Millaista se on, kun lasta hoitaa vieras ihminen? Seuraavassa jaan kokemuksia nounou-kulttuurista ranskalaisessa kehyksessä ja pohdin, miksi lastenhoitaja on ihan hyvä juttu.
Jokainen vanhempi tietää tämän: yksin ei pärjää pitkällä tähtäimellä, ja lastenhoitoasia tulee ajankohtaiseksi ennemmin tai myöhemmin. Tammikuussa 2017, kun tyttömme oli vuoden ikäinen, koin Pariisissa oloni voimattomaksi. Halusin olla läsnä oleva äiti, joka jaksaa puuhastella lapsen kanssa aamusta iltaan, mutta toisaalta samalla mielessä pyöri kiinnostavat työprojektit. Aluksi mietimme puolipäivähoitoa. Kävimme jo tutustumassa erääseen hoitopaikkaan, mutta sisimmissäni tiesin, etten ollut valmis olemaan erossa lapsesta neljää tuntia kerrallaan. Pariisissa tukiverkostomme oli olematon, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lastenhoitajan löytäminen tuttavapiirin ulkopuolelta.
Meillä kävi heti hyvä tuuri ja löysimme ulkosuomalaisille tarkoitetun Facebook-ryhmän kautta kivan opiskelijatytön, jonka kalenterissa oli sopivasti joustovaraa. Kemiamme synkkasivat: tuntui kuin hyvä ystävä olisi tullut kylään. Hänen kanssaan vaihdoimme kuulumisia ja jaoimme kokemuksia elämästä ulkosuomalaisena ranskalaisessa kulttuurissa. Aluksi tein töitä samassa tilassa lapseni ja hoitajan kanssa ja tästä tassutellen siirryin aina pidemmäksi aikaa työhuoneeseeni. Pian saatoin uppoutua työntekoon jo useammaksi tunniksi kerrallaan. Myöhemmin keväällä lastenhoitaja ja tyttöni ulkoilivat yhdessä. Kesäkuussa lastenhoitajamme muutti Osloon, jonka myötä palauduimme hetkeksi nollapisteeseen.
Suomalaisen lastenhoitajan jälkeen nounouja on ollut laidasta laitaan. Päällisin puolin kokemukset ovat olleet myönteisiä. Tyttöni on kaivannut leikkiseuraa, ja sitä hän on juuri saanutkin. Mahtuupa mukaan kuitenkin muutama huono kokemus, kun hätäapuun on joutunut turvautumaan peruuntumisten vuoksi Naapuristo-sivuston kautta. Kerran lastamme tuli hoitamaan nainen, joka puhui salaa puhelimessa. Päivä lopetettiin lyhyeen, eikä naista kutsuttu enää seuraavana päivänä takaisin. Bretagnessa eräälle nuorelle naiselle lapsenvahtikeikat olivat niin tuskaisia, että kun lounasaikaa totesin, että hän voisi lähteä, pinkaisi nainen ovesta ulos sellaisella vauhdilla kuin olisi astunut ulos kärsimysnäytelmästä.
Viimeisin nounou, ihastuttava nuori Tatjana, oli ensimmäinen, johon tyttömme kiintyi. Tatjanalla (jota tyttömme kutsui Shananaksi) oli aivan erityinen kyky olla läsnä ja leikkiä lapsemme kanssa. Tyttömme oikein odotti aamupalan jälkeen, että Tatjana tulisi. Ainut huono puoli lastenhoitajassa oli, että tällä nuorella naisella oli vaikeuksia noudattaa sovittua aikataulua. Usein hän oli vartin tai puoli tuntia myöhässä. Muutaman kerran Tatjanaa ei tavoittanut ollenkaan ja myöhemmin hän ilmoitti olevansa kipeä. Muussa tapauksessa olisimme varmasti etsineet toisen lapsenvahdin, mutta hän oli niin erinomainen lapsemme kanssa, että se sai meidät antamaan anteeksi toistuvat myöhästelyt. Tiesimme myös, että hoitokuvio ei kestäisi kauaa, sillä olimme tuolloin juuri muuttamassa pois Pariisista.
Kun sitten saavuimme Suomeen, olimme kiitollisia, että tyttömme pääsi aloittamaan päiväkodissa, jossa aikatauluista pidetään kiinni, ja jossa osaavat hoitajat tarjoavat lapselle ikätason mukaisia virikkeitä.
Vielä tiivistäen haluan listata muutaman seikan, jotka koin erityisen hyödylliseksi siitä, että lastani hoiti nounou:
– Kun lastenhoitaja tuli kotiimme, olin koko ajan tietoinen, mitä olohuoneessa tapahtuu. Hoitopäivän aikana olin jatkuvasti saatavilla, mutta saatoin kuitenkin sulkea työhuoneeni oven muutamaksi tunniksi. Lyhyesti todettuna: en joutunut olemaan erossa lapsestani kuin muutaman tunnin kerrallaan. Olin myös koko ajan tietoinen lapseni päivän kulusta.
– Nounou totutti lastani siihen, että myös joku toinen aikuinen hoitaa ja leikkii hänen kanssaan.
– Tassutellen lastenhoitajan kautta siirtymä kotoa päiväkotiin on käynyt kivutta ilman sen suurempia tunnekuohuja.
How is it when a nanny is taking care of your child?
When we lived in Paris, we didn’t have any grandparents’ help around, so we needed to look some extra hands outside our home circle. First, for a nanny, we found a Finnish student who started to look after our girl a couple of hours a day three- four times a week. Little by little I started to go from the living room to my study to work alone and we started to longer the days. Later, on spring, the nanny and our girl started to go out together.
After last June our nanny moved to Oslo, so we needed to look for a new one. And that is when it all started to be challenging. First, I learned this: it is not easy to find a good nanny. We had one woman who was secretly talking on her cellphone while she was “playing” with our kid. In Brittany we had this young woman who didn’t find any motivation to be with a kid. She run out from the door when I said: “Ok, we can call it for the day”. And I have to say, our girl is really easy to be with, not any horrow kid:) Before we moved to Finland, we had this one girl, Tatjana, who was excellent with kids. Our girl just loved her. They bound immedialtely, and all day long I heard laughter from the living room. Only there was one problem: the nanny was often late, not just a half an hour but a hour or two. Sometimes she didn’t come at all. That caused problems, but we didn’t want to give up on her, because Tatjana had that special talent to be around a kid, and we knew that she was just a temporary choice.
And then, when we moved to Helsinki, we both felt relief, because our girl started in a kindergarten. No more coming late or figuring out how to organize the schedule for a day.
Thought,I found the nanny experiece really good: it definitely easied the stept from entering home to the nursery. Also, our girl was used to it that some other adult might look after her from time to time.
More about our experiences of the Finnish nursery system coming up soon.
Illustration by Maria Vilenius. Check more on her page or find her on Instagram. More about this lady on next week.
Read more:
Miten selvitä taaperon kanssa reissussa?
No Comments