Kuin huomaamatta keltaisen eri sävyt ovat hiipineet arkeeni. Nautin iltateeni kirpparilta löytämistäni Kermansaven kupeista ja kauppareissulla mukaan tarttuu keltainen tulppaanikimppu. Silmä hakeutuu keltaisen pariin ikään kuin etsien väristä voimaa ja energiaa. Loskainen maaliskuu on takana ja huhtikuu lupaa jo paremmasta, lisääntyvästä valon määrästä, aurinkoisista päivistä ja kevenevistä ulkovaatteista. Kevät on lupaus uudesta alusta, heräämisestä. On aika jättää talvikausi taakse ja antaa valon tehdä tehtävänsä. Muuttolintujen paluu muistuttaa, että kevät on täällä ja olemme menossa kohti parempaa. Kevät saa meissä versomaan jotain uutta, ehkä vielä tuntematonta, mutta varmaa on, että tämä vuodenaika resonoi uusia alkuja monessa mielessä.
Tässä kuukauden suosikkini. Ehkä ne inspiroivat ja tarjoavat energisoivia hetkiä myös sinulle.
Tuoksu: Puhdista kotisi polttamalla Palo Santoa. Palo Santo tarkoittaa espanjaksi pyhää puuta, ja sen polttamisella uskotaan olevan parantavaa voimaa. Aloitan usein joogaharjoitukseni polttamalla hetken palo santoa – parantava vaikutus tai ei, puhdistaa ja rauhoittaa se tilan.
Juoma: Yogi tean Ginger lemon – juuri tätä nautin
keltaisesta kupposesta niinä hetkinä, kun päivässäni on hetki omaa aikaa.
Luonnonkosmetiikka: Kevät tuo tullessaan uudet tuoksut. Olen itse tykästynyt Abelin luonnonraaka-aineita sisältäviin parfyymeihin. Erityisesti nyt tuoksuttelen Abelin White Vetiveriä. Se tuoksuu keväältä, vähän ruoholta, sitrukselta ja sikarilta. Se tuoksuu siltä, että on jo melkein kesä! Abelin hajuvesiä myy ainakin Jolie.
Vaatekaapilla: Vaaleat farkut – ne piristävät heti asukertaa
ja saavat tummatkin värit näyttämään freeseiltä. Ja kappas – minäkin mahdun jo
osaan vanhoista farkuistani!
Kirja: Helmi Kekkosen Olipa kerran äiti (Siltala 2019). Omaelämäkerrallinen teos käsittelee äitiyttä ja lapsiperhearkea rehellisesti opastamisen ja neuvomisen sijaan. Kekkonen sanoittaa kauniisti, miten moniulotteinen käsite äitiys todella on. Se antaa siunauksen sille, kuinka jokainen äiti on omanlaisensa, ja kuinka on ok tuntea välillä negatiivisia tuntemuksia, haikailla nousuhumalan perään tai laskea tunteja, että saisi olla yksin. Se kuvaa myös parisuhdetta, jonka osapuolet yrittävät rämpiä läpi lapsiperhearjen sen ylä- ja alamäkineen ja silti edelleen rakastaa. Lyhyesti: Kekkonen tiivistää oleellisesti sen, mitä dramatiikkaa lapsiperhe-elämä pitää sisällään – sillä sitä se lapsiperhearki juuri on. Yhteen päivään mahtuu draamankaari, jossa tuntemukset vaihtuvat pakahduttavasta onnentunteesta hetkelliseen epätoivoon. Neutraali olotila tai tylsä hetki – sitä perhe-elämä tarjoilee ani harvoin. Minulle vauva-arkea viettävälle mammalle tämä kirja tarjosi vertaistukea niinä yön pimeinä tunteina, kun istun vauva sylissä unenpuutteesta kärsineenä ja joskus niin väsyneenä, että tekisi mieli itkeä. Jos minun tapaani et lämpene vanhemmuusoppaille, suosittelen tarttumaan tähän teokseen.
Jooga-asana: Urdha mukha svanasana
Aurinkotervehdyksissäni olen erityisesti pysähtynyt nauttimaan ylöspäin katsovasta koirasta – nyt viimein kun raskauden jälkeen voin sen tehdä. Olen pysähtynyt miettimään linjauksia. Erityisesti ylöspäin katsovassa koirassa on hyvä muistaa seuraavat seuraavat asiat:
Tarkista, että kyynärvarret ovat kiinni vartalossa.
Tarkista, etteivät hartiat nouse “korviin”.
Tarkista, että niska pysyy suorassa rangan jatkeena.
Vedä häntäluuta kevyesti alas ja muista jännittää vatsan ja alaraajojen lihaksia.
Tarkista, että sormet on levitetty viuhkaksi.
Meditaatio: Helpotusta kiireen ja stressaavan elämänvaiheen keskelle. Kuuntele tästä uusin äänitteeni:
Lähes koko raskausajan elin eräänlaisessa zen-tilassa.
Meditoin ja joogasin säännöllisesti ja mielessäni vallitsi rauha. Voin hyvin,
koska pidin huolta itsestäni ja kohdussa kasvavasta vauvastani. Luonnollisesti
vältin juomasta liikaa kahvia, tein itse ruuat hyvistä raaka-aineista, ja en
tietenkään nauttinut pisaraakaan alkoholia. Heräsin aikaisin aamulla ja menin
nukkumaan aikaisin illalla. Olin oikea ihannekansalainen.
Osasin kuitenkin varautua siihen, ettei tasapainoista olotilaa kestäisi kauaa, sillä pian tulisi koittamaan aika, jolloin oma hyvinvointi ei olisi keskiössä. Vauva ja esikoinen menisivät kaiken edelle. Tietenkin. Uskoin kuitenkin, että saavutettu mielen tyyneys kantaisi hedelmää haastavassa elämänvaiheessa.
No, mites on?
Yhdeksän viikkoa vauvan syntymän jälkeen havahduin eräänä aamuna siihen, että käteni olivat puutuneet ja eteentaivutus seisoma-asennossa tuntui kömpelöltä. Olin jumissa. Tajusin, etten ollut ehtinyt joogamatolleni pariin viikkoon. Olin kertakaikkisen jumissa niin henkisesti kuin fyysisesti.
Unenpuute, öiset heräilyt kahden tunnin välein. Esikoisen aamutoimeista kunniakkaasti suoriutuminen. Uhmaikäisen vastataistelut ja itsenäistymispyrkimykset. Kolmivuotiaan äidin ikävä ja syliin haku, kun syli on varattu. Vauvan syöttäminen, vaipanvaihto ja loputon pyykkivuori. Byrokraattisten asioiden hoitaminen. Kirjoitusjutut ja stailauskeikat. Kodin siivoaminen. Iltatoimeista suoriutuminen. Esikoisen saaminen nukkumaan. Iltasatu. Muun muassa näitä asioita päiväni sisältää. Yhtäkkiä arjen hektisyys ja jatkuva multitaskaus ovat saaneet unohtamaan sen minulle tärkeän ja hyvinvointini kannalta tärkeän: oman ajan joogamatollani.
Jooga ja meditaatiohetki – asiat, jotka ovat vaikuttaneet kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini ruokavalion ohella ehkä eniten. Ja nyt en tahdo löytää aikaa niille ollenkaan.
Tämä kokemus on ollut opettavainen. Joogaopettajana olen saanut perpektiiviä siihen, millaista on kiireinen lapsiperhearki ja ylipäätänsä sellainen kiire arjessa, ettei oman ajan ottamiselle tunnu löytyvän sopivaa koloa. Juuri kokemus on opettanut nöyräksi ja luonut lisää ymmärrystä sille, kuinka tärkeä on pysähtyä arjessa ottamaan niitä syviä hengityksiä ja tekemään edes lyhyt päivittäinen joogaharjoitus. Oli se sitten kestoltaan muutaman minuutin. Harjoitus kuin harjoitus sekin on!
Vaikka oma tauko jäikin loppujen lopuksi lyhyeksi, olen elävä esimerkki siitä, kuinka parin viikon zombailu saa ihmisen voimaan sekä fyysisesti että henkisesti kehnommin.
Opin siis läksyni. Ja vaikka päätyöni on nyt olla vauvan kanssa ja sekoilla iltaisin kahden lapsen multitaskaaja-äitinä, en saa unohtaa omia levähdyspaikkojani ja minulle niin tärkeitä hetkiä joogamatolla. Toisaalta olen huomannut, että vaikka elämäntilanteeni on nyt aika hektinen, olen onnistunut luomaan syksyllä sellaisen tasapainotilan, että kaaoksen keskellä pysyn pääsääntöisesti rauhallisena, eikä pinnani pala kovin helposti. Toisin sanoen mielen tyyneys on saattanut minut siihen satamaan, että siedän arjen kaaosta erinomaisesti.
Olen myös kiitollinen siitä, kuinka nopeasti kroppani muistutti, että nyt on korkea aika palata joogamatolle. Omaan maltilliseen tahtiin tietenkin. Onneksi jooga- ja meditaatioharjoituksessa, kuten elämässäkin, voi aina aloittaa alusta – nöyrin mielin.
Otsikon lause on ollut monessakin mielessä minulle tärkeä. Antakaa kun kerron miksi.
Olen aina pelännyt jämähtämistä, ja ehkä jonkinlaista pysähtymistä elämässäni. Siinä vaiheessa, kun ystäväpiirissä alettiin tehdä vauvoja ja ostaa omakotitaloja, minä muutin pennittömänä Pariisiin ja jatkoin huoletonta elämääni. Olin äärettömän tyytyväinen Pariisin ensimmäisen kaupunginosan käppyräiseen ullakkohuoneeseeni, jossa tiskasin astiat vessan pikkualtaassa. Tiesin olevani välitilassa. Nyt kahden lapsen äitinä liikkumavaraa ei ole samalla tavalla kuin ennen, ja johonkin olisi osattava pysähtyä. Ja juuri siinä piileekin ongelma.
Viime aikoina olemme miettineet paljon tulevaisuuttamme. Vuokrasopimuksemme nykyisessä asunnossa päättyy elokuun lopussa, ja sitä ennen pitäisi tehdä päätöksiä. Jatkammeko vuokralla (mikä ei missään nimessä ole kannattavaa)? Ostammeko oman asunnon? Ostammeko asuntoauton ja asuisimme siellä? Lähdemmekö kiertämään maailmaa? Taloudellisesti ajateltuna järkevä ihminen sijoittaisi asuntoon. Saahan sen aina vuokrattu eteenpäin – niinhän ne sanovat.
Talon omistaminen Espanjassa on jättänyt minuun jälkensä siinä, etten oikeastaan haaveile omakotitalosta. Erityisesti suuren talon omistaminen toi tullessaan taakan, joka alkoi painaa lopulta liikaa hartioilla. Kun nyt Helsingissä kuvittelimme löytävämme hyvän asunnon ja teimme siitä tarjouksen, ajattelin, että olisin valmis. Jännitimme muutaman päivän, ja noiden päivien aikana ehdin ahdistua. Salaa toivoin, ettei tarjous menisi läpi. Ei se onneksi mennyt. Tuo kokemus oli opettava. Ehkä me emme olleet sittenkään valmiit tällaiseen siirtoon? Toisaalta huomasin, että osasin soveltaa oppejani käytäntöön: hyväksyin välittömästi ajatuksen, ettei asunto ollut meille tarkoitettu. Hyvä niin.
”Elämässä pysyvää on vain muutos.” Tuon lauseen sanoman omaksuminen on vienyt minulta aikaa, sillä usein tuppaan ajattelemaan, että ”no niin, tässä se elämä on, muuttumattomana”, sitten iskee ahdistus. Nykyisin tuosta ajatuksesta on tullut voimalauseeni, jota avarakatseinen mieheni usein minulle toitottaa. Aika usein hän on minulle todennut: ”Satu, ei tämän tarvitse olla mikään loppuelämän projekti.” Nuo sanat ovat lohduttaneet, kun on pitänyt sitoutua jonnekin.
Niinpä, kun minulta kysytään, missä näen itseni viiden vuoden päästä. Totean rehellisesti, etten tiedä. Vastaus on samalla helpottava että ahdistava. Toisaalta kadehdin niitä, jotka osaavat juurtua johonkin, olla tyytyväisiä siellä, missä ovat. Toisaalta olen helpottunut, ettei pysähtymisen tarvitse tarkoittaa ikuisuutta. Ja toisaalta, kun pysähtyykin, rauhoittaa tieto, että pysyvää on muutos, että vaikka jostain löytäisikin sen oman kolonsa jää siltikin jäljelle muutos. Tänään saatan olla hetken alakuloinen, mutta jo iltaan mennessä moni asia hymyilyttää ja olen kiitollinen siitä, että minulla ja perheelläni on katto pään päällä – ainakin sinnekin elokuuhun asti.
(Tai sitten on vain niin, että minulla on kiertolaisen luonne ja hieman tekemistä juurichakrani kanssa.)
Aamulla on jo valoisaa. Kevät tekee selvästi tuloaan. Havahduin tähän, kun palasimme Helsinkiin pohjoisesta. Asfaltti on paljastunut lumen alta ja ilmassa haisee keväisen mutaiselta. Autojen ikkunat ovat raollaan ja kadulle kantautuu bassojumputus. Katukuvassa ihmiset ovat selvästi keventäneet vaatetusta. Tummat sävyt ovat vaihtuneet pehmeämpiin väreihin, ja raskaat talvikengät nilkat paljastaviin tennareihin. Mietin, uskaltaisiko itsekin? Varmuuden vuoksi pidän vielä myssyn päässä ja lämpövuorelliset kengät jalassa. Ainakin pari viikkoa. En halua sairastua flunssaan toista kertaa. Ja tottahan se on, että takatalvi tulee kerran jos toisenkin tämän kevään aikana.
Myönnettäköön, että tämä vuodenaika ei ole mieleiseni. Kaipaan maalis-huhtikuussa etelään, ja voisin suosiolla hypätä suoraan kesään. Kaipaan vaihtelua ja haaveilen kesästä. Haluaisin jo pukea kevätkengät jalkaan ilman, että ne tahrautuvat heti käytössä. Haluaisin istua terassilla ja riisua talvitakkini. Kohta, ihan kohta. Nyt on oltava kärsivällinen.
Maaliskuun yhtäkkinen, räikäisevä auringonvalo pääsee joka vuosi yllättämään, ja se paljastaa karutta talven piiskaamat kasvot, kalpean ihon ja vaihtelevien sääolosuhteiden riutelemat hiukset. Koko olemus tuntuu kaipaavan uudistusta – ja sitähän se kevät on: uudistumisen aikaa! Niinpä maaliskuu on omistettu itsensä hemmottelulle ja huoltamiselle. Varaa siis aika kampaajalle ja kauneushoitolaan, lakkaa kyntesi keväisellä sävyllä, sillä nyt on aika herätä talviunilta. Ulkoiset muutokset piristävät kummasti talven lannistavaa mieltä.
Kuukauden parhaat:
1. Juoma: Purista sitruunanmehu huoneenlämpöiseen veteen ja
nauti juoma heti ensimmäisenä aamuna. Sitruunan terveysvaikutuksista
on tiedetty jo vuosisatoja. Lyhyesti todettuna sitruunan antibakteeriset ja
viruksia tappavat ominaisuudet suojaavat taudeilta ja tehostavat
immuunijärjestelmää.
2. Kirja: Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Rakastin tätä kirjaa. Kankimäen seikkailut vievät nojatuolimatkalle ympäri maailman – ja mikä sen parasta, kun voi vain itse virittäytyä sohvan pohjalle villasukat jalassa ja antaa romaanin viedä reissun päälle. Uusimmassa teoksessa kirjailija matkustaa 1800-luvun lopulla eläneiden, kiinnostavien naisten maailmaan. Naisten, joiden intohimona oli matkailu, tai he olivat muuten vaan aikansa toisinajattelijoita, rohkeita ja inspiroivia henkilöitä. Kankimäki matkustaa noiden naisten perässä ja käy kiinnostavalla tavalla vuoropuhelua heidän kanssaan. Mielestäni Kankimäen teoksessa oivaltavaa on ollut myös matkailuun liittyvän antiglamourin paljastaminen: aina reissussa ei ole kivaa, ja matkan varrella joutuu miettimään moniakin käytännönasioita. Erityisesti nyt, kun matkakuume on korkeimmillaan, kirja tarjoaa täydellisen ja turvallisen seikkailun ympäri maailman. Varaudu siis unettomiin öihin, sillä tämä kirja pitää otteessaan.
3. Eteerinen öljy: Kaipaan luontoon ja reippaalle metsälenkille. Tässä hetkessä metsässä kävely on harvinaista herkkua, joten hankin diffuuseriini männyn tuoksuisen eteerisen öljyn. Kun suljen silmät, voisin kuvitella olevani metsäpolulla. Tämä Frantsilan eteerinen mäntyöljy energisoi ja stimuloi. Nyt flunssakaudella männyn tuoksu puhdistaa ja raikastaa huoneilmaa sekä avaa hengitysteitä – se on siis täydellinen tuoksu alkukevääseen!
4. Luonnonkosmetiikka: XZ-naturasarjan lakkasampoo ja koivunmahla hoitoaine. Kotimaisen hiustenhoitosarjan tuotteet sopivat juuri nyt talven kuivattamille hiuksille. Tykkään, että vanha kotimainen brändi on ottanut asiakseen kehittää vegaanisia hiustenhoitotuotteita, jotka on pakattu kierrätettäviin ja käteviin pumppupulloihin. Plussaa myös kauniista pulloista.
5. Biisi: Olen koukussa Roisin Murphyn Ancora tu -kappaleeseen: se herättää kaukokaipuun etelään.
6. Vaate: Kaiva esille raitapaidat värittämään tyyliäsi.
Vaaleansiniset farkut-raitapaita-combo toimii joka vuonna tähän aikaan!
7. Jooga-asana: Puu eli vrksasana
Vrksasana on yleensä seisomasarjan päättävä liike. Se maadoittaa joogin tähän hetkeen, kun toinen jalka on tukevasti juurtuneena maahan. Puu symboloi joogin ja puun yhteyttä. Se tarjoaa ravintoa ja suojaa, mutta samalla puu myös symboloi henkistä kasvua kaiken materian keskellä. Vrksasana on rauhoittumisen asento: se laskee sykettä ja rauhoittaa mieltä. Samalla se harjaannuttaa tasapainoa ja avaa lonkkaniveliä.
Tekniikka: Käännä vuoriasennossa toista jalkaterää sivulle ja nosta jalka joko nilkalle, säärelle tai reidelle. Muista suojata polvesi: älä aseta jalkapohjaa tälle alueelle. Tarkista, että lantio on suorassa ja hartiat alhaalla. Yritä pitää mielessä suora ja ryhdikäs keskilinja. Eri käsivariaatioilla saat muutettua liikettä.
Kaipaatko lisää haasteita? Kokeile sulkea silmäsi tai laskeudu vrksasanasta kyykkyyn.
Meidän ei pitänyt lähteä hiihtolomalle. Itse asiassa en edes ajatellut moista lomaa ollenkaan ennen kuin havahduin siihen, että päiväkoti olisi seuraavan viikon tauolla. Niinpä päivän varoitusajalla päätimme varata junaliput ja lähteä pohjoiseen äitini luokse. Mietin ensin, että jaksammeko. Kaikki se säätö – ja varsinkin kun meitä on nyt neljä.
Lähdimme kuitenkin. Ja hyvä niin. Lomaviikko äidin luona on tehnyt ihmeitä. Liekö se on äidin turvallinen koto vai uinuvan pikkukaupungin tunnelma, mikä ravistelee kaupunki-ihmisestä kiireen ja levottomuuden? Tiedä häntä, lopputulema on kuitenkin aina hyvä.
Jälleen kerran viikon aikana on ehditty piipahtaa termarikahveilla lempipaikassani meren rannalla, kiertää ja koluta kotipaikkakuntani kirpparit (jee, löysin kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla kassillisen kestovaippoja), käydä kirjastossa ja vohvelikahvilassa. Varasinpa hetken mielenjohteesta ajan ekokauneushoitolasta rentouttavaan kasvo- ja jalkahoitoon. (Ajankin sai heti seuraavalle päivälle. Pienen paikkakunnan etuja.) Aamun kohokohtia ovat puolestaan olleet koiranulkoilutuslenkit kirpeässä pakkassäässä hankien kimaltaessa auringonvalossa. Ja kahvia: sitä on taas kulut kuppi tolkulla!
On ihanaa palata kotikonnuille ja todeta, että jokin asia elämässäni pysyy kuta kuinkin samana. Kahviloissa on kiva jutella tutuille henkilöille ja kulkea tuttuja reittejä. Hitaus näkyy myös siinä, että koiran ulkoiluttajilla on aikaa jäädä jutustelemaan.
Tämän leppoisan lomaviikon jälkeen olen taas oivaltanut, kuinka tärkeä on oma lähiverkosto, ja kuinka pienin elein saa vietettyä kaikille antoisan lomaviikon. Esikoinen on nauttinut eniten siitä, että saa viettää aikaa mummon kanssa. Mieheni siitä, että saa kävellä meren jäällä ja nauttia talvisäästä. Minä siitä, että saan höpötellä äidin kanssa, tehdä tuttuja juttuja ja ympärillä on apukäsiä. Aina ei tarvitse lentää kauas tavoitellakseen täydellistä lomaa, usein riittää pieni irtiotto, jonka ei tarvitse sisältää sen kummempaa suunniteltua ohjelmaa, vaan loma saa kulkea omalla painollaan ilman tekemisen pakkoa – silloinhan sitä vasta saa aidosta lomafiiliksestä kiinni!
Kun aurinko on sulattanut lumimassaa sen verran, että asfalttiläikkiä paljastuu sieltä täältä, tiedän, että on aika tehdä vaatekaapilla sesonginvaihtotalkoot. Tiedän, tiedän, että Suomessa ehdimme kokea vielä monta takaiskua nimeltä takatalvi ennen toukokuuta, mutta minun vaatekaappiini kevätvaatteet saapuvat ystävänpäivän tienoilla, ja siellä ne pysyvät aina kesään saakka.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, on minulla tapana jakaa vaatteet syys-, kevät- ja kesäsesonkien mukaan ja pitää esillä vain kunkin kauden vaatteita. Loput pakkaan vaatesäilytyspusseihin ja vien varastoon. Olen kokenut tämän siirtymäriitin kaudesta toiseen järkevänä ja eräänlaisena ekotekona. Kerronpa miksi.
Vaatekaapin sisällön jakaminen eri sesonkeihin on ollut yksi tärkeimmistä oivalluksista siinä, miten onnistun vuosi toisensa jälkeen ”shoppailemaan” ja tekemään jännittäviä löytöjä omalta vaatekaapiltani. Kun osa vaatteista on poissa silmistä noin puolet vuodesta, on vaatteissa jälleen uutuudenviehätystä, ja niihin on taas raikas pukeutua. Tämä sesonkipäivitys on myös opettanut tunnistamaan, mitkä vaatteet ja kuosit viehättävät juuri tietyllä hetkellä. Esimerkiksi keväällä tekee mieli pukea päälle raitaa, pilkkukuosia, pastellinsävyjä, vaaleansiniset farkut, beigeä ja khakin sävyjä sekä vaaleansininen paitapusero. Ja kappas, juuri noita vaatteita ja värejä naistenlehdet ovat keväisin pullollaankin – vain mallit, vaatteiden pituudet ja väljyydet vaihtuvat. Väitänkin, että monelta meistä nuo edellä mainitut vaatekappaleet löytyvät jo omalta vaatekaapilta. Ensisijainen vinkkini onkin alkaa perkaamispuuhiin ja poimia nuo kevätvaatekappaleet esille – sillä vuodesta toiseen, aina kevään merkkien ilmaantuessa, ne kiinnostavat meistä useampaa pukeutujaa. Olen siis varma, että sinulla on jo kaapissasi aineksia useamman keväisen asukokonaisuuden loihtimiseen.
Näkymiä omalta vaatekaapiltani, jonne on mahdutettu myös mieheni kauluspaidat ja tyttöni vieraskoreat second hand -mekot. Kuvassa minulla on päällä Marimekkoa. Mekon sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi. Uskon, että käytän sitä ja noita sinisiä kenkiä vielä mummonakin, sillä ne edustavat täydellisesti tyyliäni.
Vaatekaapin sesonkiajattelu on opettanut myös kolmannen tärkeän seikan. Se on nimittäin opettanut tunnistamaan oman tyylini paremmin. Samalla poimin jyvät akanoista ja tiedostan paremmin vaatteiden käyttöasteen. Jos en ole yhden sesongin aikana käyttänyt tiettyjä vaatteita laisinkaan, laitan ne tavallisesti kiertoon. Pyrin myös samalla pohtimaan, miksi en ole käyttänyt jotakin vaatetta ja ottamaan opiksi, etten tee jatkossa hutiostoksia. Nurinkurisesti omalla vaatekaapillani minimikäyttöaste on juuri ns. varmoilla perusvaatteilla, kuten pitkillä villatakeilla, valkoisilla paitapuseroilla tai mustilla kynähameilla. Minulle olisi siis ihan turha tulla jankuttamaan peruspuvustoon kuuluvista vaatteista! Siksi myös rohkenen väittää, että kullekin yksilölle on olemassa omanlaisensa peruspuvusto: toisille sinne kuuluu mustat suorat housut, toinen ei koskaan pukisi sellaisia päällensä!
Ja lopuksi: mielestäni tässä nykyaikaisessa asukriisihässäkässä ja jatkuvassa puheessa oman unelmavaatekaapin rakentamisesta on jotain hyvin absurdia. Meitä kehotetaan siivoamaan ja karsimaan vaatekaappimme sisältöä, tavoittelemaan unelmavaatekaappia, kokemaan onnenhuumaa sen oikean vaatekappaleen sattuessa eteen käyttötakuun merkiksi. Mielestäni vaatteista ja niiden merkityksestä alkaa olla jo aivan liikaa puhetta. Siksi tähän kohtaa on hyvä sovittaa lainaus antifashionin old ladyltäVivienne Westwoodilta, joka jo vuonna 2006 kehotti ihmisiä kuluttamaan vähemmän ympäristön nimissä. Westwood on tunnettu räväköistä tempauksistaan, ja minusta tämä Get A Life -kampanja oli aikoinaan mainio, ja itse asiassa edelleen hyvin ajankohtainen. Kampanjassa Westwood kehotti ihmisiä shoppailun sijaan viettämään enemmän aikaa taidegallerioissa ”to be more cultivated and therefore more human.” (Press 2016, 301.) Ei yhtään hullumpi idea tänä IG:n valtakaudella.
On myös oivallettava ajatus siitä, ettei meidän pitäisi suhtautua pukeutumiseen niin vakavasti ja vaihdettava näkökulmaa – jo ihan ympäristötekijöiden kannalta. Kysymys siitä, ”miten rakennan täydellisen puvuston”, tulisi vaihtaa seuraavaan: miten hyödynnän ja yhdistelen kiinnostavalla tavalla jo olemassa olevaa vaatekaapin sisältöä? Jo tämä näkökulman vaihdos auttaa pitkälle, kun haluat olla mukana ilmastotalkoissa ja pohtia sekä ympäristöä että eettisiä tekijöitä oman vaatekaappisi kantaäänellä. Ja eikö ole ihan totta, että meistä kukaan ei tule koskaan saavuttamaan 100 % täydellistä puvustoa, sillä vuosien varrella me kasvamme ja muutumme. Elämän kolhimat jäljet, muuttuneet elinympäristöt, vaihtelevat työtehtävät, elämänkokemukset yms. – nuo kaikki tekijät muovaavat meitä yksilöinä ja myös pukeutujina. Kun tästä täydellisen puvuston rakentamisen ajatuksesta päästää irti, on yllättävän kevyt olo ja omaa vaatekaapin sisältöä kantaa ylpeämmin.
Lähde: Press, Clare 2016: Wardrobe Crisis – How we went from Sunday best to fast fashion. Skyhorse Publishing.
Okei, poikamme on vasta noin kuukauden ikäinen, mutta uskallanpa väittää, että toisen kerran äidiksi tuleminen on niin paljon helpompaa kuin ensimmäisen kohdalla. Tavallaan tämähän on loogista, mutta silti jaksan hämmästellä, miten tunnen oloni niin paljon erilaisemmaksi kuin esikoisen syntymän kohdalla. Tämän on huomannut myös mieheni.
Olin tietysti erittäin onnellinen, kun esikoinen syntyi, mutta kamalan epävarma – kuten varmasti moni tuore äiti. Uskalsin tuskin nukkua, kun pelkäsin, ettei vauva hengitä. Kaipasin myös mieheltäni valtavasti tukea. Tuolloin tosin asuimme Pariisissa, joten kaikki byrokraattiset jutut ja lääkäriaikojen varaamiset jäivät mieheni harteille. Oli myös niin, että ensisynnyttäjänä minulla oli kiire palautua olemaan nainen ja takaisin omaan kehooni. Halusin aika pian päästä dinnerille ystävien kanssa, nauttia lasillisen viiniä ja käydä joogatunneille – halusin osittain entisen elämäni takaisin. Esikoisen syntyessä oli oma pala purtavana myös siinä, että lapsen syntymä muuttaa aina parisuhteen dynamiikkaa. Ensimmäistä kertaa riitelimme kunnolla, olimme väsyneitä ja kiistelimme vauvanhoitoon liittyvistä kysymyksistä. Kaikesta toki selvittiin. Meidän suhteessa keskinäinen luottamus, samanlainen maailmankuva ja huumori, ovat eväitä, jotka ovat liimanneet meidät entistä tiiviimmin yhteen.
Nyt toisen lapsen kohdalla olen kokenut äitiyden ja vauvan kanssa olemisen helpoksi. Ennen raskaaksi tulemista pohdin toisinaan, että haluanko toista lasta. Kun sitten tulin yllättäen raskaaksi, mietin ensin: kuinka tästä selvitään? Ja: miten jaksan aloittaa taas kaiken alusta? Pohdin myös, miten voisin jakaa rakkautta toiselle lapselle? Rakastaisinko toista lasta yhtä paljon kuin esikoistani? Raskauden edetessä ja minun meditoidessa entistä enemmän, koin sisälläni levollisen rauhan tunteen ja voimaannuttavan kokemuksen siitä, että tällä lapsella on tarkoitus, kun hän täysin yllättäen päätti tulla juuri nyt. Koin myös rauhaa siitä, että kaikki järjestyisi, että minä olisi vahva leijonaemo, joka jaksaisi yövalvomiset sun muut.
Kun poikavauvamme syntyi, koin valtavan rakkauden tunteen, joka on edelleen voimistunut päivä päivältä. Nautin osittaisesta mammalomastani ja jouteliaista päivistä vauvan kanssa. Jaksan herätä öisin paremmin kuin esikoisen kohdalla (onhan toki katkonaisiin yöuniin totuttu kolmen vuoden aikana) ja nautin kestovaippojen pesusta ja siitä, että nyt saa puuhastella kotona – olla oman aikamme postmoderni kotiäiti (herätä vaikka viideltä sunnuntaiaamuna tekemään pannukakkuja koko perheelle!!). Olen myös hyväksynyt sen, että tässä hetkessä minun ei tarvitse olla mitään muuta, minulla ei ole kiire olla sitä tai tätä. Tiedän nyt, kuinka lyhyt vauvavuosi on – siitä on otettava nyt kaikki irti eli pysähdyttävä vain tuijottelemaan sitä vieressä tuhisevaa vauvaa. Tiedän myös, että yöheräämiset eivät kestä ikuisuutta. Tiedän, että kahden ja puolen vuoden kieppeillä kaikki taas helpottaa. Tai ehkä juuri silloin päätämme yrittää tehdä kolmannen lapsen ja aloittaa alusta. Ja ei: tämä ei ole mikään kutsu ryhtyä synnytystalkoisiin, vaan oodi äitiydelle ja vauva-arjelle.
Ja mitä siihen rakkauden tuntemukseen tulee, on rakkauden määrä vauvaa, esikoista ja miestäni kohtaan vain kasvanut. On ihana pussailla mieheni kanssa ja tajuta, että rakastaa häntä vielä enemmän kuin koskaan aiemmin. Toinen lapsi – näköjään se tekee hyvää myös parisuhteelle.
Uusi vuosi tuo tullessaan mahdollisuuden uudesta alusta. On
hyvin lohdullista, että kompasteluista huolimatta, me voimme aina aloittaa
uudelleen. Perheellemme tammikuu on kirjaimellisesti tarkoittanut uutta alkua,
kun poikavauvamme syntyi. Viimeiset viikot olenkin elänyt onnellisuuskuplassa,
ehkä hieman eristäytyneenä omassa maailmassani (siksi myös tammikuun hyvän
mielen -lista siirtyi helmikuun puolelle). Kuudennessa kerroksessa sijaitsevasta
kodistamme olen tuijotellut Helsingin kattojen ylle ja katsonut, kun lunta
sataa hiljalleen ja parveke täyttyy lumesta. Yön pikkutunneilla olen istunut
vauva sylissäni keinutuolissa, kuunnellut hiljaisuutta ja tuijottanut taivaalla
loistavaa täysikuuta. Olen tietysti ollut väsynyt, mutta hyvin, hyvin
onnellinen ja kiitollinen terveestä poikavauvastamme ja siitä, että olen nyt
kahden lapsen äiti.
Synnytyksen jälkeen vartaloni on ollut kovilla. Palautuminen on alkanut tassutellen. Esikoisen kohdalla minulla oli jotenkin kiire palautua nopeasti naiseksi ja omaan tuttuun kehooni. Nyt olen antanut keholleni aikaa, ja kuunnellut sen viestejä tarkemmin. Siksipä juuri helmikuun hyvän mielen -listan teemana on hidas herääminen. Ehkä sinullakin on samanlaisia fiiliksiä?
Helmikuun suosikit:
Juoma: Pukkan Organic latte turmeric gold. Olen korvannut iltapäiväkahvit tällä lempeällä tammikuun juomalla.
Diffuuserissa: Piparminttu. Sen viilentävä ja työvireyttä lisäävä vaikutus on tullut tarpeen, kun olen yritellyt herätellä kehoani.
Kirja: Eveliina Niemisen Late
Bloomers (Kosmos). Sarkastisia novelleja nykyajan elämästä,
ylisuorittavista ihmisparoista ja siitä, kuinka yritämme olla parempia
versioita itsestämme. Terävien novellien lisäksi kirjassa on upeat kuvitukset.
Tämä biisi soi nyt toistolla (se muuten linkittyy nyt ja
aina toisen lapsemme syntymään):
Luonnonkosmetiikka: Olen nyt testaillut Mádaran Gloss and Vibrancy -shampoota ja Nourish and Repair -hoitoainetta. Koostumukseltaan nuo hiustenhoitotuotteet sopivat täydellisesti helposti rasvoittuvalle, silkkipintaiselle sekä ohuelle hiukselle. Mádaran shampoo tuo kivasti kuohkeutta ja kiiltoa tukkaan, ja merkin hoitoaine silottaa vaalennettua hiusta sen verran, ettei se jätä tukkaani liian lättänäksi. Madaran Protecting Hand Cream — on sekin ollut kovassa käytössä talven kuivattamilla käsilläni.
3 x asanasuosikit:
Rauhoittava liikesarja: toista aamuin ja illoin
Paschimottanasana, eteentaivutus istuen
Tiesitkö, että eteentaivutuksella on sykettä rauhoittava
vaikutus?
Istu perusasennossa varpaat koukistettuna kohti kattoa, reidet aktiivisena ja selkä suorana. Voit tarvittaessa kääriä maton reunaa tai pyyhkeen rullalle, ja laitta sen istuinluiden alle, jos eteentaivutus tuntuu jäykältä.
Sisäänhengityksellä nosta kädet ylös. Uloshengityksellä taivuta ylävartaloa eteenpäin lonkista lähtien. Etene rintakehä, ei pää edellä. Pidä pää selkärangan jatkeena ja vie vatsalihaksia kohti reisiä. Ota käsillä kiinni jalkateristä, pohkeesta tai nilkoista. Voit myös ottaa pyyhkeen avuksi ja laittaa sen jalkapohjan ympärille, mikäli kätesi eivät ylety jalkapohjiin.
Jokaisella sisäänhengityksellä pyri pidentämään selkärankaa, ja uloshengityksellä syvennä venytystä. Jos sinun on mahdollista, ja haluat viedä venytystä pidemmälle, koukista kyynärpäitä ja vie ylävartaloa pidemmälle niin, että otsa painuu vasten sääriä. Pysy asanassa muutama minuutti.
Tunne venytys takareisissä sekä koko kehon takaosassa
vapauttaen selkärangan jännityksiä.
Tuettu rintakehän avaus
Tämä liike on parasta tavallisesti eteenpäin ja kumaraan
suuntautuneelle vartalolle.
Laita bolsterin alle pari tiiliskiviblokkia tai rakenna
vastaavanlainen sommitelma tyynyistä. Asettaudu nojaamaan bolsteria vasten,
niin että häntäluu tulee kiinni bolsterin alareunaan. Nojaa taakse ja anna
lapaluiden roikkua rennosti alaspäin. Laita kädet lepäämään vartalon viereen
kämmenet ylöspäin. Suorista jalat tai tuo jalkapohjat vastakkain ja anna
polvien taipua sivuille. Rentoudu. Pysy asanassa ainakin kolme minuuttia.
Psst. en meinannut saada miestäni joogamatolta pois, kun
esittelin hänelle tämän taivaallisen asennon.
Tuettu lapsen lepoasento eli balasana
Laita bolsteri tai pari tyynyä päällekkäin pituussuunnassa
matolle. Laskeudu lapsen lepoasentoon ja käännä toinen poski pehmusteelle. Laita
kädet suoraksi eteen (voit tarvittaessa pitää ne aktiivisena). Käännä välillä
toinen poski pehmusteelle. Anna kehon rentoutua. Viivy asanassa vähintään viisi
minuuttia. Balasana on täydellinen asento rentoutua. Anna hengityksesi
hidastua.
Ohjattu meditaatioharjoitus: Uuden vuoden ja mahdollisuuksien meditaatio:
Uusi vuosi 2019 on täällä. Se tuo tullessaan mahdollisuuden muutokseen. Moni tekee uudenvuodenlupauksia ja päättää olla astetta parempi versio itsestään. Entäpä jos tämän vuoden pääteemasi olisikin kestävä kehitys hyvässä hengessä? Ympäristömuutos on globaalisti vuoden tärkeimpiä teemoja, eikä kukaan voi enää piileskellä oman piittaamattomuutensa varjossa tai sillä verukkeella, ettei omilla arkisilla valinnoilla olisi mitään merkitystä. Siksi haastankin sinut mukaan tekemään arkisia ympäristötekoja ja muuttamaan kulutustottumuksia, mikäli ne eivät vielä ole olleet listasi kärkisijalla. Kierrättäminen, hyvän tekeminen muille ja ympäristölle lisää merkityksellisyyden tunnetta arjessa, pelkkä itsensä ympärillä piehtaroiminen puolestaan tekee lopulta onnettomaksi. Eiköhän siis aleta talkoisiin, olethan mukana?
Listasin alle 15 vinkkejä, miten muutat helposti arkisia tapojasi
ja kulutustottumuksiasi ekologisimmaksi. Osallistu samalla leikkimieliseen
testiin ja laske, kuinka monta pistettä sinulla on jo kasassa.
1. Ota tavoitteeksi vähentää muovin määrää. Helpoimmin pääset alkuun, kun mukanasi kulkee aina pari kangaskassia. (1p.) Hanki myös kestohedelmäpussit. (1p.) Ennen kaikkea: ala kierrättää muovia. (1p.) Lisää ohjeita muovin lajittelusta löydät täältä. Max. 3 pistettä.
2. Säästä vettä. Me pohjoismaissa olemme etuoikeutettuja, kun saamme juoda puhdasta hanavettä. Lämmin vesi tulee suihkussa hyvällä paineella ja nopeasti. Sen hienouden tajuaa oikeastaan vasta sitten, kun matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Ota tavaksi sulkea hana, kun laitat sampoota päähäsi tai peset hampaita. Entä juoksutatko vettä hanasta odottaaksesi sopivaa lämpötilaa? Kokeile, voisitko säilöä veden talteen ja kastella sillä vaikkapa huonekasvit. (1p.)
3. Ala pitää päiväkirjaa kuluistasi. Jo kuukauden jälkeen huomaat, että haluat karsia rahankäyttöäsi. (1p.) Tämä myös konkreettisesti osoittaa, mihin rahasi menevät. Viime syyskuusta lähtien olen pitänyt kirjanpitoa kuluistamme. Kirjaan ylös kymmenen päivän jaksoissa, paljonko olemme käyttäneet rahaa ruokaan, kahviloihin ja ravintoloihin, ja muut kulut ja laskut kuukauden säteellä. Äärimmäisen kiinnostavaa tietoa – ja joka kuukausi haluan numeroiden pienenevän.
4. Lajittele roskat. Nykyisin kerrostalojen jätepisteessä on jo niin monta eri astiaa, ettei kierrättämistä voisi asukkaille enää helpommaksi tehdä! Jos sinulla ei ole mahdollisuutta lajitella roskia ja käyt automarketeissa, voit kiikuttaa kauppareissulla muoviroskat kauppojen kierrätyspisteisiin. Asutko omakotitalossa? Voisitko hankkia pihallesi pikakompostorin? Kun asuimme Espanjassa, oli mielenkiintoista seurata, kuinka nopeasti biojäte hajosi ja mitä kompostorista versoi. (1 p.)
5. Vähennä lihansyöntiä ja maitotuotteiden kulutusta ja liiku askel askeleelta kohti kasvisruokavaliota. Esimerkiksi jauhelihan voit korvata helposti kasviproteiinivalmisteilla laatikko- ja pataruoissa. Kasvisruokavalioon siirtyminen on inspiroivaa ja parhaassa tapauksessa löydät sisäisen kokkisi. (1 p.)
6. Tilaa laskut sähköisinä ja kierrätä aikakauslehdet eteenpäin ystäville tai naapureillesi. Hyvä vinkki on käydä lukemassa lehdet kirjastossa – näin varaat itsellesi mukavan lukuhetken ja säästät lopulta rahaa. (1 p.)
7. Hanki teräksinen tai lasinen juomapullo ja kestokuppi lämpimille juomille. (1 p.)
8. Korvaa tavalliset pesuaineet biohajoavilla vaihtoehdoilla. (1 p.) Pese aina täysiä koneellisia ja laske pesulämpötila 40 asteesta 30:een. (1 p.) Pesemisen sijaan mieti, voisitko vain tuulettaa vaatteita? Esimerkiksi villavaatteiden kuidut kärsivät tiheästä pesutahdista. Hanki pesupussit vaatteille, joista irtoaa mikromuovia. (1 p.) Erinomainen vinkki on myös kokeilla pesupähkinöitä. Hurahdin niihin viime syksyllä, ja mielestäni ne toimivat loistavasti. Samat pesupähkinät voi käyttää toisen kerran uudelleen ja kierrättää sitten biojätteissä. Bonuksena lapsikin pääsee osallistumaan pyykinpesuun, kun hän saa laskea ja laittaa pesupähkinät pieneen kangaspussukkaan. Max. 3 pistettä.
9. Vaihda päivittäiskosmetiikkatuotteesi luonnonkosmetiikkaan(1 p.) – sekä ihosi että ympäristösi kiittää, kun laitat ihollesi luonnontuotteita. Luonnonkosmetiikassa ei ole käytetty synteettisiä kemikaaleja, parabeenejä, väriaineita tai muita muovijohdannaisia. Näin et myrkytä kehoasi tai luontoa. Nykyisin luonnonkosmetiikkamarkkinoilta löytyy kohtuuhintaisia tuotteita, joten ainakaan hinta ei osoittaudu syyksi synteettisen kosmetiikan valitsemiseen. Aina voit myös kokeilla valmistaa päivittäiskosmetiikkatuotteet itse. (1 p.) Max. 2 pistettä.
Itse pidän Mossan,
Mia
Höytön, Mádaran, Evolve Organic Beautyn ja Estelle & thildin
tuotteista. Kyseisten merkkien ihonhoitotuotteet minulla on ollut käytössä
viimeisen kolmen vuoden ajan, ja olen huomannut, että ihoni voi paremmin. Toki
tähän vaikuttaa myös se, että olen vähentänyt huomattavasti sokerin ja
alkoholin käyttöä, ja syön terveyspainotteisesti. Noin kolme vuotta sitten
siirryin myös kasvis- ja kalaruokavalioon.
10. Suomen Luonto -lehti nimesi kertakäyttömuodin vuoden 2018 turhakkeeksi. Liity joukkoon ja lakkaa ostamasta nopean muotisyklin inspiroivia kertakäyttövaatteita. (1 p.) Tunne tyylisi ja vartalosi, hanki vaatteita uusina vain harvoin ja lisää materiaalituntemustasi. Tiesitkö, että käytämme noin 10 % vaatekaappimme sisällöstä? Mieti, miten pukeudut arjessa, ja mikä todella on tarpeellista. Suosi materiaalivalinnoissa luonnonkuituja ja vaatteita, joissa ei ole sekoitettu useaa kuitua keskenään. Opettele myös huoltamaan vaatteesi. (1 p.) Erinomaisia vinkkejä vaatehuoltoon löydät Arkivé Atelierin sivustolta. Luovu tavasta shoppailla – vuonna 2019 tuo sana kuulostaa tahdittomalta ja nololta. Muista, ettei materian haaliminen tee sinusta onnellista – päinvastoin: se viestii, ettet ole tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Max. 2 pistettä.
11. Suosi lähikauppoja, kivajalkamyymälöitä ja kirpputoreja nettiostelun sijaan. Netistä tilaaminen on tietysti länsimaiselle, kiireiselle ihmisille pelastus, mutta jos meillä ei ole aikaa hankkia haluamaamme tuotetta paikan päältä, onko se lopulta niin tarpeellinen tai ehdimmekö edes käyttää sitä? On surullinen näky, kun lähikauppaan kiikutetaan eri nettivaatekauppojen paketteja palautuksina. Tavaroiden lähettäminen, pakkaaminen ja sitten pahimmassa tapauksessa palauttaminen on kaukana ekoteosta. Turha pakettien lähettäminen paikasta toiseen on luonnonvarojen tuhlaamista, ja juuri tällaisilla teoilla maamme ylikulutuspäivä tulee entistä aikaisemmin vastaan. Tiesitkö, että me suomalaiset elämme noin 7 % yli omien taloudellisten varojen, ja että viime vuonna maailman ylikulutuspäivä tuli vastaan jo elokuun alussa? Lue lisää ylikulutuspäivän määritelmästä täältä. ( 1 p.)
12. Säädä kotisi lämpötila pienemmäksi (1p.) ja vähennä sähkön käyttöä (1p.). Ota laturit yöksi pois seinästä. Älä jätä puhelinta tai tietokonetta turhaan lataamaan koko yöksi. Säädä lämpötilaa pienemmälle öisin. Huomaat pian, että nukut yösi paremmin. Max. 2 pistettä.
13. Vähennä lentomatkustamista. Tiedän: tämä on viimesijainen tekijä, josta haluamme tinkiä. Kun maallisen mammonan hankkiminen ei enää tuo samanlaista tyydytystä kuin ennen, janoamme sitäkin enemmän elämyksiä. Instagramin kaltainen sosiaalisen median kanava ei ole avuksi, kun sydäntalvella selaat tuttaviesi kuvafeediä kaukomaan kohteista. Aina voi kuitenkin koittaa vähentää turhia siirtymiä. (1p.)
Vaikka lähipiirissä ystäväni ovat tiedostavia kuluttajia ja pyrkivät arjessaan elämään ekologisten arvojen mukaisesti, on harva valmis luopumaan lentomatkailusta kokonaan. En ole tässä itsekään mikään pyhimys. Viime vuonna lensin Espanjasta neljä kertaa Suomeen (tosin viimeisellä kerralla jäin tänne pysyvästi), kahdesti Lontooseen tapaamaan ystävääni ja kolmesti Pariisiin (kahdesti kyseessä oli häät). Kaukomatkalla en ole ollut koskaan, mutta haluan sellaiselle vielä joskus lähteä. Joka tapauksessa haluan vähentää lentomatkailua lyhyiden reissujen osalta. Lyhyet kaupunkilomat ovat viime kädessä stressaavia, ja usein tuollaisten reissujen jälkeen olen palannut kotiin entistä väsyneempänä. Nyt Suomessa asuessani haluan tutustua upeaan maahamme paremmin ja suosia lähimatkailua.
14. Take away -lounaiden ostelun sijaan pakkaa omat eväät ja aterimet matkaan töihin tai reissuun. Näin vähennät pakkausmateriaalien kulutusta ja tiedät mitä syöt. Jos aikasi ei riitä eväiden väsäämiseen, voit aina kuljettaa omaa lasista säilytysrasiaa tai muuta suljettavaa pakkausta mukanasi, johon laitat noutoeväät. (1 p.)
15. Näytä esimerkkiä lapsillesi ja opeta heitä kierrättämään. (1 p.) Alle kolmivuotiaan lapsen vanhempana olen oppinut, että lähes kaiken voi ostaa käytettynä. Toisen lapsen synnyttyä oma lupaukseni on kokeilla kestovaippoja. Olen tässä asiassa aloittelija, mutta aion ainakin yrittää.
Laske huviksesi, kuinka monta yllä mainittua vinkkiä olet jo
omaksunut käyttöösi. Jokaisesta kohdasta saa yhden pisteen ellei toisin
mainita. Jos sinulla ei ole lapsia, saat viimeisestä kohdasta pisteen, kun jaat
kierrättämisen sanomaa eteenpäin. Maksimi pistemäärä on 22. Mikä on sinun
tuloksesi? Entä, mitä aiot kokeilla tänä vuonna? Mitä lisäisit vielä listaan?
Tehdään vuodesta 2019 kestävämpi vuosi kuin edeltäjänsä – hyvässä hengessä:)
Milan Kundera kirjoittaa vuonna 1995 ilmestyneessä romaanissaan Kiireettömyys (alk. teos La Lenteur 1993): ”Kun asioita tulee liian nopeasti, kukaan ei voi olla varma mistään, ei yhtään mistään, ei edes itsestään.”
Asiat, kuten ystävät,
perhe, yhteisö, jotka yhdistävät meidät, vaativat aikaa kukoistaakseen.
Joululomalla ehdin ajatella seuraavasti: En koskaan halua jääkaappiperhettä, siis sellaista perhe-elämää, jossa toisille keskustellaan jääkaapin oveen laitettujen viestien välityksellä, ja että jääkaapin ovi täyttyy kiireisten ihmisten laatimista aikatauluista, joissa syömisetkin on kellotettu – ja jokainen syö yksin milloin nyt sattuukin olemaan sopiva hetki. Kääntöpuolena tämä tarkoittaa, että maallisen mammonan osalta on (ainakin tällä hetkellä) tyydyttävä vähempään. En halua alkaa hermokimpuksi, joka raataa ja raataa ansaitakseen mahdollisimman paljon rahaa ostaakseen suuren, suuren omakotitalon tai ison keskusta-asunnon. Me voimme tyytyä vähempään. Meidän ei tarvitse matkustella tai olla koko ajan kuluttamassa rahaa. Me voimme elää pienemmin, jotta nauttisimme tästä hetkestä enemmän ilman suuria paineita.
Osallistuin viime syksynä työväenopiston mindfulness-kurssille. Kurssi oli monella tapaa merkityksellinen. Alhaisen hinnan vuoksi meitä oli paikalla aika kirjava joukko: oli eläkeikäisiä, nuoria opiskelijoita, urapolulla väsähtäneitä naisia ja miehiä, kotiäitejä. Jokaisella oli omat taustansa ja syynsä olla kurssilla mukana. Yksi tekijä oli kuitenkin yhteinen: kurssilaiset kärsivät voimakkaasta stressin kokemuksesta ja riittämättömyyden tunteesta jokapäiväisessä elämässään. Mindfulness-kurssilta oli tultu hakemaan eväitä tietoisempaan läsnäoloon ja stressin hallintaan.
Oppituntien aikana teimme meditaatio- ja rentoutusharjoituksia, söimme muun muassa tietoisesti ja hitaan hartaasti Marianne-karkkia, kävimme viereisessä leikkipuistossa kävelymeditaatiolla ja keskustelimme. Kurssin lopuksi eräs puolisonsa hiljattain menettänyt eläkeläisnainen totesi, että säännöllisesti tehdyt mindfulness-harjoitukset olivat todellakin osoittautuneet hyödyllisiksi. Hän kertoi stressaavansa vähemmän ja tekevänsä asioita tietoisemmin. Esimerkiksi astioiden tiskaaminen oli hänelle tietoista puuhailua parhaimmillaan. Ennen ei ollut näin. Jo kuukaudessa oli siis tapahtunut muutosta.
Joulun alla pidin somepaastoa. Vaikka oma sosiaalisen median käyttö on hallittua, huomasin paaston tuoden tullessaan tylsän joutilaisuuden tunteen. Luin, virkkasin, laitoin ruokaa ja vietin aikaa läheisten parissa, mutta silti ehdin kokea neuvottomuuden tunnetta siitä, että pitäisi olla tekemässä jotain. Useaan otteeseen olisi tehnyt mieli avata tietokone ja jatkaa keskeneräisiä kirjoitusprojekteja, luonnostella uutta blogipostausta tai tarttua siihen kirottuun puhelimeen. Vaati mielenhallintaa, että en tehnyt niin, vaan tunnustelin ja lähestyin tuota joutilaisuuuden tunnetta.
Noina joutilaisuuden hetkinä minulla oli aikaa ajatella ja tuumailla – hartaasti. Ajatukset ja uudet ideat saivat hitaasti hautua mielessäni.
Kirjassaan Slow – Elä hitaamminCarl Honoré tiivistää hitauden filosofian yhteen sanaan: tasapaino. Niin totta tosiaan, siihen ei ole pikanappia tai oikotietä. Hitauden ja tasapainon hallintaa on vain harjoiteltava tietoisemmin arjessa.
Huomaan, että meditaatio- ja rentoutusohjaan koulutuksen käytyäni minusta on tullut vähän hörhö. Koen, että tärkeintä, mitä me voimme tasapainon säilyttämiseksi tehdä, on tietoinen hengittäminen, jolloin ajatukset ovat hetken ohjattuna vain tähän hetkeen ja oman hengityksen tarkkailuun. Tästä oivallukset on ollut minulle valtavasti apua arjessa ja erilaisten vastoinkäymisten keskellä. Suosittelen. Kokeile pois. Ota tavaksi.
Sen sijaan, että lähtisin suorittamaan alkanutta vuotta ja asettaisin rimani yhä korkeammalle, päätinkin laskea sitä. Minun ja perheeni yhteiseksi teemaksi vuodelle 2019 valikoitui hiljainen kasvu elämän eri osa-alueilla. Sen taustalla on läsnäolo, tasapaino ja elämän matkasta nauttiminen.
