Oivalluksia

On taas aika unelmoida

-  

On tullut tilinteon aika. Vuosi 2018 kääntyy loppua kohdin, ja ennen kuin on aika tehdään tilaa uudelle, on syytä kääntää katse vielä hetkeksi menneeseen. Millainen kuluva vuosi sinulla on ollut? Mitkä olivat vuoden merkittävimmät tapahtumat? Mitä ne opettivat sinulle?

Minulle vuosi 2018 toi tullessaan joukon muutoksia. Tammikuun lopussa ajaa hurautimme Pariisista Barcelonaan uuteen kotiimme. Toteutimme yhden unelman: Etelä-Euroopassa asumisen. Kohtasimme myös unelman kääntöpuolen, ja lopulta yllättävä raskausuutinen sai meidät suuntaamaan pohjoiseen.

Näin jälkikäteen ajateltuna päätös on tuntunut oikealta, vaikka koko kesän kipuilinkin päätöksenteon kanssa. Syksyn aikana olen reflektoinut useaan otteeseen kokemustamme Espanjassa. Vaikka olen asunut useamman vuoden Pariisissa, on lopulta tuo puolen vuoden pätkä etelässä muokannut ja kasvattanut minua eniten. Ennen kaikkea se on vapauttanut unelmoimasta elämästä sitruunapuiden alla, kun todellisuudessa tiedän, millaista se elämä on. Tiedän nyt, kuinka paljon vastuuta ja taakkaa on ison talon huoltamisessa, vieraassa maassa.  Olen myös saanut oppia, että vähemmän on enemmän. Turha omistaminen ja tavaroiden mukana roudaaminen ahdistaa. Kun saavuimme Suomeen, olen halunnut siivota elämästä kaiken turhan. Asumme nyt vuokralla kirppareilta ja roskalavalta löydettyjen huonekalujen keskellä. Suomeen paluu on tuonut (kuten toivoimme) tasapainoa ja keveyttä elämäämme.  Huomaan, että perheenä olemme nauttineet tavallisesti arjesta. Turha haihattelu maailmalle ja sitku-elämään on jäänyt. Olemme oikeastaan aika tyytyväisiä elämäämme juuri nyt. (Ehkä tämä seesteinen ajanjakso valmistaa meitä vauvavuoteen, jossa taatusti riittää toimintaa.)

Olen hurjan kiitollinen siitä, että olen tänä vuonna saanut mennä ja kokea niin paljon. Toteuttaa unelmia sen sijaan, että olisin jäänyt niiden vangiksi. Olen kiitollinen, että olen viimein kaikkien näiden vuosien jälkeen Suomessa ja saan taas kokea vuodenaikojen vaihtelun: oikean talven ja keväällä hiipivän valon, valoisat kesäyöt ja värikkäät syksyt.

Olen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat seisoneet rinnallani vaikeina aikoina ja uusista kohtaamisista, aidosta ystävyydestä. Olen myös kiitollinen siitä, että olen päässyt tekemään kivoja työprojekteja. Vuoden tärkeimpänä sijoituksena pidän joogaopettajan ja meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutuksia,  joihin tänä vuonna osallistuin. Ne ovat entisestään vahvistaneet suuntaa, jota kohti haluan kulkea.

Uusi vuosi saa tulla, ja uskon, että se alkaa hyvissä merkeissä. Nyt on aika ottaa esille lehtipino, silputa kuvia ja visualisoida ensi vuoden tavoitteet ja unelmat paperille. Olen laatinut aarrekarttoja uudenvuodenaattona vuodesta 2014 lähtien. Vuosien varrella on ollut mielenkiintoista palata vanhoihin miellekarttoihin ja nähdä, mitä kohti olen lopulta kulkenut, mitkä unelmat ovat toteutuneet ja toisaalta, kuinka tiedostamattakin olen vuosien varrella kulkenut tiettyjä päämääriä kohti. Sen olen oppinut, että kun omia tavoitteita ja unelmiaan kirjaa ylös, toteutuu ne varmemmin kuin että olisin jättänyt ne lymyilemään sekavaksi möykyksi pääni sisään. Kaaoksen keskellä kun on vaikea hahmottaa, missä  se oikea polku kulkee.  Aarrekartan laatiminen on minulle eräänlainen terapeuttinen kokemus, vähän samoin kuin kaappien siivoaminen: teen löydöksiä menneestä, tunnistan paremmin kuka olen ja samalla teen tilaa uudelle.

Ennen kuin alat laatia omaa aarrekarttaasi, vietä ensin rauhallinen meditaatiohetki, jossa pohdit ja visualisoit haaveitasi. Mieti myös, millaista elämäsi on, kun unelmat ovat toteutuneet. Voit myös pohtia haaveitasi merkityksellisyyden kokemuksen kautta: Mitä on hyvä arki? Millainen tekeminen on sinulle merkityksellistä?

Olkoon tähdet suotuisia sinulle myös ensi vuonna!

Lue myös:

Uusi vuosi 2017

Miten se vuosi 2016 menikään?

5 syytä, miksi sinunkin kannattaa tehdä aarrekartta

satu
 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply