After spending eight months in Finland, it was about a time to have a little break. We decided to come for a holiday near to our old home area in Barcelona region. In so many ways this holiday was so needed.
The first thing that I noticed, when we landed to the Barcelona airport, was the feeling of relief. It was like a stone was removed from my shoulders. I didn’t even realize that I had felt so stressed out.
The other thing that I started to wonder was, if we are really enjoying our every day life in Finland. Don’t get me wrong. I think we are fine in Helsinki. My intention has been to try to live in a slow fashion, but that is the thing: we try to live in a slow fashion. It is not in our genes and we need to pay attention to it, but here the slow living ideology happens kind of naturally.
In the first couple of days I stressed about work and how I managed to combine work and family life in the upcoming weeks, but in few days I was so into this lifestyle, that I totally forget to feel stress about anything. Also, I took all the misfortunes that happened to us, like that someone break in to our rental car and broke the window and other adversities, kind of in a softer way than usually. It is like this time I really believe the saying: “Everything will work out just fine”.
Also, at first I was annoyed by the slow service, but then I started to question: why are we always just in a hurry? In Premia de Mar, in this lovely church plaza that I went to drink my daily cappuccino, and it was always served so hot that you need to wait a while before you can start drink it — it took me a couple of days to understood that this is how it should be: you should enjoy this moment – not to be in a hurry! A lesson to learn again, I guess.
Above all this holiday has taught me more about the sweet art of slow life. From an experience I know that you cannot transform the southern lifestyle to the north, but I hope I can bring a just tiny bit of it to our every day life.
Takana on ensimmäinen lomareissu muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Millaisia ajatuksia se herätti? Miten matkustaminen sujui vauvan kanssa?
Erittäin hienosti.
Pariisissa olen tottunut liikkumaan epämukavuusalueella, kun juuri mihinkään ei pääse vaunuilla, saati että ravintoloiden vessoista löytyisi hoitopöytä. (Tähän mennessä en ole törmännyt Pariisissa yhteenkään ravintolaan, jossa olisi moinen ylellisyys.) Kun vaipan joutuu vaihtamaan milloin baaritiskin edessä, nahkasohvalla ravintolan takaosassa tai vessanpytyn kannen päällä, ei reissaaminen ja pitkät junamatkat enää jännitä. Ja mikä parasta, Barcelonan-junasta löytyi hoitopöytä (tämä lienee pakollinen), joka sai mamman hihkumaan ilosta: voisiko vaipan vaihtaminen kodin ulkopuolella olla näin helppoa?!
Pariisissa tyttömme on myös tottunut syömään milloin missäkin, kuten vaikkapa ravintoloissa ja taidemuseoissa. Näin ollen junassa syöttäminen oli vaivatonta, samoin Barcelonan metrossa, jossa nälkä pääsi yllättämään.
Se, minkä reissu jälleen vahvisti, on seuraava ranskalaisen kasvatusmallin perusperiaate: lapsi tulee aikuisten maailmaan. Tarkoittaen siis sitä, että tiettyjen raamien puitteissa vanhemmat eivät rajoita menemisiään, vaan pieni kulkee matkassa lähes joka paikkaan, niin ravintolalounaalle kuin illallisellekin. Ja miksei kulkisi? Kun lapsella on kaksi sensitiivistä ja välittävää ja toisiaan rakastavaa vanhempaa, ovat perusturvallisuuden kulmakivet kunnossa. Näin ollen vaihtelevat ympäristöt eivät aiheuta ongelmaa, pikemminkin vauvamme tuntuu nauttivat menosta ja meiningistä, aivan kuten äitinsäkin. Olemme myös tietoisesti halunneet korostaa kasvatusmallia, jossa mennään ja matkustetaan, eivätkä lapsen syöttö- ja unirytmit pakota laatimaan tiukkaa päiväaikataulua, jossa uskalletaan lähteä kodin ulkopuolelle korkeintaan muutamaksi tunniksi, kun on taas kohta oltava kotona syöttö- tai uniaikaan. Meille on tärkeää, että lapsen voi syöttää missä tahansa, ja nukkuminenkin tuntuu onnistuvan paremmin hälyn keskellä kuin täydellisessä hiljaisuudessa. Musiikkia neiti tuntuu ainakin tahtovan taustalle. Samalla lapsi oppii tunnistamaan päivän ja yön välisen eron, niin että yöaikaan nukutaan täydessä hiljaisuudessa ja pimeässä 7–8 tuntia ja päivällä lyhyempiä pätkiä. Ainakin meillä tämä toimii.
Mitä liikkumiseen reissun päällä tulee, oli meillä Barcelonassa mukana kätevät yoyo-vaunut ja kantoreppu. Tavallisesti päivän aikana meillä oli matkassa molemmat, kun teimme pitkiä kävelyretkiä ympäri kaupunkia. Nukkumista ajatellen otimme neidille unipussin matkaan, ja Airbnb-asunnossa tyttömme nukkui perhepedissä, kuten kotonakin.
Seuraavaksi on edessä lentomatka Suomeen. Ei hirvitä. Uskon, että hyvin se menee, kun lähtöön varaa aikaa, ja vanhemmat säilyttävät mielensä rauhallisena, sillä juuri stressaava vanhempi on pahinta myrkkyä siirtämään hermostuneisuutta vauvaan.
Eläköön positiivinen vanhemmuus!
So what is it like to travel with a little baby? Now that I have some experience I wanted to share my thoughts.
For me, I can say it was easy. Living in Paris, I am used to stepping out of my comfort zone when I go to a restaurant or a museum. As I have written before; it is impossible to move around in Paris with a pram. In restaurants I haven’t seen one single changing table. So in the past few months, I have gotten used to changing the diaper in strange places like at the bar or at the back of a restaurant on a leather couch or on top of a toilet seat cover, like I wrote before. So when we were going to Barcelona I didn’t stress at all about how we would manage this or that: actually it was all easier than in Paris. On the train there was a changing table in the toilet (that must be obligatory), and in Barcelona almost every restaurant had a changing table, too. That was too easy. In that way I too had a holiday when I didn’t have to stress about where to change the nappy.
And what about feeding? That didn’t cause any problems. We always had a baby bottle or two ready. Normally she ate with us in a restaurant or a park – once in a metro, when it was an emergency.
For moving around Barcelona we had a pram and a baby carrier with us. In Barcelona it was much easier to move around with the pram as the streets were much wider than in Paris. As for sleeping, we brought her sleeping bag with us and she slept between us – like she does at home.
That first trip as a family strengthened that French ideology of family life for me: a baby arrives in the parents’ world. That means that you still continue living your life with certain modifications (of course) and the baby comes with you to a restaurant or a terrace, or a museum – and she experiences it with you. When you have two loving parents who are sensitive and caring – and love each other, the baby has a sense of a basic security and doesn’t feel confused in a strange environment. In our case our girl is excited to be in different places and she looks with curious eyes at everything she sees. I think it is enriching for a baby and the parents, too, when they can share adventures together and travel, and not just stay at home and wait for the baby to get bigger. Of course being able to travel is a question of a money, but you can always do new things in your hometown or just travel inside your home country.
Also, this ”French model” means that you don’t start to schedule your day only around the baby’s eating and afternoon nap routines. (In my opinion that only causes stress to the mother and that way to the baby, too.) As for the afternoon naps I think it is better that our baby sleeps wherever she is at the moment, but during the night in a darker and calmer place, so that she knows the difference between day and night, and that way she sleeps through the night fo 7–8 hours straight.
Now, our next trip is already around the corner. In a week we are going to Finland, so the first plane trip lies ahead. No stress! Viva positive parenting!
Voisimmeko me asua täällä? Lapsemme syntymän myötä olemme yhä vahvemmin alkaneet pohtia, onko Pariisi hyvä kasvuympäristö. Älkää tulkitko väärin: rakastan Pariisia (tai ainakin tiettyjä asioita kaupungissa), mutta uusien asioiden äärellä olemme mieheni kanssa alkaneet työstämään ajatusta muutosta.
Kevään ajan olemmekin vitsailleet ranskan byrokratiakoukeroiden ja huonon ilmaston nimissä: muutetaan Barcelonaan.
Niinpä hiljattainen Barcelonan-matka oli muutakin kuin pelkkää lomailua: ajatuksena oli elää mahdollisimman normaalia arkea ja käydä siinä samalla katsomassa ulkoapäin muutamaa taloa, joita olimme internetin asunnonvälityssivuilla selanneet. Ja näin juuri teimmekin. Arkiaamuja lämmitti Airbnb-asunnon pieni terassi, jolla join mutteripannulla keitettyä kahvia ja nautin aamun hiljaisuudesta. Sitten meistä kumpikin paneutui hetkeksi omiin töihinsä tyttömme päiväunirytmin sallimissa rajoissa. Asioimme Sarría-alueen ekoruokakaupassa, teimme välillä ruokaa ”kotona” ja minä piipahdin toisinaan vieressä sijaitsevassa joogastudiossa. Periaatteessa elimme juuri sitä hyvää arkea, ja kaikki puitteetkin olivat kohdallaan. (Olen aiemmin kirjoittanut Barcelonan hyvistä puolista, joita tänne Pariisiin kaipaisi.) Edelleen meitä miellyttivät leveät kadut, erinomainen pyörätieverkosto, isot puistot ja selvä panostus lapsiperheiden hyvinvointiin.
Mutta: Kaiken sen auringonpaisteen ja miellyttävän ilmaston keskellä emme tunteneet enää sen kummempaa vetovoimaa kaupunkia kohtaan. Siis sellaista magneettia, joka saisi rattaat pyörimään. Loppujen lopuksi talot, jotka näyttivät upeilta kuvissa olivat sijainniltaan huonolla paikalla (eräänkin korkealla kukkulalla sijaitsevan talon upea näköala oli blokattu rumalla kerrostalolla).
Kun olimme kävelleet kilometritolkulla loivaa ylämäkeä ja tutustuneet eri asuinalueisiin aloin jo nieleskellä ja miettiä mielessäni, kuinka ilmaisisin mielipiteeni miehelleni. Loppujen lopuksi aviomieheni oli miettinyt samaa: tämä ei olisi ainakaan lähitulevaisuudessa kaupunki, johon muuttaisimme. Kun on oma talo kutakuinkin keskellä Pariisia kaikkine mukavuuksineen ympärillä (kahvilat, elokuvateatteri, luomukaupat, posti, pankki…), ei sitä helposti innostu muuttamaan syrjäseudun taloon kauas keskustasta ja aloittamaan taas kaiken uudestaan.
Joka tapauksessa oli parempi toteuttaa unelma saman tien kuin jäädä roikkumaan sen varaan useammaksi vuodeksi. Toisaalta emme katkaisseet muuttoidealta siipiä täysin; ehkä jokin toinen kaupunki tai maa. Junassa matkalla kotiin ajattelin, että olemme kuin se pari Kohti uutta -elokuvasta, jossa esikoistaan odottava pariskunta matkaa halki Amerikan testatakseen erilaisia asuinpaikkoja löytääkseen sen oman kolonsa. Ainakin uuteen seikkailuun tämä tiimi on valmiina. Aloimmekin jo vitsailla: ehkä Italia?
Could we live here? That was the question on our minds when we went on holiday in Barcelona. Ever since our baby was born we had started to question whether Paris is a good environment to raise a child.
When the winter and spring had been really cold in Paris, and sometimes the French bureaucracy too complicated, we started telling ourselves (as a joke): “Let’s move to Barcelona!”
So our holiday to Barcelona wasn’t just a holiday, it was also a test. Our plan was to try to live as normal an everyday life as possible in the Airbnb apartment that we had rented for eight days. Then we wanted to see a couple of houses on the outside that we had seen online. And that is what we did! In the nice area of Sarría we bought groceries in an organic market, walked in the neighborhood and I went to a yoga classes in a yoga studio nearby. And I have to say; I did enjoy more than anything drinking my morning coffee on the little terrace when it was early morning and the whole block was still quiet. Only now and then I saw some dog owners walking with their dogs. Then after this meditational moment it was time to get some work done. I have to say the everyday life was kind of good – of course the sun was a really nice bonus, and the terrace…and the super nice area (too bad there weren’t any houses nearby on sale, only apartments).
Otherwise, as I have written before about the good qualities of Barcelona, we were still impressed by the wide streets, bicycle lanes, vegetarian restaurants, big parks and the effort that the city had made for families.
But with all these factors mentioned above we didn’t feel the strong attraction that we did back in February. I know, even when the climate is so much nicer in Barcelona than in Paris!! Maybe the one reason was that all the houses that we went to look were too far from the center or there weren’t any nice streets near. One house that situated up on a hill seemed perfect (and we walked like seven kilometers to see it) but the beautiful view over Barcelona was blocked by an ugly apartment building.
While we were walking I started to think: maybe this isn’t our city after all. I wondered how to bring up the subject with my husband, but luckily he was thinking the same. Of course we enjoyed our time in Barcelona, but you don’t want to give up your house in Paris very easily to move somewhere further away from the center to a house where there aren’t any nice cafés and organic supermarkets or a cinema nearby…even when you could have a garden.
Conclusion: It was good to realize our dream right away and not to feed it in our heads any more and think the grass is greener on the other side (in this case it actually is, but…). In nice way, after the holiday, it was good to return to Paris – and start our honeymoon with the city again. On our way home I thought we were like that couple from the movie Away We Go. In that film the couple, who are expecting a child, travel around USA and try to find the ideal place to settle down. So maybe this moving saga is still in process. At least we are ready for a new adventure soon. Already on the train we started to think: maybe Italy?
Ennen Barcelonan-matkaa mieheni totesi, että ihastuisin varmasti kaupunkiin, ja että reissun jälkeen luultavasti haluaisinkin muuttaa vihreimmille maille. Totesin naureskellen: ”Kiitos vain, mutta olen tyytyväinen elämääni Pariisissa.”
Niinpä niin. Siinähän kävi juuri niin kuin mieheni ennusti: ihastuin täysin Barcelonaan.
Sunnuntaina jättäessämme aurinkoisen hiekkarannan taaksemme aloin kinuta taksissa matkalla juna-asemalle, olisiko mahdollista siirtää paluuta vielä parilla päivällä. Ei onnistunut, kotiin oli palattava. Vaikka reissumme oli kaikkea muuta kuin rentouttava (näihin kaoottisiin kokemuksiin palaan seuraavissa kirjoituksissani), teki Barcelona kaupunkina lähtemättömän ensivaikutelman. Niinpä aloimme leikkiä ajatuksella ”mitä jos muuttaisimme Barcelonaan”.
Ai miksi?
No koska:
1. Ilmasto, ilmasto, ilmasto – tarvitseeko sitä edes mainita? Vaikka talvi Pariisissa ei tietenkään ole mitään verrattuna pohjoisen pakkassäähän ja kaamoskauteen, on marras-helmikuu-akseli Pariisissa suoraan sanottuna kurja: vettä sataa tuon tuosta, on pimeää ja tuulista. Asunnoissa on kylmä ja koko kaupunki tuntuu jotenkin harmaalta. Totta kai väliin mahtuu muutamia aurinkoisia päiviä, jotka huijaavat ajattelemaan, että on jo kevät, mutta ovesta ulos astuttua jäätävä tuuli pyyhkäisee kyllä nämä mielikuvat mennessään ja palauttaa karun arkitodellisuuden keskelle.
Sen sijaan helmikuussa Barcelonassa lämpötila on jo ihan kivoissa lukemissa. (Viikonloppureissun aikana lämpötila vaihteli 15–24 asteen välillä.) Kuinka ihana olikaan kävellä pitkin Barcelonaa takki auki ilman, että olisi liian kuuma tai kylmä. Aloimme siis ajatella, kuinka upea olisi herätä juuri tällaisiin helmikuun päiviin: aurinkoisiin ja energisiin.
2. Kaikki samassa paketissa: suurkaupunki, merenranta ja luonto. Mieheni on ehdottomasti maalaispoika: hän kaipaa luonnon äärelle tuon tuosta. Aina välillä hän ehdottaakin, että jos muuttaisimme Pariisin lähelle johonkin pieneen maalaiskylään. En ole toistaiseksi lämmennyt, vaikka pikkukaupungin kasvattina kaipaan minäkin usein hiljaisuutta ja omaa puutarhaa. Silti: rakastan asua kaupungissa, ja suurkaupungin tarjoamia mahdollisuuksia – voi poiketa kivaan kahvilaan kesken työpäivän kun siltä tuntuu, aina löytyy jokin uusi ravintola nurkan takaa kokeiltavaksi, ja tietysti rajaton kulttuuritarjonta pitää kylläisenä.
Siispä Barcelonassa yhdistyisi nämä kaikki tekijät: huikea merenranta, luonto on lähellä mutta silti pysyttäydyttäisiin suurkaupunkissa.
3. Parempi elämänlaatu. Tapasimme Barcelonassa mieheni yrityksen etätyöntekijän, joka viime kesänä päätti muuttaa Pariisista Barcelonaan. Näin oli tehnyt myös hänen ranskalainen tyttöystävänsä neljä vuotta aiemmin. Illallisen aikana tiedustelin naiselta muuton syytä. Hän kertoi suurimmaksi tekijäksi paremman elämänlaadun. Ranskassa nainen tunsi olonsa jo heti aamusta valmiiksi stressaantuneeksi, Barcelonassa hän taas herää uuteen päivään onnellisena, huomattavasti vähemmän stressaantuneena ja innoissaan aloittamaan uuden työpäivän. (Toki ilmastolla on paljon tekemistä tämän seikan kanssa, joten palaamme väistämättäkin kohtaan numero yksi.)
Viikonloppuvisiitin aikana en voinut olla kiinnittämättä huomiota tähän elämänlaatuseikkaan. Jo parin päivän aikana huomasin seuraavaa: ihmiset vaikuttivat vähemmän takakireiltä kuin Pariisissa, eikä kiireen tuntu määrittänyt kaupungin ilmapiiriä samalla tavalla kuin hektisessä Pariisissa, jossa jo yhden metromatkan aikana stressihormoonitasonsa saa nostettua pykälällä ylöspäin.
Enkä puhu nyt vain ihmisistä vaan koirista myös! Kyllä: koirista! Pariisin kaduilla omistajiensa rinnalla tepsuttelevat koirat vaikuttavat jotenkin apaattisilta. Ne kaipaavat tietysti luontoon, tai ainakin vehreään puistoon, jossa ne voisivat kirmailla vapaana. Päinvastoin kuin Pariisissa, Barcelonassa koirista paistoi iloisuus. Vietimme aikaa useammassakin puistossa, ja voi kuinka häntä heiluen pienet karvaystävämme leikkivät lajitovereidensa kanssa omistajien vaihtaessa kuulumisia, tai kuinka tyytyväisenä nuo karvakuonot astelivat hiekkarannalla aaltojen lyödessä rantaan ja keveän merituulen puhaltaessa raikasta ilmaa.
4. Eli siis: voisimme hankkia koiran. Toki voisimme ottaa koiran myös Pariisin-kotiimme, mutta sen ulkoiluttamismahdollisuudet eivät olisi yhtä huikeat kuin Barcelonassa.
5. Barcelona on pyöräilijöiden kaupunki. Ennen raskauttani suosin Pariisissakin kulkuneuvona Velib-kaupunkipyörää, mutta varsinaisena miellyttävänä kokemuksena en pyöräilemistä pidä – päinvastoin: puikkelehtiminen bussien, autojen ja skoottereiden seassa sekä ajaminen kapealla pyöräilijöille varatulla kaistalla saa oloni stressaantuneeksi. Liikenteen kaoottisuus, häly ja ilmansaasteet eivät taatusti tee hyvää mielenlaadulle tai terveydelle. Usein olen suhannut kieli keskellä ympäri kaupunkia ja kiittänyt onneani, että olen selvinnyt ehjin nahoin määränpäähäni.
Barcelonassa sen sijaan pyöräkaistat ovat leveitä, ja toimivaan pyöräkaistaverkostoon on panostettu. Pyöräileminen ei olisi siis vain ekologisempi tapa liikkua, vaan selvästi myös stressittömämpää tässä rantakaupungissa kuin Pariisissa. Niinpä siis ostaisin vaaleanvihreän kaupunkipyörän, jossa olisi edessä kori (koiralle) ja takana lastenistuin. Ehkä laittaisin vielä kukkahatun päähäni?
6. Voisin aloittaa aamuni juoksemalla merenrannalla. Mitä luksusta! Ei varmasti tarvitse perustella enempää.
Siinä missä Barcelona on pyöräilijöiden ja skeittareiden kaupunki, on se myös juoksijan unelma. Missään muualla en ole nähnyt yhtä paljon hölkkääjiä kuin Barcelonassa. Selvästi siis minun kaupunkini.
7. Ravintoloissa on tilaa syödä. Ne, jotka ovat käyneet Pariisissa, tietävät kuinka pieniä ravintolat ovat. Vieri vieressä on pöytiä, ja usein istumaankin on vaikea päästä ilman, ettei pitäisi hätistellä naapuripöydän asiakkaita penkistään päästäkseen pöytään tai istuinpaikalta pois. Barcelonassa sen sijaan ravintolat olivat tilavia – jokainen pöytäseurue sai olla omassa rauhassaan eikä kukaan tullut ”iholle”.
Tilan tunnun rinnalla rakastuin Barcelonan kasvisruokatarjontaan. Katalonian pääkaupunki oli selvästi edellä Pariisia vegeruokakulttuurin suhteen. Löysinpä jopa pienen take away -kahvilan, josta sai matcha lattea! Mainittakoon, että Pariisiin vielä odotellaan ensimmäistä matcha latte -kahvilaa.
8. Voisin juodan café con lechen omalla parvekkeella tai puutarhassa. Jos muuttaisimme Barcelonaan, olisi meillä joko tilava asunto, jossa olisi iso parveke, tai sitten talo huikealla näköalalla ja puutarhalla. Kuvitellaan hetki: aamukahvi aurinkoisella terassilla – minä, aviomieheni, vauva ja koiramme. Täydellistä.
9. Ääntämisen kannalta espanjan kieli olisi minulle helpompi kuin ranska. Olenpa jopa lukenut aikoinaan lukiossa espanjaa, joten sujuvan kielitaidon oppisin varmasti huomattavasti nopeammin kuin ranskan. Lisäksi tuleva lapsemme oppisi vielä kolmannen kielen ranskan ja suomen rinnalla. Huikeaa!
10. Yhteenveto: muuton jälkeen olisin varmasti vielä enemmän zen. Kouluttautuisin luultavasti joogaopettajaksi ja perustaisin hyvinvointikeskuksen luonnon keskelle stressaantuneille pariisilaisille (ja masentuineille ja itseään piiskaaville suomalaisille).
Alors, on y va?
Before leaving for Barcelona my husband kept teasing me that after this trip I would surely want to move to Barcelona.I kept saying ”no”, because I feel comfortable in Paris – and Paris was the place I always wanted to move. Well, what happened after spending the long weekend in Barcelona? Of course my husband was right: I totally fell in love with Barcelona.
On a sunny Sunday afternoon when we were in a taxi and heading back to the railway station, I started to beg and say ”Can we stay couple more days, please?” Of course we couldn’t, but on the train we started to fantasize about moving to this seaside city. So I made a list of things why would I choose Barcelona over Paris.
And here is why:
1. The weather, of course the weather! In February the climate was so agreeable; it wasn’t too cold or hot. During the weekend the temperature varied between 15 and 25 degrees, so not bad at all! In Paris it was chilly, and I immediately went for my Ugg boots and a beanie.
To be honest the weather is kind of depressing between November and February in Paris. It is dark, windy and rains most of the time. During this period the whole city seems somehow sad and gray, and me: always cold indoors and outdoors.
2. You could have the benefits of a big city and a seaside town in the same package, and besides, access to the nature would be always close. So in Barcelona you could have all this. And it would be a good compromise for us, too. My husband, he is a country boy, who needs to go to into the nature frequently, otherwise he goes mad, and he has been dreaming about his own garden. For me, as a small town girl, I do need silence and access to the nature, but I do like to live in a big city, where you can randomly stop in your favourite café, try new restaurants, go to a yoga class, and of course there is big choice of cultural activities.
So in Barcelona we could have this all: the beach, the nature, and big parks in a big city context.
3. Better quality of life. In Barcelona we had dinner with a Frenchman who works for my husband’s company. Last summer he decided to move from Paris to Barcelona and telework from there. His French girlfriend had made the same choice four years ago. During dinner I asked her why she wanted to move from France to Barcelona. She answered that in France she was constantly feeling stressed starting in the morning when you wake up, but in Barcelona she feels calm, relaxed and always ready to start a new day at work.
During our trip, I couldn’t help noticing this factor of quality of life, too. The atmosphere seemed somehow more relaxed than in Paris. People seemed more full of life and less stressed out. In Paris you can get your stress hormone levels up by simply taking the metro.
And I am not talking only humans but dogs, too! Even they seemed happier than in Paris. During the weekend we spend a lot of time in parks just watching people with their dogs. In these parks you could sense the happiness: dogs were running free and playing with other dogs. Families were spending their day together and children were having fun on the playgrounds, which seemed to be everywhere.
This could really be an ideal place for a family. Also, I noticed that the streets were much spacier than in Paris. I could easily imagine myself pushing a stroller without bumbing into someone or trying to dodge people all the time like I will have to do in Paris, and that’s what you are doing everyday when you are walking on those tiny sidewalks.
4. Conclusion to point three: we could have a dog. Of course we could have a dog in Paris, but somehow the dogs seem unhappy here and a little depressed too (like their owners often are) – and no wonder, when they are walking on these small sidewalks and only in time to time have access to greener land. I guess they are tired of the hectic lifestyle and pollution that you are inevitably suffer from in Paris.
5. Barcelona is a city of cyclists. The city has really build a massive network of cycleways, which seemed to be functioning well: the bicycle paths were wide and in a good condition. No wonder the whole city seemed to be full of cyclists (and skateboarders).
So in Barcelona I could cycle easily without stress, and of course this would be an ecological choice. In Paris I do have my Velib city-bike card, but cycling besides car, buses and taxis on narrow streets is nothing more than stressful. There are always some heart attact situations, and you are thank yourself when you get to the destination safely. And do I have to mention the pollution when you are cycling between cars?
So if we moved to Barcelona, I would buy a mint green bike and I would put a little basket for a dog on the front and a safety seat for the baby in the back. And maybe I would wear a flower hat?
6. I could start my mornings by running on the beach. Besides all the cyclists that we saw, Barcelona is a city for runners. I mean, everyone seemed to be running! And for me, who loves running, this would be the place to be.
7. Restaurants were much larger than in Paris. If you have visited Paris, you must know how tiny most of the restaurants are. If you are trying to get to or from the table you probably have to interrupt your people in the next table and ask them to move so you can get to your seat. In Barcelona all the restaurants that we went to were spacious – you actually have the chance to eat with your friends more privately without someone pushing at my chair all the time.
Also, I do have to mention the wide range of vegetarian restaurants. The whole city seemed to be a step a head of Paris in this veggie culture. We tried out four different vegetarian restaurants (which I will be writing about soon) and they were all top quality – and spacious, too.
I even managed to find a take away matcha latte in town, while we are still waiting for the first matcha latte café in Paris.
8. I could drink my morning café con leche on a terrace or in a garden. In Barcelona the prices of the apartements and houses are not as high than in Paris. So we would probably get a house with a big garden. And I would start my mornings like this: reading my newspaper in the sun, in our garden with my husband, our baby and with our dog(s). You get the picture of quality of life?!
9. I would propably learn the Spanish language much faster than I have learned French. The pronunciation is much easier for me than French. In fact, I have studied Spanish in high school, so I do know some basic vocabulary. As a bonus our child would learn three different languages: French, Finnish and Spanish – not bad!
10. Summary: From living in Barcelona for a while, I would probably become a calmer person and even more zen. I could train to be a yoga instructor and build a health center for tired and stressed-out Parisians (and depressed Finns).
Olen niin innoissani, sillä päätimme lähteä vielä viimeiselle kahdenkeskiselle minilomalle Barcelonaan. Päätös tehtiin viime viikolla ja nyt ollaan jo matkalla. Lentämisen sijaan päätimme matkustaa määränpäähämme junalla. Edessä on siis kuuden tunnin junamatka halki Ranskan kohti Espanjaa.
Vaikka Pariisin talvi on ihan eri luokkaa kuin Suomessa, on täälläkin tammi-helmikuun taite ollut raskas, tuulinen ja pimeä. Viimeiset kolme päivää on tuullut ja satanut niin, että olen pelännyt yöllä kattoikkunan romahtavan sänkyymme.
Barcelonan-matkasta olen innoissani myös siitä syystä, että tämä on ensimmäinen visiittini tuohon aurinkoiseen rantakaupunkiin. Mies vitsailikin, että katsotaanpa reissun jälkeen, että toteanko:”Muutetaan Barcelonaan!” Se jää nähtäväksi. Varmaa on, että aurinkoenergia tekee varmasti hyvää tälle kalpeakasvolle.
Tulossa siis raporttia Barcelonasta. Erityisesti matkakohteen vintagekaupat ja vegeravintolat kiinnostavat perinteisten turistinähtävyyksien rinnalla. Ja luvassa raporttia huikeasta merenrantahotellista, jossa on kuulemma sauna.
Ja saanko todeta: odotan jo hotellin aamupalakattausta, ruoka kun on tässä vaiheessa mielessäni aika usein:) Ja aamupalallahan me suomalaiset tavallisesti tankkaamme siinä missä muu maailma tuijottaa espressokuppiinsa.
I am so excited: we are heading to Barcelona for the weekend. This is our last holiday together before the baby.
We were talking earlier that if I am still feeling well, we could go for a mini trip. So last week we started to think about Barcelona, and today we are on our way to this seaside city. Instead of taking a plane, we decided to go to Spain by train. And what could be more lovely and relaxing than look at the landscape from the window of the train while sipping a coffee and reading a book!
I am definitely need a little escape, even when the winter isn’t that cold and dark as in Finland, but it has been hard to have your full energy during the month of January. I am also excited about the trip, because I am visiting Barcelona for the first time. So everything is new and fresh for me. Of course in three days we won’t be heading to all the tourist attractions, and to be honest I am not that into do that. I am more this easygoing person, who likes to walk around the city from places to another, have a cup of coffee in nice, cozy café, and sense the atmosphere of the city.
So stay tuned, I will be posting my travel journal from Barcelona.
