We have been in Lanzarote for more than a week, and I kind of start to understand those tourists who fall in love with the Island and decide to sell everything and move to Lanzarote. I cannot blame them. I mean, it has been a dream to wake up every morning and to hear and to see the ocean. Then go to the kitchen and make morning coffee and look at how the sun rises over the sea. It is breathtaking. And then when you get the chance to go jogging down by the sea or do your yoga practice in peace, well it is an ideal picture of a perfect life, to me at least. Or how about reading a book on the terrace and taking a sip of chilled white wine every now and then.
Well, these are all those perfect Instagram moments that we tend to share with others; luckily we have this family holiday reality, which keeps our feet down on the ground and us from going crazy about moving to the island. The fact is that in those holiday apartments the facilities are never as good as at home, which can cause some intense moments at times. And especially, when in this two-room apartment the other person needs to work. So on this so-called holiday we have learned this: do not mix work and holiday, if there isn’t an extra room for an office.
And to accept that even an ideally perfect holiday has it’s down sides, like tired parents, a screaming baby, pee on the bed or a broken toilet. These are just little things in the big picture, things that you can laugh about when you are in the right company.
So, when we got to Lanzarote we rented a car to get to our destination (Arrieta), which is about half an hour from the airport. On Sunday evening we had basically stayed in our area, walked a bit and seen some friends of my husband. In the evening our little girl started to be a bit anxious so we decided to go for a drive.
My husband had done a bit of research on the Internet, and he had found this amazing place called Los Jameos Del Agua. It is a center for art, culture and tourism. The place is located inside the volcanic tunnel created by the eruption of La Corona Volcano. Inside the tunnel there is a lake, which constitutes a unique geological formation.
I have to say that this place was so incredibly beautiful that it goes top of my list. Not just all the creation by the nature, but Los Jameos Del Agua is also beautifully adapted into be a restaurant, bar and place for musical or theatre activities. It is a perfect mixture of harmony, nature and artistic creation. I promise you: it is worth every penny to visit this place.
We visited the place in the evening an hour before closing time, so we didn’t have that much time there, but I am sure in the next two weeks we will return to this magical place, maybe for dinner — that would be an unforgettable experience.
You can find more information about the place here.
It’s early on Saturday morning and we are heading to Orly airport. It is 5 o’clock and we are already in the taxi. We haven’t completely woken up yet, and we act mechanically just to make it to the plane (and get that morning coffee). I’m always a little tense before we go on holiday. Too many deadlines before leaving. The night before I was finishing my text for my creative writing course and then cleaning up the house. But when we get to our destination and I feel the sun on my face, I start to feel relaxed and blessed. It’s like a little Buddha is sitting on my shoulders and whispering: now you can relax. I don’t really care which seaside resort we are heading to (as long as it is not full of tourists), because the result is always the same: when you hear and see the ocean in front of you, it is like your inner clock starts to tick more slowly.
And I feel totally grateful when I can do my morning yoga on the terrace and most of all: to enjoy that cup of coffee outside. It is actually the first time in my entire life that I am in a sunny place in January. It was about a time. More tips and travel stories from Lanzarote coming up.
Pariisissa meillä on oma suomalaismammaporukka, joka kokoontuu säännöllisin väliajoin. Kun yksi vinkkasi viestiketjussa kahvilasta, jossa olisi hoitopöytä ja vielä syöttötuoli, oli tuo ihmepaikka käytävä tsekkaamassa. Niinpä sovimme mammatreffit St. Michelin lähellä sijaitsevaan A. Lacroix Pâtissieriin.
Ja totta se oli: kolmet vaunut ja kolme vauvaa mahtuivat sulassa sovussa kodikkaan konditoria-kahvilan nurkkapöydän äärelle. Siinä me söimme lounassoppaa ja kahvittelimme kaikessa rauhassa. Pari isompaa vauvaa (oma mukaan lukien) istui kiltisti syöttötuolissa vaihdellen kirjoja ja naksuja keskenään, ja me äidit saimme vaihtaa kuulumisia keskenämme. Mitä luksusta! Ja kuten aiemmin mainitsin: ei vaipanvaihtokaan ollut stressaava kokemus, kun käytössä oli tilava vessa ja se ihka oikea hoitopöytä.
Hoitopöytä oli erityinen myös siinä mielessä, että se oli ensimmäinen, jonka näin pariisilaiskahvilassa. Edistystä.
Suosittelen, jos kaipaat breikkiä ja haluat kahvihetkesi olevan nautinnollinen pienokaisesi kanssa.
Ja niin: A. Lacroix Pâtissierin kakkutarjonta viettelee sekin niin, että haluat takuulla piipahtaa tuossa kodikkaassa paikassa uudelleen. Psst. Testaa ainakin Tigré-kakku.
With two other Finnish mothers we have a little gathering from time to time. Normally, we meet at someone’s place, because in Paris, well you know the deal; it is kind of difficult to enter a small cafeteria, not to mention to change a diaper.
When my friend said that we should meet in this cafeteria where there is a highchair and changing table in the bathroom, we all wanted go there immediately.
And it was true, in A. Lacroix Pâtissier we could all fit in with three prams and with our babies. We settled down at the corner table where there was space to sit down comfortably on a sofa and the babies could have chairs of their own. While two bigger babies concentrated on exchanging books and snacks, us adults had time to catch up and have a lunch and coffee. And when it was a time to change a nappy, it was so nice that you didn’t need to figure out where and how, when you could just do it in the bathroom on a real changing table. What a luxury! And what a huge step in Paris, that you can actually find a place like this.
I totally recommend A. Lacroix Pâtissier if you are on holiday with your little one and you are walking around St. Michel, and if you just need a little coffee break without stressing about how it will work out with the little one. Of course you will be addicted to A. Lacrox’s delicious cakes. Try the Tigré cake, or take two pieces, because here you can easily chill out for a couple of hours with your child.
Helsinki tuntuu nykyään olevan the place to be. Uusia ravintoloita ja kodikkaita kahviloita avataan tuon tuosta ja kaupungin taidetarjontakin vetää vertoja Pariisin kaltaiselle kulttuurikeskittymälle. Mikäli olet matkalla pohjolan it-kaupunkiin tänä syksynä, tsekkaa ainakin nämä paikat.
1. Japanilaisen Yayoi Kusaman eli pilkkupapittaren In Infinity-näyttely Helsingin taidemuseossa oli elämyksellinen ja varmasti yksi niistä taide-elämyksistä, jotka tulen muistamaan vielä vanhana kiikkustuolissakin. Kurpitsapeilihuone houkuttelee ottamaan selfien, ja siellä pikkuneitimmekin pyöritteli innostuksesta jalkojaan. Varoitus: näyttelyn jälkeen on vaikea poistua ostamatta mitään pilkkuaiheista. Omaa työidentiteettiäni kohottamaan hankin pinkkikultaisen pilkkumuistikirjan. Se voittaa satanolla mustat tylsimyslehtiöt.
2.Kun taideraitille päästiin, jatka kulttuurimatkaasi Ateneumiin, siellä perehdyt italialaisen taiteilijan Amedeo Modiglianin boheemielämään, maalauksiin ja veistoksiin. Tutuksi tulevat Modiglinin ystäväpiiri, Pariisi ja taiteilijan maalaamat elegantit naismuotokuvat. Sattuipa hyvin, että mieheni lempitaiteilijan näyttely oli esillä Helsingissä. Hän vaikuttui, niin minäkin.
3.Kolottaako jo kahvihammasta? Poikkea kahville Paulig kulmaan. Siellä suodatinkahvikin maistuu samettisen pehmeälle. Kahvitalo tarjoaa mahdollisuuden testata erilaisia kahvilaatuja, ja tarjoaapa Paulig kulma mahdollisuuden perehtyä kahvintekopuuhiinkin. Tiloissa toimii myös kahvilan oma pienpaahtimo. Kahvin lisäksi tarjolla on perinteistä makeaa mutta myös raakakakkuja. Kahvilan lounassalaatitkin näyttivät muhkeilta, ja tarjolla oli myös vegevaihtoehto. Rentouttavan hetken koet, kun nautit kahvisi yläkerran rottinkisessa riipputuolissa. (Pakko saada kotiin!) Samalla seuraat ikkunan takaa Aleksanterinkadun kaupunkilaiselämää. Ainut miinus oli, ettei tilavassa vessassa ollut hoitopöytää. Onneksi oli rattaat mukana, joten vaippatemput tehtiin turvallisesti vaunuissa. Joka tapauksessa, jos asuisin Helsingissä, tekisin kahvilaan etätyöpisteeni.
4.Jotain tuliaisiksi? TRE-konseptikaupasta löytyy kotimaista designia hypisteltäväksi. Jos ostaisin joululahjoja, hankkisin ne täältä. TREssä on ehdottomasti kiinnostavin ja trendikkäin kokonaisuus suomalaista designia. Kaupan perältä löytyy myös vegeravintola, jota melkein testasimme, mutta soppalounasta houkuttelevampi oli tällä kertaa (5.) Silvopleen laaja kasvisruokavalikoima. Sitä paitsi tuohon Kalliossa sijaitsevaan ravintolaan mahtuu hyvin vaunujen kanssa, siellä on tilaa syödä leveämmin ja vessassakin on hoitopöytä. Mieheni jaksaa aina hämmästellä tuon kasvisruokaravintolakonseptin nerokkuutta. Kyllä kelpaisi Silvopleen kaltainen ravintola Pariisiinkin.
Myönnetään, olisin halunnut käydä tsekkaamassa uuden Le Petit Chaperon Rouge -viinibaarin Katajanokalla, mutta emme jaksaneet raahautua sinne lumisateessa. Lisäksi en ollut ollenkaan varma, olisimmeko olleet tervetulleita vauvan kanssa. Päädyimme siis Stockmannin kahdeksannessa kerroksessa sijaitsevan (6.) Fazer-ravintolan lounge-puolelle nauttimaan lasilliset italialaista luomuviiniä. Osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä sohvalle saattoi pinota laukut, oli tilaa ja tunnelma rauhallinen. Lisäksi lounge-puolella oli pöytiintarjoilu (ei mikään itsestäänselvyys Suomessa!) Lapsiperheille plussana oli ihan vieressä sijaitseva lastenhoitohuone. Komppaan kyllä ideaa viinibaarista tavaratalossa: samalla toinen voi hoitaa ostokset ilman painavia kasseja ja tukalia talvivaatteita, kun toinen odottelee mukavasti lapsen kanssa sohvalla. Sen verran rentouttavan hetken koimme, että palasimme Stockan kahdeksanteen kerrokseen uudelleen.
Ennen paluuta takaisin Pohjois-Suomeen ehdin vielä käydä (7.) Punavuoressa sijaitsevassa Nide-kirjakaupassa. Niteestä löytyy kuratoitu kokonaisuus taidekirjoja, klassikoita ja uutuusteoksia. Erittäin piristävä tuttavuus persoonattomien kirjakauppaketjujen joukossa. Tunnelmalliseen kivijalkamyymälään olisi voinut jäädä selaamaan kirjoja tunneiksi. Harmi vaan, ettei tilaan mahdu kahvilaa. Sen sijaan kulttuuritapahtumia kirjakaupassa järjestetään tuon tuosta.
Helsingissä olisi riittänyt puuhattavaa vaikka kuinka, mutta emme halunnut ämpätä aikatauluamme täyteen. Lisäksi pakkassää ja lumisade ajoivat kaupunkikierrokselta mieluummin sisälle lämpimään. Ja muutenkin: pitäähän sitä nähtävää jättää seuraavaan kertaankin.
At the moment Helsinki seems like the place to be. There are new restaurants and cafés opening all the time, not to mention the variety of cultural activities that you can find in the city. On our trip to Finland we stayed in Helsinki for three days. We reserved a little Airbnb apartment in Kallio where you can find nice little bars, restaurants and vintage shops nearby. I totally can recommend this area. Anyway, I wanted to share my tips on what to do in Helsinki if you are heading there this year.
For art, start your tour from (1.) Helsingin taidemuseo, where they have one of the must-see art exhibitions at the moment. I am talking about Yayou Kusama’s In Infinity. We all loved it. My daughter kept twisting her feet when we visited the Pumpkin room, she was so excited! (Perfect place to take a selfie, as everyone does when visiting this expo.) After the exhibition you might want to get something for yourself with dots on it. I got myself a new pink notebook with gold dots on it, which I seriously needed for updating my professional life. Could there be anything as boring as black notebooks?!
Continue your art tour to (2.) Ateneum where you can see a retrospective exhibition from the Italian painter and sculptor Amedeo Modigliani. Besides elegant paintings of woman you learn about his bohemian life in Paris.
Need a little coffee break? Go to the cafe (3.) Paulig kulma. In this new café you can taste a different range of coffees and in their institute of coffee you can learn more about making the perfect cup of coffee. You have to go upstairs and enjoy your coffee in the comfortable hanging chairs. (Warning: you will want one of these chairs at home!) You also have a nice view over the street Aleksanterinkatu from above. Also, Paulig kulma is the perfect location for remote working. Just bring you laptop with you and I can assure you that you will find a cozy table to work at. And if you are in a good working mood continue till lunch hour and eat your meal at the same place.
Want to buy souvenirs for your friends or just for yourself? Go to (4.) the concept store TRE. There you will find a carefully selected collection of Finnish design from different brands. The store is decorated so beautifully than even if you are not into buying anything, visit the place anyway. Also at the back of the store there is a little veggie restaurant called Cargo. We were about to have lunch there but then again (5.) the best vegetarian restaurant in Helsinki, Silvoplee, was too tempting with their large selection of vegetarian food. If you go there once, you will go again! (We had lunch at Silvoplee every day.) For families this vegetarian restaurant is big enough to go with a pram and enjoy your family meal around a big table without anyone pushing at your chair. Also there is a changing table in the bathroom. And of course: the food is so, so good!
My plan was also to go check out the new wine bar Le Petit Chaperon Rouge in Katajanokka, but as the whether was bad (there was a blizzard) we didn’t want to risk going there and finding out that we couldn’t enter with a baby. Anyway, we wanted to have a glass of wine, so we found an easy solution: the Stockmann department store. On the 8th floor is (6.) Fazer restaurant and in their quiet lounge bar we did get our glasses of wine. As we were tired it was so nice to just sit down on the sofa and be served at the table (not a given in Finland). We just chilled out at the lounge all three. I totally love this concept of a wine bar in a department store. It is easy for everyone, especially families, when the one of you can have a rest in the bar and the other can go shopping (in our case to buy food). Also on the 8th floor it is so quiet that you can’t believe that you are in a busy department store.
My last tip is to visit (7.) this charming bookstore called Nide in Punavuori. In this little bookshop you can find a carefully selected collection of classics, art books and new titles. The store is a pearl compared to other, more impersonal bookstores in Finland.
Of course there would have been so many other things we should have done on our short visit to the capital, but you have to leave something for next time, don’t you?! Helsinki: we will be back!
Viime kesänä Bretagneen tultaessa mieheni totesi: ”Odota vain, heinäkuu menee niin vauhdilla, että pian jo hyvästelemme kesäasunnon ja palaamme takaisin Pariisiin.” Juuri siltä minusta tuntuu juuri nyt, kun vietämme viimeisiä kesäpäiviä meren rannalla. Kuukauden aikana vieraita on tullut ja mennyt. On hyvästelty ovensuusta ja katsottu, kun auto kaartaa pihasta ja katoaa tien mutkaan.
On nukuttu pitkään, ja kun viimein tiedostamattomat univelat on kuitattu, on puolestaan herätty aikaisin ja menty ulos aamukahville sekä seurattu kalastajien lähtöä vesille ja odotettu, josko ratsutyttö tulisi heppansa kanssa talomme ohi suunnistaessaan rantahietikolle (tärkeä toimitus minulle ja tyttärellemme). Ehdottomasti olemme tämän kuukauden ajan myös nauttineet aamun hiljaisuudesta.
On syöty crêpejä kinuskijäätelöllä ja -kastikkeella. Naapuriravintolassa tarjoillaan sen kaltaista herkkua, että avioparin välillä syntyy kina, kumpi saa viimeisen suupalan. (Ehkä pitäisi vain tajuta, ettei tällaisia herkkuja ole tarkoitus jakaa?)
On käyty keskiviikkoaamuisin torilla ostamassa tuoreita vihanneksia. (Voi kuinka ne luomuporkkanat maistuvatkin niin hyviltä, kun ne ostetaan suoraan maanviljelijöiltä!)
On myös ihana nähdä, kuinka Ranskassa pienilläkin paikkakunnilla torikulttuuri elää ja voi hyvin. On suorastaan häpeä, jos hankit vihannekset automarketista.
On tehty päätöksiä: isoja ja suuria. Mieheni päätti laittaa talon Bretagnessa myyntiin. Alun perin oli tarkoitus, että katsoisimme vähän tilannetta ja hankkisimme myöhemmin uuden ”kesämökin”, mutta sitten se oikea talo löytyikin ihan kulman takaa, upealta sijainnilta. Taloa on käyty katsomassa muutamaan otteeseen ja haaveiltu, mitä kaikkea siellä voisi tehdä ja järjestää. Kenties ainakin joogaretriittejä ja kasvisruokakursseja. Yhden huoneen olen jo mielessäni varannut ompeluateljeeksi, jossa on tilaa levitellä kankaita, tuunailla vaatteita ja leikitellä hullunkurisilla ideoilla. Niin ja löytyypä talosta myös yksi 80-luvun tyylinen huone, joka on soma kuin suoraan nukkekodista. Pyynnöstäni entiset omistajat jättävät huoneen sisustuksen sellaiseksi.
On seurattu, kuinka tyttäremme kasvaa ja kehittyy. Pienokainen on nyt jo viisi kuukautta. Päivä päivältä hän on enemmän läsnä, hymyilee ja nauraa, sotkee ruualla, polskuttaa merivedessä ja nukkuu yönsä hyvin. Mikään ei voita sitä, kun saa herätä joka aamu pikkuneidin vierestä. Seurata hänen heräämisrituaaliaan, aamuvenyttelyään ja katsoa sitä hymyä, joka paistaa tyttäremme kasvoilta.
Bretagnesta käsin on myös edistetty hääsuunnittelua, operoitu Ranskasta Suomeen viinitilaus ja lähetetty pinkkejä flamingokoristeita äitini osoitteeseen.
Mieheni on käynyt uimassa lähes joka päivä, minä kerran. Sitä enemmän olen kuitenkin juossut, joogannut ja lukenut. Luin loppuun Elena Ferranten Napoli-sarjan ja sen jälkeen kaksi kehnoa romaania (mistä lähtien kirjoja kirjoitetaan vain romaanin filmatisointioikeuspalkkio mielessä?)
Lieneekö kesäloma ainakin jossain määrin tuntunut oikealta lomalta, kun muutaman sadepäivän jälkeen olin niin tylsistynyt, että ostin divarista pinon dvd-elokuvia, joita en luonnollisesti ole ennättänyt katsoa. Hetkellinen tylsistyminen on aina hyvä enne, sillä se viestii oikeasta loman tunnusta.
Tänä kesänä meidän loma maistui kinuskille.
Last year when we arrived in Brittany, my husband told me: ”Just wait, the month will pass quickly, and soon we will be packing our bags to return to Paris”. This is exactly how I feel now that our summer time in Brittany is nearly over.
For us, this July has been something like this:
Sleeping late in the mornings for the first two weeks. After that we have woken up early to be able to enjoy the quiet mornings. We have had our morning coffee outside, staring at the sea. With my daughter I have watched when the fishermen go to sea with their boats and waited for the girl on horseback to pass by on her way to the beach. (Important mission for my baby to see the horse!)
We have eaten crêpes with caramel sauce and ice cream. Next to our house there is a seaside restaurant where we have wandered in dangerously often to have that special dessert. I have learned one thing about this delicious crêpe à la caramel: don’t share it!
On Wednesday mornings we have gone to the food market to buy fresh, organic vegetables. I don’t have the words to describe how good those organic carrots taste when they are coming straight from the field. I also love how in France the market culture still exists in not only big cities but in small towns, too. For me the atmosphere is like from a typical French movie: you do your shopping but at the same time it is a social event where you see other people and chat with them.
And then we have made some big decisions. My husband decided to sell the summerhouse. He has been going to this place all his life, every summer. So he needs change. I didn’t agree at first, because I totally love Bretagne. First, the idea was to travel more in the summer, but then fate stepped in, and we found a beautiful house for sale with a lovely view over the sea in a quiet place just nearby. We viewed the house a couple of times and then said yes. So now in the future we will be spending more time in Brittany, now that we can access the house during the winter season, too. This new house with its large garden gave us a lot of new ideas for events that we could organize here, like yoga retreats or vegetarian cooking classes. That would not be bad, would it? Also, I have been planning to create my atelier in one of those 80’s style rooms (love it!) where I can do sewing, remake clothes and let the new ideas flow!
While the month has passed by fast, so has our daughter grown. She is now five moths old! She is absolutely adorable, every day more and more present. This summer our daughter has had a little swimming session in the sea, she has done a little bit of hiking with us and being the big girl she is, we have started to feed her puréed vegetables (what a sweet mess!).
Anyway, it is just pure happiness to wake up every morning next to my little princess and watch her stretching routine and smiley face. I can’t think of any better start for a morning!
Of course, we have been moving our wedding plans forward, by ordering wine and champagne from France to Finland, and by mailing wedding decorations, like pink flamingos to my mother’s place.
During our stay in Brittany my husband has gone swimming nearly every day; me: just one time. Instead I have gone running, done yoga and read books. I finished Elena Ferrante’s Neopolitan series and after that two other books that were quite poor (since when have been books written with just the movie adaptation and big dollar images in mind?).
After thirty-two days in Brittany I can say that it has felt like a real holiday. And how do I know that? Well, after a couple of rainy days I was so bored that I bought a pile of DVDs, which of course I haven’t gotten around to watching…anyway, for me feeling bored is a message that says: You have been on holiday.
Vive les vacances!
Pictures of me by Hanna-Mari Saari, the last picture by Lucile Adam.
July means for us, like so many other Parisians, an escape from Paris. For the next five weeks our residence will be in Brittany, where my husband has a summerhouse.
We have only been here a couple of days and already the slow life by the sea has absorbed us. We wake up late (even our daughter sleeps till 9:30am), and most of the day goes without any plans or without looking at the time. We have adapted the rhythm as it is here, only when it is time to eat we have some kind of sense of what time it is.
Anyway, it is always a paradox when you are in a village and near the nature: it feels like the time stops, but when you look at the time it is already night. Still, there is a lot of action during the day like going to the food market to buy fresh vegetables, taking walks with the pram, make lunch and dinner, hanging the laundry outside to dry (love it!), getting some work done, walking by the sea, reading, going running and then having a glass of rosé wine at apero time. At the end of the day, in the seaside climate, I fall sleep right away.
And what comes to summer clothing, I keep wearing this overall with a leaf pattern, which I bought about five years ago in Urban Outfitters. Since then it has been one of my favorite pieces of summer clothing. It is so comfortable and easy to wear especially when you are on a beach holiday or like right now here at Brittany.
Vaikka Suomessa ei ollakaan varsinaisella lepolomalla, tulee loman tuntu jo siitä, että voinauttia aamukahvin pihakeinussa ja syventyä hetkeksilukemaan aluesanomalehteä ja paikallisuutisia. Siinä unohtuu, että kohta pitäisi avata tietokone tai kytkeä puhelimeen netti päälle. Itse asiassa olen kuin huomaamatta siirtynyt takaisin entisaikaan ennen matkapuhelimia, kun “mummolassa” kännykkää tulee katsottua ehkä kerran päivässä.
Kesälomafiilistä lisää myös se, kun ulkona työskennellessä voi kuulla naapurin leikkaavan nurmikkoa: se muistuttaa, että jollakin on vapaapäivä, ja ennen kaikkea siitä, että nyt on kesä.
Myös se tuntuu vapauttavalta, kun voinillalla ojentaa vauvan äidilleni, laittaa kuulokkeet korville ja lähteä juoksulenkille ilman sen ihmeellisempää lähtösuunnittelua tai aikataulujen laatimista.
On myös mukavaa, kunpöytään saa kattaa useamman lautasen ja laittaa keittiössä pata porisemaan. (Nyhtökauraakin on kokeiltu, mutta harmikseni siitä kohkataanenemmän kuin sitä oikeasti on saatavilla. Paikallismarketteihin nyhtökauraa tulee vain lauantaisin, ja jo illasta hyllypaikka on tyhjillään.)
Arkipäivärutiinia rikkovat myös vaunulenkit ja joutilaat vierailut lähikirpparille ja kierrätyskeskukseen.
Tietenkin lomavaihteen saa myös päälle se, kun ystävä viitsii tulla kauempaakin, pidemmän junamatkan päästä, moikkaamaan ranskanpastilleja (kuten veljelläni on tapana meistä puhua). Sittenmuistellaan menneitä saunan lauteilla ja jutellaan niitä näitä puolilleöin.
Mummolassa seinäkello kyllä lyö tasaista rytmiä, mutta kummallisesti se ajantaju katoaa – eikö se ole juuri merkki onnistuneesta lomasta?
It could be predicted that our holiday in Finland would be more of a change of working environment than anactual lazy holiday.
Still, the feeling of being on holiday grows when I can go outside to drink my morning coffee andimmerse myself in the local newspaper for a while. (Even with non-stop mosquito attacks.) In that moment I forget that soon I need to turn onthe computer or connect my mobile phone to the internet. Actually, here I have shifted, by accident, to a timebefore cell phones, asI hardly remember to look at my phone.
I also get asense of summer when I am working outside and hear that somebodyin the neighborhood ismowing the lawn. It means somebody is having a day off and most of all: it is summer!
For my part, asense of freedom is guaranteed when I can handthe baby overto my motherand put myheadphones on and go for a run inthe nature. And because it is light outall night long, it doesn’t matter ifit’s 10pm.
In a strange way I alsogetin a holiday mood when I cancook lunch and dinner for a bigger group. (And yes, we did try pulled oats, which is actually talked about more than it is available. In my hometown there is only a delivery on Saturdays, by Sunday morning there is nothing left.)
A little walkwith the pramto the local second-hand shops brings some change to my working day routines. It is liberating to enter these places with a pram andbrowse the stalls without anyone pushing me. That is an advantage in a small town: youhave all the space you need whereveryou go!
Of course a feeling of the “good old days” is guaranteed, when your friend comes to visit and stays over a couple of nights. It is time to reminisceand chat, drink ciderand relax in thesauna.
Atgrandma’s place the clock on the wall makes its monotonous tick-tack sound, but in my mind I forgetthe time – and isn’t that a sign that I am really on holiday?!
Kun viime päivät ollaan juostu ympäri kaupunkia, etsitty miehelle pukua elokuussa vietettäviin toisiin häihimme ja hoidettu muita kiireellisiä asioita, alkavat takaraivossa viimein fanfaarit soida, sillä ihan pian koittaa matka kotimaahan. Niin odotettu on tämä reissu, että lentolippujen lähtöpäivää piti aikaistaa.
Mitä sitten odotan tulevalta Suomen-reissulta? No, ainakin näitä asioita:
Valoisia öitä ja rauhallisia kesäaamuja. Vaikka heräisi missä päin muualla maailmassa helleaamuihin, ei mikään voita kotimaan, raikkaita kesäaamuja. Se tunne on voittamaton, kun voi nauttia aamukahvit kuistilla ja lukea paperista sanomalehteä omalla äidinkielellään. Nyt onneksi on mummin ylimääräinen käsipari hoitamassa pientä, niin mammalle suodaan rauhallinen lehdenlukuhetki – ja santsikuppikin.
Tyttömme kastejuhlat – ne vietetään äitini luona. Mansikkakakku täytyy ainakin juhliin saada.
Tästä päästään aasinsiltana kotimaisessa ruokakaupassa asioimiseen. Kun on asunut pari vuotta ulkomailla, tarkoittavat Suomen-vierailut aina tätä: ruisleipää, raejuustoa, Oltermannia, Fazerin keltaista…puhumattakaan ruokakauppojen laajasta hevi-osastosta. To do -listalla on myös kokeilla kohuttua nyhtökauraa.
Juoksulenkit raittiissa ilmassa, ilman että täytyy vilkaista netistä, onko ilmansaastetilanne punaisella. Olen hiljattain alkanut taas juosta, ja odotan malttamattomana niitä oikeasti terapeuttisia juoksulenkkejä raikkaassa meri-ilmastossa – kun on tilaa juosta, on tilaa omille ajatuksillekin.
Odotan myös vierailua kotipaikkakuntani uudistetussa uimahallissa, joka on ollut viimeisen vuoden ajan aina suljettu, kun olemme käyneet Suomessa. Eli siis asialistalla on viedä mieheni suomalaiseen uimahalliin.
Vaunulenkkejä oman koirani kanssa. Ranskaan muuton johdosta koirani asuu äitini ja hänen koiransa kanssa. Muutenkin halituokiot tuon mustan pörriäisen kanssa ovat puhdasta kultaa. (Saapa muuten nähdä, että miten koirani reagoi uuteen tulokkaaseen?! Aviomiehestäni koirani on niin mustasukkainen, että – muuten niin rauhallisena – haukkuu aina hänelle.)
No saunaa nyt tietenkin.
Perheen ja ystävien näkemistä. Äitiäni lukuun ottamatta muut perheenjäsenet eivät ole vielä nähneet tytärtäni. Isäni, veljeni ja mummoni odottavat jo kärsimättöminä tätä suurta hetkeä. Odotan myös näkeväni serkkuni vastasyntyneen vauvan.
Perinteisiä koti-iltoja, kun voi avata telkkarin. Emme omista televisiota, joten Suomen-reissuihin sisältyy myös tämä bonus. On nautinnollista katsoa telkkaria, kun se kuuluu elämään harvinaisena hemmotteluhetkenä. Jokapäiväisessä elämässä en voisi sietää ajatusta, että olohuoneen keskiössä tilaa hallitsi telkkari – saati, että se olisi taustahälynä jatkuvasti päällä.
Kotimaisten lehtien lukemista. Olen suuri aikakauslehtien kuluttaja ja silppuaja. Suoraan sanottuna hamstraan jo lentokentältä kasan lehtiä. Ainakin uudistunut Trendi ja Image on hankittava. Tavallisesti äitini luona käyn myös läpi vanhoja lehtiarkistoja ja leikkelen parhaimmat ideakuvat talteen.
Hääjärjestelyjen edistämistä. Järjestämme toiset häämme kotipaikkakunnallani elokuussa (virallisestihan menimme naimisiin Pariisissa jo joulukuussa). Tällä Suomen-vierailulla käymme katsomassa sisältä juhlapaikkaa, tilaamme kakut ja ideoimme juhlapaikan koristelua.
Lisäksi paikalliskirjastossa ja kirpputoreilla on myös vierailtava.
Sään suhteen en uskalla toivoa mitään. Yllätyn positiivisesti, mikäli tarkenemme pyöräillä ilman pipoa ja hanskoja.
”Ei se lämpötila, vaan vehreys!”
In the past few days we have been running around Paris, in order to look for a suit for my husband and to take care other things. Then there has been that flooded house near Paris that my husband partly owns. So he has been busy trying to save old stuff, like photos and books that his father has written. With all this, a holiday is more than needed. Luckily in a few days we are heading to peaceful Northern Finland, sure as always that in a little town you can get your much needed rest.
From the upcoming trip to Finland I expect the following things…
Bright summer nights (althought for my husband it might be a bit difficult to sleep) and early mornings when you can drink your filtered coffee on the terrace and read a newspaper in your native language. When my mother is there I can easily imagine that there will be a moment that I can actually read that newspaper and get another cup of fresh coffee.
My daughter’s christening which will be held at my mother’s place. At least I need to bake a cake with strawberries on it.
Eating Finnish food, such as dark bread, cottage cheese, Fazer chocolate…Also, it is always a pleasure to visit a Finnish supermarket and its large fruit and vegetable section. Of course, I will have to try the new innovation ”pulled oats”, which was created in Finland. Pulled oads is supposed to be a substitute for meat and you can use it in cooking.
Going running in the fresh air and in a peaceful environment near the sea. It’s more than therapeutic when you have enough space to run and you don’t have to check on the internet if the pollution is too bad for running.
Also, I want to take to my husband to a public indoor swimming pool, which has reopened recently in my hometown. And of course to go to a gym and do other sports too.
The sauna, of course!
Seeing my family and friends. It will be a big day when my father, my brother and my grandmother meet our baby for the first time.
Doing long walks with my baby in the pram and with my dog. (My dog has been living with my mother since I moved to Paris. Of course, long cuddling sessions are waiting around the corner, too.)
Just those simple evenings at home when you can turn on the tv. We don’t own a television, so it is always a pleasure when every once in a while I get a chance to watch tv. Otherwise, I don’t like the idea that a television would be present in our everyday life. I hate it when the tv is on in the background!
Reading Finnish magazines. Normally I buy some as soon as I get to the airport. It is such a pleasure! Also, I go through my old stuff and magazines. Sometimes I cut the magazines to archive some idea pictures in a folder. An old-fashioned woman – yes, I am!
To move our wedding plans forward. We are organizing our second wedding in August in my hometown (we did get married last December in Paris, but we want to organize a second wedding for my family and friends in Finland). So we need to go look at the wedding venue from the inside and plan the decorations, order cakes and flowers. A lot to do, but at least I have sent the wedding invitations already, that is a start, isn’t it?!
Also, in Finland I want to visit the local public library and the second-hand markets. That is a tradition. I especially love the library in my hometown. The Finnish public library system I do miss here in Paris.
As for the weather in Finland, I am not getting my hopes up. I will be positively surprised if I can ride a bike without a hat and gloves.
”It is not about the weather, it is the greenness that matters!”
(The pictures are from the last summer when we were in Finland.)
Takana on ensimmäinen lomareissu muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Millaisia ajatuksia se herätti? Miten matkustaminen sujui vauvan kanssa?
Erittäin hienosti.
Pariisissa olen tottunut liikkumaan epämukavuusalueella, kun juuri mihinkään ei pääse vaunuilla, saati että ravintoloiden vessoista löytyisi hoitopöytä. (Tähän mennessä en ole törmännyt Pariisissa yhteenkään ravintolaan, jossa olisi moinen ylellisyys.) Kun vaipan joutuu vaihtamaan milloin baaritiskin edessä, nahkasohvalla ravintolan takaosassa tai vessanpytyn kannen päällä, ei reissaaminen ja pitkät junamatkat enää jännitä. Ja mikä parasta, Barcelonan-junasta löytyi hoitopöytä (tämä lienee pakollinen), joka sai mamman hihkumaan ilosta: voisiko vaipan vaihtaminen kodin ulkopuolella olla näin helppoa?!
Pariisissa tyttömme on myös tottunut syömään milloin missäkin, kuten vaikkapa ravintoloissa ja taidemuseoissa. Näin ollen junassa syöttäminen oli vaivatonta, samoin Barcelonan metrossa, jossa nälkä pääsi yllättämään.
Se, minkä reissu jälleen vahvisti, on seuraava ranskalaisen kasvatusmallin perusperiaate: lapsi tulee aikuisten maailmaan. Tarkoittaen siis sitä, että tiettyjen raamien puitteissa vanhemmat eivät rajoita menemisiään, vaan pieni kulkee matkassa lähes joka paikkaan, niin ravintolalounaalle kuin illallisellekin. Ja miksei kulkisi? Kun lapsella on kaksi sensitiivistä ja välittävää ja toisiaan rakastavaa vanhempaa, ovat perusturvallisuuden kulmakivet kunnossa. Näin ollen vaihtelevat ympäristöt eivät aiheuta ongelmaa, pikemminkin vauvamme tuntuu nauttivat menosta ja meiningistä, aivan kuten äitinsäkin. Olemme myös tietoisesti halunneet korostaa kasvatusmallia, jossa mennään ja matkustetaan, eivätkä lapsen syöttö- ja unirytmit pakota laatimaan tiukkaa päiväaikataulua, jossa uskalletaan lähteä kodin ulkopuolelle korkeintaan muutamaksi tunniksi, kun on taas kohta oltava kotona syöttö- tai uniaikaan. Meille on tärkeää, että lapsen voi syöttää missä tahansa, ja nukkuminenkin tuntuu onnistuvan paremmin hälyn keskellä kuin täydellisessä hiljaisuudessa. Musiikkia neiti tuntuu ainakin tahtovan taustalle. Samalla lapsi oppii tunnistamaan päivän ja yön välisen eron, niin että yöaikaan nukutaan täydessä hiljaisuudessa ja pimeässä 7–8 tuntia ja päivällä lyhyempiä pätkiä. Ainakin meillä tämä toimii.
Mitä liikkumiseen reissun päällä tulee, oli meillä Barcelonassa mukana kätevät yoyo-vaunut ja kantoreppu. Tavallisesti päivän aikana meillä oli matkassa molemmat, kun teimme pitkiä kävelyretkiä ympäri kaupunkia. Nukkumista ajatellen otimme neidille unipussin matkaan, ja Airbnb-asunnossa tyttömme nukkui perhepedissä, kuten kotonakin.
Seuraavaksi on edessä lentomatka Suomeen. Ei hirvitä. Uskon, että hyvin se menee, kun lähtöön varaa aikaa, ja vanhemmat säilyttävät mielensä rauhallisena, sillä juuri stressaava vanhempi on pahinta myrkkyä siirtämään hermostuneisuutta vauvaan.
Eläköön positiivinen vanhemmuus!
So what is it like to travel with a little baby? Now that I have some experience I wanted to share my thoughts.
For me, I can say it was easy. Living in Paris, I am used to stepping out of my comfort zone when I go to a restaurant or a museum. As I have written before; it is impossible to move around in Paris with a pram. In restaurants I haven’t seen one single changing table. So in the past few months, I have gotten used to changing the diaper in strange places like at the bar or at the back of a restaurant on a leather couch or on top of a toilet seat cover, like I wrote before. So when we were going to Barcelona I didn’t stress at all about how we would manage this or that: actually it was all easier than in Paris. On the train there was a changing table in the toilet (that must be obligatory), and in Barcelona almost every restaurant had a changing table, too. That was too easy. In that way I too had a holiday when I didn’t have to stress about where to change the nappy.
And what about feeding? That didn’t cause any problems. We always had a baby bottle or two ready. Normally she ate with us in a restaurant or a park – once in a metro, when it was an emergency.
For moving around Barcelona we had a pram and a baby carrier with us. In Barcelona it was much easier to move around with the pram as the streets were much wider than in Paris. As for sleeping, we brought her sleeping bag with us and she slept between us – like she does at home.
That first trip as a family strengthened that French ideology of family life for me: a baby arrives in the parents’ world. That means that you still continue living your life with certain modifications (of course) and the baby comes with you to a restaurant or a terrace, or a museum – and she experiences it with you. When you have two loving parents who are sensitive and caring – and love each other, the baby has a sense of a basic security and doesn’t feel confused in a strange environment. In our case our girl is excited to be in different places and she looks with curious eyes at everything she sees. I think it is enriching for a baby and the parents, too, when they can share adventures together and travel, and not just stay at home and wait for the baby to get bigger. Of course being able to travel is a question of a money, but you can always do new things in your hometown or just travel inside your home country.
Also, this ”French model” means that you don’t start to schedule your day only around the baby’s eating and afternoon nap routines. (In my opinion that only causes stress to the mother and that way to the baby, too.) As for the afternoon naps I think it is better that our baby sleeps wherever she is at the moment, but during the night in a darker and calmer place, so that she knows the difference between day and night, and that way she sleeps through the night fo 7–8 hours straight.
Now, our next trip is already around the corner. In a week we are going to Finland, so the first plane trip lies ahead. No stress! Viva positive parenting!
