Oivalluksia

Minne matka?

- 1

Kirjoitin taannoin jutun varasuunnitelmasta, mutta enpä arvannut, kuinka pian saisin miettiä elämääni monella tapaa uudestaan. Oli kuin alitajunnassani olisi muhinut orastava muutosaalto, jonka ympäristöön virittämiä vihjeitä en osannut tai halunnut tulkita.

Kesäkuu ja Espanjan tukala helle. Makasin levottomana terassituolilla, yritin suoriutua arkipuuhista mahdollisimman vaivattomasti ja paljastamatta, että mielessä oli liikaa asioita. Suomen-reissun aikana ajatukset asettuivat omiin uomiinsa ja kuin matka, joka oli tullut tiensä päähän, päätös (erittäin vaikea sellainen) tuli tehtyä.

Sitä edelsi matelehtiminen. Suopaaminen ja huopaaminen, eipäs–juupas-rinki. Näin kummassakin valinnassa vain huonot puolet, unohdin joogata ja meditoida niinä hetkinä, kun sitä kipeiten tarvitsin. Aloin taipua negatiivisuuteen. Mieheni puolestaan näki tilanteessa puolikkaan vesilasin melkein täytenä – ajattele, mikä mahdollisuus meillä on ollut saada elää ja kokea kaikki tämä Espanjassa. Ja: lopulta kaikesta tästä jää käteen vapaus.

Vika ja oikosulku oli lopulta oman pääni sisällä – niinhän se usein tuppaa olemaan.

Mutta silti on todettava:

Suurien päätösten tekeminen tuntui tällä kertaa ylivoimaisen rankalta. Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeampaa on isojen kysymysten ratkominen – sillä kaikessa on aina hyvät ja huonot puolensa, eikä perheellisenä voi mennä vain omien tuntemusten mukaisesti. Varhaisaikuisuudessa tein päätöksiä pitkälti tunnepohjaisesti ja yleensä ulkomaankaipuuta kuunnelleen. Jätin tarjotut työtehtävät väliin, koska uusi, tuntematon elämä kiinnosti Pariisissa enemmän. Olen aina valinnut seikkailun paikalleen jäämisen sijaan, vaikka se on usein tarkoittanut hanttihommien tekemistä ja kädestä suuhun elämistä.

Jokainen tehty päätös ja uuden kortin kääntäminen tuo mukanaan uudenlaisen kokemuksen, jota rikkaampi on aina, toisaalta se tuo myös mukanaan vastuun valitusta tiestä. Olen  oivaltanut, että nykyisin päätöksentekemisessä merkittävä painoarvo on ennakoinnilla ja arkielämän sujuvuuden varmistamisella. Seikkailu ja huimapäisyys on minulla verissä, mutta välillä villiä puoltani on osattava hillitä ja etsiä luovia ratkaisuja ja eksotiikkaa arjen keskeltä.

Ja valitsitpa sitten polun oikealle tai sen sivuhaaran, mahtuu matkalle aivan varmasti tummia pilviä, ja usein tehtyä valintaa tulee kyseenalaistettua. Näitä epävarmuushetkiä on opittava sietämään. Tiedän myös, että omalla asenteella on suuri merkitys siihen, miten kompastuspaikat ylittää, ja jääkö menneitä murehtimaan. Minä olen päättänyt keskittää energiani tähän hetkeen ja uuteen seikkailuun, joka odottaa kulman takana, sillä tiedän, että kaikki tulee varmasti menemään ihan hyvin.

Lisää tästä kryptikasta myöhemmin.

Sillä välin: nautitaan lämmöstä!

 

Xx

Satu

 

Lue myös:

Oivalluksia matkan varrelta

Miksi muutimme Kataloniaan?

5 asiaa, jotka ovat toisin

1

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    Ilona
    23 heinäkuun 2018 at 19 h 51 min

    Koti on siellä, missä perhe on 🙂 ja mä tulen aina kylään missä ikinä olettekin 🙂

  • Leave a Reply