjois-Suomessa, vaikka lämpötila on jo melkein nollassa. Kylmä ilma saa minut olemaan elementissäni. Rakastan juosta viileässä ilmassa, syysvärien loisteessa puiden lehtien kahistessa jalkojeni alla. Oranssia, punaista, okraa…puuluurankoja, raitista ilmaa.
Täällä pohjoisessa piipahdan tuon tuosta ulkona nauttimassa kupin kahvia. On ihana kietoa päällensä nilkkapituinen villakangastakki ja istua verannalle ihmettelemään. Rauhoittua ja olla siinä hiljaisuudessa itsekseen. Seurata puusta toiseen pomppivaa oravaa ja lintuja, jotka naputtavat ikkunaan, jos äitini ei ole käynyt täyttämässä jyväastiaa.
Ihana on myös nauttia pikkukaupungin arjesta. Käydä pullakahvilla, pitkillä vaunulenkeillä, koluta kirpputoreja ja pyöräillä ystävän luokse kylään. Kokata lounasta ja illallista isolle porukalle. Iltaisin meillä on äidin kanssa neulekerho. Olohuoneeseen sytytetään kynttilöitä, neulotaan ja katsotaan siinä lomassa kymppiuutiset. Ja kun sitten lopulta kömmitään nukkumaan, kuuluu vain seinäkellon monotoninen tikitys.
En tiedä, johtuuko se lokakuusta vaiko pikkukaupungin rauhasta, mutta viime päivät olen harjoittanut erinomaisesti sitä läsnäolon taitoa.
I have realized that October might be my favorite month of all. First, I enjoyed the autumn in Paris when it started to get a bit colder but still there were sunny days ahead when you could walk with your warm woolen coat unbuttoned or sit down at the terrace under the heaters to have a glass of red wine. And as for clothing: I love layers; I like to mix up different materials and put on my warmest cardigan.
The same love for the month of October I’m feeling now here in northern Finland where the temperature is near zero. Oddly, the cold weather activates and fascinates me. I love to go running when it is cold. It is almost meditative when I look all the beautiful colors of autumn and those skeleton trees while running. And then there is a little sunshine nearly every day that makes the nature looks like a painting.
I also like the contrast between warm and cold. For example, here in the north my morning and evening routine is to go outside with a cup of coffee or tea in my hands. I put my woolen maxi coat on a top of my nightwear and sit down on the terrace. In the mornings I look at birds and squirrels who are wandering from one tree to another. I enjoy this moment, when it is silent, cold and at the same time I feel warm. Then I am ready to either start or finish of my day.
Again, I have to emphasize again those ingredients of an easy life that I am experiencing here in the north, like going to the local café and the library with my mum and my daughter, those long walks with my family in the nature and visits to the second hand markets (the purple coat is the latest bargain). The daily routine includes making lunch and dinner for my favorite gang. In the evenings we have a little knitting club with my mother. We light candles, talk, watch the news on TV and knit.
These things make me really feel at home. I have noticed this: I have started to be more present, maybe it is because the month of October.
Rakastan impulsiivisia käänteitä: sitä,kun matkasuunnitelmia voi muuttaa fiiliksen mukaan. Niinpä päätimme vuokrata auton ja suunnata katsomaan Barcelonan lähialueita. Ensin ajoimme Sitgesiin, pieneen rantakaupunkiin, jossa pysähdyimme hörppäämään reissukahvit ja syöttämään tyttömme. Ihastelimme turkoosinsinisenäkiiltäväämerta ja kävelimme rantabulevardia.
Matka sai kuitenkin vielä jatkua. Nyt cava-viinitilojen kylkeen, Penedésin alueelle, jonnekin sinne, missä vuoristokolmiot rikkovat tasankoa.
Sinne tänne ajellessamme viinilaaksojen halki kohti yhäkauniimpaa ja kauniimpaa maaseutua, päädyimme viimein pieneen Torrelles de Foix -nimiseen kylään, josta mieheni löysi Bed & breakfast -majoituksen.
Arienella-majapaikka saa ehdottomasti täydet viisi tähteä niin sijainnin, palvelun kuin tunnelman osalta.
Me saimme suloisen, maalaisromanttisen huoneen. Sen näköalaterassilla tuijottelimme auringonlaskua kylmä, kupliva cava-lasillinen kädessä. Voisiko enää enempää toivoa?
Sitten se hiljaisuus! Ainoastaan siellä täällä kuuli koiran haukkuvan. Aamulla taas havahtui kukon kiekaisuun. Nyt todellakin oltiin maaseudulla.
Ja pikkukylän tunnelma — jopa aavemaisen hiljainen, silti sympaattinen. Kadut ammottivat tyhjyyttäänniin aamulla, päivällä kuin illalla. Ja kun sitten vastaan tuli paikallinen, häntä tervehdittiin, tietenkin.
Sitten ne hitaat ja hulppeataamiaiset, jotka nautittiin ulkona terassilla kissojen ja koirien kiehnätessäjaloissa. Ja uudet tuttavuudet, joiden kanssa juteltiin niitä näitä pitkän terassipöydän äärellä. Erityisesti mieleeni jäi se kiva englantilaispariskunta, jonka nainen oli viimeisillään raskaana. Ja jopa se negatiivisesti kaikkeen suhtautuva belgialainen eläkeläisnainen saa hymyn huulille. Hän, jota kauhistutti se, että olimme reissussa kaksikuukautisen vauvan kanssa. Silti naisen kasvoille piirtyi autenttinen hymy aina kun hän yhteisellä terassilla näki vauvamme.
Juuri tämänkaltaiset minilomat maalla riuhtovat irti arkirutiineista, joista vielä kaupunkilomalla yrittää tiukasti pitää kiinni (syö terveellisesti, ei viiniä, urheile). Pikkukylän autenttinen tunnelma ja luonnon äärellä rauhoittuminen takaavat, että siinä hetkessä elää paikkakunnan tapojen mukaisesti: aurinkohattu päässä nauttien hyvästä ruuasta ja juomasta ja uinuen siesta-aikana muiden kyläläisten tapaan.
So, our trip to Barcelona tookan impulsive turn when we decided to escape the city and rent a car and drivesomewhere in the countryside. Our only criterion was to go where they make cava (in that famous wine region Penedés).
First we arrived atthis seaside holiday town called Sitges, where we had some coffee and fedthe little one. I can easily imagine that Barcelonians come here to escapethe busy city environment andto have more space to enjoy the sun on the beach and drink cocktailson the terrace.
Then we hoppedin the car and got backon the road again. After an hour or so my husband founda romantic bed & breakfast in Torrelles de Foix.
And romanticit was; Arienella, the B&B place, was absolutely amazing. We got a beautiful room with a balcony. Inthe evening we watched the view over the countryside with freshcava in our glasses. Could it be any better?
Then there was the silence, which you can only experience in the countryside; just every now and then you couldhear a dog barking, or in the morning a rooster crowing.
And the unique atmosphere at the village. I got the impression that the place was permanently asleep! Inthe morning, day or evening — the streets rest silentand empty, like a ghost town. And when it was time to eat, the owner of the B&B called one of the restaurants tofind out whether it was open. It is not certain, like in the city, that you can just go and eat or find a supermarket that is open.
And then there were those lazy mornings and big breakfasts that you could eat on the terrace or near the swimming pool whilechilled-out music was playing in the background. And those friendly conversations with other guests, like that pregnantEnglish couple. We seta good example of how you can travel with a little baby. Although, that did get some criticismfrom an old Belgian woman, who seemed to have a negative attitude to everything, or that was just her way of being.
Afterwards, I think these kinds of mini breaks in thecountryside are necessary for your peace of mind. I mean, when you are ona city holiday, you always try to keep up your routines (or least I do) in some way or another, or you end up walking 15 kilometers every day — that really does not get you in a relaxing mood, does it? But in the countryside, that calmness does get to you after all; you adapt the rhythm of the village, sleep and eat well, and by accident you start to take those little siestas like the villagers do.
I totally recommend this place, if you are traveling in Catalonia.
