Pikkuväkeä lukuun ottamatta emme osta tänäkään jouluna lahjoja. Ajattelin kuitenkin jakaa teille ekologiset ja eettiset lahjavinkkini. Joulutonttu on ehtinyt alla mainittuja tuotteita ja herkkuja makustella jo tovin, joten uskon, että nämä paketit ilahduttavat takuuvarmasti myös sinun tuttavapiirissäsi.
Laadin lahjalistan pienelle budjetille, sillä aika usealle joulun tunnelmaa pilaa turha velkaantuminen ja lahjastressi. Joululahja voi olla neljä eetä eli ekologinen, eettinen, elämyksellinen ja edullinen, eikö vaan?
1. Joulun alla on hyvä ujuttaa luonnonkosmetiikkaa lahjansaajan kylppärikaappiin. Mádaranin Happy Skin Beauty Essentials -lahjapakkaus sisältää öljypohjaisen kuorintavoiteen, joka hellii, ei raavi kaamoskasvojasi! Lisäksi pakkauksessa on monikäyttöinen Micellar water, jolla poistat meikin ja epäpuhtaudet. Oma vakkarituote, kun ollaan reissun päällä. Arvostan Mádaria lahjapakkauksen ideoinnista, sillä siitä saa tehtyä linnunpöntön. Kuinka suloista! 27 e / 60 + 100 ml. Lahjapakkauksen voit ostaa esimerkiksi Natural Good Companyn –verkkokaupasta.
2. Kun tulimme Suomeen, jatkuva kylmän ja kuuman vaihtelu ja erityiset sääolot ovat saaneet kasvojeni ihon oireilemaan. Kotimaisen Mia Höytön luonnonkosmetiikkatuotteet ovat onneksi tulleet apuun. Minulla on aiemmin ollut käytössä merkin kasvovoide ja putsari, ja tovin olen kokeillut Lumous-seerumia (30 ml) ja Valo-silmävoidetta (15 ml). Nyt nuo kaksi on saatavilla lahjapakkauksesta, joka taatusti ilahduttaa naisväkeä anopista hyvään ystävään. Mia Höytö Cosmetics Gift Set for Face 49,90 e Jolie-shopista.
3. Panosta ylellisiin jouluherkkuihin ja kokoa lahjansaajalle herkkukori. Sokeristen joulukonvehtien rinnalla luomuraakasuklaa tervetullut vaihtoehto. Pana Chocolaten valikoimasta löydät muun muassa hampulla, appelsiinilla ja goji-marjalla maustettuja konvehtimaisia suklaita. Nämä ovat ihan parasta! En voinut kuvitellakaan, että näin hyvää raakasuklaata on olemassa! Psst. muista hankkia yksi paketti myös itsellesi. Pana Chocolate 4,99 e/ 45 g, Ruohonjuuri.
4. Meillä on juotu jo marraskuusta lähtien kotimaisen Lapin Marian glögejä. Oma suosikkini on tyrnimarja. Makuvaihtoehtoina löytyy myös vanilja-mustikka ja inkivääri. Nuo kolme pulloa yhdessä ei olisi muuten yhtään hullumpi lahjaidea! Lapin Maria -glögejä löydät hyvin varustetusta ruokakaupasta. Suositushinta 6,75 e/ 750 ml.
5. Perheleipomossa luomutattarijauhoista valmistetut Spicy Chai -keksit ovat hyvä vaihtoehto perinteisille piparkakuille. Organic health 3,95 e/ 100 g. Saatavilla ainakin Ruohonjuuresta.
6. Luomuhunaja on meillä kovassa käytössä. Sitä on laitettu lämpimään kauramaitoon, kun tyttömme oli kipeänä. Hunajalla parannetaan meillä myös aikuisväkeä. Tuomaan markkinolta löysimme Lemmensillan luomuhunajan ja hunajavahakynttilät. Joulun alla kynttilöitä poltetaan monessa kotitaloudessa paljon, mutta harva meistä tulee ajatelleeksi, kuinka paljon pienhiukkasia sisäilmaan syntyy. Meillä mieheni sai hengenahdistuskohtauksia, kun erehdyin aluksi polttamaan tavallisia kynttilöitä. Edellä mainitut hunajavahakynttilät ovat hyväksi havaittu.
7. Anna lahjaksi aromiterapeuttisia hetkiä kotiin. Tuoksulyhty ja rauhoittava eteerinen öljy ovat talviajan paras lahja. Tuoksulyhdyn löydät esimerkiksi Indiskasta. Pur-hyvinvointikaupasta löydät kattavan valikoiman ekologisia eteerisiä öljyjä, jotka eivät sisällä parabeeneja, phenoxyéthanolia, silikoonia tai geenimanipuloituja raaka-aineita. Oma suosikkini on Floramen Citronelle-öljy, 10,20 e/ 10 ml.
8. Anna lahjaksi ajatuksia herättävä kirja, jonka jokaisen chic-naisen tulisi lukea. Karita SainionHyvin eletty (2017) johdattelee lukijan eettiseen ja ekologiseen elämäntyyliin ruuan, pukeutumisen, kodin sisustuksen ja kosmetiikan osalta. Uusi vuosi on hyvä aloittaa miettimällä elämänarvoja. WSOY. Adlibriksestä kirja on saatavissa hintaan 22,90 e ja e-kirjana 16,70 e.
Muistathan myös, että perinteisen paketin sijaan on hyvä kantaa oma kortensa kekoon ja antaa aineeton lahja tukemalla eri hyväntekeväisyysjärjestöjä.
Käy katsomassa ainakin näiden hyväntekeväisyysjärjestöjen sivut:
Naisten pankin –sivuilla voit lahjoittaa esimerkiksi kehitysmaissa asuvalle naiselle ammatin.
Anna lahja eläimille! Animalian verkkosivuilta voit helposti ostaa erihintaisia aineettomia lahjoja, joilla tuetaan eläinten hyvinvointia.
Osallistu Joulupuu-keräykseen ja anna lahja lapselle, joka elää lastensuojelun piirissä, huostaan otettuna tai vähävaraisessa perheessä.
Punainen risti organisoi Hyvä joulumieli -keräystä, jossa hankitaan vähävaraisille perheille ruokalahjakortti, jolla he voivat ostaa jouluruokaa. Keräykseen voi osallistua aina jouluaattoon asti. Lahjoittaa voit helposti netisissä.
WWF:n joulutervehdys on ympäristöystävällinen lahja, jolla muistat ystävää. Joulutervehdyksen kohteeksi voit valita naalin, saimaannorpan tai jääkarhun.
Hi you English reader! Above you can follow the links and find my ethical and ecological gift ideas for Christmas.
Tällä viikolla tukka ja mieli ovat voineet hyvin. Tässäpä tämän viikon helmeni:
1.Matkakirjailija Satu Rommin Monsuunimatroja – Kirjoituksia joogasta ja Intiasta on ollut sohvakaverina, kun olen lapsen mentyä nukkumaan saanut hetken omaa aikaa. Elämäni on pyörinyt muutaman kuukauden hyvin tiiviisti joogan ympärillä, sillä olen alkanut syventää joogapolkuani osallistumalla muutamalle intensiiviselle joogakurssille. Siinä missä koulutuksiin osallistuminen on opettanut nöyryyttä, ottaa Rommi kirjassaan luulot pois wannabe joogaopettajilta. Kirjassaan kaimani kritisoi länsimaalaistunutta ja kaupallista joogainstituutiota ja sen ympärille syntynyttä tähtikulttuuria. Rommin teos pitää jalat tukevasti joogamatolla ja palauttaa lukijan joogan alkulähteille Intiaan. Suosittelen lämpimästi teosta jokaiselle joogasta ja Intian-matkailusta kiinnostuneelle.
2.Marimekko home S/S 2018 -presentaatio oli kerrassaan ihastuttava! Minibussin kyydissä meitä vietiin kohti tunnelmallista villa Vuosantaa, jossa esiteltiin Marimekko-kodin ensi kevään ja kesän kokoelmaa. Marimekon sisustustuotteet olivat niin kauniisti esillä huvilan eri huoneissa, että olisin voinut kopioida sisustusideat suoraan tulevaan kotiimme. Ainakin verannan pitkällä pöydälle tullaan näkemään Marimekon värikäs pöytäliina, se on varma se!
3. Ivana Helsingin sample sale. Tein uskomattomia mekkolöytöjä, juuri sellaisia ajattomia ja ihanan värikkäitä. Ja nämä ovat muuten juuri sellaisia mekkoja, joita voi pitää myös mummona ja luovuttaa sitten eteenpäin jälkipolvelle.
4.OLIVIAKLEINin hiustenhoitotuotteet. Sain testiin merkin shampoon, hoitoaineen ja hiuksiin jätettävän hoitosuihkeen. Oliviaklein on kotimainen puhtaan kosmetiikan tuotesarja, jonka tuotteet sisältävät ensisijaisesti luontoperäisiä ja luomuviljeltyjä aineosia. Hyvin siis uskaltautui kokelemaan!
Minun on ollut haastava löytää tarpeeksi kosteuttavia ja hoitavia tuotteita vaalennetulle tukalleni, mutta käytettyäni merkin hiustenhoitotuotteita, voin todeta, etteivät hiukseni ole koskaan olleet näin sileät ja kiiltävät. Ehdottomasta paras purkkilöytö hetkeen!
5.Perjantai-illan viini. Olemme tykästyneet italialaiseen L’auratae Nero d’Avola -luomuviiniin. Eikä hintakaan kirpaise. Suosittelen. Siitä on tullut meidän tämän syksyn luottoviini. Ranskiksellekin maistuu.
6.Kävin elämäni toisella kundaliinijoogatunnilla. Pidin. Vastapainona fyysiselle hotjoogatunnille kundaliinijooga toi tervetullutta vaihtelua. Aion mennä uudestaan ensi viikolla. Helsingin kundaliinijoogakouluun saa muuten kolmen kerran tutustumiskortin 25 eurolla. Käyhän kokeilemassa!
3. I went to Ivana Helsinki brand’s stock sale and found a couple of dress that I will be wearing all my life. Love it. I also love the history behind this Finnish brand, which will turn 20 years in 2018.
4. I tried new products by finnish cosmetic brand Oliviaklein. Their products are colour-free and primarily contain naturally derived, organically farmed ingredients. I have to say that Oliviaklein’s products for my hair is really working for my dyed hair. I dare to say that they are the best so far!
5. I went to try kundalini yoga.
Pictures by Marimekko and me in Ivana Helsinki dress by Christophe Adam.
Niin siinä kävi, että suljimme viimeisen kerran oven rue des Rondeaux’lle ja pakkasimme kolmen kuukauden käyttötarvikkeet ja vaatteet kolmeen suureen matkalaukkuun.
Eikö ole haikeaa jättää Pariisi?
Voi, teillä oli niin ihana talo, miten te raskitte sieltä muuttaa?
Tervetuloa vaan Suomeen, täällä on sitten kylmää ja sateista.
Muun muassa tämänkaltaisia kommentteja olen kuullut lähipiiristäni.
Kysyjille ja kommentoijille minulla on tapana vastata seuraavasti:
– Ei. Pariisi on ihana kaupunki sinkuille ja turisteille, mutta lapsiperhe-elämä on sitten toinen juttu. Joka tapauksessa Pariisi tulee olemaan aina meille kotikaupunki, jonne palaamme varmasti useamman kerran vuodessa tapaamaan ystäviä ja erilaisten työkuvioiden merkeissä. Uskon myös, että turistiperspektiivistä nautimme kaupungista enemmän kuin että asuisimme Pariisissa pysyvästi. Olemme myös havahtuneet siihen, että emme nauti enää suurkaupunkielämästä. Kolmen kuukauden pätkä Helsingissä sopii siis meille erinomaisesti.
– Kummallista kyllä, kun muutimme pois talostamme, aloin heti voida paremmin. Muuttokaaoksen keskellä mieheni ei lakannut hämmästelemästä sitä, kuinka pysyin niin tyynenä ja pirteänä. Kun majoituimme viikoksi mieheni siskon pieneen yksiöön, olin enemmän kotona kuin entisessä talossamme. Monesti kuulee sanottavan, että vika on yksilössä, ei ympäristössä, mutta tässä tapauksessa nimenomaan tuo talo teki minut passiiviseksi narisijaksi. Olo on nyt kuin olisin ottanut raskaan päällystakin harteiltani: on helpompi liikkua ja hengittää. Olen avoin ottamaan vastaan kaiken sen, mitä tulevan pitää.
– Kiitos. Suosikkivuodenaikani on syksy: rakastan syksyn sävyjä, vesisadetta ja pimeää. Lokakuusta jouluun olen elementissäni! Valitsemme myös mieluummin kylmän ja sateisen Helsingin kuin saasteisen ja lämpimän Pariisin. Kun kännykän Plume-applikaatio ilmoittaa edelleen päivittäin Pariisin ilmanlaatutilanteen, huokaisen helpotuksesta, ettei minun tarvitse miettiä lapsen ulkoilua ilmansaastetilanteen mukaan. (Tosin nyt tarkkailen entistä tarkemmin säätiedotteita ja mietin, miten lapsi pitäisi pukea ulos.)
Tästä se alkaa: kolmen kuukauden etappi Suomessa. Me aiomme viihtyä.
So we moved to Finland for three months. We sold our house in Paris and started to look other options for a good life.
As we are kind of saying goodbye to everyday life in Paris, I have heard the following comments:
How can you leave Paris?
You had just a beautiful house in Paris, is it sad to leave it behind?
Oh, you are going to Helsinki in the worst season when it is raining, cold and dark!
To these comments I tend to answer:
– I do love Paris, but for a family life I want to choose a better place to raise a child. Paris is lovely when you are a single and want to have a glass of wine at the terrace several times a week and for the tourist, of course. For us, we find the city tiring, too noisy and hectic. I think we are better, when we visit Paris a couple of times a year for long weekend, that is how we enjoy the city again. And as we have a family in Paris, it always will be our home in a way. For a work we are going to visit the city often, too. So in a way we just take the cherries from a top of the cake.
– Actually, no. It wasn’t sad when we closed the door to our house for the last time. It is kind of funny history, that I feel better now that we moved out. It was like that house got me jam and I never felt that good in it. I was feeling more at home when we spend one week in a little studio. And now in Helsinki, oh, our apartment is so cozy and comfortable. I can just walk around with my morning gown on and not feeling cold. What a luxury!
– And what goes for the weather: I love the dark season until Christmas. And personally I prefer cold and rainy Helsinki than warm and pollutant Paris. Also, I love the autumn colors and the fact I can see the sea everyday. For our child the air is so much better in here and she seems to be so happy when she can spend so much time outdoors. In Paris I checked the Plume app everyday to see what was the air pollution situation. However, here in Helsinki I have to check the weather report more often, so I know what to put on when we are going out. Wellie – check! Winter coat – check! Coretex shoes – check!
Joulun ohella pääsiäisen pyhät taitavat olla ainoita, jolloin kaikki tuntuvat olevan lomalla ja hiljentyvän omiin oloihinsa. Monelle se tarkoittaa myös totaalista sometaukoa. Minä lukeudun tähän joukkoon. Pääsiäisen aikana olen yrittänyt välttää Instagramin kuvavirran pläräämistä. Kun itse toimintaa alkaa miettiä, huomaa, kuinka älytöntä se on. Kukapa olisi uskonut, että vuonna 2017 harva pystyy viettämään useaa tuntia ilman, ettei vilkaisisi älypuhelintaan. En ole yllättynyt siitä, että monen on kurinalaisesti vahdittava omaa sosiaalisen median kanavilla vietettyä aikaa. Äitinä, freelancerina, opiskelijana ja tämän sivuston ylläpitäjänä vapaa-aikani on sen verran rajallista, ettei aikaa jää netissä tai sosiaalisen median kanavilla roikkumiseen siinä määrin, että siitä voisi tulla ongelma. Silti pääsiäisen aikana halusin rajoittaa vieläkin enemmän sitä turhanpäiväistä kännykän selaamista. Teki hyvää.
Toinen akkuja lataava tekijä (joka loppujen lopuksi osoittautui hyväksi ratkaisuksi) oli jäädä kotiin. Siinä missä kaikki tuntuvat olevan jossain, me päätimme olla ihan kotona. Tosin kotiin jääminen tarkoitti meille myös talon siivoamista. Itse asiassa siitä lähtien, kun laitoimme talomme myyntiin, on kotona riittänyt jatkuvasti puuhattavaa. Toisaalta: siivoaminen on terapeuttista. En edelleenkään lukeudu niihin naisiin, jotka palkkaavat siivoojan. Tiedän, ettei siivoojan hankkiminen ole tätä nykyä elitististä puuhaa, mutta minun naisvoimani ei yksinkertaisesti anna periksi sellaisen palkkaamiseen. (Ok, katsotaan tilannetta uudelleen, kun/ jos meillä on isompi pesue.) Kenties kyseessä on pohjalainen mentaliteettini: kyllä nainen oman huushollinsa hoitaa! Sitä paitsi, kun päivät tekee ajatustyötä, on ihan hyvä vaihteeksi tehdä jotain ruumiillistakin. Konmarituksesta en tiedä mitään (en ole lukenut kirjaa), mutta uskon, että konmarismissakin on pohjimmiltaan kyse oman mielen organisoimisesta. Sama logiikka pätee minulla siivoukseen. Niinpä siis pääsiäisen aikaan meillä siivottiin myös mieliä.
Kun jäimme pääsiäiseksi kotiin, oli aikaa tavata ystäviä. Vietin pari usean tunnin mittaista apero-dinneriä ystävieni kanssa. Siinä ehti vaihtaa kuulumisia ilman, että kenelläkään oli kiire. Kasvokkain kohtaaminen voittaa aina WhatsApp-viestittelyn.
Ja koska pääsiäispyhät ovat tunnetusti pitkät, ehdin tylsistyä jo sen verran, että ensimmäistä kertaa aikoihin rentouduin myös tv-sarjan parissa. Tanssahtelin onnellisena, kun sain katsoa sunnuntai-iltana kaksi jatkoa putkeen kehuttua HBO:n Big Little Lies -sarjaa. Kylläpä tekee hyvää jäädä koukkuun johonkin muuhun kuin oman kännykän selaamiseen.
Ja kuulkaas, nyt täällä ollaan jälleen valmiita palaamaan aktiiviarkeen.
Toivottavasti sinulla oli aikaa vaipua pääsiäisenä iloiseen joutilaisuuteen.
During the Easter we decided to stay home here in Paris. And it was a good decision just to relax, eat well, meet our friends and clean the house. These couple of days I decided to have a little pause of using my mobile phone. It did good! Also, during the weekend I had some me time, so I started to watch HBO’s serie Big Little Lies. Do I have to say that I am already hooked? !
Ennen kuin on aika siirtyä seuraavan vuoden puolelle, on terapeuttista kerrata menneen vuoden tapahtumia.Eli nyt heitetään hyvästit menneelle vuodelle.
Mitä vuosi 2016 toi tullessaan? Millaisia tavoitteita asetin itselleni ja elämälleni? Kuinka niissä onnistuin? Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni, kun vilkaisin tämän vuoden miellekarttaani. (Kyllä, uudenvuoden traditioihini kuuluu askarrella uusi miellekartta!)
Kuten sivustoani seuranneet sen tietävät, on isoin ja merkityksellisin tapahtuma tyttäremme syntymä, ja vauva-arki yleensäkin. Se jos jokin mullistaa koko elämän ihan uudella tavalla. En ole enää vain pohjoismaalainen kolmikymppinen nainen ja ranskalaisen vaimo, vaan myös pienen tytön äiti. Joka päivä, joka ikinen hetki. Vanhemmuudesta on tullut luonteva osa omaa identiteettiäni, mutta samalla olen joutunut miettimään ammatillista uraani uudesta tulokulmasta. Ei kai turhaan meuhkata siitä, miten yhdistää perhe ja ura – sillä se ei ole aina helppoa. Tai helpoin tie olisi heittää hanskat tiskiin ja omistautua täysin kotiäitiydelle – sitä en vain osaa! Enkä usko, että se olisi meidän perheelle paras ratkaisu. Oman näkemykseni mukaan myös äiti tarvitsee omia projekteja, jotka edes pienin askelin vievät ammatillista uraa eteenpäin. Pienet työ- tai opintoprojektit ovat siis todellakin jees. Niinpä olen sitkeästi jatkanut freelancer-toimittajan töitä kotiäitiyden rinnalla sekä ehtinyt höpistä täälläkin. Olen myös tehnyt muutaman nettikurssin avoimessa yliopistossa. Olen siis elävä esimerkki siitä, että sinäkin pystyt vaikka mihin!
Mutta mitä muuta siellä 2016 vuoden aarrekartassani oli?
Vauva-arjen lisäksi melko perinteisiä tavoitteita, kuten itsestä huolehtimista liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Haaveilin rantalomasta, joka vaihtui tällä kertaa muutamaan Barcelonan-reissuun ja kesään Bretagnen vaihtelevissa sääoloissa. Häämatkalle emme tämän vuoden puolella ennättäneet, mutta sinne kyllä ehtii!
Henkilökohtaisella puolella oman sivustoni lanseeraaminen oli se isoin ja inspiroivin projekti. Kiitos ja kumarrus siitä, että olet klikannut itsesi sivustolleni. Se merkitsee minulle paljon. Aion jatkossakin toimia rehellisenä äänitorvena missä liikummekin.
Mitä sitten ensi vuonna? Täällä Pohjois-Suomen piskuisen kaupungin talvisessa maisemassa tarpoessamme olemme mieheni kanssa kuin yhdestä suusta todenneet, että vuoden 2017 teemana on hyvinvointi, bien-être. Vuosi 2016 on ollut monella tapaa uuden opettelua, kiirettä, työstressiä, myös suruakin, kun läheinen henkilö sairastui vakavasti. On siis aika kääntää kelkka reippaasti ylöspäin.
Globaalilla tasolla vuosi 2016 jää maailmanhistoriaan järkyttävistä terrori-iskuista, pakolaiskriiseistä, oudoista presidenttivaaleista, sekä siitä, että niin moni suuri tähti, kuten David Bowie ja Leonard Cohen on poissa. Olkoon siis vuosi 2017 lempeämpi ja ennen kaikkea rauhallisempi kuin edeltäjänsä.
Nautin siitä, että äiti saatiin ison leikkauksen jälkeen sairaalasta kotiin.
Suurin osa läheisistä on samassa osoitteessa.
Ettei tarvitse ravata joulunpyhinä paikasta toiseen, vaan voi vain levätä.
Aion napostella laadukkaita joulukonvehteja, nauttia muutaman lasin punaviiniä, laittaa villasukat jalkaan ja tarttua odottavan kirjapinon päällimmäiseen romaaniin, sitten toiseen ja kolmanteen. Ennen kaikkea hiljentyä. Ja tietysti suukotella ja halia tyttöämme, joka täyttää muuten pian kymmenen kuukautta (kuinka aika voi mennäkin nopeasti).
Joulunpyhät ovat myös hyvää aikaa keskittyä läsnäoloon ja pitää somedetoksia. Kännykkä ei kuulu joulupöytään!
Vietämme myös epämodernia joulua eli lahjatonta sellaista. Päätimme läheisten kesken, että jätämme lahjarumban väliin. Sen sijaan keskitymme herkullisen mutta terveellisemmän noutopöydän antimiin.
Summa summarum: vietämme kolmen ällän joulua eli lihatonta, lahjatonta mutta levollista sellaista. Olen aivan varma, että meillä kaikilla on jo valmiiksi keveä mieli, kun olemme välttyneet joulustressiltä.
Tuliko luvattua, että emännöisit pikkujoulut kotonasi? Seuraavaksi tietysti stressaat, mitä tarjota, kuka toimii tiskijukkana ja mitä pukisi päällensä.
Tässä omat tärppini takuumaukkaisiin ja rentoihin juhliin. Omissa pikkujouluissamme teemaksi nousi kierrätys kuin huomaamatta, sillä juhlissa luotettiin vanhoihin resepteihin, biisilistoihin ja mekko oli sekin ollut päällä jo useana vuonna peräkkäin.
“Kääk, meillä on tänään bileet”, huokaisin kauhuissani miehelleni.
Ranskis ei asiasta sen kummemmin stressannut. Totesi, että hankitaan fromageriesta juustoja, boulangeriesta leipää ja useampi pullo kuohuvaa. Helppoa!
Suomalaiseen tapaan en osannut olla täysin stressaamatta, ja muutenkin, eikö sitä emännän kuulu jotain itsetehtyä tarjota? Laiskana emäntänä (vedän tässä vaiheessa äitikortin esiin) päätin, että nyt mennään helpolla reseptillä. Eli millä? No pizzalla tietenkin. Helppo, nopea ja takuuvarma syötti.
Juhlia järjestäessä mietin, miksi ihmeessä juhlamenun pitäisi olla liian erikoinen! Vauvavuoden aikana jos jotain olen oppinut, niin se on tämä: ei pidä ajatella liian monimutkaisesti. Joskus on vain helpointa valita se mutkattomin tie.
Ja arvatahan sen saattoi: sinne ne kolme pellillistä pizzaa katosivat vieraiden suuhun. Ja niin menivät juustotkin ja se leipä. Kuohuvaa taisi jäädä yksi pullo.
Ja mitä musalistaan tulee, valitsin taustalle häihin laatimani soittolista, jonne heitin sekaan pari joulubiisiä.
Pukeutumisen osalta valitsin päälleni vanhan kimaltelevan silkkimekon. Sen kaivan esille pukupussista kerran vuodessa. Tähän mennessä se on palvellut jo viisissä eri juhlissa. Palvelee varmasti jatkossakin.
Lopputulos: onnistuneet juhlat. Jäi hyvä mieli. Taidan järjestää toistekin.
Osa varmaan miettii, että nielasivatko ne häät kirjoittajan kokonaan, kun blogini ei ole päivittynyt toviin. Kyllä ja ei. Vaikka kyseessä oli pienimuotoiset juhlat, oli häiden järjestäminen iso operaatio.
Palataanpa siis vielä hetkeksi juhlavalmisteluihin ja hääpäiväämme.
Saavuimme kotipaikkakunnalleni viikkoa ennen häitä. Juhlia edeltävä viikko olikin täynnä ohjelmaa aamusta iltaan, minulla kun ei ollut kotikenttäetua, että olisin voinut hoitaa asioita paikan päällä jo hyvissä ajoin. Päivisin siis juostiin asioilla, iltaisin askarreltiin taidenurkan kylttiä ja tuunattiin ystäväkirjaa. Tehtävänä oli myös koota biisilista ja kirjoittaa puhe.
Äitini tuumasi jo häitä edeltävänä tiistaina olevansa ihan poikki. Tulikin todettua, että häiden järjestäminen on kestävyyslaji. Kun välillä pääsee lenkkipolulle ja välipalaksi voi haukata juusto-kurkkuruisleivän, jaksaa silputa ja puuhailla vaikka aamuun asti.
Hääpaikkana meillä oli työväentalon tyyppinen vanha puurakennus meren rannalla. Sisällä juhlatilaa hallitsivat vaaleat puupöydät, joita reunustivat retro-oranssit muovituolit. Juuri tuosta oranssin sävystä haimme inspiraatiota juhlapaikan somistamiseen. Teemaväri toistui pöytäkukissa, servieteissä ja kynttilälyhdyissä.
Pääsalin takaosaan kehittelin diskoalueen. Sinne haimme lainaksi huonekasveja paikallisesta kukkakaupasta. Pinkit flamingot (ainoat näyttävät koristeet, jotka ostettiin uutena) olin tilannut Ranskasta, ja ne toivat hauskan lisän tanssilattialle. Juhlatilan takaosaan tunnelmaa loivat puolestaan erilaiset värivalot ja lyhdyt.
Tilasomistusta tehdessä opin muutaman asian juhlien järjestämisestä. Ensinnäkin kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Häät pitopalveluineen, pukuineen, tilavuokrineen ja juomineen ovat jo älyttömän suuri menoerä. Usein budjettiin unohtuukin lisätä ne pienet jutut, kuten askartelutarvikkeet tai somistuksessa käytetyt kankaat, joista hääbudjetti kohoaa jo helposti muutamalla sadalla eurolla. Esimerkiksi juhlapaikan koristelussa usein käytetty tylli maksaa jo lähes kuusi euroa metriltä. Päätinkin välttää uusien kankaiden ostamista ja ajatella ekologisemmin: suuntasin lähimpään kierrätyskeskukseen. Niinpä hääkoristeluina käytettyjen kankaiden kokonaissaldoksi tuli noin seitsemän euroa. Kustannuserää vähensi myös se, että haimme viherkasveja lainaksi.
Toisena vinkkinä: ajattele luovasti. Häissämme taidenurkka osoittautui menestykseksi. Ideana oli, että lapsille annettiin aiheeksi piirtää hääpari ja auto. Yksinkertainen idea, mutta tästäpä innostuivat myös aikuiset. Piirustustehtävä tarjosi vieraille mukavaa aktiviteettia, ja samalla me saimme hauskat piirustukset muistoksemme.
Valokuva-albumin kokoamisen sijaan ripustin meistä valokuvia pyykkipojilla narulle. Näin useampi ihminen saattoi katsoa kuvia yhtä aikaan, ja samalla kuvanauha toimi sisustuselementtinä.
Kolmantena vinkkinä: luota itseesi, älä kopioi. Ennen juhlia en vilkaissut yhteenkään hääblogiin, en myöskään ostanut yhtäkään häälehteä tai katsonut hulluja hääohjelmia, joissa morsian potkii kaasot tiimistään ja sekoaa ennen häitä. Luultavasti jos olisin alkanut fiilistellä blogien kiiltokuvakuvilla, olisin vain stressannut enemmän ja vertaillut meidän häitämme muihin. On hyvä luottaa omaan mielikuvitukseensa ja tehdä häät aidosti omannäköisiksi. Liika häitä edeltävä fiilistely ei muutenkaan ole kenellekään morsiusparille hyväksi, sillä vaarana on häiden jälkeinen tyhjä tunne, kun muutaman kuukauden kestäneen hääpöhinän jälkeen on keksittävä uusi puheenaihe.
Loppujen lopuksi häät sujuivat juuri niin kuin halusimmekin. Tunnelma oli mukavan rento ja ruokakin tuntui maistuvan – ainakin siitä jälkikäteen kovasti kiiteltiin. Samppanjaa riitti koko illaksi, ja jäipä varastoon vielä reilu satsi kuplivaa. Hienointa oli kuitenkin saada kaikki läheiset, ystävät ja sukulaiset koolle. Se liikutti, että ihmiset oikeasti tulivat pitkänkin lento- tai ajomatkan päästä juhliimme Pohjois-Suomeen.
Juhlien jälkeen tulikin haikea olo siitä, saammeko koskaan enää samaa porukkaa koolle, ja sen ymmärtämisestä, että universaalina juhlana häät ovat aina uniikit ja ainutkertaiset.
Mitä hääpukuun ja kampaukseen tulee, olivat ne juuri sellaiset kuin toivoinkin. Ystäväni ja vaatesuunnittelija Sofia Ilmonen toteutti hääpuvun, jota yhdessä ideoimme täällä Pariisissa. Halusin ehdottomasti, että hääpuvussa olisi v-pääntie, trumpettihihat ja kangas olisi vanhanaikaista pitsiä. Tärkeää oli myös, että kankaat olivat ekologisesti valmistettuja. Materiaaliksi valittiinkin luomusilkkiä ja Englannissa valmistettua pitsiä. Ideoita hääpukuun hain muun muassa Elie Saabin kevätmuotinäytöksestä (2016) ja The Girls -sarjan Marnin hääpuvusta.
Joka tapauksessa oli hurmaavaa leikkiä yksi päivä prinsessaa. Olen ollut tasan kaksi kertaa ammattilaisen käsittelyssä meikattavana ja kampauksessa, joten tuntuihan se nyt aivan erityiseltä kun kaikki oli viimeisen päälle laitettuna.
Sulhasen osalta halusimme välttää perinteistä mustaa pukua. Löysinkin jo keväällä miehelleni upean vaaleansiniharmaan puvun, joka oli kuin tehty miehelleni. Ja voi pojat, kuinka sulhanen näyttikin komealta!
Hienoa meidän tyylissämme oli se, että nyt katsoessani hääkuvia, välittyy niistä ajattomuus. Hääparina olisimme voineet olla yhtä lailla vaikka 1970-luvulta!
Nyt muutama viikko myöhemmin muistelen toista hääjuhlaamme lämmöllä, mutta olen samalla helpottunut, ettei enää tarvitse miettiä hääpaikan koristelua tai viinitilauksia. Nyt voi taas katsoa avoimin silmin tulevaa kohti ja miettiä, mihin projektiin tämä mamma seuraavaksi tarttuisi. Kuten mieheni totesi, keksit taas jonkun uuden, ison projektin. Niin varmasti keksinkin. Olen siitä aivan varma.
Mainitsinko, että Barcelonan-matkamme oli hieman epäonninen?
Kaikki alkoi jo junasta. Meille oli varattuna istumapaikat mukavine penkkeineen ykkösluokasta. Olin asennoitunut nauttimaan junamatkasta lukemalla ja siinä sivussa vähän töitä tehden, mutta junavaunussamme vallitsi kollektiivinen köhä- ja rähinätauti, jonka vaunullinen aasialaisturisteja oli saanut. Seitsemän tunnin ajan kuuntelin neuroottisena röhinäkuoroa, joka alkoi vierestä ja jatkui dominoefektin lailla aina takapenkille. Sitten se alkoi saman tien uudelleen. Eihän sille mitään mahtanut. Pinnaa kiristi, mutta zeniläisenä hengittelin syvään.
Barcelonasta olimme varanneet 4-tähden HotelArts Barcelonan muka hemmotellaksemme itseämme viimeisen kerran ennen lapsen syntymää. Ja olihan hotelli huikea – siis näennäisesti: upeat näkymät merelle ja kaupungin ylle, hotellin aula oli puolestaan kuorrutettu punaisilla ruusuilla, ja sen sisustus oli kuin suoraan hienostakin kahvipöytäkirjasta. Myös tilavat hotellihuoneet seinänkokoisine ikkunoineen, leveine sänkyineen ja hulppeine kylpyhuoneineen ansaitsevat erikoismaininnan – ja tiedän mistä puhun, koska vierailumme aikana yövyimme kolmessa eri huoneessa.
Niin pääsemme surkuhupaisiin vastoinkäymisiin.
Valitessamme hotellia olin asettanut kaksi tärkeää kriteeriä: kunnon aamupalabuffetti ja sauna. Arvoimme muutaman hotellin välillä ja päädyimme lopulta Artsiin, koska ymmärsimme varausta tehdessä, että aamupala, sauna ja Internet-yhteys kuuluisivat hintaan.
No eiväthän ne koskaan kuuluu, kun puhutaan luksushotelleista. Ero on sillä, mitä palveluja on saatavilla, tämä ei missään nimessä tarkoita, että ne kuuluvat hintaan. Amatöörinä minun on vaikea ymmärtää, että luksusluokan hotelliin tullaan nimenomaan kuluttamaan rahaa.
Hotelliin saavuttua ensimmäinen pettymys oli maksullinen aamupala (36 €/hlö). Ilmainen nettiyhteys puolestaan tarjottiin aulassa, mutta huoneessa siitä olisi pitänyt maksaa 25 euroa päivältä. Ja bonuksena: pelkästään spaosastolle pääsy maksoi 45 euroa. (Kauneushoitolapalvelujen yhteydessä ovet spaosastolle avautuisivat ilmaiseksi, kuulemma.) Nauratti ja kiukutti samalla: kaunis kakku päältä!
Pettymystä kompensoi toki tilava hotellihuone ja näkymät merelle.
Olimme pyytäneet rauhallista sijaintia, mutta toisin kävi. Ensimmäisenä yönä nukuin tuskin silmäystäkään, sillä kahdeksannessa kerroksessa sijaitsevaan huoneeseen kantautui viereisestä Casinosta sellainen jumputus, että syväunen tasolle pääseminen oli mahdotonta. Aamulla heräsimme valtavaan väsymyskrapulaan. Raahauduimme kiukkuisina ja nälkäisinä kuntosalille. Sen jälkeen marssimme respaan. Saimme onneksemme uuden huoneen 25. kerroksesta, tällä kertaa kaupunkinäköalalla.
Lisäksi kärsimyspalkkioksi saimme ilmaisen aamupalan, joka tietysti maistui seitsemännellä raskauskuulla olevalle naiselle. Mieliala koheni, ja söin toki jokaisen euron edestä! Kylläisinä olimme valmiina kaupunkikierrokselle.
Painajainen hiipi jälleen seuraavana yönä, tällä kertaa möykkäävien ja tappelevien venäläisturistien muodossa. Unettoman yön jälkeen palasimme vastaanottotiskille ja pyysimme jälleen kerran mahdollisuutta vaihtaa huonetta. Tilanne tuntui absurdilta: olimme buukanneet tämän hienon “taidehotellin” juuri nauttiaksemme olostamme ja leväten. Kaukana oltiin luksuksesta! Toisaalta, eikö juuri tämän tason hotelleissa idioottiosamäärä kasva? Alkoholi, raha, sikailu – luksusluukun vakio riesat!
Jälleen kerran pakkasimme kamat – tai osaa kasseista emme olleet edes ehtineet purkaa. Edellisen päivän jäljiltä minulla oli valitettavasti jäänyt purkamatta juuri se kangasnyssykkä, johon olin kiireessä pakannut hedelmien sekaan mieheni kashmirneuleen. Loppupäivän kävelimme kaupungilla – minä ja banaanille tuoksuva mieheni. Minua nauratti, puolisoani ei.
Hotellin varoittavista esimerkeistä huolimatta päätimme kuitenkin kokeilla spaosastoa ja sitä saunaa, jonne pääsyä olin suomalaisena luonnollisesti odottanut. Kun sitten illalla viimein sujautimme valkoiset kylpytakit ja Arts-tossut jalkaan, oli kauneushoitolan henkilökunta onnistunut sekoittamaan yksinkertaisen varauksen: miehelleni oltiin tekemässä vartalokuorintaa ja minulle hierontaa. Asia saatiin korjattua. Mieheni ehti kuitenkin pelästyä.
Hemmotteluhoitojen jälkeen meille tarjoiltiin teetä ja pähkinöitä rauhallisessa näköalaloungessa, jossa saimme tyytyväisinä katsoa 45. kerroksesta kauaksi avautuvaa Barcelonaa sen kylpiessä iltaisessa valoloisteessa. Sitten piipahdimme porealtaalla, jossa minä en tietenkään voinut muuta kuin kastaa jalkani. Kokemusta kuorrutti edelleen se, että saimme olla kaksin allasosastolla – kyllähän siinä kiivaampikin mielenlaatu rentoutuu.
Mutta se sauna. Se neljänkymmenenviiden euron saunakokemus. No se oli tämä: kylmä sauna lattialämmityksellä. Sauna lienee rakennettu vain markkinointitarjouksessa, sillä löylynkaltaisista elämyksistä ei tässä kopissa nautittu. Tilassa oli kyllä vesikippo ja kauha, mutta ei kiuasta. Lämpömittari näytti hulppeat neljäkymmentä astetta. Voitte varmasti eläytyä suomalaisnaisen tunnetiloihin? Saunan ikkunasta avautuvat näköalat eivät valitettavasti tässä tapauksessa lämmittäneet.
Jännityksellä odotimme viimeistä yötämme hotellissa.
Ja vihdoinkin: saimme nukkua, ihan aamuun saakka. Nyt päästään siis asian ytimeen eli siihen luksukseen.
Ja koska oli ystävänpäivä, minulle sallittiin pääsy aamupalapöytään.
Lopulta olimme helpottuneita, että pääsisimme hotellista pois. Olimme alkaneet pelätä aulaan saapumista, sillä niin tekopirteänä ympärillä hääräävä henkilökunta syöksyi kimppuumme. Kun sama hotellin työntekijä toisti kolmannen kerran tutun esittelyrituaalin (”So my name is Theresa, and if there is anything I can do…”) aloin pelätä, että olimme keskellä science fiction -elokuvaa, jossa ihmiset ovat muuntautuneet roboteiksi.
Viimeisen keinotekoisen hymyn jälkeen oli aika sulkea taksin ovi ja sanoa Adiós!
A luxury hotel or a house of horrors ?
Did I mention that out trip to Barcelona was a bit chaotic?
It all started on the train. We had booked nice and comfortable seats in first class, but unfortunately our railroad car was full of Asian tourists who all seemed to be having a terrible, collective cough, which went on during seven hours. I tried to stay calm.
In Barcelona we had reserved the four-star Hotel Arts Barcelona just to give ourselves a little treat before the baby comes.
Of course the hotel was luxurious – the view over the sea and over the city were amazing. Not to mention the lobby with red roses everywhere, and the decor was like from a stylish coffee table book.
Also, the rooms were beautiful with wall-sized windows and big bathrooms. And trust me, I know what I am talking about, because we changed rooms every night!
So now on to the little incidents that happened at the hotel.
When choosing the hotel I had two important criteria: a big breakfast and access to the sauna. Arts looked promising, but when we got to the hotel, we found out that the breakfast wasn’t included and they offered it separately for prices starting at 36 euros. Access to the Internet was only free in the lobby, in rooms the cost would be 25 euros a day. And along with this, access to the sauna would cost 45 euros, but if you had a beauty treatment in the spa the entry would be free. Talking about nice surprises!
I should have know this: with these kind of luxury hotels nothing comes for free – even a small bottle of sparkling water cost twelve euros in our room!
Of course for the price of the booked hotel room we got a big, beautiful room with an impressive view. But what use is a nice room, if you cannot sleep in it? – Not on the first night or the second.
Even though we asked for a quiet room, we got our room on the eighth floor, right above a noisy casino. We could hear techno music played in the casino until early morning. We hardly slept that night. The next morning we were both tired and hungry. We went to the reception and explained the situation. They moved us into another room on the 25th floor, this time with a view over the city.
As a bonus they offered us a free breakfast, which made everything better. And, seven months pregnant as I am, I ate for the worth of all the euros that it would have cost.
On the second night we were woken up by the Russians in the next door. They were banging the door and fighting. No good night’s sleep this time either!
So in the morning we asked to change rooms, again! We packed our bags, or actually we never got the chance to unpack, anyway. And unfortunately I had put my husband’s favorite cashmere knit in a bag containing fruits. For the rest of the day I walked around Barcelona with my “banana man”. I was laughing, he wasn’t.
With all these experiences of warning that we had at the hotel, we still decided to reserve treatments at the hotel’s beauty salon, so we could have access to the spa area. And to be honest: we really needed a little pampering after not sleeping well, and after all the walking that we had done during the last couple of days.
When we finally put on our white bathrobes and Arts slippers, and were ready to go our respective treatment rooms, we found out that they had mixed up our orders: they we about to give to my husband a body scrub treatment and a Swedish massage for me. My husband was happy that this was worked out at the last minute.
After the treatments we were guided to a little lounge area with an impressive view from the 45th floor over the city. We drank some green tea and ate some nuts. Then it was time to go to the spa section. The hot tube seemed nice, anyway my husband enjoyed it, but being pregnant, I only got to relax my feet.
And now we get to the sauna, which I had been so waiting for. Well, I can’t actually say that it was a sauna; it was cold with a little heating on the floor. There was a bucket and a pail, but no sauna stove! At this point even the great view from the window of “sauna” didn’t warm us.
As you might know for the Finns sauna is an important and sacred place. So this kind of mockery in a 40-degree temperature was just unbearable! And in this case we can’t really talk about a sauna – that would be unjust. It was just a part of the hotel’s fancy decoration.
After the treatments and two days of not sleeping, and walking and walking, we went to bed. And this time we actually got to sleep in silence.
The next day we were happy to go home – to spend the next night in our own quiet bedroom. We were also starting to be scared of the overly smiley and polite staff. Every time we entered the lobby it was like this: “How are you?” and “how was your day?” or: “can I help you?” When the employee at the beauty salon introduced herself for the third time with a same speech, I started to wonder if I had entered a science fiction movie where all the human beings had turned into robots.
After one last smile it was time to close the door of a taxi and say Adiós!
Tästä se lähtee. Ensimmäinen teksti. Uusi blogialusta. Uusi vuosi.
Blogin perustaminen on ollut mietinnässä jo useamman vuoden ajan, ja sitä on minulta myös tiedusteltu. Projekti on jäänyt vain idea-asteelle, sillä tavallisesti työ- ja opintokuviot ovat haukanneet suurimman osan ajastani. Viime vuoden lopulla sain ikuisuusprojektiksi venyneen yleisen kirjallisuustieteen maisterintutkintoni valmiiksi (kippis vaan sille!), ja vuodenvaihteessa aika tuntui kypsältä oman kanavan perustamiseen.
Esittely lienee paikallaan: eli kuka olen ja mistä tulen?
Olen 33-vuotias nainen, lähtöisin alkujaan pieneltä paikkakunnalta Pohjois-Pohjanmaalta. Noin puolitoista vuotta sitten muutin Pariisiin työkuvioiden merkeissä ja siitä puoli vuotta myöhemmin tapasin nykyisen aviomieheni. Tähän asti voidaan siis todeta seuraavaa: romanttinen Pariisi-fanittaja saapuu unelmiensa kaupunkiin, tapaa prinssinsä, muuttaa tämän luokse ja menee naimisiin. Eikä tässä vielä kaikki, sillä viime heinäkuussa ollessamme Bretagnessa sain tietää olevani raskaana. Homma on edennyt siihen vaiheeseen, että energinen toinen kolmannes on juuri päättynyt, ja nyt alkaa vakava vatsan venytys ja loppukiri. Samalla myös tämän projektin aloitus, sillä mitä tämä kaikki olisi ilman mammuttimahatyylikuvia ja sitä aikaa ennen vauvan tuloa, johon ei enää muutaman kuukauden jälkeen ole paluuta – ja josta puoli valtakuntaa kehottaa nauttimaan.
Yllä mainituista seikoista voimme tiivistää muutaman merkille pantavan seikan, jotka tulevat määrittämään blogiani: kulttuurierot kotimaan ja Ranskan välillä, naisena olemisen jalo taito sekä uusi rooli äitinä. Mutta koska elämääni mahtuu paljon muutakin sisältöä niin omien kiinnostusten kuin ammatillisen urani osalta, ovat tyylikysymykset, kulttuuri, hyvinvointi ja matkakertomukset vahvasti osa tätä tarinaa. Itse asiassa työkseni sekä tyyli- että matkajuttuja. Vapaa-ajalla kahlaan läpi Pariisin kahvila- ja ravintolakenttää, taidenäyttelyitä, käyn leffassa ja luen läjäpäin kirjallisuutta. Lisäksi käyn kummallisella kuntosalilla, joogaan ja puuhailen keittiössä uusien kasvisruokakokeilujen ja muiden herkkujen parissa. Nämä kaikki tulevat tavalla tai toisella näkymään alustani sisällössä. Lyhyesti todettuna blogini lienee luokiteltaisiin kliseisesti lifestyle-kategorian alle.
Pidän esittelypuheen lyhyenä. Tutustutte minuun kyllä paremmin. Toivon, että kuljette matkassani kohti tulevia haasteita ja jaatte tämän kanavan kanssani ja pohditte matkassa, mitä on olla päälle kolmikymppinen nainen nyky-yhteiskunnan haasteiden keskellä.
So here it comes: my first blog text. A little introduction would be nice, wouldn’t it?
I am a 33-year-old woman from Northern Finland who now lives in Paris. About a year and a half ago I moved to Paris for work, but six month later I found something even better: my future husband. One thing led to another: I moved in with my boyfriend, started working from home, and yes, last summer I found out I was pregnant, too. Then later that year we got married. This all happened within a year – can you believe it? I still can’t.
Now, before things get even crazier (having a baby and learning to be a mum), I wanted to start this blog project – we don’t want to skip the maternity style pictures and life before the baby, do we?
And what do I do in life? Well, I write fashion and style tips and travel stories on the web. In my free time I go to gym and yoga lessons and do at home random YouTube yoga and ballet videos at home, I try new vegetarian recipes, go to art exhibitions and museums, and find cool new cafés and restaurants in Paris. This blog is going to be about all those things, and of course a bit about fashion, too. So I guess you could call this a lifestyle blog.
I hope you find your way here and stay in this channel to let me share my thoughts and the life from the perspective of a woman over thirty.
