Detoxia tammikuuhun ja kurinalaista liikkumista. Kaupan lehtihyllyä vilkaistessa jokainen naistenlehden otsikko tuntuu lupaavan oikotien kevyeen ja helppoon elämään. Mutta me tiedämme: Siinä missä elämä harvoin tarjoaa pikavoittoja, ei pikadieeteillä tai piiskaavilla treeneillä hyvän olon kaavaa ratkaista kuin korkeintaan hetkeksi.
Muutokset kuuluvat osaksi elämää, ja usein suurten myllerrysten keskellä löydämme yliluonnollista energiaa, joka kantaa sen mahdottomankin tilanteen ylitse. Jälkikäteen tarkasteltuna radikaalit muutokset syövät äärettömästi voimavarojamme ja seurauksena saattaa tulla maailmanluokan väsymys. Sama pätee dieetteihin: alussa lähdetään täysillä mukaan, mutta jo muutaman viikon jälkeen olo on niin nääntyneen nälkäinen että vauhti hyytyy tyystin. Tulee pettynyt olo.
Radikaaleista elämänmuutoksista ja nopeista käänteistä minulla on kyllä kokemusta, mutta ei dieeteistä tai raivopäisestä treenaamisesta. Silti rohkenen sanoa, että myös elämäntaparemontteihin pätee sama ohjeistus: maltti on valttia muutoksen tiellä.
En minäkään hetkessä kasvisruokavalioon siirtynyt tai alkanut juosta pitkiä matkoja. Eikä minusta mitään kestävän muodin sanansaattajaa ole noin vain tullut. Kaikki nämä muutokset ovat tapahtuneet asteittain ja joskus jopa varkain. Usein dominoefektin lailla: yksi töytäisy on sysännyt liikkeelle ketjureaktion. Kun aloin liikkua säännöllisesti, aloin myös syödä terveellisemmin. Kun tulin raskaaksi söin vielä entistä terveellisemmin ja puhtaampaa ruokaa. Tietysti myös alkoholin käyttö jäi täysin pois. Raskausajan hyvinvointi koukutti. Nykyisin syön pääsääntöisesti kasvisruokapainotteisesti, suosin luomua ja alkoholiakin nautin huomattavasti vähemmän kuin ennen raskausaikaa. Viime vuonna olin astetta tuntuvammassa hiprakassa vain muutaman kerran (polttarit, häät ja pikkujoulut). Olen myös oivaltanut, että viimeinen lasillinen kannattaa nauttia ennen kymmentä, näin seuraavana aamuna haittavaikutukset jäävät minimiin. Äidillä kun harvoin on vapaapäiviä jäädä sänkyyn makaamaan.
Tänä vuonna lupaan siis jatkaa sillä kultaisella keskitiellä, jossa kohtuus ja armollisuus ovat tienviittoinani. En enää suorita urheilua ja laadi viikoittaista liikuntaohjelmaa. Esimerkiksi tällä hetkellä kroppani kaipaa enemmän lempeitä aamujoogahetkiä kuin kuntosalitreeniä tai rankkoja juoksulenkkejä. Kuulostelen siis kroppaani ja kunnioitan sitä: säästän sen rääkiltä.
Ruokailun osalta uskon, että paluu normaaliin ateriarytmiin sen jouluisen suklaamättämisen jälkeen korjautuu ajan myötä. Sitä paitsi päivittäiset vaunulenkit ja joogasessiot ovat pitäneet siitä huolen, että samoihin leviksiin mahdutaan kuin ennen Suomeen tuloa. Joten ei tässä mitään hätää ole!
Pukeutumisen osalta lupaan olla entistä tiedostavampi kuluttaja ja käyttää vaatteisiin puolet vähemmän rahaa kuin edellisenä vuonna. Pääsääntöisesti aion myös hankkia vaatteeni käytettyinä tai tehdä itse. Toimikoon oma vaatekaappini aarreaittana ja olkoon arjen luovuus avainsananani. Aion myös perehtyä kestävän kehityksen aihepiiriin syvemmin. Aloitankin pian kestävän muodin lyhyen koulutusjakson. Tällä kanavalla tulette siis kuulemaan, millaista sisältöä kurssi tarjoaa.
Uskon, että näillä maltillisilla liikkeillä arjessani säilyy tasapaino, sisälläni hehkuu hyvä olo, joka säteilee ulospäin. Täten olen parempi ja kivempi ihminen myös muille.
Liity seuraani ja kokeile perässä.
Lempeää tammikuun alkua!
No Comments