Oivalluksia

Elämän tikkailla ylemmäksi

-  

Kun muutimme Fiskarsiin, uusi naapurimme totesi: ”Fiskars on eräänlainen kupla, johon tullaan tunnelista sisään.”

Olen miettinyt viime päivinä, millaista tuolla kuplassa on olla – ja mitä elämänmuutoksemme on tuonut tullessaan.

Edellisessä kirjoituksessa sivusin aihetta siitä, kuinka meillä on ikään kuin monta elämää, kerrostumia, joita kannamme mukanamme. Usein ne liittyvät vahvasti asuinpaikkaan, työ- ja opiskelukuvioihin tai ihmissuhteisiin – vaihtuviin elämäntilanteisiin. Jo senkin takia ei ole olemassa yhtä oikeaa onnen tai hyvän elämän kaavaa, jota voisi soveltaa läpi elämän.

Enemmänkin on kyse siitä, että elää omaan elämäntilanteeseen sopivaa ja omannäköistä elämää.

Kun olin sinkku ja muutin Pariisin, elin silloisen elämäntilanteeni mukaan ihan parasta aikaa. Elämäni oli täynnä iltarientoja ja kiinnostavia kohtaamisia. Koko ajan oli jännitystä ja viettelystä ilmassa – oltiinhan sentään Pariisissa.

Tunnen edelleen tuon kutkuttavan tunteen sisälläni, kun muistelen Pariisi-aikaa ja erityisesti sitä, kun tapasin mieheni. Rakastua ja elää alkuhuuman aika Pariisissa. Kuulostaako romanttiselta elokuvalta? No juuri sellaisessa koin eläväni tuona ajanjaksona.

Kun esikoinen syntyi, saimme aika pian huomata, että pariskuntien ja sinkkuihmisten kaupunki ei ollutkaan niin kiva lapsen kanssa. Yritimme sovittaa vanhaa elämäntapaa uuteen tilanteeseen, mutta eivätpä ne elämät niin hyvin synkanneetkaan.

Vähän samankaltaisessa tilanteessa huomasin olevani kahden lapsen äitinä Helsingin ydinkeskustassa ilman tukiverkostoa. Maaseudulle muutto oli tässä hetkessä meille paras mahdollinen ratkaisu. Juuri siksi nyt tuntuu siltä, että olen upgreidannut elämäni niin monella eri taholla.

Tuo muutos on tuntunut voimaannuttavalta: uskalsin työstää elämänmuutosajatuksen pidemmälle ja kuunnella intuitiotani.

Niin, mitkä asiat ovat toisin?

Aloitetaan asunnosta. Sen koko kasvoi, seinät suoreni ja toiminnallisuus parani, ja siinä sivussa vuokra puolittui.

Aito yhteisöllisyys. Eräs pelkoni oli, että kokisin oloni yksinäiseksi pienessä kylässä. Pidin myös kiinni siitä mielikuvasta, että tarvitsen kaupunkimiljöötä voidakseni hyvin ja saadakseni elämään pöhinää.

Emme ole ehtineet asua uudessa kodissa kuin muutaman viikon ja olemme tutustuneet moniin uusiin ihmisiin. Naapurin kanssa ollaan istuttu kahvilla yhteisellä pienellä piha-alueella, jonne laitoimme puutarhakalusteemme yhteiseen käyttöön. Eräänä päivänä hän toi meille itsetekemäänsä maapähkinävoita. Minä puolestaan kierrätän naapurille Hesarit, kun olen ne lukenut. Eilen toinen naapuri toi meille kattilallisen pinattikeittoa. Kertoi, että kahvilasta antavat ylimääräiset ruuat pois. Näin minimoidaan ruokahävikkiä (ihan loistavaa!) Viime viikolla seinänaapuri valmisti minulle lounaan, ja minä lainasin hänen hälyttävää tiskivuorta varten astianpesukonettamme.

On kiva ajatus, että asioita voi jakaa naapuruston kesken ja yhteisöllisyyden henki kasvaa kuin itsestään – eikä se tunnu päälleliimatulta ja väkinäiseltä. Kaikki tapahtuu ikään kuin luonnostaan – ja se on ihan äärettömän hienoa!

Muutenkin minne tahansa olen mennyt ja kertonut muuttaneeni kylään, olen saanut todella lämpimän vastaanoton. Vaunuttelulenkillä olen jäänyt suustani kiinni useaan otteeseen ja tutustunut uusiin ihmisiin. Sekin on ollut kiva huomata, että pyörätiellä vastaantulevaa tervehditään – tässähän tulee olo kuin asuisi ulkomailla!

Luonnon läsnäolo on yksi merkittävimmistä hyvinvointia lisäävistä tekijöistä.Huomaan jo nyt, kuinka se on vaikuttanut päivittäiseen mielialaani ja lisännyt meidän kaikkien hyvinvointia. Lapsiperhearki on hektistä ja jatkuvaa multitaskausta, siksi rauhallinen miljöö toimii tärkeänä osatekijänä pitämään elämän palaset käsissä ja perheenjäsenet tyytyväisenä.

Kukkarossa maallemuutto on näkynyt selvänä säästönä. Kulutan huomattavasti vähemmän. En käytä rahaa oikeastaan muuhun kuin ruokaostoksiin. En tavallisesti tilaile mitään nettikaupoista (koska ostokset eivät ikinä vastaa sitä, miltä näyttävät), mitä tietysti voisin tehdä, kun jokin akuutti tarve yllättää, enkä tarvittavaa asiaa löydä lähikylistä. Olen päätättänyt odottaa ja listata asioita, joita oikeasti tarvitsemme. Toisaalta on kiva ajatus, että käyttämäni rahat tukevat Fiskarsin ja lähiseutujen yrittäjiä.

Ruuan suhteen on ihana, kun kylästä löytyy luomuleipomo ja kahvila, jossa tuotteet tehdään itse. Muutenkin alueelta löytyy luomulähituotantoa, joten näin voimme sekä tukea paikallisia yrittäjiä että syödä terveellisesti.

Lasten idylliset päiväkodit ovat nekin yksi hyvinvointia lisäävä tekijä. Ennen lasten päiväkodin pihat olivat betoniviidakkoja, nyt ne sijaitsevat idyllisissä luonnonmaisemissa. Tarhan pihalla on omenapuita ja viinimarjapensaita, ja lapsilla on tilaa ulkoilla. Kyllä kuulkaa täällä kasvaa tyytyväisiä lapsia!

Kun vien tyttöäni pyörällä tarhaan, pysähdymme tervehtimään lehmiä ja ihailemme maalaismaisemaa. Joka kerta pyöräilessäni  kiitän mielessäni tästä mahdollisuudesta.

Plussaa on myös upeat ulkoilureitit, joita tosin en ole vielä ennättänyt testaamaan. Kuuleman mukaan ne ovat kerrassaan upeat. On oikeastaan kiva, että kylässä riittää vielä niin paljon koluttavaa, ja kaikkea ei ehdi tehdä ensimmäistä viikkojen aikana, vaikka niin jo tahtoisi. Saa annostella kylän elämää sopivin annoksin ja jättää paljon kiinnostavia juttuja lähitulevaisuuteen odottamaan.

On hassua ajatella jälkikäteen, kuinka paljon hirvitti ajatus siitä, että lähin junayhteys olisi yli 10 kilometrin päässä. Siitä voisi tulla ongelma, ajattelin. Muutosta on kulunut kolme viikkoa, eikä minulla ole ollut tarvetta poiketa Helsingissä. (Eräänkin tapaamisen siirsin seuraavalle viikolle.) Tilanne varmasti muuttu, kun syys- ja talvikausi käynnistyy, mutta nyt on hyvä näin.

Itsessäni olen huomannut, että olen vapautunut kaupungin tuomasta luovasta blokista ja eräänlaisesta kahleesta. Ilmiötä on ehkä hieman vaikea selittää, mutta tiivistäen toteaisin näin: Maalla olen energisempi ja luovempi. Uudet ideat suhisevat päässäni ja olen virtaa täynnä. Ehkä se tosiaan johtuu pienemmästä kontekstista, jossa on helpompi nähdä kauemmaksi. Suuremmalla paikkakunnalla pienemmät ideat jäävät usein näkymättömiksi ja asiosta on vaikea saada kiinni, kun on niin paljon virikkeitä ja arjessa keskeytyksiä.  Ainakin tällaiselle yang-persoonalle maaseudun väljyys tekee hyvää.

On myös hienoa saada taltioida tämäkin elämänmuutos sellaisenaan kuin sen nyt uutena paikkakuntalaisena näen. Raportoin elämästä Fiskarsissa varmasti vielä paljon lisää.

Ja mitä siihen kuplaan tulee: en aio tulla täältä hetkeen pois!

Psst. Kylässä on pian Maan makuja -markkinat. Kandee tulla kulmille!

Lue myös:

Koti Fiskarsista

Elämässä pysyvää on vain muutos

Unelmakartta vuodelle 2020

 

satu
 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply