Olemme tällä viikolla muuttamassa kalustamattomaan vuokra-asuntoon. Suomalaisittain hetken maailmani alkoi pyöriä täydellisen kodin sisustamisen ympärillä. Siitähän me pohjoisen ihmiset olemme tunnettuja – kuvankauniista kodeista.
Kävin Habitare-messuilla hankkimassa lisää sisustamisvimmaa. Oih, mikä ihana nojatuoli ja sohva tuossa! Ja tuo villamatto, jota näkyy kaikkien uskottavien somevaikuttajien Instagram-feedeissä. Kaunis se kyllä on!
Minuakin puraisi sisustuskärpänen. Mutta sitten aloin analysoida tarkemmin sisustamisvimmaani: alanko nyt täyttämään jotain tyhjiötä kodin laittamisella? Älkää ymmärtäkö väärin, pidän kyllä kaikesta kauniista ja esteettisestä, arvostan designia, ja minulle on väliä, millaisesta mukista juon aamukahvini, mutta sitäkin enemmän pidän epätäydellisistä kodeista, joissa näkyy elämisen jälki. Ja mitä sisustukseen tulee, ulkomailla vietetyt vuodet ovat opettaneet relaamaan ja tajuamaan, että kodin sydän on ihan jossain muualla kuin kuvankauniissa sisustuksessa, designer-sohvissa tai -lampuissa.
Puhtaus on tietysti eri asia, ja tärkeää henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta, mutta kodin ylistailattu ilme ei. Minulle tunnelma on aina tärkeämpi kuin sisustus. Minusta on aina epäilyttävää, kun vierailen täydellisesti sisustetussa kodissa, jossa sohvatyynyt ovat harkitusti värijärjestyksessä ja huonetuoksukin liian täydellinen. En voi olla miettimättä, mitä tämä ihminen peittelee? Silloin tekisi mieli kurkata asukkaan jääkaappiin, sillä se paljastaa usein, viihtyykö henkilö asunnossaan, kokkaako hän oikeasti siellä tai onko jääkaapissa edes ruokaa.
On kuitenkin olemassa periaatteita, joista on vaikea tinkiä. Tämä koskee värimaailmaa, tyyliä ja huonekalujen muotokieltä. Mitä tahansa hökkeliä en sentään kotiini huolisi. Viime viikolla jouduin vastakkain tämän asian kanssa.
Olin jo sanomassa kyllä edellisen asukkaan käytetyille Ikea-huonekaluille, ennen kuin näin hintalapun. Pari vuotta vanhasta sohvasta ja parista patjasta minun olisi pitänyt pulittaa yli 500 euroa! Sohvasta, jonka väriä vihasin! Ensin ajattelin, että olisi käytännöllistä, ettei meidän tarvitse hommata muuttoautoa, kun kaikki tarpeelliset kalusteet olisivat jo valmiina asunnossa. Mietin yön yli ja seuraavana aamuna peruin alustavasti sovitun kaupan. Olisin mieluummin ilman sohvaa, kuin pitäisin asunnossa huonekalun, jota en voisi sietää. En vaikka, kuinka peittäisin sen kankailla ja sisustustyynyillä.
Luotin intuitiooni ja se kannatti.
Sillä seuraavana päivänä, kun olin palaamassa airbnb-asuntoomme, huomasin sisäpihalle tuodulla roskalavalla rottinkisohvan. Huikkasin kylässä olleen äitini kantamaan sohvan sisälle. Pari päivää myöhemmin roskalavalle ilmestyi vanhanajan räsymatto, lasten jakkaraa, rahi ja pari olkikoria. Toimivat jouluvalotkin löysin! Tässähän meillä olisi kohta koko kodinsisustus valmiina! Keittiönpöytä ja patjatkin järjestyivät ilmaiseksi nykyisestä majapaikastamme. Vähän uutta tekstiilipintaa sohvan pehmusteisiin ja rahin päälle, niin hyvät niistä tulee.
Mitä siis kodin sisustusfilosofiaan tulee, minun mottoni on: käytä luovuuttasi, luo tunnelmaa, odota ja mene mieluummin kierrätys kuin Pintarest-kuvakopiosisustus edellä.
Tuletko kylään? Meille saa poiketa spontaanistikin ja jääkaappiinkin saa vapaasti kurkistaa.
Otsikko on vähän ambivalentti, sillä juuri reissun päällähän hiilijalanjälkemme tavallisesti kasvaa. On kuitenkin olemassa pieniä jippoja, joilla voi vähentää jätteen tuottamista reissun päällä – ainakin matkaeväiden osalta.
Lentokentillä, lentokoneessa tai junamatkalla tulee helposti ostettua take away -kahvi ja muovikääreeseen pakattu leipä. Ehkä vielä päälle jotain epäterveellistä. Hups vaan, on tullut tuotettua muovijätettä, tuhlattua rahaa ja ehkä syötyä lisä- ja säilöntäaineilla kuorrutettua ruokaa. Matkakrapula on sekä henkinen että fyysinen olotila.
Jokapäiväisessä elämässä pyrin olemaan mahdollisimman tiedostava kuluttaja: kangaskassit kulkevat mukanani, hankin vaatteita pääsääntöisesti käytettyinä, ostan ruokaa vain tarpeeseen ja kokkaan ruoat itse, lajittelen roskat ja pyrin kävelemään paikasta toiseen. Harvoin edes ostan take away -kahvia omaan kestokuppiini, koska minusta on tyylikkäämpää istua juomassa kahvia paikan päällä. Se kertoo, että minulla on ollut hetki aikaa itselleni, enkä yritä tehdä kahta tai kolmea asiaan yhtä aikaa eli juoda kahvia, selata kännykkää ja kävellä. Mutta sitten reissussa iskee ahdistus. Monissa lentokentissä ei ole tyhjille vesipulloille täyttöpistettä, airbnb-asuntoihin pitää ostaa ruokatarvikkeita, joita ei ehdi kuluttaa loppuun, ja sitten kuitenkin joku siivoaa sen suolapurkin roskakoriin tai sitten kaapissa on kolme suolapurkkia, kun kukaan ei hoksaa katsoa, mitä ruokatarvikkeita asunnossa on jo ennestään.
Lapsen saamisen myötä olen muuttanut tapojani. Tämä johtuu osittain siitä, että lapselle on pitänyt miettiä reissukassiin vaihtovaatteet ja eväät, mutta myös siitä, että haluan elää kestävien arvojen mukaisesti. Nykyisin reissun päällä meidän kangaskassista löytyy seuraavat asiat:
– omat puiset aterimet mukana pienessä kestopussissa, jota voi hyödyntää myöhemmin ruokaostoksilla esimerkiksi pakkaamalla siihen hedelmät.
– kangaskassi matkakohteen ruokaostoksia varten
– take away -kestomuki
– teräksinen juomapullo
– lasinen rasia, jonne pakkaan lentomatkalle mukaan muna-juustovoileivät (tästä on tullut reissulaisten hitti. Tyttömme tietää aina, kun menemme lentokentälle, että kohta syödään äidin tekemiä voileipiä).
– pieni kylmälaukku
– hedelmiä pilkottuna rasiaan
– pidemmille matkoille olen valmistanut jääkaapin jämäaineksista kvinoapohjaisen salaatin.
Ennen reissuun lähtöä alan jo hyvissä ajoin tyhjentämään jääkaapin sisältö. Ylimääräiset ruoat olen kiikuttanut naapurille. Tosin tämä käytäntö toimi hyvin Espanjassa. Suomessa en ehkä vielä tohtisi mennä pimputtamaan naapurin ovikelloa ja ojentaa ruokakassia. Ehkäpä täällä voisin laittaa viestiä ystävilleni ja tarjota ruokakassia.
Ennen kaikkea zero waste -elämäntapa reissussa vaatii suunnitelmallisuutta siinä missä laukun pakkaaminen ja matkakohteen majoituksen ja reissuohjelman suunnittelukin. Joka kerta, kun kaivan esille perheelleni tekemäni eväät, kiitän itseäni siitä, että viitsin, säästimme rahaa, syömme matkallakin terveellisesti ja emme tuottaneet lisää jätettä.
Millaisia zero waste -matkavinkkejä sinulla on takataskussa?
Mitä pakata mukaan käsimatkatavaroihin kaupunkilomalle, kun sää matkakohteessa on vaihteleva, tiedossa on juhlat ja matkan haluaisi tehdä Zero Waste -periaatteita kunnioittaen?
Vietimme juuri viisi päivää Pariisissa. Halusimme lähteä matkaan mahdollisimman kevyin varustein ja pelkillä käsimatkatavaroilla. Jopa lastenrattaat jätimme kotiin (mikä oli muuten virhe). Matkustaminen jos jokin on opettanut meille, että vähälläkin pärjää, ja että aina on parantamisen varaa.
Säätiedotteessa Pariisiin luvattiin sekä aurinkoa että sadekuuroja. Niinpä mukaan oli otettava kevyttä vaatetusta ja ainakin yksi pitkähihainen. Puin lentomatkalle päälle mukavat culottes-housut, siistin lyhythihaisen paitapuseron, neuletakin, pitkän suojatakin ja huivin. Näin suurin osa kantamuksesta oli päälläni ja matkalaukkuun jäi runsaasti tilaa juhlamekolle, kengille, pikkulaukulle, joogavaatteille, vaihtopaidalle, farkuille, vintagemekolle ja alusvaatteille.
Päivittäiskosmetiikkaa varten minulla oli mukana omat pikkupullot, joita olen kierrättänyt matkasta toiseen ja täyttänyt tarpeen mukaan. Laukkuun jäi vielä tilaa muistikirjalle, kihartimelle, kirjalle, kuulokkeille ja laturipussille. Tietokoneen ja kameran jätin tällä kertaa kotiin.
Entäpä mites sen Zero Waste -ideologian laita?
Matkalla ja etenkin lentokentillä omista Zero Waste -periaatteista joutuu (ikävä kyllä) väkisinkin joustamaan. Suurin osa lentokentistä ei ole vielä niin edistyksellisiä ja ympäristöä kunnioittavia, että niistä löytyisi vesipiste juomapullon täyttämiseen (onneksi muuten Helsingin lentokentällä on). Kahviloiden tarjonnasta taas suurin osa suupaloista on pakattu muoviin (ja usein sisältökin on täynnä lisäaineita), eikä lentokentiltä välttämättä löydy eri kierrätyspisteitä muoville, biojätteille tai pahville. Lentokenttä on oikeastaan kertakäyttökulttuurin pahin sulatusuuni. Siinä missä lentomatkustamisesta koituneet päästöt ahdistavat, turhauttaa lentomatkustamiseen liittyvä muun jätteen määrä. Miettikääpä, kuinka paljon kertakäyttöisiä vesipulloja jäisi ostamatta, jos jokaisella lentokentällä olisi usea vesipiste oman juomapullon täyttämiseen?!
Miten me sitten yritimme minimoida tuottamasta ylimääräistä jätettä?
Lapsen kanssa matkustaessa saamme onneksi kuljettaa mukana turvatarkastuksen läpi täytetyn vesipullon. Niinpä meillä oli mukana teräksiset vesipullot, jotka täytimme kotona. Lentomatkan ajaksi pilkoin mukaan omenan ja pakkasin kaapista matkaan kuivahedelmäpussin jämät. Lisäksi pienelle kulki matkassa omassa useaan otteeseen käytetyssä rasiassa pari keksiä. Mukana oli bambuiset aterimet, joita käytimme paluumatkalla Pariisin lentokentällä, kun söimme lounassalaatin. (Aterimia muuten etsin vimmatusti lentokentällä ja jouduin tuskaisena tyhjentämään kassini sisällön, että ne viimein löysin. Periaatteen nainen, totesi mieheni naureskellen, kun en suostunut ottamaan muovisia aterimia.) Take away -kestomuki – se tietysti oli myös laukussani, samoin pari kangaskassia matkakohteessa tehtyjä ruokaostoksia varten.
Eli ei reissussakaan tarvitse kaikista omista periaatteista tinkiä, ja kun matkalaukun sisällön pakkaa järkevästi, mukaan mahtuu pari kippoa ja kuppia, jotka varmistavat, että ainakin tietyissä asioissa muoville ja kertakäyttöroskalle voi sanoa ei.
Palataanpa vielä matkalaukun sisältöön… kenties laukussa oli jotain ylimääräistä?
No olihan siellä!
Tällä kertaa olisin voinut jättää kotiin farkut, joita en käyttänyt kertaakaan. Lähes koko reissun luuhasin Beyond Retrosta löytämässäni vintagemekossa. Miksi tehdä pukeutumisesta liian vaikeaa?! Onneksi tällä reissulla sää suosi matkalaisia, vain hääjuhlan aikana satoi, mutta silloin oltiinkin vanhan linnan sisällä suojassa.
Zero Waste -elämäntapa säästää luontoa, koukuttaa ja on kivaa. Näin se näkyy meidän elämässämme.
Roskien lajittelu on ollut minulle aina pyhä asia. Muistan koulun läskiämpärin ja lamakauden niukkuuden, jolloin ruokaa ei otettu koulussa liikaa ja kotona jääkaapin sisältö syötiin tyhjäksi. Mummo vasta olikin oman aikansa Zero Waste -tyyppi. Hänen pihassaan oli komposti. Mummo säästi purkit, lahjapaketit ja nauhat ja kierrätti ne eteenpäin. Ruokaa ja leivonnaisia hän teki itse. Uusia vaatteita hankittiin harvoin ja villavaatteet – ne tehtiin itse!
Suomessa asuessani olen saanut tuntea ylpeyttä ja kiitollisuutta siitä, että olen voinut juoda puhdasta hanavettä. Vasta ulkosuomalaisena tutustuin muovipulloröykkiöiden järkyttävään maailmaan. Sitä ennen en oikein ymmärtänyt, miksi ostaa kalliita vesipulloja. Ranskassa jouduimme roudaamaan ensin vesipulloja, ennen kun asensimme suodattimeen keittiön vesihanaan. Muovipullohirviöt olivat kuitenkin arkipäivää pariisilaiskaduilla ja yli pursuilevissa jäteastioissa. Moni muu ei tehnyt samaa valintaa.
Meillä Suomessa kierrätyspolitiikka on muutenkin edistyksellistä verrattuna moneen muuhun maahan. Harvassa kerrostalonpihapiirissä on enää jätepistettä, jossa ei olisi omaa roskalaatikkoa biojätteille. Pullot ja tölkit meillä on kierrätetty jo pitkään, jota muuten ulkomaalaiset jaksavat aina ihailla. (Tosin muovipakkauksiahan meillä alettiin kierrättää varsin myöhään, tämä tapahtui vasta vuonna 2016.) Pariisissa minua ahdisti toden teolla kaupungin olematon kierrätyspolitiikka. Biojätteille ei esimerkiksi ole omaa roska-astiaa ja tavallisesti kerrostalojen kierrätyspisteistä löytyy vihreä ja keltainen jäteastia, josta ensimmäinen on tarkoitettu sekajätteelle, toinen muoville, pahville ja sanomalehdille. Lisäksi lasille löytyy oma keräyslaatikko. Siinäpä se sitten olikin.
Barcelonan maakuntaan muuttaessa oli selvää, että uuteen kotiimme tulisi komposti, ja olin myös tietoinen, että maakunnan kierrätyspolitiikka oli erinomainen. Olinhan nähnyt katujen varsille erilaisia roskalaatikkoja: vihreitä, ruskeita, keltaisia ja harmaita. Nyt meillä on roska-astiat erikseen pahvi- ja paperijätteelle, ruuantähteille, muoville, lasille ja sitten sekajätteelle. Jätteiden lajittelu on minulle muutakin kuin kierrättämistä ja ympäristöstä välittämistä, se on minulle jonkinasteista terapeuttista toimintaa. Nautin siitä, että lajittelen ja yritän kaikin mahdollisin tavoin vähentää sekajätteen määrää. Listasin alle, miten meidän taloudessa Zero Waste -elämäntavan verso näkyy, ja millaisissa asioissa on vielä parantamisen varaa.
Meillä kaikilla on käytössä teräksiset/lasiset juomapullot. Niitä kuljetamme mukana – aina! Näin vältymme janoisina ostamasta äkkivääriä kertakäyttöpulloja.
Hanavesi on täällä huonoa, joten hankimme Brita-vesikannun, joka suodattaa veden. Näin vältymme siltä, että joutuisimme viikoittain ostamaan useita litroja vettä ja tuottamaan lisää muovijätettä.
Kauppareissuilla mukana kulkee aina kangaskassi tai pari. Mielestäni on muuten hyvä sujauttaa arkilaukun sisälle aina varalta kangaskassi. Näin vastaan ei tule tilannetta, että olisi pakko ostaa muovikassi. En ole vielä saanut hankittua kestohedelmäpusseja, mutta kangaskasseissa kulkee mukana samat hedelmäpussit, joita kierrätän kauppareissusta toiseen. Meidän lähimarketista onneksi saa melkein kaikki hedelmät ja vihannekset ostettua ilman, että niitä olisi kääritty muoveihin. Tästä iso kiitos.
Hoitolaukun myötä tuli tutuksi, että laukussa on mukana aterimet lapselle. Näitä voi tarvittaessa käyttää myös aikuinen. Vielä parempi idea olisi hankkia bambuiset aterimet, joita kuljettaa mukana. Ne ovatkin hankinta listalla, kun sellaisiin törmään. Periaatteessa pyrin välttämään ajatusta, että Zero Waste -ideologian mukaan minun pitäisi hankka lisää, jotta voisin olla vielä ekompi.
Take away -kestomuki. Nykyisin pidän vähän mauttomana niitä Instagram-kuvia, joissa poseerataan take away -kertakäyttömuki kädessä. Ensimmäinen ajatus on, että eikö hävetä julkaista kuvaa, jossa ilmaisee suosivansa niin näkyvästi kertakäyttökulttuuria – tai sitten se on vain silkkaa ajattomuutta. Minulla kulkee aina mukana oma take away -kippo. Ok, se on joskus kastellut vähän laukkua ja onhan se vähän tympeä pestä ja kuivata, mutta silti, kahvin nauttimisesta häviää nykyään nautinto, jos joudun juomaan kahvini kertakäyttökupista. Olen sitä mieltä, että kyllä meidän naisten kasseihin mahtuu yksi take away -kippo ihan hyvin tai jos ei mahdu, on kahvihetki hyvä pyhittää sille, että ehtii istua alas ja juoda kupposen kahvilassa.
Eväsrasia. Kun meidän poppoo matkustaa, on eri purkeissa ja pussukoissa mukana omat eväät. Jo ihan siksikin, että usein lentokentillä ja huoltoasemilla on aika kehnot eväät. Viimeksi Barcelonaan saapuessa yritin etsiä syötävää, kun lentokoneessa leivät oli loppuneet jo ensimmäisen penkkirivin kohdalla. Ja mitä löytyi lentokentältä? Kolmioleipiä, jotka oli täynnä lisäaineita. Ei kiitos!
Lasta varten mukana kulkee aina myös kangasliina, jota voi tarvittaessa hyödyntää moneen tarkoitukseen.
Mitä kosmetiikkaan ja hygieniatuotteisiin tulee, mulla on käytössä bambuvartinen hammasharja. Käytän pääasiallisesti luonnonkosmetiikkaa, mutta osassa käyttämistäni tuotteista harmittaa se, että ne ovat muovipakkauksissa. Tietysti muovipakkauksen voi kierrättää, mutta paljon on edelleen petrattavaa ekologisten pakkausten kehittämisessä. Lisäksi harmittaa se, että tyhjiä kosmetiikkapakkauksia ei voi palauttaa myymälöihin, niin että ne suoraan saataisiin uusiokäyttöön. Yksi mun suosima ja hyväksi havaitseva merkki on englantilainen Evolve. Erinomaisen sisällön lisäksi ainakin käytössäni olleet kosmetiikkatuotteet ovat tyylikkäissä lasipulloissa.
Meillä jääkaapin sisältö syödään aina tyhjäksi. Pilaantunutta tai kaapin pohjalle unohtunutta ruokaa meille ei kerry. Voisin jopa ylpeillä olevani mestari laittamaan ruokaa jääkaapin jämäaineksista.
Olemme myös kaikki kasvi- ja kalasyöjiä. Päätimme tehdä tyttäremme osalta valinnan, että hän syö meidän kanssa kasvis- ja kalaruokavalion mukaisesti. Tätä ruokavaliota hän noudattaa myös päivähoidossa. Lapseni voi päättää myöhemmin, jos hän haluaa silloin tällöin syödä lihaa. Se, että liha kuuluisi automaattisesti lapsen ruokavalioon, on mielestäni vanhahtava ajattelutapa. Lapsi pärjää ihan hyvin ilman lihaa, kun tärkeimpien vitamiinien saannista pitää huolen. Ja muutenkin onhan lihansyönnin vähentäminen yksi merkittävä ympäristötekijä, jolla yksilö voi vähentää omaa hiilijalanjälkeä.
Ja mitä liikkumiseen tulee, pyrimme vähentämään hiilijalanjälkeä sillä, että viikolla kävelemme ja pyöräilemme. Vain viikonloppuisin, kun menemme Barcelonaan tai Badalonaan, käytämme autoa. Kävely ja pyöräily meidän kylässä on ehdottomasti hyötyliikuntaa parhaimmillaan, sillä meillä riittää näitä nousuja. Kun viemme lapsen aamulla hoitoon ja kävelemme takaisin kotiin, ilmestyy askelmittariin lukema, että 70 prosenttia päivän liikkumiskiintiöstä on täynnä.
Kaikki tämä on toki alkusoittoa sille, mitä minä ja perheeni voisimme vielä tehdä. On silti parempi, että tiedostamme ongelman ja pyrimme muuttamaan arkeamme niin, että se toteuttaisi monella tasolla Zero Waste -elämäntapaa.
Esimerkiksi näissä asioissa on vielä petrattavaa:
Lapsen vaipat. Paskajuttu, mutta tässä asiassa olen ollut laiska ja vastuuton. Onneksi niistä päästään ihan just eroon, ja osittain ollaan päästykin.
Lentomatkustamisen vähentäminen. Jo tänä vuonna olen lentänyt kaksi kertaa Helsinkiin ja sieltä takaisin Barcelonaan. Lisäksi kävin Lontoossa. Edessä on vielä kaksi matkaa Pariisiin häihin. Oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut miettiä lentomatkustamista vakavammin. Aiemmin haaveilin monen muun tapaan matkustamisesta, kivoista viikonloppulomista Euroopan suosikkikohteissa. Nykyisin yritän nykäistä itseäni hihasta, kun pohdi seuraavaa lomamatkaa. Kaukomatkojen osalta hiilijalanjälkeni on nolla, mutta toisaalta juuri lyhyiden matkojen lennot kuormittavat enemmän, sillä päästöjähän syntyy eniten juuri nousun ja laskun aikana.
Lentomatkustamisesta syntyneet päästöt ovat nyt erittäin ajankohtainen aihe, ja siitä tullaan varmasti puhumaan paljon jatkossa. On hienoa, että myös suuremmat mediat ovat aktivoituneet kirjoittamaan aiheesta, samoin kuin muovijätteestä (tässä muuten yksi hyvä artikkeli). Totuus taitaa kuitenkin olla, että me olemme vielä sen verran itsekkäitä, että harvoin maltamme kieltäytyä lomamatkasta, jos sellaiseen on mahdollisuus. Hyvä alku on ainakin se, että suunnittelee matkansa järkevästi ja välttää impulsiivisia viikonloppumatkoja. Lentomatkoista päästökompensaation voi puolestaan tehdä Myclimate.orgille. (Tätä kirjoittaessa suoritin oman maksuni tulevan Pariisin matkan osalta. Hinnaksi kolmelta henkilöltä tuli 36 euroa.)
Edelleen sorrun ostamaan muovirasioihin pakattuja mansikoita ja pähkinöitä.
Meillä on käytössä ekologisia pesuaineita, mutta vielä parempi olisi vaihtaa tuote etiikan ja ruokasoodan yhdistelmään.
Ostan edelleen lehtiä ja kirjoja. Olen kyllä vähentänyt lehtien ostamista, mutta esimerkiksi Suomessa käydessä ostan aikakauslehtiä. Toisaalta kierrätän ne kyllä myös eteenpäin. Samoin teen kirjojen osalta. Osallistuin esimerkiksi taannoin täällä Barcelonassa suomalaisten järjestämään kirjavaihtari-tapahtumaan. Pääsin eroon kirjoista, joita en todennäköisesti olisi lukenut toista kertaa ja samalla sain tilalle uutta luettavaa. Siitä tuli erityisen hyvä mieli.
En aina jaksa poimia eteen sattunutta isompaa muoviroskaa ja kuljettaa sitä lähimpään kierrätyspisteeseen.
Voilà, petrattavaa siis löytyy. En ole vielä Zero Waste -elämäntavan mestari, mutta haluan uskoa, että meidän pienen talouden kulutustottumuksilla ja jätteenvähennystoiminnoilla on merkitystä. En halua paasata ympäristöasioista ja toivonkin, että tämä postaus saa miettimään omia arkirutiineja ja sitä, voisiko jonkin asian tehdä vielä ympäristöystävällisemmin (esimerkiksi vaikka sujauttaa sen kangaskassin vakiovarusteeksi arkilaukkuun). Laajemmassa kuvassa, isolla volyymillä meidän yksittäisten kuluttajien toiminnalla on merkitystä. Mieti, jos jokainen meistä kantaisi mukanaan kangaskassia, teräksisistä juomapulloa ja tilaisi aamulattensa omaan kippoon – kuinka paljon jo tällä toiminnalla säästäisimme luontoa?!
Okei, koko maailmaa ei voi muuttaa kerralla, mutta itselleni jää elämään se pieni toivonjyvänen ja tieto siitä, että omana aikana olen yrittänyt elää parhaalla mahdollisella tavalla ympäristöä kunnioittaen.
