Hyvinvointi

Kadonnutta tasapainoa etsimässä

-  

Lähes koko raskausajan elin eräänlaisessa zen-tilassa. Meditoin ja joogasin säännöllisesti ja mielessäni vallitsi rauha. Voin hyvin, koska pidin huolta itsestäni ja kohdussa kasvavasta vauvastani. Luonnollisesti vältin juomasta liikaa kahvia, tein itse ruuat hyvistä raaka-aineista, ja en tietenkään nauttinut pisaraakaan alkoholia. Heräsin aikaisin aamulla ja menin nukkumaan aikaisin illalla. Olin oikea ihannekansalainen.

Osasin kuitenkin varautua siihen, ettei tasapainoista olotilaa kestäisi kauaa, sillä pian tulisi koittamaan aika, jolloin oma hyvinvointi ei olisi keskiössä. Vauva ja esikoinen menisivät kaiken edelle. Tietenkin. Uskoin kuitenkin, että saavutettu mielen tyyneys kantaisi hedelmää haastavassa elämänvaiheessa.

No, mites on?

Yhdeksän viikkoa vauvan syntymän jälkeen havahduin eräänä aamuna siihen, että käteni olivat puutuneet ja eteentaivutus seisoma-asennossa tuntui kömpelöltä. Olin jumissa. Tajusin, etten ollut ehtinyt joogamatolleni pariin viikkoon. Olin kertakaikkisen jumissa niin henkisesti kuin fyysisesti.

Unenpuute, öiset heräilyt kahden tunnin välein. Esikoisen aamutoimeista kunniakkaasti suoriutuminen. Uhmaikäisen vastataistelut ja itsenäistymispyrkimykset. Kolmivuotiaan äidin ikävä ja syliin haku, kun syli on varattu. Vauvan syöttäminen, vaipanvaihto ja loputon pyykkivuori. Byrokraattisten asioiden hoitaminen. Kirjoitusjutut ja stailauskeikat. Kodin siivoaminen. Iltatoimeista suoriutuminen. Esikoisen saaminen nukkumaan. Iltasatu. Muun muassa näitä asioita päiväni sisältää. Yhtäkkiä arjen hektisyys ja jatkuva multitaskaus ovat saaneet unohtamaan sen minulle tärkeän ja hyvinvointini kannalta tärkeän: oman ajan joogamatollani.

Jooga ja meditaatiohetki – asiat, jotka ovat vaikuttaneet kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini ruokavalion ohella ehkä eniten. Ja nyt en tahdo löytää aikaa niille ollenkaan.

Tämä kokemus on ollut opettavainen. Joogaopettajana olen saanut perpektiiviä siihen, millaista on kiireinen lapsiperhearki ja ylipäätänsä sellainen kiire arjessa, ettei oman ajan ottamiselle tunnu löytyvän sopivaa koloa. Juuri kokemus on opettanut nöyräksi ja luonut lisää ymmärrystä sille, kuinka tärkeä on pysähtyä arjessa ottamaan niitä syviä hengityksiä ja tekemään edes lyhyt päivittäinen joogaharjoitus. Oli se sitten kestoltaan muutaman minuutin. Harjoitus kuin harjoitus sekin on!

Vaikka oma tauko jäikin loppujen lopuksi lyhyeksi, olen elävä esimerkki siitä, kuinka parin viikon zombailu saa ihmisen voimaan sekä fyysisesti että henkisesti kehnommin.

Opin siis läksyni. Ja vaikka päätyöni on nyt olla vauvan kanssa ja sekoilla iltaisin kahden lapsen multitaskaaja-äitinä, en saa unohtaa omia levähdyspaikkojani ja minulle niin tärkeitä hetkiä joogamatolla. Toisaalta olen huomannut, että vaikka elämäntilanteeni on nyt aika hektinen, olen onnistunut luomaan syksyllä sellaisen tasapainotilan, että kaaoksen keskellä pysyn pääsääntöisesti rauhallisena, eikä pinnani pala kovin helposti. Toisin sanoen mielen tyyneys on saattanut minut siihen satamaan, että siedän arjen kaaosta erinomaisesti.

Olen myös kiitollinen siitä, kuinka nopeasti kroppani muistutti, että nyt on korkea aika palata joogamatolle. Omaan maltilliseen tahtiin tietenkin. Onneksi jooga- ja meditaatioharjoituksessa, kuten elämässäkin, voi aina aloittaa alusta – nöyrin mielin.

Lue lisää:

Selkeä ja vapaa mieli

Voimapolulla

satu
 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply