Kulttuuri

Varasuunnitelma

- [dot_recommends]

Miehelläni on teoria, jota hän minulle ajoittain toistaa. Sen nimi on ”plan B” . Olen minäkin elämäni varrella tehnyt varasuunnitelmia, mutten kuitenkaan niin tosissani. Ranskiksen mukaan juuri menestyvien ihmisten eräs salaisuus on, että heillä on aina olemassa varasuunnitelma elämänsä varalle. Plan B vie nykyisen statuksen tai elämäntavan säilyttämisestä tai siihen tähtäämisestä pelokkuuden, suorittamisen ja hampaat-irvessä-tekemisen-meiningin. Vähän nurinkurisesti ajateltuna, kun elämää ei ole rakentanut yhden kortin varaan ja on miettinyt varasuunnitelmaa, on mahdollisuus menestyä paremmin.

Kritisoin: Eikö asia ole juuri toisinpäin? Eikö ne, joilla ei ole vaihtoehtoja ja vain yksi määränpää mielessä, pääse tavoitteeseensa sinnikkyydellä ja asenteella ”kaikki pelissä”?

Mutta silloin juuri tulee uupumista ja kompastelua. Henkinen tai fyysinen väsyminen. Matkalla saattaa kompastua, jos panokset ovat liian kovat. Suunnitelmat voivat myös muuttua tai oma kiinnostus lopahtaa. Niinkin voi käydä.

Toisaalta voidaan kysyä, onko matka kohti tavoiteltua asiaa/uraa/elämää mielekäs, jos kaikki panokset on laitettu tuon yhden unelman toteuttamiseen? On eri asia raataa hampaat irvessä ja unohtaa muu maailma kuin tehdä töitä unelmiensa eteen positiivisella asenteella, pakottamatta.

Alan saada kiinni ajatuksesta.

Mieheni antoi pari esimerkkiä. Jos yrittää väkisin tulla hyväksi soittajaksi, mutta harjoittelusta huolimatta tulos on keskinkertainen, on luultavasti parempi, että henkilöllä on varasuunnitelma elantonsa ansaitsemiseksi. Näin soittamisessa säilyy puhdas ilo ja nautinto, kun paineet menestymisestä tai elantonsa ansaitsemisesta katoaa. Toisaalta plan B:ssä on siis kyse itsensä hyväksymisestä ja omien kykyjen realistisesta tuntemisesta.

Toinen esimerkki. Mieheni ystävä kärsii lentopelosta. Kun mieheni alkoi tiedustella, mikä häntä erityisesti pelotti. Ystävä vastasi ”kipu”. Mieheni haastoi hänet ajattelemaan plan B:n kautta, että lentokoneen putoamisen jälkeen sielu ei tunne kipua, ruumis kylläkin, mutta että törmäyksen jälkeen kaikki olisi vain kevyttä. Toisaalta on siis tiedostettava, mikä on pahinta, mitä voi sattua ja mitä siitä voi lopulta seurata.

Raju esimerkki, mutta koko tämä varasuunnitelmateoria on saanut ajattelemaan elämäämme. Entä jos huomenna heräisimme varattomina ja joutuisimme myymään kaiken omaisuuden, mitä tekisimme? Radikaali esimerkki, mutta täysin mahdollinen. Miehelläni on kaksi internetissä toimivaa yritystä ja koskaan ei tiedä, miten elämässä käy. Minä taas olen pienin ansioin elävä freelance-toimittaja. Kaikki tämä saattaa kadota. Ihana koti, uima-allas ja elämä Espanjassa. Jos takertuisimme vain tähän unelmaan, meistä saattaisi tulla katkeroituneita. Sen sijaan meillä on olemassa varasuunnitelma – ja se tuo vapauden tunteen.

Mikä se sitten on?

Varasuunnitelmia on itse asiassa kaksi. Toisessa muutamme Suomeen, jossa kaikilla on taustasta huolimatta mahdollisuus menestyä elämässä. ( Ja totta tosiaan, eikö meillä olekin asiat todella hyvin kotimaassa?) Toisessa tienhaarassa näemme itsemme maailmalla reppureissaajina. Tekisimme joogavideoita matkalta ja pitäisimme videopäiväkirjaa. Tekisimme hyväntekeväisyystyötä ja kantaisimme kortemme ympäristön hyväksi. Tyttömme olisi kotikoulussa. Näkisimme maailmaa. Näin ollen, jos siis menettäisimme kaiken, se ei lopulta olisi niin vakavaa, sillä varasuunnitelma tuo mahdollisuuden aloittaa uudelleen.

Mikä on sinun varasuunnitelmasi?

Lue myös:

Kevyin kantamuksin kaupunkilomalle

Zero Waste – Kohti jätteetöntä ja hyvää elämää

Miksi muutimme Kataloniaan?

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Ilona
    23 toukokuun 2018 at 19 h 15 min

    Mielenkiintoista pohdintaa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, mutta kyllähän mulla on ainakin jonkin epämääräisen tason varasuunnitelma päässä sen varalle, jos tarvitsisi vaihtaa asuin- tai työpaikkaa. Ja jopa avioeron varalle, vaikka se ei tunnu millään tavalla todennäköiseltä. Olen ajatellut, että se on peruspositiivisten ihmisten ominaisuus. Ihmisten, jotka osaa vastoinkäymisten kohdalla ajatella, että kaikki kääntyy hyväksi.
    Kerran työhaastattelussa multa kysyttiin: ”mitäs sitten jos et saa tätä paikkaa?” Musta se oli jännästi aseteltu kysymys, ja vastaus varmaan kertoo aika paljon ihmisestä. Ikinä en ole laskenut minkään epävarman asian varaan mitään. Tuntuu hullulta ajatuskin.

    • Reply
      satu
      11 kesäkuun 2018 at 18 h 58 min

      Niin, siis sama pointti mulla. Aiemmin olen ajatellut vähän epämääräisellä tasolla varasuunnitelmaa, en ehkä niin tosissaan. Näistä voidaan keskustella pian:)

    Leave a Reply