Hyvinvointi

Voimapolulla

- 1

Bretagnessa olen kävellyt joka päivä tutulla patikkareitillä. Samalla olen oivaltanut, että tässä on oma voimapolkuni.

On olemassa voimalauseita ja –eläimiä – ja mitä lie! En ole niistä niinkään innostunut, mutta kävelystä ja oman reitin löytämisestä kylläkin. Elämä heittää nyt vähän härän pyllyä; edessä on taas muutto, ja seuraavalla viikolla pitäisi pakata loputkin muuttolaatikot valmiiksi. Tunnen oloni irralliseksi, kiertolaiseksi, joka ei paria vuotta kauempaa asu samassa osoitteessa. Onneksi sentään jotkin asiat pysyvät, ja vuodesta toiseen voin palata samaan paikkaan. Minulla tämä tuttuus ja pysyvyys tarkoittaa Bretagnen kesäpaikkaa. Siitä asti kun tapasin mieheni, olen viettänyt osan kesistäni Bretagnessa. Suomalaiselle tämä passaa hyvin, kun ilmasto on lähes samanlainen kuin kotimaassa kesällä, luonto vihertää ja siideriäkin saa lätyn kylkeen!

Tänä kesänä jokailtaiseksi rutiinikseni on muodostunut iltalenkki kallion patikkapolulla. Okei, olen tehnyt aika hitaita ja lyhyitä kävelylenkkejä nykyisen olotilani vuoksi, mutta kyllä vaan sitäkin tiedostavampia.

Samoja polkuja liikkuessani olen tajunnut, että tämähän on minun voimapolkuni – siis sellainen, joka eheyttää ja selkeyttää ajatuksiani. Ensimmäisenä kesänä kävin lävitse niitä tuntemuksia, joita raskaus herätti, vauvavuotena otin omaa aikaa kiipeämällä kalliolle, kolmantena sain selkeän vision siitä, että haluan kouluttautua joogaopettajaksi. Nyt neljäntenä vuonna kävelylenkkien mietteissä toistuu edellisten kesien elementit: työstän uutta raskautta, otan omaa aikaa ja tajuan entistä vahvemminkin, että haluan joogaopettajakoulutuksen jälkeen todellakin opettaa joogaa (tämän tietysti pitäisi olla loogista, mutta koulutuksessa sitä vasta tajuaakin, ettei meistä kaikista sadoista ja tuhansista joogaopettajaksi opiskelevista ole ohjaajiksi, ja ettei opettaminen ole helppoa ja heti luontevaa.)

Kun saavuimme Pariisista Bretagneen, tunsin oloni levottomaksi ja hieman surulliseksi. Ei mennyt kuin pari päivää, kun mielialani jälleen koheni. Päivä päivältä kävellessäni tuttuja polkuja, olen huomannut tulleeni vahvemmaksi. Olen ladannut akkujani ja saanut tulevaisuudenuskoni takaisin: kaikki kyllä järjestyy. Askel kerrallaan. Kotiin (siis Bretagnen taloon palattua) olo on puhdistunut, vähän kuin minipyhiinvaellusmatkalta palanneelta.

Missä sinun voimapolkusi sijaitsee?

Lue myös:

Tänä syksynä kaikki taas muuttuu

Minne matka?

Varasuunnitelma

satu
1

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply