Oivalluksia

Tahdon! Tahdon!

-  

Osa varmaan miettii, että nielasivatko ne häät kirjoittajan kokonaan, kun blogini ei ole päivittynyt toviin. Kyllä ja ei. Vaikka kyseessä oli pienimuotoiset juhlat, oli häiden järjestäminen iso operaatio.

Palataanpa siis vielä hetkeksi juhlavalmisteluihin ja hääpäiväämme.

Saavuimme kotipaikkakunnalleni viikkoa ennen häitä. Juhlia edeltävä viikko olikin täynnä ohjelmaa aamusta iltaan, minulla kun ei ollut kotikenttäetua, että olisin voinut hoitaa asioita paikan päällä jo hyvissä ajoin. Päivisin siis juostiin asioilla, iltaisin askarreltiin taidenurkan kylttiä ja tuunattiin ystäväkirjaa. Tehtävänä oli myös koota biisilista ja kirjoittaa puhe.

Äitini tuumasi jo häitä edeltävänä tiistaina olevansa ihan poikki. Tulikin todettua, että häiden järjestäminen on kestävyyslaji. Kun välillä pääsee lenkkipolulle ja välipalaksi voi haukata juusto-kurkkuruisleivän, jaksaa silputa ja puuhailla vaikka aamuun asti.

Hääpaikkana meillä oli työväentalon tyyppinen vanha puurakennus meren rannalla. Sisällä juhlatilaa hallitsivat vaaleat puupöydät, joita reunustivat retro-oranssit muovituolit. Juuri tuosta oranssin sävystä haimme inspiraatiota juhlapaikan somistamiseen. Teemaväri toistui pöytäkukissa, servieteissä ja kynttilälyhdyissä.

the wedding place, Finland

Pääsalin takaosaan kehittelin diskoalueen. Sinne haimme lainaksi huonekasveja paikallisesta kukkakaupasta. Pinkit flamingot (ainoat näyttävät koristeet, jotka ostettiin uutena) olin tilannut Ranskasta, ja ne toivat hauskan lisän tanssilattialle. Juhlatilan takaosaan tunnelmaa loivat puolestaan erilaiset värivalot ja lyhdyt.

Tilasomistusta tehdessä opin muutaman asian juhlien järjestämisestä. Ensinnäkin kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Häät pitopalveluineen, pukuineen, tilavuokrineen ja juomineen ovat jo älyttömän suuri menoerä. Usein budjettiin unohtuukin lisätä ne pienet jutut, kuten askartelutarvikkeet tai somistuksessa käytetyt kankaat, joista hääbudjetti kohoaa jo helposti muutamalla sadalla eurolla. Esimerkiksi juhlapaikan koristelussa usein käytetty tylli maksaa jo lähes kuusi euroa metriltä. Päätinkin välttää uusien kankaiden ostamista ja ajatella ekologisemmin: suuntasin lähimpään kierrätyskeskukseen. Niinpä hääkoristeluina käytettyjen kankaiden kokonaissaldoksi tuli noin seitsemän euroa. Kustannuserää vähensi myös se, että haimme viherkasveja lainaksi.

Toisena vinkkinä: ajattele luovasti. Häissämme taidenurkka osoittautui menestykseksi. Ideana oli, että lapsille annettiin aiheeksi piirtää hääpari ja auto. Yksinkertainen idea, mutta tästäpä innostuivat myös aikuiset. Piirustustehtävä tarjosi vieraille mukavaa aktiviteettia, ja samalla me saimme hauskat piirustukset muistoksemme.

Valokuva-albumin kokoamisen sijaan ripustin meistä valokuvia pyykkipojilla narulle. Näin useampi ihminen saattoi katsoa kuvia yhtä aikaan, ja samalla kuvanauha toimi sisustuselementtinä.

pink flamingos, wedding decorations

pink flamingos

Kolmantena vinkkinä: luota itseesi, älä kopioi. Ennen juhlia en vilkaissut yhteenkään hääblogiin, en myöskään ostanut yhtäkään häälehteä tai katsonut hulluja hääohjelmia, joissa morsian potkii kaasot tiimistään ja sekoaa ennen häitä. Luultavasti jos olisin alkanut fiilistellä blogien kiiltokuvakuvilla, olisin vain stressannut enemmän ja vertaillut meidän häitämme muihin. On hyvä luottaa omaan mielikuvitukseensa ja tehdä häät aidosti omannäköisiksi. Liika häitä edeltävä fiilistely ei muutenkaan ole kenellekään morsiusparille hyväksi, sillä vaarana on häiden jälkeinen tyhjä tunne, kun muutaman kuukauden kestäneen hääpöhinän jälkeen on keksittävä uusi puheenaihe.

Loppujen lopuksi häät sujuivat juuri niin kuin halusimmekin. Tunnelma oli mukavan rento ja ruokakin tuntui maistuvan – ainakin siitä jälkikäteen kovasti kiiteltiin. Samppanjaa riitti koko illaksi, ja jäipä varastoon vielä reilu satsi kuplivaa. Hienointa oli kuitenkin saada kaikki läheiset, ystävät ja sukulaiset koolle. Se liikutti, että ihmiset oikeasti tulivat pitkänkin lento- tai ajomatkan päästä juhliimme Pohjois-Suomeen.

Juhlien jälkeen tulikin haikea olo siitä, saammeko koskaan enää samaa porukkaa koolle, ja sen ymmärtämisestä, että universaalina juhlana häät ovat aina uniikit ja ainutkertaiset.

satuetchristophe, the wedding

I am getting married

Mitä hääpukuun ja kampaukseen tulee, olivat ne juuri sellaiset kuin toivoinkin. Ystäväni ja vaatesuunnittelija Sofia Ilmonen toteutti hääpuvun, jota yhdessä ideoimme täällä Pariisissa. Halusin ehdottomasti, että hääpuvussa olisi v-pääntie, trumpettihihat ja kangas olisi vanhanaikaista pitsiä. Tärkeää oli myös, että kankaat olivat ekologisesti valmistettuja. Materiaaliksi valittiinkin luomusilkkiä ja Englannissa valmistettua pitsiä. Ideoita hääpukuun hain muun muassa Elie Saabin kevätmuotinäytöksestä (2016) ja The Girls -sarjan Marnin hääpuvusta.

Joka tapauksessa oli hurmaavaa leikkiä yksi päivä prinsessaa. Olen ollut tasan kaksi kertaa ammattilaisen käsittelyssä meikattavana ja kampauksessa, joten tuntuihan se nyt aivan erityiseltä kun kaikki oli viimeisen päälle laitettuna.

Sulhasen osalta halusimme välttää perinteistä mustaa pukua. Löysinkin jo keväällä miehelleni upean vaaleansiniharmaan puvun, joka oli kuin tehty miehelleni. Ja voi pojat, kuinka sulhanen näyttikin komealta!

Hienoa meidän tyylissämme oli se, että nyt katsoessani hääkuvia, välittyy niistä ajattomuus. Hääparina olisimme voineet olla yhtä lailla vaikka 1970-luvulta!

I am getting married

Nyt muutama viikko myöhemmin muistelen toista hääjuhlaamme lämmöllä, mutta olen samalla helpottunut, ettei enää tarvitse miettiä hääpaikan koristelua tai viinitilauksia. Nyt voi taas katsoa avoimin silmin tulevaa kohti ja miettiä, mihin projektiin tämä mamma seuraavaksi tarttuisi. Kuten mieheni totesi, keksit taas jonkun uuden, ison projektin. Niin varmasti keksinkin. Olen siitä aivan varma.

cadillac and the wedding couple

with bridesmaids

wedding dress by Sofia Ilmonen

with bridesmaids

wedding dance

just married

Kuvat: Sofia Ilmonen, Toni Pakarinen and me.

satu
 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply